Wikikirjasto

Tämä artikkeli, luokka, malline tai tiedosto on merkitty poistettavaksi välittömästi.
Ongelman tarkempi kuvaus: tarpeeton jäänne vanhasta versiosta
Jos olet eri mieltä, kerro mielipiteesi keskustelusivulla. Jos korjaat ongelman tai merkintä on mielestäsi ilmeisen virheellinen, poista tämä huomautus ja kerro perustelusi yhteenvedossa tai keskustelusivulla. Älä kuitenkaan poista huomautusta, jos olet itse luonut tämän artikkelin, luokan tai mallineen tai tallentanut tämän tiedoston.

kaikki roskat

Tämä on tulostettavaksi tarkoitettu versio kirjasta Shakkiaapinen Sivupalkin kohdasta työkalut voit valita tulostettavan version, PDF-tiedostona lataamisen tai OpenDocument Text-tiedostona lataamisen Lisätietoa on sivulla Wikikirjasto:Tulostettava versio. Liitteet on päivitetty Wikipediasta 27.10.2008

[muokkaa] Alkusanat

Olen huomannut, että monet hyvät shakkiopetussivustot ovat tekijöiden innostuksen laannuttua jäätyneet johonkin pisteeseen tai sitten hävinneet netistä ennalta ilmoittamatta. Kaiken tämän kokemuksen perusteella olisi tärkeää löytää keinot ja paikka, jolla tämä materiaali saataisiin Shakkiliiton myötävaikutuksella materiaalin pysyvyyden takaavaan ympäristöön yhteisölliseen yläpitoon. Tällöin ei tarvitsisi ihmetellä tulevaisuudessa toimimattomia linkkejä, kun alkuperäiset tekijät vaihtavat nettipalvelinta tai lopettavat kokonaan sivustonsa ylläpidon.

Wikikirjastossa oleva Shakkiaapinen sopisi tällaiseksi nk. tulokassivustoksi, jonne ko. asiat voisi keskittää. Aineistosta voisi toki myöhemmin tehdä versioita esimerkiksi DVD-jakeluun, printattuun koulukerhon aloituspakettiin yms.

Rohkaisen kaikkia shakkivalmennuksen nettimateriaalien tekijöitä harkitsemaan luvan antamista materiaalinsa kopiointiin tämän Wikikirjaston Shakkiaapisen osaksi.

2. lokakuuta 2008

Toivo Pudas

SKSL:n tiedottaja ja valmennustoimikunnan jäsen.

Luettelo materiaalin kopiointiluvista

Seuraavassa luettelossa on linkit ja lyhyet kuvaukset materiaaleista, joiden kopiointiin Shakkiaapiseen on saatu lupa. Tämä lupa merkitsee myös sitä, että kopioitu materiaali tulee samalla Wikikirjaston käytäntöjen mukaiseksi vapaaksi materiaaliksi, jota kuka tahansa saa edelleen muokata. Kaikki lainaukset on kuitenkin merkittävä normaalien käytäntöjen mukaisilla lähdeviiteillä.

• Janne Kejon shakkisivu on tehty alunperin TuTSin nuorisovalmennusmateriaaliksi. Materiaalin tekijä toimii aktiivisesti myös pelaajien henkilökohtaisena shakkivalmentajana.

[muokkaa] Johdanto

Shakki levisi länteen arabikulttuurin välityksellä, joka kattoi 700…800 -luvulla neljänneksen silloisesta ”asutusta maailmasta”. Kuvassa persialainen nuorukainen pelaa shakkia kahden kosijan kanssa.

Córdoban vanhassakaupungissa on useita jäänteitä kaupungin asemasta Córdoban kalifaatin pääkaupunkina. Jo Rooman vallan aikana Córdoba oli Hispania Baetican pääkaupunki.

Kuvassa kaupungin romaaninen silta ja moskeija-katedraali.

Animaation esittämä Adolf Anderssenin ja Lionel Kieseritzkyn 21. kesäkuuta 1851 pelaama, niin sanottu kuolematon peli on eräs kaikkien aikojen kuuluisimmista shakkipeleistä.

Shakin syntyhistoria on hämärän peitossa ja sen keksimisestä on sepitetty aikojen saatossa lukuisia legendoja. Uudenaikainen tutkimuskaan ei ole pystynyt selvittämään aukottomasti shakin syntyhistoriaa. Erään oletuksen mukaan shakin alkumuoto syntyi Varhais-Intiassa ajanlaskun alun vaiheilla vallinneissa sekavissa poliittisissa oloissa, jossa lukuisat paikalliset kuninkaat kävivät keskenään jatkuvia sotia.

Vuosittain toistuvat monsuunisateet keskeyttivät aina välillä sodat ja sadekausina armeijoiden leireissä harrastettiin ajankuluksi kaikenlaisia pelejä. Silloisten arpaa heittämällä pelattavien pelien ääressä sotastrategiat mielessä syntyi myös ajatus ohjata pelitapahtumia tietoisesti eikä arpoen. Näin shakkipelin alkumuodon arvellaan kytkeytyvän varhaisintialaiseen sotalaitokseen.

Länteen shakki levisi arabikulttuurin välityksellä, joka kattoi 700…800 -luvulla neljänneksen silloisesta ”asutusta maailmasta”. Tämän ”arabishakin” säännöt poikkesivat vielä monin tavoin nykyshakista. Arabikulttuurin korkea tieteellinen taso vaikutti myös shakkipelin kehitykseen ja sen teorianmuodostukseen. Pelin teoria jaettiin jo arabishakissa avaukseen, keski- ja loppupeliin.

Länsi-Eurooppaan shakki saapui Espanjan kautta 1000-luvulla. Espanjassa vallitsi rauhallinen rinnakkaiselo mauri-arabialaisen ja kristillisen kulttuurin välillä ja myös kristittyjä opiskeli Córdoban yliopistossa. Sisilia ja Italian niemimaa olivat toinen valtaväylä. Itä-Eurooppaan arabishakki levisi Bagdadin-Persian-Kaspianmeren-Volgan kauppareittiä pitkin nykykäsityksen mukaan jo 700-luvulla.

