Kodin ruukkukasvit/Kasvit/Viherkasvit

Kodin ruukkukasvien kappaleet
Etusivu	Johdanto	Yleistä	Hoito-ohjeita	Kasvit	Linkit

Anopinkieli

Hoito

Hiekkapitoinen multa. Niukka kastelu

Lisääminen

Lehden palasista. Juurtuvat multaan.

Arabiankahvi

Arabiankahvi (Coffea arabica) on viljelykasvi, josta saadaan kahvin raaka-ainetta, kahvipapuja. Kahvi kuuluu matarakasveihin (Rubiaceae). Kasvi on alun perin kotoisin Afrikasta, Etiopiasta, ja se on oikeastaan puu, joka pidetään viljelyksillä leikkaamalla noin kahden metrin korkuisena. Huonekasvina se tulee 1-1,5 metrin korkuiseksi.

Se kasvattaa tummanvihreitä, suurehkoja lehtiä. Tuottaa hyvin hoidettuna kukkia ja papuja noin viiden vuoden ikäisenä. Kukat kasvavat terttuina lehtien haarautumiskohdista, väriltään kukat ovat valkoisia, hieman jasmiinin tuoksuisia, ja kukkimisaika on 2-3 päivää. Hedelmien kypsymisaika on noin 8 kuukautta, kypsät hedelmät ovat punaisia tai keltaisia. Kahvipavut ovat marjojen sisällä.

Nykyään kahvia viljellään eri puolilla maapalloa, kauriin ja kravun kääntöpiirien välisellä alueella. Kasvupaikat sijaitsevat korkealla, noin 600-1600 metriä merenpinnan yläpuolella. Kahvipensas vaatii menestyäkseen runsaasti sadetta. Suuria kahvintuottajia ovat esimerkiksi Kolumbia, Brasilia, Costa Rica ja Kenia.

Kahvilajeja on useita kymmeniä. Kaupallisesti tärkeimmät ovat Coffea arabica (eli arabica) ja Coffea canephora (eli robusta). Maailman kahvintuotannosta noin 75 % on arabicaa ja 25 % robustaa. Suomessa juotuihin kahvilaatuihin käytetään arabicaa.

Hoito

Keväällä (esim. huhtikuussa) kahvipensas tulisi uudelleenistuttaa, ja multaan voi sekoittaa kalkitonta turvemultaa. Kahvipensasta voi leikata, ja latvominen luonnollisesti haarauttaa kasvia.. Vaatii paljon valoa, mutta ei kuitenkaan suoraa auringon valoa. Kahvipensas ei kestä alhaisia lämpötiloja. Varsinkin kasvukaudella tarvitsee paljon vettä, mutta veden tulisi olla kalkitonta, koska kahvipensas on kotoisin kalkittomilta alueilta. Se ei siis kestä kalkkia. Menestyy myös altakasteluruukussa. Kesäkuukausina kasvia voi lannoittaa viikottain.

Jos lehdet muuttuvat ensin kärjistään ruskeiksi ja alkavat putoilla, kasvi ei saa tarpeeksi vettä. Kasvi pitää myös lehtien kastelusta, mutta kasvia ei saisi ruiskuttaa suihkussa, vaan esim. suihkepullolla. Jos lehdet alkavat putoilla, kasvi kasvattaa pitkiä honteloita varsia, joiden päissä on muutama uusi lehti.

Lisääminen

Kahvipensasta lisätään pistokkaista tai siemenistä.

Hienohelma

Hienohelma (Asparagus sprengeri) on kotoisin Etelä-Afrikasta. Hienohelman kukat ovat kellomaisia ja pieniä. Sen kukista kehittyy marjoja.

Hoito

Hienohelma viihtyy valossa, mutta ei kuitenkaan suorassa auringonpaisteessa. Paras lämpötila on huoneenlämpö. Kesällä kasvaessaan vaatii paljon kastelua. Talvella voidaan kastelua vähentää.

Lisääminen

Huonevehka

Huonevehka (Zantedeschia aethiopica) on kotoisin Etelä-Afrikasta. Tunnetaan myös nimellä ruukkukukka. Kukat tavallisesti valkoisia tai keltaisia ja punaisen sävyjä.

