Juhlakirja/Uskonnottomat juhlat

Wikikirjasto
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wikipedia
Wikipedia-tietosanakirjassa on artikkeli aiheesta:

Taustaa[muokkaa]

Uskonnottomiin juhlatapoihin kuuluvat elämänkaarijuhlat kuten häät, nimiäiset, aikuistumisjuhla, hautajaiset sekä vuotuisjuhlat.[1]

Ihmisillä on tapana suorittaa yhteisöllisiä, vakiintunutta kaavaa noudattavia menoja. Tavallisimmat juhlamenot toistuvat vuodenajoittain, seuraten auringon asemaa. Pyyntitaloudessa juhlat aloittivat ja lopettivat pyyntikauden. Maanviljelijät juhlivat satokauden alkua ja loppua. Yhteisössään ihminen siirtyy asemasta toiseen, ja yhteisö tarvitsee julkisen hyväksynnän uudelle asemalle. Tällaisia uuden aseman saavuttamiskohtia ovat yhteisön jäsenyyden saaminen, täysivaltaisuus, avioliiton solmiminen ja kuolema.[2]

Muun muassa Amerikan ateistit ovat ehdottaneet, että maailman valtiot pitäisivät juhlapäivinä koko maapallolle yhteisiä luonnonkierron tapahtumia: kevätpäiväntasausta ja syyspäiväntasausta sekä talvipäivänseisausta ja kesäpäivänseisausta.[3]

Yleisten juhlakirjojen lisäksi aiheesta on julkaistu Anneli Aurejärvi-Karjalaisen kirja Perheen omat juhlat: Siviiliseremoniat häistä hautajaisiin (WSOY 1999). Aurejärvi-Karjalainen on perustanut uskonnottomien perhejuhlien puhujapalvelun Prometheus-seremoniat oy:n, jonka yhteistyökumppaneina ovat Vapaa-ajattelijain liitto, Suomen humanistiliitto ja Prometheus-leirin tuki.

Kevätjuhla on Välimeren maissa sijoittunut suunnilleen kevätpäiväntasaukseen ja pohjoisemmassa sitä on vietetty hieman myöhemmin.[4]

Kevät[muokkaa]

Eri puolilla maailmaa on vietetty kevään hedelmällisyyden juhlia. Nykyiseen pääsiäiseen liittyy useita keväisen luonnon heräävän elämän vertauskuvia. Näitä ovat muun muassa narsissit, rairuoho, keltaiset pääsiäistiput sekä kat eli puput. Uutta elämää kuvaavat myös hiirenkorvalle puhkeavat koivunoksat ja pajunkissat. Kevätpäiväntasauksen jälkeen valo voittaa pimeyden ja lämpö kylmyyden: vertauskuvallisesti elämä voittaa kuoleman.[5]

Kevätjuhla on Välimeren maissa sijoittunut suunnilleen kevätpäiväntasaukseen ja pohjoisemmassa sitä on vietetty hieman myöhemmin.[4] Pääsiäisen tai tasauspäivän yleiset koristeet, pääsiäispuput, pääsiäismunat ja rairuohot ovat kevään kasvukauden ja hedelmällisyyden vertauskuvia. Illansuussa saatetaan sytyttää lyhtyjä ja muut kynttilöitä esimerkiksi parvekkeella vanhan ajan kokkotulien sijasta.[6]

Virvonta tai virpominen on lasten perinne, jossa käydään pääsiäisaikaan koskettamassa koristelluilla pajunkissavitsoilla toivottaen onnea ja terveyttä omaisille ja naapureille.[7][8] Usein lapset ovat pukeutuneina pääsiäisnoidiksi[7]. Pojat voivat olla pääsiäispupuja, jotka tulevat ruotsalaisesta perinteestä. Myös Harry Potter -asuja on nähty.[9] Muualta maailmasta tunnetaan vastaavia menoja. Niissä joukko lapsia tai nuoria kulkee näyttämässä kevään ihmettä: ensimmäistä vihantaa oksaa.[6]