Nykymuotoinen shakki alkoi kehittyä ja syrjäyttää arabishakkia Länsi-Euroopassa jo keskiajalla, mutta Venäjällä arabishakkia pelattiin aina Pietari Suuren aikoihin saakka.

[muokkaa] Shakkijärjestöt

Kansainvälistä shakkitoimintaa on organisoinut perustamisestaan 1924 lähtien Maailman shakkiliitto (Fédération Internationale drs Echecs, FIDE). Se toimii yhteistyössä YK:n opetus- ja tiedejärjestön UNESCOn kanssa ja on myös Kansainvälisen Olympiakomitean tunnustama urheilujärjestö. FIDE on jaettu alueisiin ja Suomi kuuluu yhdessä muiden pohjoismaiden (Ruotsi, Norja, Tanska, Islanti, ja Färsaaret) kanssa samaan alueeseen. Suomen shakin keskusjärjestö on Suomen Keskusshakkiliitto ry, SKSL. Paikalliset shakkikerhot ovat vuoden 1993 sääntöuudistuksen jälkeen olleet suoraan SKSL:n jäseniä ja sen korkein päättävä elin on kahdesti vuodessa kokoontuva kerhojen kokous.

Maailman kirjeshakkiliitto (International Correspondence Chess Federation, ICCF) on ollut vuodesta 1968 saakka FIDE:n yhteistoimintajärjestö. Suomen kirjeshakkiliitto on SKSL:n jäsenliitto.

FIDE liitti tehtäväshakin toimintaansa vuonna 1956 ja perusti tehtävätoimikunnan, joka huolehtii kolmen vuoden välein ilmestyvän valittujen probleema- ja loppupelitehtäväkokoelman ”FIDE Albumin” julkaisemisesta sekä tehtävien laadinta- ja ratkaisukilpailujen järjestämisestä.

SKSL:n jäsenliittona toimiva Suomen Tehtäväniekat ry organisoi tehtäväshakkia Suomessa. Tehtäväshakki jakaantuu kolmeen sektoriin: 1) normaalisääntöiset probleemat, 2) loppupelitehtävät ja 3) satutehtävät. FIDE:n tehtävätoimikunta on hyväksynyt ohjelmaansa myös tietyt satushakin tyypit nimikkeellä ”Heterodox composition”.

[muokkaa] Harrastuksen aloittaminen

Shakkia pelataan ajanvietteenä kodeissa, erilaisissa kerhoissa, turnauksissa ja puistoissa. Etäpelimuotoja ovat posti ja internet. Etenkin internetin pääosin maksuton tarjonta on kasvattanut shakin suosiota merkittävästi. Shakkiharrastuksen voi aloittaa minkä ikäisenä tahansa. Nykytekniikan mahdollistama nettipelaaminen tarjoaa uutta, mielenkiintoista ajanvietettä kaikenikäisille ja -tasoisille pelureille. Pelikavereita löytyy helposti milloin tahansa internetistä. Shakki on myös erinomainen kokoperheen harrastus ja se soveltuu hyvin myös kolukerhotoiminnaksi.

Koulushakkikerhojen perustamiseen on mahdollista hakea kerhorahaa, jos siihen vain löytyy sopiva vetäjä ja riittävästi innostusta koulun taholta. SKSL:n ensisijaisesti tarkoituksena on aktivoida Suomen kouluissa opettavat sekä jo eläkkeelle jääneet opettajat, jotka pelaavat myös shakkia kerhotasolla. Myös shakista kiinnostuneet opettajat ja opettamisesta kiinnostuneet shakinpelaajat olisivat potentiaalisia vetäjiä koulujen shakkikerhoille. Koulukerhotoiminnan käynnistäminen tapahtuisi käytännössä parhaiten paikallisten shakkikerhojen ja koulujen yhteistyönä. SKSL tukee toimintaa mm. kehittämällä valmennusmateriaalia, kouluttamalla valmentajaverkostoa sekä organisoimalla koulujoukkueiden SM-kilpailuja ja junioritoimintaa.

Kansalaisopisto- ja shakkikerhoverkostojen yhteistyö on toinen tehokas shakkiharrastuksen levittämiskeino, jonka käyttöä SKSL tukee mm. edistämällä vapaan oppimteriaalin ja valmentajaverkoston kehittämistä. Pilot-hankkeena käynnistyy Verkko-opistossa tammikuussa 2009 Nettishakin peruskurssi ja sitä täydentävänä itseopiskelukurssina Nettishakin alkeiskurssi, jota voidaan käyttää myös koulukerhojen starttikurssin oppimateriaalina. Sekä Verkko-opisto että kerhonetti käyttävät samaa oppimisalustaa, joten myös Nettishakkikursseille kehitettävän materiaalin siirtäminen koulukerhojen valtakunnalliseen käyttöön on teknisesti mahdollista.

Katso myös

• Kerhonetti
• Nettishakin alkeiskurssi
• Nettishakin peruskurssi
• Verkko-opisto
• Valmentajakoulutus

[muokkaa] Pelipaikat

Pariisin Café de la Régence 1800-luvulla

Wieniläinen hoviherra ja keksijä von Kempelen kehittämä shakkia pelaava robotti ”Turkkilainen”, kuten automaattia nimitettiin, oli aikansa sensaatio. Vaikka se olikin vain taitavasti suunniteltu sirkustemppuväline, se esitti kuitenkin uskottavasti idean shakkia pelaavasta koneesta.

Kuuluisa kuuden pelin ottelu maailmanmestari Garri Kasparov vastaan Deep Blue -tietokone käytiin 11. toukokuuta 1997. Näistä peleistä kone voitti kaksi, Kasparov yhden ja tasapelejä tuli kolme.

