Elämää Suomessa 1920- ja 1930-luvuilla
| Ensimmäinen maailmansota | |
|---|---|
| 1914 – 1918 | Suomi itsenäistyy |
| 1917 - 1918 | Suomen sisällissota |
| 1918 - 1930 | Suomi sisällissodan jälkeen - äärioikeiston nousu |
| 1920 – 1940 | Elämää Suomessa 1920- ja 1930-luvuilla |
< S3 Suomea luodaan, rakennetaan ja puolustetaan
- 1920-luvulla kaupunkikulttuuri kehittyi, mutta suurin osa suomalaisista asui edelleen maaseudulla.
- Kieltolaki astui voimaan eikä Suomessa saanut myydä alkoholia yli kymmeneen vuoteen.
- Salakuljettajat rikkoivat kieltolakia ja siitä aiheutuneiden ongelmien takia alkoholin myynti sallittiin uudelleen 1932.
- Suomalaiset kestävyysjuoksijat voittivat paljon mitaleja aikakauden olympialaisissa.
- Tunnettu suomalainen taiteilijaryhmä Tulenkantajat halusi uudistaa suomalaista kulttuuria ja taidetta.
Väestö kasvaa ja kaupunkikulttuuri kehittyy maaseutuvaltaisessa Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1920-luvun aikana Suomen väkiluku kasvoi 3,4 miljoonaan. Kaupungistuminen ja hyvinvoinnin lisääntyminen vähensivät syntyvyyttä, ja kuolleisuus laski lääketieteen kehittyessä ja ravinnon saatavuuden parantuessa. Vaikka lapsia syntyi aiempaa vähemmän, mutta yhä useampi eli aikuiseksi. Kaupunkien väkiluku kasvoi 1920- ja 1930-luvuilla, mutta selvä enemmistö suomalaisista asui edelleen maaseudulla. Aiempina vuosikymmeninä suuret määrät suomalaisia oli muuttanut siirtolaisiksi Pohjois-Amerikkaan paremman toimeentulon toivossa. 1920-luvulla siirtolaisuus väheni selvästi, mutta oli edelleen melko suurta. Vuosien 1924–1929 välillä Suomesta Pohjois-Amerikkaan muutti 28 000 ihmistä.
1920-lukua on Euroopassa pidetty kaupunkikulttuurin kehittymisen ja nykyaikaisen kulttuurin esiinmarssin vuosikymmenenä. Myös Suomessa eurooppalainen muoti vaikutti kulttuurielämän kehitykseen. Kaupunkilaisnaisille 1920-luku tarjosi uudenlaista vapautta. Eurooppalaisen muodin mukaisesti pukeutuneet lyhyttukkaiset "jazztytöt" tanssivat ravintoloissa. Uudet suosikkikappaleet levisivät ulkomailta Suomeen äänilevyjen välityksellä ja kaupunkien teattereissa esitettiin ulkomaisia elokuvia. 1920-luvulla ilmestyivät ensimmäiset äänielokuvat ja Yleisradio aloitti suomen- ja ruotsinkieliset radiolähetykset. 1920-luvun eurooppalaista kulttuuria on väitetty leimanneen iloisuus ja huolettomuus, minkä nähtiin olevan vastapainoa ensimmäisen maailmansodan, ja Suomessa sisällissodan kauhuille.
Kieltolain aikaan viinan salakuljetus ja salakapakat kukoistivat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
Suomessa astui pian itsenäistymisen jälkeen voimaan kieltolaki. Kieltolain nojalla kaikki alkoholijuomien maahantuonti ja myyminen kiellettiin. Kieltolaki oli voimassa vuodesta 1919 vuoteen 1932. Kieltolain säätämistä kannattivat monet suomalaiset, vaikka alkoholin kulutus oli siihen asti ollutkin maassa hyvin vähäistä. Kieltolaista aiheutui kuitenkin monenlaisia ongelmia. Kieltolaki vaikeutti Suomen kauppasuhteita viinintuottajamaihin, mutta aiheutti myös paljon ongelmia Suomessa.
Kun alkoholia ei enää saanut ostaa laillisesti, sitä alettiin salakuljettaa Suomeen ja myydä niin kutsutuissa salakapakoissa, eli laittomasti alkoholia anniskelevissa ravintoloissa. Valtio ei saanut laittomasti myydystä alkoholista verotuloja, mutta sen sijaan alkoholin aiheuttamat haitat kasvoivat. Alkoholi salakuljetettiin Suomeen yleensä pirtuna, eli mahdollisimman vahvassa muodossa, minkä seurauksena sen nauttimisesta aiheutui entistä enemmän järjestyshäiriöitä. Lakia rikottiin erittäin yleisesti, mikä nähtiin jo sinänsä ongelmana, sillä lain kunnioituksen ajateltiin yleisesti laskevan kieltolain seurauksena. Ongelmien vuoksi kieltolain kannatus laski 1920-luvun aikana ja lopulta siitä luovuttiin kansanäänestyksen jälkeen vuonna 1932.