Suomen ateistiyhdistyksen taholta on todettu: ”Koska kukaan ei oikeasti nouse kuolleista ja astu kristittyjen taivaaseen, ainakin kaksi pääsiäispäivää voitaisiin poistaa valtioiden kalentereista.” Vanhat lasten taikamenot kuten virpominen, pääsiäismunat, mämmi, pääsiäiskananpojat ja niin edelleen voidaan säilyttää siinä missä Runebergin tortutkin.[4]

On muistutettu myös pääsiäisen ikävistä piirteistä. Aikaisemmin noitien ajateltiin tekevän tuhoja pääsiäisen aikaan, ja noitavainoissa tapettiin ihmisiä.[4] Pääsiäisnoidat kaupallisessa tuotannossa stereotyyppisesti esitettyinä on joidenkin mielestä myös tiedostamatonta pilkkaa roviolla poltetuista vanhoista tietäjänaisista. Kirkon toimesta heistä luotiin kuva rumina noita-akkoina.[10]

Pääsiäinen on juhlapäivä luonnon heräämisen kunniaksi. Sen voi nähdä luonnonsuojelullisena teemapäivänä, joka tähdentää luonnon tasapainon, terveyden ja monimuotoisuuden tärkeyttä.[11]

Jos päivää vietettäisiin kevätpäiväntasauksen aikoihin, suuret vuotuisjuhlat sijoittuisivat tasaisemmin väliajoin. Nykyisin pääsiäisen välimatka vappuun voi olla vain viikon verran.[11] Pääsiäinen on sidottu viralliseen kalenteriin. Esimerkiksi kaupat pidetään kiinni pitkäperjantaina.[4] Amerikan ateistit ja Kansainvälinen ateistiliitto pitävät vuosikokouksensa pääsiäisenä. Tällä tavalla he sanojensa mukaan pystyvät hyödyntämään sen hankaluuden, että tämä kristillinen juhla sotkee myös ateistien elämää.[12]

Talvi[muokkaa]

Suomen kielen sana joulu ja juhla ovat ruotsalaisia tai skandinaavisia lainasanoja.[13] Sana joulu tulee alun perin ennen kristinuskoa vietetyn talvipäivänseisauksen juhlan muinaisgermaanisesta nimestä.[14] Joulu on yleinen perhejuhla eri puolilla maailmaa.[15]

Joulun ajankohta on muinaisen roomalaisen kalenterin talvipäivänseisauksen päivämäärä. Roomalaiset viettivät 17. ja 23. joulukuuta välisenä aikana keskitalven Saturnalia-juhlaa. Talvipäivänseisauksena 25. joulukuuta oli Voittamattoman auringon päivä. Kirkko yhdisti päivän juhlat Jeesuksen syntymäjuhlaan 350-luvulla.[15] Puhdasoppisuuteen pyrkivät kristilliset ryhmät ovat voineet vastustaa joulun viettoa epäkristillisenä.[16]

Suomalaisen joulun ihanteisiin liittyvät kynttilät, itsetehdyt jouluruuat, omatekoiset koristeet ja joulusauna.[16] Oljesta tehdyt koristeet tulevat kekristä, sadonkorjuun juhlasta, jonka useat perinteet ovat siirtyneet jouluun.[17]. Syksyn kekristä juontuu myös kuolleiden muistaminen, joka ilmenee nykyisin yleisenä hautakynttilöiden sytyttämisenä.[18]

Jouluun liittyy uskonnottomia joululauluja. Muuta perinteistä joulumusiikkia on esimerkiksi Pjotr Tšaikovskin baletti Pähkinänsärkijä.[19]

Nimiäiset[muokkaa]

Nimiäiset tai nimenantojuhla on lapsen nimenannon yhteydessä järjestettävä juhla.[8] Tilaisuudessa lapsi esitellään suvulle ja perheystäville, ja sen tärkeimpänä osuutena on lapsen nimen julkistaminen[20]. Lapsen vanhemmat päättävät hyvin vapaasti juhlan paikan ja tilanteen. Nimiäisiin saatetaan kutsua ulkopuolinen puhuja tai puhuja voi olla sukulainen tai ystävä.[21]