Tänä päivänä kotikoneissa ja internetissä toimivat shakkiohjelmat ovat jo arkipäivää.

Keskiajalla muu Eurooppa Italian ulkopuolella oli shakin takamaata. Englannissa ja Ranskassa peli oli edelleen 1600-luvulla hovien suosima, mutta se oli väistymässä korttipelien ja muun viihteen tieltä.

1700-luvulla Lontoossa ja Pariisissa tapahtui kahvilakulttuurin nousu. Lähes kaikissa kahviloissa pelattiin shakkia. Kaksi oli ylinnä muiden: Pariisin Café de la Régence ja Lontoon Slaugher´s Coffee House, ”maailman shakin päämajat” 1700-luvulla. Monsieur de Kemur, sire de Legal oli Régencen johtava pelaaja. Vain yksi hänen peleistään vuodelta 1750 on säilynyt jälkipolville, mutta se on sitäkin kuuluisampi ”Legalin matin” ansiosta: 1. e4 e5 2. Lc4 d6 3. Rf3 Lg4 4. Rc3 g6 5. Rxe5 Lxd1 6. Lxf7+ Ke7 7. Rd5 matti.

1700-luvulla kekseliäisyys kukoisti ja utopistit haaveilivat robottien aikakaudesta. Tuon ajan merkillisin teknisen taituruuden tuote oli niin sanottu androidi, luonnollisen kokoinen nukke, joka soitti huilua.

Wieniläinen hoviherra ja keksijä von Kempelen eli ajan hengessä ja esitteli onnistuneesti shakkia pelaavan robotin Maria Teresan hovissa vuonna 1770. Laatikkomaisen pöydän edessä istui turkkilaiseksi puettu nukke, pöydällä oli shakkilauta ja nappulat.

Hämmästyneet kokeilijat saivat tuntea turkkilaisen paremmakseen. Suurin laitteen ongelma oli löytää hyvä ja riittävän pieni pelaaja, joka mahtui 110x75x65 senttimetrin kokoisen laatikkopöydän sisään. Ennen peliä laatikon ovia availemalla tuli näkyviin vain paljon rattaita ja vipuja, mikä aikaansaatiin taidokkaasti suunnitelluilla peiliasennuksilla. Kun pelin lopuksi nuken vaatteet riisuttiin, alta paljastui vain joukko vipuja.

”Turkkilainen”, kuten automaattia nimitettiin, oli aikansa sensaatio. Laite kiersi ympäri Eurooppaa esiintymässä. Siitä puhuttiin ja kirjoitettiin paljon. Muuan professori todisteli tieteellisessä aikakausilehdessä, ettei shakkia pelaava kone ole mahdollinen – sen sisällä täytyy olla ihminen, kaiketi jalaton invaliidi.

Caissa, shakin muusa, näki päivänvalon vuonna 1772, jolloin orientialisti Sir William Jones julkaisi ”Poems”-kokoelmansa. Caissa on metsän neito, jonka hurmaamista varten Euphron-jumalan piti opettaa Mars-jumalalle ajatuspeli, jota hän kutsui neidon nimestä johtaen Cassa-peliksi. Tästä runoilija sanoo kehittyneen myös shakkipelin nimen (Chess). Joskus Caissaa näkee kutsuttavan myös ”shakin jumalattareksi”, mutta jumalten kastiin Caissa ei tässä runossakaan kuulunut, vaan oli dryadi, haltijatar, joten muusa lienee siten hänelle sopivampi arvonimi.

[muokkaa] Shakkikerhot

Luertteloita suomalaisista shakkikerhoista

• Luettelo suomalaisista shakkikerhoista - Wikipedia
• Kerhokartta - pterasti.
• Shakikerhojen yhteystiedot - SKSL
• Shakkikerhojen kotisivuja - SKSL
• Suomalaisia shakkikerhoja - ShakkiNet
• Kerhohakemisto - Shakkiwikia (myös rekisteröimättömien kerhojen infosivuja)

[muokkaa] Koulukerhot

[muokkaa] Peliserverit

Alfonso X Viisas hovissaan

Kastiliaa vuosina 1221-1284 hallinnut Alfonso X Viisas oli keskiajan kuninkaista oppinein ja valistunein. Hänen laajaan kirjastoonsa kuului myös ”Libros del acadrex, dadas e tablas” eli ”Shakin, noppa- ja lautapelien kirjat”, vuodelta 1283. Tätä kirjaa on säilynyt vain yksi kappale. ”Libros del acadrex” eli ”Shakkikirja” käsittää kaksi kolmasosaa Alfonson koko pelien kirjasta.

Alfonson kirja on ensimmäinen keskiajan teksti, joka selitttää tarkoin laudan, nappulat ja siirtosäännöt. Peliä pelattiin kuitenkin eri maissa hiukan toisistaan poikkeavin säännöin. Varsinkin nykyisistä erikoissiirroista kiisteltiin pitkään. Sen sijaan laudan asento vakiintui melko pian, kun Damiano antoi säännön, että valkean kulmaruudun tuli olla aina pelaajan oikealla puolella.

[muokkaa] Säännöt

• Peli- ja kilpailusäännöt - SKSL
• Säännöt - Hannunniitun shakkikoulu

[muokkaa] Shakkilauta ja alkuasema

Shakkilauta.

Shakkilauta muodostuu 8x8 -muotoisesta 64 ruudun pelilaudasta. Shakkilaudan viereisten ruutujen väri vaihtuu vuoron perään mustaksi ja valkeaksi niin, että valkoisen ruudun kaikki viereiset ruudut ovat mustia ja mustan ruudun viereiset ruudut ovat valkoisia. Molemmilla pelaajilla lähimmän rivin oikeanpuoleisen pään ruutu on valkoinen.