Hoito

Kukinnan jälkeen kasvin annetaan lakastua. Kasvi kukkii keväällä tai sitä ennen ja lakastuu kesäksi, jolloin sitä ei kastella lainkaan. Huonevehka tarvitsee lepokauden, jolloin se voi olla vähän viileämmässä paikassa, mutta valoisessa. Kukinnan aikana huoneenlämmössä. Kukinnan aikaan vehkaa kastellaan runsaasti. Kukintaa voi säädellä muuttamalla kasvu- ja lepokausia. Viihtyy hyvin aurinkoisessa paikassa, ei kuitenkaan suorassa auringonpaisteessa. Kesällä vehkaa voi kasvattaa ulkona.

Ihmepensas

Ihmepensas (Codiaeum variegatum) on kotoisin Malesiasta. Kasvin lehdet säilyttävät kirkaat värinsä aurinkoisella paikalla, ei kuitenkaan siedä aivan täyttä auringonpaahdetta. Menestyessään voi kasvaa jopa parin metrin korkuiseksi.

Hoito

Viihtyy valoisassa paikassa, mutta ei suorassa auringonpaisteessa. Lisäksi on varottava vetoista paikkaa. Kasvukautena kastelu on runsaampaa.

Lisääminen

Varresta kasvavan oksan tai latvan voi ottaa pistokkaaksi. Pistokkaan tulisi olla pienilehtinen, ja noin 7 sentin pituinen. Ihmepensaan pistokkaita on erittäin vaikea juurruttaa.

Joulutähti

Joulutähti eli tähtilatva (Euphorbia pulcherrima) on alkujaan kotoisin Meksikosta, josta se levisi hiljalleen muualle Eurooppaan Amerikan kautta. Suomessa joulutähti on nimensä mukaan joulukasvi. Kanarian saarilla joulutähti on luonnonvarainen. Nykyisin joulutähti on yleinen Euroopassa ja Amerikassa. Joulutähden latva on useimmiten punainen, mutta on myös lajikkeita joiden värit vaihtelevat. Nämä lajikkeet ovat kuitenkin vähemmän viljeltyjä.

Hoito

Joulutähdelle paras lämpötila on huoneenlämmössä. Joulutähti ei viihdy auringon suorassa valossa ja se onkin suojattava siltä. Myöskään kovin vetoisessa paikassa ei joulutähteä tulisi säilyttää. Kukinnan jälkeen kastelua kannattaa vähentää ja veden on oltava huoneenlämpöistä. Kesällä kasvi viihtyy myös ulkona. Kukinnan aikaan (jouluna) ei joulutähteä kannata lannoittaa typpipitoisilla lannoitteilla, sillä siitä ei ole hyötyä - lähinnä haittaa. Fosfori- ja kaliumpitoisella voi lannoittaa laihasti, se tehostaa lehtien punertumista.

Lisääminen

Pistokkaista keväällä. Leikkaa muutaman lehden kasvattanut sivuverso emokasvista, huuhtele leikkauspinta lämpimällä vedellä ja aseta pistokas vesilasiin. Huolehdi, ettei vesi pääse loppumaan. Kun juuria alkaa ilmestymään, istuta taimi ilmavaan kasvualustaan.

Jukkapalmu

Jukkapalmu (Yucca elephantipes) on yleinen huonekasvi, joka kestää kaikenlaista hoitoa.

Hoito

Suuresta koostaan huolimatta palmu viihtyy hyvin pienessäkin ruukussa. Jukkapalmu viihtyy valossa. Kasvukauden aikana (kesällä) voidaan kastella runsaammin, mutta kuitenkin varottava liikaa kastelua.

Lisääminen

Pistokkaasta (latva), joka saadaan leikkaamalla palmun runko poikki. Katkaistu runko kannattaa suojata esim. muovipussilla.

Juorut

Juorut eli kolmiokukat (Tradescantia) kasvavat luonnonvaraisina Pohjois- ja Etelä-Amerikassa. Sukuun kuuluu muutamia kymmeniä lajeja. Amerikassa juorut ovat suosittuja puutarhakasveja. Sieltä niitä on tuotu Eurooppaan jo 1600-luvulla.

Suomessa kasvatetaan huonekasveina useita juorulajeja, pääasiassa nopean kasvunsa ja kauniisti rönsyävien runsaslehtisten versojensa takia. Kasvit todellakin leviävät kuin juoru – versot voivat kasvaa jopa muutaman metrin mittaisiksi. Useimpien juorujen kukat ovat kolmiterälehtisiä, mistä kasvit ovat saaneet kolmiokukka-nimensä. Pienikokoiset kukat ovat valkoisia tai vaaleanpunaisia.