Nimenantojuhla voi mennä esimerkiksi seuraavasti. Lapsi puetaan juhlamekkoon. Juhlapuhuja, vanhemmat tai kummi pitää puheen. Äiti julkistaa lapsen nimen ja isä laskee vauvan päähän kukkaseppeleen. Vieraat allekirjoittavat onnentoivotuksen lapselle. Lapselle voidaan myös istuttaa oma puu. Kahvitarjoilu ja pienet lahjat ovat yleisiä.[22]

Vanhemmat saattavat haluta lapselle nimen, joka ei viittaa kristinuskoon. Alkuperäinen suomalainen nimiperinne katkesi kristinuskon valtakaudella. Omakielisiä etunimiä alettiin ottaa uudestaan käyttöön 1800-luvulta alkaen. Kristillisten nimien taustalla on usein pakanallinen historia. Monilla nimillä on myös useita eri kantamuotoja.[23]

Aikuistuminen[muokkaa]

Prometheus-koru.

Nuoria aikuisuuteen valmistavaa koulutusta on järjestetty uskonnottomien järjestöjen toimesta 1800-luvulta alkaen.[24] Vuonna 1990 perustettiin uskonnottomien nuorten aikuistumisleirejä järjestämään Prometheus-leirin tuki ry.[25] Leiri käydään yleensä kahdeksannen tai yhdeksännen luokan jälkeen, 14–15-vuotiaana.[26] Vuonna 2008 leirin kävi lähes 1000 nuorta eli noin 1,5 % ikäluokasta.[27] Nimensä Prometheus-leiri on saanut kreikkalaisen jumaltaruston Prometheus-titaanilta, joka varasti tulen jumalilta ja antoi sen ihmisille. Leirin tavoitteena on rohkaista nuoria pohtimaan asioita, hahmottamaan ja kehittämään omaa elämänkatsomustaan, kunnioittamaan itseään ja muita sekä ottamaan vastuun itsestään ja maailmasta.[28] Leirin lopuksi järjestetään juhla, johon leiriläisten perheenjäsenet voivat osallistua. Juhlassa leiriläiset saavat päähänsä tuoreista oksista tai kukista tehdyn seppeleen ja kaulaansa hopeisen Prometheus-korun, jonka taakse on kaiverrettu leiriläisen nimi, leiripaikka ja leirin päättymispäivä.[29]

Avioliitto[muokkaa]

Ulkona pidetty humanistinen häätilaisuus Norjassa.

Suomessa avioliittoon vihkimisen toimittaa laamanni, käräjätuomari tai henkikirjoittaja.[30] Vihkimisellä tulee olla vähintään kaksi todistajaa. Todistajat voivat olla morsiusparin sukulaisia tai esimerkiksi maistraatin henkilökuntaa. Vihkimisessä kihlakumppaneiden tulee olla läsnä, ja heidän on vastattava myönteisesti heille tehtyihin kysymyksiin, minkä jälkeen vihkijä toteaa heidät aviopuolisoiksi.[31][32] Ennen vihkimistä avioliittoon aikovien on yhdessä pyydettävä avioliiton esteiden tutkintaa maistraatilta.[30]

Todistajien läsnäollessa vihkijä lausuu vihittäville: ”Avioliiton tarkoituksena on perheen perustaminen siihen kuuluvien yhteiseksi parhaaksi sekä yhteiskunnan säilymiseksi. Avioliitto on tarkoitettu pysyväksi, jotta perheen jäsenet voisivat yhdessä luoda onnellisen kodin.” Kihlakumppaneilta kysytään erikseen seuraavaa (ensin mieheltä): ”Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä (nimi): tahdotteko ottaa tämän (nimi) aviovaimoksenne (aviomieheksenne) rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä?” (Vastaus: Tahdon) ”Vastattuanne näin myöntävästi teille esitettyyn kysymykseen totean teidät aviopuolisoiksi.” Jos sormuksia vaihdetaan, lausutaan: ”Ottakaa (nimi) liittonne merkiksi sormus mieheltänne (vaimoltanne).” Lopuksi ilmoitetaan: ”Teidät on nyt vihitty avioliittoon. Puolisoina olette keskenänne yhdenvertaiset. Osoittakaa avioliitossanne toinen toisillenne rakkautta ja keskinäistä luottamusta sekä toimikaa yhdessä perheen hyväksi.”[32]