Valkoisen pelaajan suunnasta katsottuna laudan pystysarakkeet eli linjat nimetään vasemmalta oikealle kirjaimilla a, b, c, d, e, f ja h. Vastaavasti laudan rivit valkean pelaajan puolelta mustan suuntaan nimetään numeroilla 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, ja 8. Näin jokainen laudan ruudusta voidaan nimetä sarakekirjain+rivinumero-parin avulla yksiselitteisesti. Laudan halkaisijan suuntaisia vinorivejä sanotaan diagonaaleiksi.

Shakkinappulat sijoitetaan ennen pelin alkua shakkilaudalle seuraavaan alkuasemaan. Valkoisen upseerit sijoitetaan 1. riville ja mustan 8. riville. Valkoisen kuningatar sijoitetaan d-sarakkeen ruutuun d1 ja mustan kuningatar ruutuun d8 (valkea kuningatar tulee siten valkealle ja musta mustalle ruudulle). Valkoisen kuningas sijoitetaan e-sarakkeen ruutuun e1 ja mustan ruutuun e8. Lähetit sijoitetaan kuningas-kuningatar -parien molemmin puolin eli valkoisen ruutuihin c1 ja f1 sekä mustan ruutuihin c8 ja f8. Ratsut sijoitetaan lähettien viereen eli valkoisen ruutuihin b1 ja g1 sekä mustan ruutuihin b8 ja g8. Tornit sijoitetaan upseerisarakkeiden päihin eli valkoisen ruutuihin a1 ja h1 sekä mustaan ruutuihin a8 ja h8.

[muokkaa] Shakkinappulat ja siirrot

Alkuperäiset Staunton-nappulat, vasemmalta oikealle: sotilas, torni, ratsu, lähetti, kuningatar ja kuningas.

Howard Staunton(1810 - 1874) oli englantilainen shakkimestari ja epävirallinen maailmanmestari.

FIDE on vahvistanut virallisiksi nappuloiksi hänen mukaansa nimetyt shakkinappulat.

Sotilas
Ratsu	R
Lähetti	L
Torni	T
Kuningatar eli daami	D
Kuningas	K

Shakki saattoi keskiajan Euroopassa olla levinneempi kuin milloinkaan muulloin, mutta pelitaito jäi kauaksi jälkeen arabialaisten tasosta.

1400-luvun loppupuolelle ajoitettu Göttinger Handschrift lienee ensimmäinen kirja, jossa shakkipeli on esitetty uusin säännöin.

Espanjalainen Lucena painatti pienen shakkikirjan 1495–97, josta myös varmentuu uusien sääntöjen olemassaolo. Lucena antoi kirjassaan myös yleisempiä peliohjeita: ”Pelin aikana älä juo viiniä, juo vettä. On edullista, että vastustaja on hyvin syönyt ja juonut. Pelaa vain pienestä panoksesta, ettei sen ajatteleminen häiritse.”

• Sotilas (arvo 1) siirtyy ruudun kerrallaan eteenpäin, paitsi ensimmäisellä siirrolla vaihtoehtoisesti kaksi. Sotilas ei voi perääntyä ja saavutettuaan vastapäisen laidan se korottuu pelaajaan valitsemaksi upseeriksi. Sotilas ei voi edetä, jos sen edessä on joku nappula. Sotilas voi lyödä toisen nappulan viereiseltä sarakkeelta etuviistosti. Jos sotilaan rinnalle nousee vastapuolen sotilas käyttäen kahden ruudun siirtymää, voi sen lyödä ns. ohestalyönnillä samalla tavoin, kuin se olisi siirtynyt vain yhden ruudun.
• Lähetti (arvo 3) siirtyy vain omalla värillään olevia vinolinjoja pitkin ja voi edetä niin pitkälle kuin laudalla on vapaita ruutuja. Jos kohderuutuna on vastapuolen nappula, voi lähetti lyödä sen ja siirtyä sen paikalle.
• Ratsu (arvo 3) siirtyy L-muotoisilla askelilla, jossa lyhyempi sivu on yksi ruutu ja pidempi kaksi ruutua. Ratsu on ainoa nappula, joka voi hypätä muiden nappuloiden yli. Ratsu voi siirtyä vain vapaina oleviin ja vastustajan nappulan miehittämiin ruutuihin, jolloin ratsu lyö vastustajan nappulan ja poistaa sen laudalta.
• Torni (arvo 5) siirtyy pystysarakkeita ja vaakarivejä pitkin niin pitkälle, kuin laudalla on vapaita ruutuja. Jos kohderuutuna on vastapuolen nappula, voi torni lyödä sen ja siirtyä sen paikalle. Lisäksi torni osallistuu kuninkaan erikoissiirtoon, jota sanotaan linnoittautumiseksi.
• Kuningatar (arvo 9) siirtyy ja lyö samoin kuin sillä olisi yhdistettynä sekä lähetin että tornin ominaisuudet.
• Kuningas liikkuu ja lyö kuten kuningatar, mutta voi edetä vain yhden ruudun kerrallaan. Lisäksi kuningas voi tehdä yhdessä tornin kanssa erikoissiirron, jota sanotaan linnoittautumiseksi. Kuningasta ei voi lyödä, eikä sitä saa jättää uhattuun ruutuun.

[muokkaa] Erikoissiirrot

Göttinger Handschrift -oppaan esittelemät uuden shakin säännöt lähestyivät jo nykyshakkia, mutta sisälsivät vielä joitakin eroavuuksia. Säännöt sallivat esimerkiksi kuninkaan hypyn, josta nykyshakin linnoituksen katsotaan olevan jäänteenä. ”Göttingerin” avauksessa, samoin kuin Lucenalla, on peräkkäin Th1-f1 ja hyppy Ke1-g1, jotka yhdistämällä päästään nykyisten sääntöjen mukaiseen linnoitukseen. On ilmeistä, että linnoitus syntyi Italiassa 1500-luvun puoliväliin mennessä.