Juoruista on jalostettu niin paljon erilaisia muunnoksia, että juorujen lajirajoista ja keskinäisistä sukulaisuussuhteista vallitsee jonkin verran epäselvyyttä. Perinteisin huonekasvi Suomessa on arkijuoru (T. albiflora). Arkijuorun lehdet ovat kokonaan vihreät ja kukat valkoiset. Koristeellisten kirjavien lehtien vuoksi kasvatetaan muun muassa kirjojuorua (T. zebrina) ja brasilianjuorua (T. fluminensis). Myös arkijuorusta on jalostettu monia kirjavalehtisiä lajikkeita.

Värikkäimpiä juoruja ovat herrasjuoru (T. blossfeldiana) ja purppurajuoru (T. pallida), joiden lehdet muuttuvat punaisiksi kun kasvit saavat riittävästi valoa. Herrasjuorun lehdet ovat yläpuolelta vihreät tai vihreän ja vaalean kirjavat, purppurajuorun molemmilta puolin sinertävän punaiset. Purppurajuorun lehdet ovat paksut ja mehevät. Huonekasveina kasvatetaan myös sukkulajuorua (T. navicularis) ja viherjuorua (T. crassula).

Hoito

Juorut kuuluvat kaikkein helppohoitoisimpiin huonekasveihin. Ne sopeutuvat hyvin monenlaisiin oloihin; kosteaan ja kuivaan huoneilmaan, paljoon ja vähään valoon ja kaikkiin asuinhuoneissa tavallisiin lämpötiloihin.

Juorut viihtyvät amppelissa ikkunalla, mutta selviytyvät niukassakin valossa. Värikäslehtisten lajien ja lajikkeiden lehdet muuttuvat vähässä valossa vihreiksi, värinsä säilyttääkseen ne tarvitsevat runsasta valoa.

Kesäisin juorut tarvitsevat runsaasti kastelua ja hyötyvät suihkuttamisesta. Lannoitusta tarvitaan kasvukaudella viikoittain. Talvella kastelua vähennetään ja lannoituksen voi lopettaa kokonaan.

Useimpien juorujen versot ovat hauraita ja katkeavat helposti kasvia käsiteltäessä. Koska ikääntyessään juorujen versot jäävät lehdettömiksi, juoruja ei useinkaan kannata vaihtaa keväisin uuteen multaan. Sen sijaan istutetaan uusia kasveja pistokkaista. Jos vanhan kasvin halua uudistaa, sen versot voi leikata aivan lyhyiksi.

Lisääminen

Juorun lisääminen onnistuu mihin vuoden aikaan tahansa, helpoiten kuitenkin keväällä ja kesällä. Versojen latvoista katkotut pistokkaat voi juurruttaa vedessä tai istuttaa suoraan kosteaan multaan, muutama pistokas ruukkuunsa.

Kirjovehka

Kirjovehka (Dieffenbachia maculata) on kotoisin Pohjois-Brasilian trooppisista osista. Kirjovehka on erittäin nopeakasvuinen. Sopii hyvin altakasteluruukkuun muiden kasvien kanssa.

Hoito

Kirjovehka viihtyy valoisassa tai puolivarjossa, ei kuitenkaan suorassa auringonpaisteessa. Kastellaan tasaisesti läpi vuoden, muista myös tiheä lannoitus. Lehdet hyvin herkät kellastumaan huonosta hoidosta. Voidaan myös sumuttaa. Kasvaa hyvin normaalissa huoneenlämmössä. Kasvinesteet ovat myrkyllisiä, joten käytettävä käsineitä.

Runko kasvaa paljon pituutta, mutta ei ole niin paksu että pysyisi ryhdissä. Sen tukeminen kepein ei kannata. (kts. lisääminen)

Lisääminen

Pistokkaasta, joka saadaan leikkaamalla kasvi keväällä.

Paras tapa uudistaa kasvi on leikata pitkä lehdetön runko poikki sopivasta kohdasta n.30cm lehtien alapuolelta. Varren juurrutus vedessä muutamia viikkoja. Myös lehdetön varren alaosa versoo uusia lehtiä!

Kultaköynnös

Kultaköynnös (Epipremnum pinnatum) on kotoisin Salomonsaarilta.