Henkikirjoittaja voidaan myös kutsua vihkimään juhlapaikalle. Vihkikaavan lisäksi vihkijä saattaa pitää puheen tai lausua tilanteeseen sopivan runon. Häissä voivat puhua myös esimerkiksi morsiusparin vanhemmat, isovanhemmat, kaaso, puhemies tai ammattimainen juhlapuhuja. Toimitukseen voi liittyä myös musiikkiesitys. Kokonaisuutena vihkijuhla voi muodostua esimerkiksi seuraavista aineksista: Morsiusparin tai morsiamen sisääntulo musiikin soidessa. Tervetulotoivotus ja johdanto. Lauluesitys tai lausuntaa. Vihkikaava puolisoiksi julistamiseen asti. Sormusten vaihto, suudelma. Vihkitodistus allekirjoitetaan ja luovutetaan hääparille. Vihkikaavan loppusanat. Vihkipari siirtyy onniteltavaksi.[32]

Uusimmissa maistraateissa on juhlavia vihkihuoneita. Ne ovat kuitenkin varsin pieniä, noin 10-20 hengen hääseurueen saleja. Käräjäoikeuden istuntosaliin voi sopia yli 50 henkeä.[32]

Samaa sukupuolta olevien avioliitto on sallittu useissa maissa.[33] Suomessa kahden samaa sukupuolta olevan henkilön on mahdollista solmia välilleen rekisteröity parisuhde. Myös Suomessa avioliittolakia on ehdotettu muutettavaksi sukupuolista riippumattomaksi.[34]

Hautajaiset[muokkaa]

Uskonnottomille on Suomessa muutamia yksityisiä hautausmaita.[35]

Kuolemaan valmistautuminen[muokkaa]

Elinluovutustahto antaa luvan käyttää kortin täyttäneen henkilön elimiä ja kudoksia kuoleman jälkeen toisten henkilöiden hengen pelastamiseksi tai terveyden parantamiseksi. Vuonna 2011 Suomessa valmistuu kansallinen terveydenhuollon potilastietojärjestelmä, johon jokainen voi itse merkitä elinluovutustahtonsa.[36]

Ruumiinsa voi testamentata myös tutkimuskäyttöön. Tämä tapahtuu ruumiinluovutuskirjalla, jonka allekirjoittamalla henkilö sitoutuu antamaan kehonsa kuoleman jälkeen opetuskäyttöön. Lomakkeita voi tilata yliopistojen lääketieteellisistä tiedekunnista. Testamentin voi peruuttaa soittamalla laitokselle. Anatomian laitos maksaa tarvittaessa ruumiin tuhkaamisen. Ruumiin kuljetusmatkan yliopistolle ei tulisi olla liian pitkä.[37]

Hautausohjekortti[muokkaa]

Vapaa-ajattelijain liitto, Suomen humanistiliitto ja Pro-seremoniat ovat julkaisseet mukana pidettävän hautausohjekortin ja täydentävän yksityiskohtaisen lomakkeen, joilla kortin haltija voi kertoa läheisilleen, kuinka hän on halunnut hoidettavan kuolemaansa ja hautajaisiinsa liittyvät asiat. Hautausohjekortin esikuvana on terveysjärjestöjen ”Lahja Elämälle” -elinsiirtokortti. Tarkoituksena on, että luottokortin kokoisena kulkee haltijansa lompakossa, jolloin omaiset ja hoitohenkilökunta löytävät sen tarvittaessa ja näiden on helpompi tietää kuinka toimia vainajan toiveiden mukaisesti.[38]