Lopez paheksuu italialaisten tapaa siirrellä tornia ja kuningasta yhtä aikaa, koska ehdoton sääntö on, että vain yhtä nappulaa saa siirtää kerrallaan. Italialaiset kuitenkin kehittivät siitä edelleen niin sanotun vapaan linnoituksen. Siinä kuningas ja torni saivat vaihtaa paikkaa, tai torni sai siirtyä kuninkaan viereen ja kuningas sai hypätä sen yli mihin tahansa vapaaseen ruutuun. Käytännössä nykymuotoinen linnoitus hyväksyttiin kaikkialla muualla paitsi Italiassa 1600-luvun lopulla. Italiassa luovuttiin vapaasta linnoituksesta vasta 1800-luvulla.

Ohestalyönti oli jo Lucenalla, mutta siirron alkuperä on tuntematon. Ohestalyönti oli aluksi kiistanalainen. Espanjalaiset käyttivät sitä, mutta italialaiset, muun muassa Damiano kielsivät sen. Siirto vakiintui yleiseksi käytännöksi vasta 1800-luvulla.

Sotilaan korotussäännöt ovat olleet kirjavia. Korotukselle asetettiin monenlaisia rajoituksia. Korotus sallittiin esimerkiksi vain laudalta lyödyn nappulan tilalle. 1700-luvun lopulla Ranskassa ja Englannissa otettiin käyttöön vapaavalintainen korotus, jonka sai tehdä tai olla tekemättä, oli upseereita lyöty laudalta tai ei. Tämä sääntö yleistyi nopeasti, mutta vielä niin myöhään kuin Bilguerin käsikirjassa vuonna 1843 oli rajoitus, että korotuksen sai tehdä vain laudalta lyödyn upseerin tilalle.

[muokkaa] Ohestalyönti

Valkean sotilas on edennyt ruutuun e5 ja on siten potentiaalisessa ohestalyöntiasemassa.

Mustan sotilas siirtyy sen viereen ruutuun f5 ohittaen samalla valkean uhkaamaan ruudun f6

Oikeus ohestalyöntiin on vain heti seuraavalla siirtovuorolla. Valkea suorittaa ohestalyönnin ruutuun f6.

Jos sotilas käyttäessään ensimmäisen siirron mahdollistamaa kahden ruudun siirtoa ohittaa vastapuolen sotilaan uhkaaman ruudun, on vastapuolen mahdollista suorittaa niin sanottu ohestalyönti (en passant). Siinä sotilas voidaan lyödä ohittamaansa uhattuun ruutuun samalla tavalla, kuin jos se olisi siirtynyt vain yhden ruudun.

[muokkaa] Korottautuminen

Valkean sotilaan päästessä 8. riville ja mustan 1. riville ne korottuvat pelaajan valitsemaksi upseeriksi (ei kuninkaaksi), yleensä kuningattareksi.

[muokkaa] Linnoitus

Lyhyt linnoitus: O-O

Pitkä linnoitus: O-O-O

Linnoitus eli tornitus on kuninkaan ja tornin yhteissiirto, joka katsotaan yhdeksi siirroksi. Kumpikin pelaaja voi tehdä sen vain kerran saman pelin aikana.

Linnoitus on sallittua vain seuraavin ehdoin:

1. Kuninkaan ja linnoitukseen osallistuvan tornin välissä ei saa olla yhtään nappulaa.
2. Sekä kuninkaalla että linnoitukseen osallistuvalla tornilla sen on oltava kummankin ensimmäisiä siirtoja.
3. Linnoitusta ei saa tehdä shakkitilanteessa, siitä ei saa seurata shakkitilannetta eikä kuningas saa siirtyä uhatun ruudun yli. Sen sijaan torni voi linnoituksessa väistyä uhatusta ruudusta ja siirtyä uhatun ruudun yli.

Linnoituksen voi tehdä edellä mainituin edellytyksin kahteen vaihtoehtoiseen suuntaan:

1. Kun kuningas siirtyy kuningastornin suuntaan kaksi ruutua ja torni siirtyy sen yli, suoritetaan lyhyt linnoitus.
2. Kun kuningas siirtyy kuningatartornin suuntaan kaksi ruutua ja torni siirtyy sen yli, suoritetaan pitkä linnoitus.

[muokkaa] Shakkipelin loppuasemat

Persialaiset sanat ”shah mat” merkitsivät lähinnä ”kuningas on uuvutettu, voimaton”. Arabit kuulivat sen oman kielensä mukaisesti ”al-shah mata” eli ”kuningas on kuollut”. Tästä lainautui myöhemmin eri kieliin ”mattia” vastaava sana. Suomen kielen sana ”matti” on lyhenne pidemmästä muodosta ”shakkimatti”.

Pattiaseman katsominen tasapeliksi yleistyi mannermaalla nopeasti, mutta Englannissa säilyi aina 1800-luvun alkuun tapa, että pattiutunut pelaaja katsottiin pelin voittajaksi.

[muokkaa] Shakki ja matti

Musta kuningas on matissa ja peli on päättynyt.

Jos kuninkaaseen kohdistuu vastustajan siirron seurauksena lyöntiuhka, on kyseessä shakkitilanne ja vastustajan on pyrittävä kaikin keinoin poistamaan uhka omalla vuorollaan. Jos hän ei siinä onnistu, on kyseessä matti.

Vastustajan kuninkaan saaminen mattiin on shakkipelin tavoite, mikä tarkoittaa sitä, että

1. kuningas ei voi paeta ruutuun, joka ei olisi uhattuna
2. uhkausta ei voi torjua lyömällä uhkaava nappula
3. uhkausta ei voi torjua siirtämällä oma nappula kuningasta uhkaavan nappulan ja kuninkaan väliin siten, että uhkaus lakkaa olemasta voimassa.

Shakki siis tarkoittaa kuninkaaseen kohdistuvaa lyöntiuhkaa ja shakkimatti eli lyhyemmin matti tilannetta, jossa lyöntiuhkaa ei voi millään keinolla torjua.

