Juhlakirja/Uskonnottomat hautajaiset

Wikikirjastosta

Uskonnottomille on Suomessa muutamia yksityisiä hautausmaita.[1]

Hautausohjekortti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaa-ajattelijain liitto, Suomen humanistiliitto ja Pro-seremoniat ovat julkaisseet mukana pidettävän hautausohjekortin ja täydentävän yksityiskohtaisen lomakkeen, joilla kortin haltija voi kertoa läheisilleen, kuinka hän on halunnut hoidettavan kuolemaansa ja hautajaisiinsa liittyvät asiat. Hautausohjekortin esikuvana on terveysjärjestöjen ”Lahja Elämälle” -elinsiirtokortti. Tarkoituksena on, että luottokortin kokoisena kulkee haltijansa lompakossa, jolloin omaiset ja hoitohenkilökunta löytävät sen tarvittaessa ja näiden on helpompi tietää kuinka toimia vainajan toiveiden mukaisesti.[2]

Taustalla on se, että hoitolaitosten perinteisistä käytänteistä osa on uskontoon sidonnaisia ja siten ristiriidassa monen hoidettavan oman vakaumuksen kanssa, ja usein potilaalta itseltään ei voida kysyä hänen tahtoaan. Kortin avulla hoitajat voivat korvata tilanteeseen sopimattoman toimen muulla. Kirjallinen tahdonilmaus on avuksi myös silloin, jos joku omaisista pyytäisi kirkollista ruumiinsiunausta, vaikka vainaja ei ollut kirkkokunnan jäsen. Tällöin papin ei tarvitse ryhtyä päättelemään pelkästään omaisten kertoman varassa, olisiko vainaja sittenkin toivonut kirkollista siunausta. Mikäli pappi siunaisi vainajan tietäen toimituksen olevan vastoin tämän eläessään ilmaisemaa vakaumusta, hän rikkoisi Kirkkojärjestystä.[2][3]

Kortin julkaisijoiden mukaan hautajaisjärjestelyjen tulee perustua vainajan omaan tahtoon ja vakaumukseen. Uskonnollisen yhdyskunnan jäsenyys tai jäsenyyden puuttuminen olisi luontevin ensisijainen tahdonilmaus. Julkaisijat toivovat, että tämä periaate vakiintuisi käytännöksi ja että hautausohjekortti ”osaltaan auttaisi ihmisiä kunnioittamaan toistensa katsomusoikeuksia silloinkin, kun nämä eivät enää itse ole niitä puolustamassa”.[2]

Kortti ja lomake voidaan tulostaa internetistä. Ohjeet voi kirjata myös vapaamuotoisesti. Korttia voi tulostaa useitakin kappaleita lähipiirin säilytettäväksi, jotta tieto varmasti tavoittaa kaikki asianosaiset. Valmiiksi painettua hautausohjekorttia voi noutaa pääkaupunkiseudulla Helsingin Vapaa-ajattelijoiden ja Prometheus-leirin tuki ry:n toimistoista. Korttia on saatavana myös hautaustoimistoista.[2]

Kuolinilmoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteisiä uskonnottomien tunnuksia kuolinilmoituksissa ovat siviilirekisteriin kuuluvien lehvä sekä vapaa-ajattelijoiden liekkimalja.[4] Kristinuskoon viittaavan ristin käyttämistä uskonnottomien kuolinilmoituksessa pidetään sopimattomana. Suomessa ristikuviot ovat olleet vanhastaan runsaassa käytössä, koska sanomalehdet ovat säädelleet tiukasti ilmoituksia ja niiden kuva-aiheiden valikoimaa. Ruotsissa ilmoitukset ovat monimuotoisempia.[4] Kuva-aiheista ovat Suomessa usein käytössä esimerkiksi kukat kuten kielo sekä linnut kuten joutsen.[5] Esikristilliseen suomalaiseen kansanperinteeseen viittaa esimerkiksi veneaihe, etenkin soutuvene tai ruuhi.[4]

Hautajaismusiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saatto- ja muistotilaisuuteen liittyy useimmiten musiikki. Urut ja piano ovat yleisiä soittimia, muistotilaisuudessa myös esimerkiksi harppu ja kitara. Musiikki luo tunnelmaa ja tutut sävelmät lohduttavat. Saattotilaisuus alkaa usein mollisävelmällä ja päättyy valoisampaan duuriin. Ohjelmassa voi olla vainajan suosikkikappaleita ja hänen elämäänsä liittyvää musiikkia. Ammattimuusikko osaa tehdä kappaleista tilaisuuteen soveliaat sovitukset.[6]

Yleistä saattohetken musiikkia on Albinonin Adagio tai Bachin Air. Suosittuja kappaleita ovat Rakastan elämää, Ystävän laulu ja Elämälle kiitos.[6]

Musiikkiehdotuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ehdotukset ovat eri tyyppisiin hautaus- ja muistotilaisuuksiin ja eri osiin hautaustilaisuutta.[7]

  • Air (Bach)
  • Adagio – teemaosasovitus (Giazotto – Albinoni)
  • Adagio for Strings/Adagio jousille (Barber)
  • Adagio (Kuutamosonaatti) (Beethoven)
  • Greensleeves
  • Largo (Händel)
  • Largo (Chopin)
  • Soolosellosarjat (Bach)
  • Syksy/Talvi (Vivaldi: Neljä vuodenaikaa)
  • Tuonelan joutsen (Sibelius)
  • Valse trieste (Sibelius)
  • Yö meren rannalla (Kaski)
  • Åsen kuolema (Grieg: Peer Gynt)

Erityisesti lapsen hautajaistilaisuuteen sopivaa musiikkia:

  • Kehtolaulu/Berceuse (A. Järnefelt)
  • Nuku, nuku nurmilintu
  • Tuonen lehto öinen lehto (Aleksis Kivi)
  • Tuuti lasta tuonelahan

Lauluja:

  • Elämälle kiitos (Violeta Parra)
  • Hautalaulu (Leino)
  • Jälkeenpäin (Rautee – Meriluoto)
  • Niin kaunis on maa (Rydman)
  • Rakastan elämää (Kulmanovski)
  • Ristilukki (Sibelius)
  • Soi vienosti murheeni soitto (Merikanto)
  • Surun pisaroita
  • Syyslaulu (Tauro – Jansson)
  • Uralin pihlaja
  • Vaiennut viulu (Jylhä)
  • Viimeinen kevät
  • Wonderful World (Louis Armstrong)
  • Väliaikainen
  • Yksinäinen harmonikka
  • Ystävän laulu

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aurejärvi-Karjalainen, Anneli: Perheen omat juhlat: Siviiliseremoniat häistä hautajaisiin. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23761-2.
  • Elo, Pekka & Väyrynen, Gun & Saarinen-Elo, Minna (toim.): Humanistin juhlat. Helsinki: Suomen humanistiliitto, 1996. ISBN 951-97679-0-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tiittula, Markus: Hautajaisten viettotavat monipuolistuvat 18.11.2010. Ylen uutiset. Viitattu 4.1.2011.
  2. 2,0 2,1 2,2 2,3 Siviilihautajaiset.fi (Sivut ”Tahdon siviilihautajaiset”, ”Milloin siviilihautajaiset?” ja ”Hautausohjeet omaisille”) Viitattu 12.12.2009.
  3. Kirkkojärjestys 8.11.1991/1055 v. 1993 Finlex. Viitattu 12.12.2009.
  4. 4,0 4,1 4,2 Aurejärvi-Karjalainen 1999, s. 158.
  5. 2-palstan kuolinilmoitusten ristit ja tunnukset Savon sanomat. Viitattu 16.11.2009.
    Kuolinilmoitusten ristit ja tunnukset Helsingin sanomat. Viitattu 16.11.2009.
    Kuolinilmoitukset Etelä-Suomen sanomat. Viitattu 16.11.2009.
    Kuolinilmoitukset (PDF-tiedostot Risti, Tunnukset ja Koristekuvat) Aamulehti. Viitattu 16.11.2009.
  6. 6,0 6,1 Saarinen, Taina: Muistojuhla ilman uskonrituaaleja Kansan uutiset. 26.3.2009. Viitattu 16.12.2009.
  7. Aurejärvi-Karjalainen 1999, s. 174.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]