Lehtien väritys vaihtelee täysin vihreästä koristeellisiin (valkoisia alueita). Lehdet ovat kirjavammat valoisassa kasvupaikassa. Kasvaa köynnöstäen, tarttuu seinään kasvattamillaan "ilmajuurilla". Kaunis myös amppelina. Pienijuurinen kasvi.

Voidaan istuttaa kasvamaan akvaariosta tai akvaarion yläpuolelle.

Hoito

Niukka kastelu säännöllisesti. Lannoitetaan viikottain kasvukauden aikana ravinneliuoksella. Viihtyy sekä valoisassa että varjossa, ei suorassa auringonvalossa. Pitää suihkutuksesta ja kosteasta huoneilmasta. Erittäin helppohoitoinen.

Lisääminen

Lisätään pistokkaista joissa on vähintään kaksi lehteä. Jos kasvi kasvaa liian pitkäksi, voidaan katkaista "nivelkohdasta", poistaa pari alinta lehteä ja juurruttaa vesilasissa. Juuret kasvavat nivelkohdista, joten niitä kannattaa jättää muutamia mullan alle. Juurtuu helposti.

Kääpiöbanaani

Kääpiöbanaani (Musa acuminata tai Musa x paradisiaca) on ruohovartinen Musa-suvun, Musaceae-heimoon kuuluva kasvi. Tavallisesti sanalla banaani viitataan kasvin tertuissa kasvavaan pohjushedelmään. Kotoisin banaani on luultavasti Intiasta tai Indonesiasta, mutta nykyään sitä viljellään paljon Karibialla ja Väli-Amerikassa. Luonnossa banaanipuu kasvaa ensimmäisen vuoden aikana jopa kuusimetriseksi ja sen näennäisrunko koostuu kasvin metrien mittaisista lehdistä, jotka ovat kiertyneet toistensa ympärille. Banaani kasvattaa vain yhtä lehteä kerrallaan ja ne ovat aina aikaisempaansa suurempia.

Hoito

Banaani on todella nopeakasvuinen. Se vaatii erittäin paljon valoa, ja siten viihtyisi mahdollisimman valoisassa paikassa ympäri vuoden - tämä ei vain ole mahdollista. Pienet taimet pitää suojata keskipäivän auringonpaahteelta. Lehdet alkavat lilertää tai purppuroitua kasvin kasvaessa, ja se on luonnollista eikä siitä tarvitse murehtia.

Banaania tulee kastella runsaasti kerralla, mutta mullan täytyy kuivahtaa aina kastelukertojen välissä. Suihkuttaa voi silloin tällöin. Lannoittaa tulisi kerran viikossa huhti-syyskuussa. Talvikaudella vain muutamia kertoja.

Istuta uudelleen joka kevät. Banaani siis on nopeakasvuinen, joten juuritila loppuu nopeasti. Taimi kannattaa istuttaa heti kymmenen litran astiaan, mieluiten vielä altakastelevaan.

Lisääminen

Tavallista banaania ei voi lisätä siemenistä. Viljelmillä itse päärunko hakataan poikki sadonkorjuun jälkeen. Seuraavat hedelmät kehittyvät myöhemmin jäljelle jätettyihin sivuversoihin. Banaani kasvattaa vierelleen uusia taimia; usein 2-3 kappaletta vuodessa per kasvi. Kaupoista voi ostaa taimia. Muita banaanilajeja voi lisätä siemenestä, sillä ne kykenevät tuottamaan siemeniä.

Sivuverson voi leikata veitsellä irti, leikkaamalla mullan alta tarkasti terävähköllä viillolla tai helpommin mullanvaihdon yhteydessä. Leikatessa versoja irti, tulisi niiden olla 10 sentin korkuisia. Pienempiäkin voi leikata, mutta niissä ei ole juuria joten ne on juurrutettava.

Juurruttamiseen käy läpinäkymätön juomalasi; alumiinifolion palaan tökätään reikä versolle ja folio laitetaan juomalasin päälle. Juurtuvaa banaania ei kannata nostaa kehittyvästä ylälehdestä, koska silloin kosketuskohta kuolee helposti (muuttuu ruman tummanruskeaksi ja kuivuu).

Yli 10 sentin versossa on jo juuria, joten sen elämää on helppo jatkaa. Jos leikkaaminen epäonnistuu, eli juuret eivät tule verson mukaan, niin juurruttaminen on vaikeata.