Pikapelisssä vastustajaa ei tarvitse huomauttaa shakkitilanteesta. Ellei vastustaja huomaa torjua shakkia, voi vastustaja vaatia voittoa mahdottoman siirron perusteella.

Neljä pattiesimerkkiä. Mustalla on siirtovuoro.

[muokkaa] Tasapeli

Peli päättyy tasapeliin eli remissiin, jos:

1. Molemmat kuninkaat jäävät yksinään laudalle
2. Syntyy ikuinen shakki, jolloin pelaaja voi osoittaa voivansa jatkaa shakkaamista loputtomiin.
3. Samat siirrot alkavat toistua. Jos sama asema esiintyy kolme kertaa peräkkäin, voi jompikumpi pelaajista vaatia tasapeliä ennen kuin seuraava siirto muuttaa aseman.
4. Molemmat pelaajat ovat tehneet 50 siirtoa tai enemmän lyömättä yhtäkään nappulaa tai siirtämättä sotilasta.
5. Siirtovuorossa oleva pelaaja ei voi tehdä sääntöjen mukaista siirtoa eikä hänen kuninkaansa ole uhattuna. Tämän tilanteen nimi on patti.
6. Peli sovitaan tasapeliksi.

[muokkaa] Merkintätavat

Lontoon St. Martin's Lane -kadulla sijaitsi 1700-luvulla Englannin kuuluisin shakkikahvila "Slaughter's Coffee House".

Algebrallisen merkintätavan kehittäjä Philipp Stamma oli kahvilan vakioasiakas. Kuvan näkymä on kadun eteläpäästä.

Syyrialainen Stamma oli Lontoon "St. Martin's Lane" -kadun "Slaughter's Coffee House" shakkikahvilan säännöllinen asiakas ja Englannin paras pelaaja, joten hänen murskahäviö Philidorille oli englantilaisille järkytys. Tämä ei kuitenkaan ollut hänen ainoa ”ansionsa”, vaan hän kunnostautui shakin algebrallisen merkintätavan kehittäjänä.

Stamma sovelsi kirjoissaan arabien mansuba -kuvioiden selityksissä käyttämää kirjain- ja numeromerkintätapaa. Moses Hirschell paransi myöhemmin tätä merkintätapaa, ja julkaisi kokoelman Grecon ja Stamman pelejä ”kokonaan uudella menetelmällä pelaajien helpottamiseksi”. Hän keksi muun muassa tavat 0-0 ja 0-0-0 -linnoitusten merkitsemiseksi.

Algebrallinen merkintätapa yleistyi voimakkaasti Keski-Euroopassa. Philidorin kirjallisuuden voimakas vaikutus piti yllä siirtojen sanallista kuvausta, jota eri tavoin lyhentäen päädyttiin lopulta dekriptiiviseen kuvaustapaan. Tätä käytettiin hyvin pitkään englannin- ja espanjankielisissä maissa.

Vuoden 1980 alusta alkaen on ollut voimassa FIDE:n päätös, jossa se tunnustaa turnauksissaan ja kilpailuissaan vain algebrallisen merkintätavan ja suosittaa, että sitä käytetään jatkossa myös shakkikirjallisuudessa.

Merkintätapa eli notaatio on standardoitu pelin muistiinmerkintätapa. Kommentointi eli annotaatio on sen täydennys, jolla selostetaan pelin kulkua. Kommentointiin käytetään sekä standardoituja symboleja, että kommenttitekstiä.

[muokkaa] Algebrallinen merkintätapa

Standardoituja algebrallisia merkintätapoja on kaksi (pitkä ja lyhyt):

• Pitkässä merkintätavassa kirjoitetaan sekä siirron lähtöruutu (mistä nappula siirretään), että kohderuutu (mihin nappula siirretään).
• Lyhyessä merkintätavassa merkitään vain kohderuutu. Jos kuitenkin kaksi samantyyppistä nappulaa voi siirtyä kohderuutuun, täydennetään siirtomerkintää vielä lähtölinja tai -rivitunnuksella.

Lähtö- ja tuloruutu merkitään sarakekirjaimen ja rivinumeron yhdistelmällä.

Sotilaiden siirrot merkitään pelkästään edellä mainituilla merkinnöillä ja upseerien siirtoja täydennetään niiden alkukirjaimilla "R", "L", "T", "D" ja "K" (englannissa vastaavaasti "R" ("Rook"), "N" ("Knight"), "B" ("Bishop"), "Q" ("Queen") ja "K" ("King").

Shakki merkitään "+" , matti "X", kaksoisshakki "++", ohestalyönti "e.p." ("en passant"), lyhyt linnoittautuminen "O-O", pitkä linnoittautuminen, "O-O-0", paha virhe "??", virhe "?", hyvä siirto "!" ja loistava siirto "!!" merkinnöillä.

Esimerkki pitkästä merkintätavasta:

1. e2-e4 e7-e5

2. Lf1-c4 Rb8-c6

3. Dd1-h5 Rg8-f6??

4. Dh5xf7X

Siirtoparit numeroidaan juoksevasti järjestysnumeroilla. Ennen jokaista siirtoa on merkitty siirtyvä nappula, paitsi jos nappula on sotilas. Ruutuja erottava viiva korvataan x-kirjaimella, jos kohderuudusta lyödään nappula. 3...Rg8-f6 siirron jälkeen oleva "??" tarkoittaa siirron olevan paha virhe mustalta.

Sama peli merkittäisiin lyhyellä merkintätavalla näin:

1. e4 e5

2. Lc4 Rc6

3. Dh5 Rf6??

4. Dxf7X

Seuraava lyhyellä merkintätavalla muistiin kirjoitettu esimerkkipeli niin sanottu koulumatti

1.e4 e5 2.Lc4 Rc6 3.Dh5 Rf6?? 4.Dxf7X

on jo varsin lyhyt peli, ja seuraava esimerkkipeli eli narrin matti on lyhin mahdollinen mattiin päättyvä shakkipeli.