Taustalla on se, että hoitolaitosten perinteisistä käytänteistä osa on uskontoon sidonnaisia ja siten ristiriidassa monen hoidettavan oman vakaumuksen kanssa, ja usein potilaalta itseltään ei voida kysyä hänen tahtoaan. Kortin avulla hoitajat voivat korvata tilanteeseen sopimattoman toimen muulla. Kirjallinen tahdonilmaus on avuksi myös silloin, jos joku omaisista pyytäisi kirkollista ruumiinsiunausta, vaikka vainaja ei ollut kirkkokunnan jäsen. Tällöin papin ei tarvitse ryhtyä päättelemään pelkästään omaisten kertoman varassa, olisiko vainaja sittenkin toivonut kirkollista siunausta. Mikäli pappi siunaisi vainajan tietäen toimituksen olevan vastoin tämän eläessään ilmaisemaa vakaumusta, hän rikkoisi Kirkkojärjestystä.[38][39]

Kortin julkaisijoiden mukaan hautajaisjärjestelyjen tulee perustua vainajan omaan tahtoon ja vakaumukseen. Uskonnollisen yhdyskunnan jäsenyys tai jäsenyyden puuttuminen olisi luontevin ensisijainen tahdonilmaus. Julkaisijat toivovat, että tämä periaate vakiintuisi käytännöksi ja että hautausohjekortti ”osaltaan auttaisi ihmisiä kunnioittamaan toistensa katsomusoikeuksia silloinkin, kun nämä eivät enää itse ole niitä puolustamassa”.[38]

Kortti ja lomake voidaan tulostaa internetistä. Ohjeet voi kirjata myös vapaamuotoisesti. Korttia voi tulostaa useitakin kappaleita lähipiirin säilytettäväksi, jotta tieto varmasti tavoittaa kaikki asianosaiset. Valmiiksi painettua hautausohjekorttia voi noutaa pääkaupunkiseudulla Helsingin Vapaa-ajattelijoiden ja Prometheus-leirin tuki ry:n toimistoista. Korttia on saatavana myös hautaustoimistoista.[38]

Ruumisarkku[muokkaa]

Vainaja haudataan tai tuhkataan ruumisarkussa.[8][40] Muistotilaisuuden ajaksi arkulle voidaan levittää arkkupeitto. Arkkupeitto on noin 2,5 x 1,6 metrin kokoinen, kulmista pyöristetty peite. Arkkupeiton käyttö sopii yksinkertaiselle ruumisarkulle ja tilaisuuksiin, joissa arkkua ei kanneta hautaan. Arkkupeitto voi olla vainajan omaisten tai se voidaan vuokrata hautaustoimistosta.[41]

Kuolinilmoitus[muokkaa]

Perinteisiä uskonnottomien tunnuksia kuolinilmoituksissa ovat siviilirekisteriin kuuluvien lehvä sekä vapaa-ajattelijoiden liekkimalja.[42] Kristinuskoon viittaavan ristin käyttämistä uskonnottomien kuolinilmoituksessa pidetään sopimattomana. Suomessa ristikuviot ovat olleet vanhastaan runsaassa käytössä, koska sanomalehdet ovat säädelleet tiukasti ilmoituksia ja niiden kuva-aiheiden valikoimaa. Ruotsissa ilmoitukset ovat monimuotoisempia.[42] Kuva-aiheista ovat Suomessa usein käytössä esimerkiksi kukat kuten kielo sekä linnut kuten joutsen.[43] Esikristilliseen suomalaiseen kansanperinteeseen viittaa esimerkiksi veneaihe, etenkin soutuvene tai ruuhi.[42]

Koulun juhlat[muokkaa]

Suvilaulu[muokkaa]

Jo joutui armas aika tunnetaan myös nimellä Suvivirsi. Sen säveltä pidetään yleisesti kansansävelenä.[44]. Kolme ensimmäistä säkeistöä lauletaan Suomessa ja Ruotsissa joka vuosi koulujen kevätjuhlissa.[45] Koska suvivirsi ei sisällöltään uskonnollisena sovi kaikkien koululaisten yhteisenä laulettavaksi, siitä on tehty sanoitukseltaan uskontoriippumaton muunnelma, Suvilaulu.[46][47] Ehdotuksen Suvilaulun sanoiksi on tehnyt sanoittaja Miiroskari vuonna 2003.[48]

1. Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen,
kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Nyt lämpöänsä suopi
taas säteet auringon,
ne luonnon uudeks luopi,
sen kutsuu elohon.