Malakanlaikkuvehka

Malakanlaikkuvehka (Aglaonema commutatum) on kotoisin Malakan niemimaalta, Malesiasta.

Hoito

Viihtyy varjossa tai puolivarjossa. Ei siedä suoraa auringonpaahdetta. Kastellaan runsaasti kesäkuukausina. Pitää sumutuksesta. Kastelun välillä voidaan mullan antaa kuivahtaa ei kuitenkaan liikaa. Viihtyy hyvin huoneenlämmössä. Kasvinesteet ovat myrkyllisiä.

Lisääminen

Tekee juurien ympärille "poikasia", jotka voi istuttaa uusiin ruukkuihin.

Muratti

Muratti (Hedera helix) on kotoisin Euroopasta. Se on ainavihreä kiipijäkasvi. Kasvaa luonnonvaraisena Etelä-Euroopassa.

Hoito

Muratti viihtyy parhaiten puoli- tai kokovarjossa. Pidetään multa kosteana kasvukauden, muuten vähäinen kastelu.

Lisääminen

Lisätään latvotuista pistokkaista.

Nukkumatti

Nukkumatti (Maranta leuconeura) on kotoisin Brasilian sademetsistä. Nukkumatin lehdet nousevat viileässä, luonnossa illalla, pystyyn, jolloin niiden värilliset alapinnat tulevät näkyville. Sopii hyvin Akaattikotiloille (jättiläis maakotiloille)terraarioon, myrkyttömyydensä takia.

Hoito

Tarvitsee runsaasti vettä.

Lisääminen

Pistokkaista tai jakamalla.

Peikonlehti

Peikonlehti (Monstera spp.) on köynnöstävä, suurilehtinen kasvi, jota yleisesti kasvatetaan huonekasvina. Peikonlehti on helppo tunnistaa suurista, liuskoittuineista ja reikäisistä lehdistään. Peikonlehti on kotoisin Keski- ja Etelä-Amerikasta. Luonnonvaraisena se voi kasvaa kymmenien metrien mittaiseksi, huonekasvina parin - kolmen metrin pituiseksi.

Ylivoimaisesti yleisin huonekasvi on laji M. deliciosa, joka tunnettiin aiemmin tieteellisellä nimellä Philodendron pertusum. Siitä kasvatetaan kahta lajiketta, tummanvihreälehtistä Bonsigianaa ja kirjavalehtistä Variegataa. Huonekasviksi soveltuu myös M. adansonii, jossa on soikeammat lehdet kuin M. deliciosassa.

Peikonlehti ei kuki juuri koskaan kotioloissa. Jos kasvi kukkii, kellanvihreästä kukasta kehittyy lopulta hedelmä, joka on syötäväksi kelpaava mutta usein ruuansulatuskanavaa ärsyttävä.

Hoito

Peikonlehden kasvupaikkaa ei saa muutella. Lehtiä suihkutetaan ja pyyhitään kostealla rätillä.

Peikonlehti menestyy parhaiten valoisassa tai puolivarjossa, mutta ei suorassa auringonpaahteessa. Kasvi sopeutuu myös varsin varjoisaan paikkaan, missä sen kasvu hidastuu. Suureksi kasvettuaan peikonlehti tarvitsee tukea. Varresta kasvavia pitkiä ilmajuuria ei katkaista, vaan ne ohjatan multaan.

Peikonlehti on pidettävä tasaisen kosteana, kesällä vettä tarvitaan enemmän kuin talvella. Se menestyy hyvin normaalissa huoneenlämmössä, mutta viihtyy myös hieman viileämmässä. Kasvia lannoitetaan viikon tai parin välein. Multa vaihdetaan vuosittain. Isolle yksilölle voi myös vaihtaa vain pintamullan.

Lisääminen

Peikonlehti on helppo lisättävä. Varsi- ja latvapistokkaat juurtuvat keväällä ja kesällä suoraan kosteaan multaan pistettyinä, kun mullan alle osuu vähintään yksi ilmajuuri. Mullassa ilmajuuret muuttuvat tavallisiksi juuriksi. Vanhat yksilöt kasvattavat myös sivuversoja, jotka voidaan irrottaa omaan ruukkuunsa.