1. f3 e5 2. g4 Dh4X

Jos samaan kohderuutuun voi siirtyä useampi vaihtoehtoinen nappula, täydennetään lyhyttä algebrallista merkintätapaa vielä lähtölinjan kirjaintunnuksella. Seuraavassa (englantilaisia tunnuskirjaimia käyttävässä) esimerkissä mustan kuudennen siirron eteen on merkitty täsmennykseksi lähtölinja d, koska kohderuudun nappulan lyömiseen on kaksi vaihtoehtoista mahdollisuutta. Lähtölinjan kirjain lisätään nappulan lyöntimerkinnän eteen usein, vaikkei muita lyöntivaihtoehtoja olisikaan.

1. e4 e5 2. Rf3 Rc6 3. Lb5 a6

4. La4 Rf6 5. O-O Le7 6. Lxc6 dxc6

Silloin, kun mustan ja valkoisen siirtoparit merkitään erillisillä merkinnöillä:

• Valkean siirto merkitään katkaisemalla siirtoparimerkinnästä mustan siirtoa esittävä osa pois. Edellisen esimerkin valkean ensimmäinen siirto merkitään siten "1. e4"
• Mustan yksittäisessä siirtomerkinnässä siirtoparimerkinnän valkean siirto korvataan siirron järjestysnumeropisteen perään lisätyillä kahdella pisteillä. Edellisen esimerkin mukainen mustan ensimmäinen siirto merkitään siten "1...e5".

Valkean ja mustan erillisillä siirtomerkinnöillä viimeinen peliesimerkki voidaan esittää seuraavalla siirtosekvenssillä

1. e4, 1...e5, 2. Rf3, 2...Rc6, 3. Lb5, 3...a6, 4. La4, 4...Rf6, 5. O-O, 5...Le7, 6. Lxc6, 6...dxc6

[muokkaa] Merkintätavat tietokonekäytössä

[muokkaa] PGN

PGN-tiedostot sisältävät monia tietokantojen kannalta tärkeitä tietoja, kuten pelaajien nimet, vahvuusluvut, päivämäärät ja ECO-avauskoodit. Nämä pelien tunnistetiedot kirjoitetaan pelin alkuun hakasuluilla erotettuina paranetrin nimi/arvo-pareina. Vastaavalla tavalla voidaan määritellä pelin alkuasema FEN-koodilla.

Tunnistetietojen jälkeen itse pelit esitetään lyhyellä algebrallisella notaatiolla englanninkielisin nappulatunnuksin. Siirtoihin voidaan liittää aaltosulkeisiin kirjoitettuja kommenteja ja siirtosekvensseissä voi olla sulkeilla erotettuja variaatioita. Samassa tiedostossa voi myös olla peräkkäin useita pelejä.

PGN-tiedosto on luettava tekstitiedosto, johon on merkitty tietyn formaatin mukaisesti pelin talletuksessa tarvittavat tiedot.

Kaupallisten tietokantojen käyttämistä tiedostokoon ja pelien tehokkaan haun kannalta optimoiduista tiedostomuodoista (esim. Chessbase -yhtiön tiedostomuoto .cbh) poiketen PGN-muoto on tietokoneiden lisäksi myös ihmissilmin luettavaa. Tänä päivänä myös käytännöllisesti kaikki peliselaimet, tietokannat ja shakkiohjelmistot osaavat lukea pgn-tiedostomuotoa.

Myös Shakkiaapisen esimerkkipelit on talletettu pgn-muodossa pääsivujensa alasivuiksi, josta ne voidaan kopioida analysoitavaksi shakkiohjelmiin.

[muokkaa] FEN

Asemien tallettamiseen on kehitetty FEN-notaatio (Forsyth-Edwards Notation). Aloitustilanteen FEN-notaatio:

rnbqkbnr/pppppppp/8/8/8/8/PPPPPPPP/RNBQKBNR w KQkq - 0 1

Esimerkkinä Kasparov-Topalov Wijk aan Zee, 1999 (eräs Kasparovin parhaista siirroista, tilanne ennen 24 Txd4!!):

b2r3r/k4p1p/p2q1np1/NppP4/3p1Q2/P4PPB/1PP4P/1K1RR3 w - - 0 24

Merkintä koostuu kuudesta välilyönnin erottamasta elementistä. Nämä ovat järjestyksessä:

1. Nappuloiden sijainnit laudalla siten, että edetään shakkilautaa rivi kerrallaan aloittaen 8. rivistä ja luetaan sillä sijaitsevat pelinappulat vasemmalta oikealle. Vinoviiva tarkoittaa rivin vaihtoa. Pienet kirjaimet merkitsevät mustan nappuloita ja isot valkean. Numerot tarkoittavat, kuinka monta tyhjää ruutua on ennen seuraavaa nappulaa. Esimerkissä 8. rivillä on musta lähetti, kaksi tyhjää, musta torni, kolme tyhjää ja musta torni.
2. Elementti ilmoittaa kumman vuoro on kyseessä. "w" kertoo valkean olevan siirtovuorossa ja mustan vuoron ilmoittaa "b".
3. Elementti merkitsee linnoittautumistilannetta. Alkutilanteessa on kaikki mahdollisuudet vielä käyttämättä (KQkq) ja esimerkissä mikään ei ole enää käytettävissä (-)
4. Elementti ilmoittaa mahdollisen ohestalyönti siirron lyhyellä algebrallisella merkinnällä (vaikkapa e3). Esimerkissä mahdollisuutta ei ole (-).
5. Elementti on puolisiirtotarkiste 50 siirron säännön vuoksi. Esimerkissä tarkiste on nolla.
6. Viimeinen elementti kertoo, kuinka monta puolisiirtoparia pelissä on tehty. Laskuri alkaa 1:stä ja sitä lisätään mustan siirron jälkeen. Esimerkissä 24.