2. Taas niityt vihannoivat
ja laiho laaksossa,
puut metsän huminoivat
jo lehtiverhossa.
Nyt linnut sinitaivaan
kauniisti visertää,
ja aallon kaarnalaivaan
käy reima tuulispää.

3. Jo joutui armas aika
ja suven ihanuus,
tää vehreys, sen taika
on aina ihan uus.
Se vuosi vuoden jälkeen
mun valtahansa saa,
oot vehmastoista kaunein,
sä kesäöiden maa!

Katso[muokkaa]

Lähteet[muokkaa]

  • Aurejärvi-Karjalainen, Anneli: Perheen omat juhlat: Siviiliseremoniat häistä hautajaisiin. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23761-2.
  • Elo, Pekka & Väyrynen, Gun & Saarinen-Elo, Minna (toim.): Humanistin juhlat. Helsinki: Suomen humanistiliitto, 1996. ISBN 951-97679-0-8.

Viitteet[muokkaa]

  1. Aurejärvi-Karjalainen 1999.
  2. Humanistin juhlat, s. 21–22.
  3. Smith, Sarah: That Damned Woman! Remembering Madalyn Murray O'Hair Kesäkuu 2006. Humanists of Utah. Viitattu 7.3.2010. (englanniksi)
  4. 4,0 4,1 4,2 4,3 4,4 Hartikainen, Erkki (päätoim.): Pääsiäinen Yhteisö ja ihmisoikeudet: Peruskoulun elämänkatsomustieto 4. Suomen ateistiyhdistys ry. Viitattu 7.3.2010.
  5. Pääsiäinen – yhteinen juhla 2009. Uskomattomat ry – ET-lasten vanhempainyhdistys. Viitattu 12.3.2011.
  6. 6,0 6,1 Suomalainen pääsiäinen Hiitola. Suomen ateistiyhdistys ry. Viitattu 10.9.2010.
  7. 7,0 7,1 Nurmi, Timo: Gummeruksen suuri suomen kielen sanakirja. 3. tarkistettu ja päivitetty painos. Helsinki: Gummerus, 2004. ISBN 951-20-6541-X.
  8. 8,0 8,1 8,2 Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  9. Aho, Elisabet: Vitsa sulle, palkka mulle Vantaan Lauri. 13.3.2008. Viitattu 8.3.2010.
  10. Kailo, Kaarina: Saunan mielenmaisema. Teoksessa Heiskanen, Irma & Kailo, Kaarina (toim.): Ekopsykologia ja perinnetieto, s. 260. Helsinki: Green Spot, 2006. ISBN 952-5459-04-7.
  11. 11,0 11,1 Grönroos, Marko: ”Pääsiäinen” Viitattu 8.3.2010.
  12. Atheists meeting in S.A. while others observe Easter (englanniksi). 14.4.2008. San Antonio Express-News. Viitattu 7.3.2010.
  13. Aurejärvi-Karjalainen 1999, s. 183.
  14. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 285. Helsinki: WSOY, 2004 (4. painos 2007). ISBN 951-0-27108-X.
  15. 15,0 15,1 Aurejärvi-Karjalainen 1999, s. 188.
  16. 16,0 16,1 Aurejärvi-Karjalainen 1999, s. 189.
  17. Aurejärvi-Karjalainen 1999, s. 192.
  18. Aurejärvi-Karjalainen 1999, s. 190.
  19. Muu joulumusiikki Joulu.info. Viitattu 3.12.2009.
  20. Moilanen, Kaisu: Nimen paljastaminen huipentaa nimiäiset Helsingin sanomat. 21.7.2008. Viitattu 22.8.2009.
  21. Aurejärvi-Karjalainen, Anneli: Perheen omat juhlat: Siviiliseremoniat häistä hautajaisiin. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23761-2.
  22. Laitinen, Jaana: Naimisiin ilman papin aamenta. Helsingin sanomat ({{{Vuosi}}}) {{{Numero}}}.
  23. Aurejärvi-Karjalainen 1999, s. 88.
  24. Aurejärvi-Karjalainen 1999, s. 118–128.