Pullojukka

Pullojukkaa (Beaucarnea recurvata) kutsutaan usein norsunjalaksi, koska sen varsi on vedentäytteinen, ja epätasaisen harmahtava. Pullojukka on hidaskasvuinen ja sen tyvi on turvonnut. Lehdet ovat varren päässä ja niitä kasvaa varren keskeltä. Samaan tahtiin kuolevat alimmat lehdet. Kasvi kukkii hyvin harvoin ja onkin ensisijassa viherkasvi.

Hoito

Pullojukka on helppohoitoinen. Se viihtyy joko puolivarjossa tai auringossa. Viihtyy sekä huoneenlämmössä, että vähän viileämmässäkin. Vettä annetaan keväästä syksyyn runsaasti, jonka jälkeen annetaan mullan hiukan kuivahtaa ennen seuraavaa kastelua. Kastelua lisätään taas keväällä. Lannoitetaan kasvukautena runsaasti. Kuivuneet täysin ruskeat lehdet repäistään irti rungosta. Kuivuneet lehden kärjet voi leikata pois. Kesällä voidaan vielä ulos, ei kuitenkaan suoraan auringonpaisteeseen.

Lisääminen

Rönsylilja

Rönsylilja (Chlorophytum comosum) kuuluu liljakasveihin (Liliaceae). Kasvi on kotoisin Etelä-Afrikasta. Helppohoitoinen ja yksinkertaisen nätti kasvi. Luonnossa lehdet ovat vihreät, mutta huonekasvilla ne ovat usein valkoraidalliset; keskellä lehteä on pitkittäissuuntainen, koko lehden pituinen valkoinen viiru.

Hoito

Viihtyy hyvin valossa, mutta voidaan pitää myös varjossa. Viihtyy huoneenlämmössä. Kasteltava säännöllisesti. Multa voidaan antaa kuivua ennen seuraavaa kastelua, mutta ei kuitenkaan kuivettua. Lannoitus maalis-elokuussa.

Lisääminen

Rönsyliljaa voidaan lisätä joko siemenistä tai kasvin rönsyistä. Rönsyistä lisääminen on huomattavasti helpompaa. Rönsyt asetetaan veteen kunnes juuret ovat muodostuneet, jolloin ne voidaan istuttaa. Rönsyt voidaan laittaa myös suoraan kosteaan multaan juurtumaan.

Sädekaisla

Sädekaisla (Cyperus alternifolius) on kotoisin Madagaskarin suoalueilta. Muita nimiä ovat niilinkaisla. Sädekaisla on myrkyllinen ja sitä ei pidä sekoittaa kissanruohoon.

Hoito

Viihtyy hyvin huoneenlämmössä ja valoisassa paikassa. Voidaan kesäksi siirtää myös ulos. Muistettava säännöllinen kastelu.

Lisääminen

[1]

Unelma

Unelma (Asparagus plumosus) on yleinen huonekasvi, joka on sukua ruokaparsalle (Asparagus officinalis) ja hienohelmalle (Asparagus sprengeri). Unelmaa käytetään viherkasvina sekä leikkovihreänä kimpuissa. Kasvi muistuttaa jonkin verran saniaista hienoine sulkamaisine lehdistöineen, joka oikeasti koostuu pienestä määrästä ohuita lehtiruoteja.

Hoito

Viihtyy runsaassa valossa, mutta ei kuitenkaan suorassa auringonpaisteessa. Viihtyy hiukan huoneenlämpöä matalammassa lämpötilassa. Kesällä kasvun aikaan kastellaan runsaasti kuitenkin varottava liikaa kastelua. Lannoitetaan kesällä tai keväällä. Talvella voidaan kastelua vähentää.

Lisääminen

Verililjapuu

Verililjapuu (Cordyline fruticosa) kuuluu agaavekasveihin (Agavaceae). Kotoisin Itä-Intiasta.

Hoito

Viihtyy valoisassa paikassa mutta ei suorassa auringonpaisteessa. Jatkuva kastelu, sillä mullan ei pidä kuivua. Kesällä kastellaan runsaammin. Viihtyy kosteassa paikassa, joten lehtiä kannattaa sumuttaa. Viihtyy hyvin huoneenlämmössä.

Lisääminen

Latva voidaan leikata, jolloin latvasta saadaan pistokas.

Kodin ruukkukasvien kappaleet
Etusivu	Johdanto	Yleistä	Hoito-ohjeita	Kasvit	Linkit