Kieltolain jälkeen perustettiin Oy Alkoholiliike Ab, jonka tuli huolehtia sekä alkoholipolitiikasta että alkoholin myynnistä. Alkoholijuomia myytiin ainoastaan alkoholiliikkeissä joissa pulloista sai näkyä vain korkit. Tarkkaan valvotuissa ravintoloissa alkoholia anniskeltiin vaiin ruuan kanssa nautittavaksi.
Suomi oli 1920-luvulla urheilun suurvalta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
1920-luvulla Suomi oli, erityisesti väkilukuun suhteutettuna, eräs kaikkein menestyneimpiä urheilumaita koko maailmassa. Suomeen tuli olympialaisissa menestystä etenkin juoksussa ja painissa. Hyvällä urheilumenestyksellä oli nuoren kansakunnan itsetunnon kannalta tärkeä vaikutus. Erityisesti Suomen urheilumenestyksestä vastasivat kestävyysjuoksijat.
Hannes Kolehmainen Kolehmaisen sanotaan "juosseen Suomen maailmankartalle". Hän juoksi Tukholmassa 1912 Suomelle kaikkien aikojen ensimmäisen yleisurheilun olympiakullan. Kisoissa hän voitti kolme kultaa ja yhden hopean, sekä rikkoi kolme maailmanennätystä. Siihen aikaan Suomi oli osa Venäjän keisarikuntaa, ja vaikka Suomen joukkue oli olympialaisissa omana joukkueena, Venäjän lippu nostettiin salkoon Kolehmaisen voiton kunniaksi. Hänen kuultiinkin sanovan "olisin melkein toivonut etten olisi voittanut". Kolehmaisen ura jatkui vielä Suomen itsenäistymisen jälkeenkin ja hän voitti maratonin olympiakultaa Antwerpenin olympialaisissa vuonna 1920.
Ville Ritola voitti Pariisin olympialaisissa 1924 ennätykselliset kuusi mitalia, neljä kultaa sekä kaksi hopeaa. Alkuerineen hän joutui juoksemaan pitkän matkan juoksun kahdeksana peräkkäisenä päivänä nuo kuusi mitalia voittaakseen. Hän voitti mitalin kaikissa lajeissa, joihin hän osallistui. Kukaan muu suomalainen ei ole yltänyt yhtä moneen mitaliin yksissä olympialaisissa, eikä kukaan yleisurheilija ole yksissä olympialaisissa saavuttanut useampia mitaleita.
Kaikkein tunnetuin ja menestynein suomalainen kestävyysjuoksija oli kuitenkin Paavo Nurmi. Nurmea on kutsuttu niin kaikkien aikojen olympiaurheilijaksi kuin yhdeksi kaikkien aikojen yleisurheilijoistakin. Juoksijoiden kuninkaaksi ja Lentäväksi suomalaiseksi nimetty Nurmi on kesäolympialaisten historian menestynein yleisurheilija. Nurmi voitti vuosien 1920, 1924 ja 1928 olympiakisoissa yhteensä yhdeksän kulta- ja kolme hopeaolympiamitalia. Lisäksi hän teki urallaan 20 henkilökohtaista ja kaksi viestimaailmanennätystä.
Tulenkantajat ihailivat eurooppalaista kulttuuria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tulenkantajat oli 1920-luvulla Suomessa vaikuttanut ryhmä kirjailijoita. Tulenkantajiin tiiviisti kuuluvia kirjoittajia olivat muun muassa Uuno Kailas, Olavi Paavolainen ja Katri Vala. Kirjailijoiden lisäksi ryhmään kuului muun muassa muusikkoja ja kuvataiteilijoita. Ryhmä julkaisi myös omaa lehteä, jonka päätoimittajana toimi Erkki Vala. Tulenkantajat eivät olleet mikään yhteinäinen ryhmä, mutta heitä yhdisti kiinnostus uusimpiin eurooppalaisiin taidesuuntauksiin ja kaupunkilaiseen moderniin elämään sekä yhteiskunnallinen vapaamielisyys.Tulenkantajat -lehden päätoimittaja Erkki Vala esimerkiksi puolusti julkisesti natsien hallitsemasta Saksasta paenneita juutalaispakolaisia 1930-luvulla, kun Suomen valtionjohto ja monet aikalaiset vastustivat heidän ottamistaan Suomeen.
Tulenkantajat pyrkivät uudistamaan suomalaista kirjallisuutta uusille urille lähemmäs aikakauden uusia eurooppalaisia kirjallisia tyylejä. Ryhmä pyrki eroon ”korpikulttuurista” ja määritteli suomalaisuuden ensisijaisesti teollisuuden, kaupungistumisen ja modernin taiteen kautta. Tulenkantajiin kuuluneiden kirjailijoiden teoksissa kuvattiin muun muassa Helsinkiä ja ihailtiin sen kaupunkikulttuuria. Tulenkantajien tunnuslause oli: ”Ikkunat auki Eurooppaan!”.