  25. Niemelä, Kati: Rippikoulu ja Prometheus-leiri aikuistumisriitteinä Kirkon tutkimuskeskus. Viitattu 26.8.2007. Julkaistu teoksessa Kuure, Tapio & Vuori, Mika & Gissler, Mika (toim.): Viattomuudesta vimmaan: Lapsuudesta nuoruuteen -siirtymävaiheen tarkastelua. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto: Nuorisoasiain neuvottelukunta: Stakes, 2002. ISBN 951-33-1303-4.
  26. Prometheus-leirit kesällä 2009 Prometheus-leirin tuki ry. Viitattu 10.3.2009.
  27. Protu-UKK Kotkanpesä. Viitattu 3.10.2009.
  28. Prometheus-leiritoiminnan periaatteet Prometheus-leirin tuki ry. Viitattu 28.7.2007.
  29. Mikä on Prometheus-koru? Prometheus-leirin tuki ry. Viitattu 1.6.2010.
  30. 30,0 30,1 Avioliiton solmiminen Oikeusministeriö. Viitattu 5.12.2009.
  31. Avioliittolain 19 § (16.4.1987/411) Finlex. Viitattu 5.12.2009.
  32. 32,0 32,1 32,2 32,3 Siviilivihkiminen Naimisiin.info. Viitattu 4.1.2011.
  33. Sweden allows same-sex marriage 2.4.2009. BBC. Viitattu 5.12.2009. (englanniksi)
  34. Tynkkynen, Oras: Rekisteröidystä parisuhteesta annetun lain kumoamisesta ja avioliittolain muuttamisesta 3.4.2009. Oras Tynkkynen.fi. Viitattu 5.12.2009.
  35. Tiittula, Markus: Hautajaisten viettotavat monipuolistuvat 18.11.2010. Ylen uutiset. Viitattu 4.1.2011.
  36. Usein kysyttyjä kysymyksiä elinluovutuksesta Lahja elämälle. Viitattu 8.4.2009.
  37. Pietiläinen, Viivi: Lahjoitetaan: ruumis tieteelle Suomen kuvalehti. 25.10.2009. Viitattu 8.4.2010.
  38. 38,0 38,1 38,2 38,3 Siviilihautajaiset.fi (Sivut ”Tahdon siviilihautajaiset”, ”Milloin siviilihautajaiset?” ja ”Hautausohjeet omaisille”) Viitattu 12.12.2009.
  39. Kirkkojärjestys 8.11.1991/1055 v. 1993 Finlex. Viitattu 12.12.2009.
  40. Lempiäinen, Pentti: Hautajaiset: Valmistamme surujuhlan, s. 244. 4. uudistettu painos. Helsinki: Kirjapaja, 2004. ISBN 951-607-127-9.
  41. Korpela 2005, s. 48–51, 52.
  42. 42,0 42,1 42,2 Aurejärvi-Karjalainen 1999, s. 158.
  43. 2-palstan kuolinilmoitusten ristit ja tunnukset Savon sanomat. Viitattu 16.11.2009.
    Kuolinilmoitusten ristit ja tunnukset Helsingin sanomat. Viitattu 16.11.2009.
    Kuolinilmoitukset Etelä-Suomen sanomat. Viitattu 16.11.2009.
    Kuolinilmoitukset (PDF-tiedostot Risti, Tunnukset ja Koristekuvat) Aamulehti. Viitattu 16.11.2009.
  44. ”Jo joutui armas aika”, teoksessa Otavan iso musiikkitietosanakirja. 3, Herz–laudes. (Sohlmans musiklexikon.). Helsingissä: Otava, 1978. ISBN 951-1-04553-9.
  45. Rytsä, Paavo: Suvivirsi Viitattu 29.9.2009.
  46. Suvivirrestä neutraali suvilaulu 28.11.2004. Vapaa-ajattelijain liitto ry. Viitattu 29.9.2009.
  47. Ollikainen, Marketta: Jo joutui armas aika Vapaa ajattelija. 2/2007. Vapaa-ajattelijain liitto ry. Viitattu 29.9.2009.
  48. Jo joutui armas aika – tasa-arvoisesti kaikille kevätjuhlaan osallistujille! Prometheus-seremoniat Oy. Viitattu 29.9.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa]

Joulu[muokkaa]