[muokkaa] Shakkipelin vaiheet

Taktinen ongelma Luis Ramirez Lucenan vuonna 1497 julkaistusta kirjasta.

Espanjalainen Ruy Lopetz de Segura, pappi ja shakkimies julkaisi 1561 ensimmäisen 314 sivun shakin suurteoksen. Suurimman tilan veivät kuitenkin ajalle tyypilliset kirjojen mietelauseet ja paljon tilaa vievä siirtojen sanallinen kuvaus. Lopez antaa kirjassaan 36 yleistä ohjetta ja 17 ”pelin lakia”.

Avausten analysoinnissa Lopez on uudisraivaaja. Hän käsittelee 58 avausta, joista 24 on ”espanjalaista” ja vain kaksi d4-avausta. Hän keksi kuningasgambiitin (nykynimitys) sekä 16 avausta, joita ei nähnyt kovin lupaavina, koska niitä tehostava linnoitus ei kuulunut Lopezin siirtosääntöihin. Lopez ei antanut itse avauksille mitään nimiä. Nimi ”Espanjalainen” (Englanniksi ”Ruy Lopez”) annettiin avauksille myöhemmin.

Kuningasta ei saa tuoda peliin ennekuin daamit on vaihdettu. Lähettiparin voimaa korostetaan. Kaksi sotilasta voidaan vaihtaa lähettiin tai ratsuun vain, jos on laskettavissa selvä etu. Eristetyistä kaksoissotilaista varoitetaan. Upseereita ei saa keskittää yhdelle puolelle lautaa, niiden yhteistoimintaa on pidettävä silmällä; hyökkäys ja puolustus eivät ole erillistä toimintaa, vaan niveltyvät toisiinsa.

Hän käsittelee myös muutamia loppupelitapauksia, muun muassa oppositioasetelma K+s ja K on jo huomioitu.

Ranska ja Englanti pysyivät vielä 1800-luvun alun ajan johtavina shakkimaina. London Chess Club ja Edinburgh Chess Club kävivät viiden pelin ja neljä vuotta kestäneen, vuonna 1828 päättyneen kirjeottelun, jonka Lontoo niukasti hävisi. Muistoksi tästä ottelusta jäi ”skotlantilainen avaus”. St George’s Club sai puolestaan kirjepelihaasteen Pariisista, jonka Pariisi voitti 2-0. Tästä ottelusta jäi muistoksi ”ranskalainen puolustus”.

Englannissa shakin huipulle nousi Howard Staunton (1810-1874) ja Ranskassa ykköspelaajaksi oli noussut de Saint Amant, viinikauppias, joka voitti eräällä Lontoon matkallaan Stauntonin. Uusintaottelu toimeenpantiin Renégence-kahvilassa 21 pelin otteluna. Staunton voitti +11, -6, =4. Shakkihegemonia oli siirtynyt Englannille ja riemu oli rajaton. Teoreetikkona ja pelaajana Stautonilla oli omaperäisiä asemallisia ideoita, jotka ennakoivat jo modernia shakkia. Hän harrasti ”sisilialaista”, d4-avauksia ja kehitti c4-avausta, jota hänen jälkeensä on kutsuttu ”englantilaiseksi avaukseksi”.

Valovoimaisimmaksi shakkimieheksi nousi Adolf Anderssen (1818-1879). Hän tuli aluksi tunnetuksi 24-vuotiaana julkaisemansa tehtäväkirjan ansiosta. Määrätietoinen työskentely shakin parissa ja muutamat opintomatkat Berliiniin vahvistivat tasoa harvoissa kilpailuissa. Kun Lontoosta tuli kutsu ensimmäiseen kansainväliseen turnaukseen, Anderssen oli halukas lähtemään. Turnaus oli hänen häikäisevä läpimurtonsa ja nousu kansainväliseen kuuluisuuteen. Vuosisadan alussa Saksa ja Itävalta-Unkari kokonaisuudessaan olivat kehittymässä uudeksi ”shakin valtakunnaksi”.

Venäjällä oli pelattu arabisääntöistä shakkia jo 700-luvulta lähtien ja perinne jatkui aina Pietari Suuren aikoihin saakka. Kesti vuoteen 1824 asti ennen kuin ensimmäinen merkittävä oppikirja ilmestyi. A. Petrovin (1794-1867) Pietarissa julkaisema nelisensataasivuinen kirja sisälsi Philidorin käännöksen, Allgaierin taulukoita ja Petrovin omia analyysejä. Eräs hänen Varsovassa pelaamansa peli toistetaan ansaitusti ”kuolemattomien pelien kokoelmassa”.

Shakkilauta.

Shakki on yksi syvällisimmistä ja monimutkaisimmista peleistä – arviot sallittujen asemien eli pelitilanteiden määrästä shakkilaudalla vaihtelevat 10⁴³:stä 10⁵⁰:een. Shakkiavaukseksi kutsutaan ryhmää shakkipelin avaussiirtoja. Näille on annettu erilaisia nimiä, kuten sisilialainen puolustus tai torjuttu kuningatargambiitti. Erilaisia shakkiavauksia on tusinoittain, ja niiden alamuunnelmia satoja. Kirjassa Oxford Companion to Chess on 1327 avauksen ja muunnelman lista. Standardeja, tunnettuja avaussiirtosarjoja (jotka ovat listattu referenssiteoksissa, kuten Encyclopedia of Chess Openings) kutsutaan teoriasiirroiksi (engl. book moves, book).

Ennen aloitusta shakkinappulat asetetaan laudalle sääntöjen määräämään alkuasemaan. Pelin alussa arvotaan kumpi pelaaja saa valkoiset ja kumpi mustat nappulat. Valkoinen pelaaja saa ensimmäisen siirtovuoron, jonka jälkeen peliä pelataan siirtämällä nappuloita vuoron perään sääntöjen mukaisesti, kunnes peli päättyy johonkin sääntöjen määräämään lopputulokseen.

Shakkipelin teoria jakaa pelin kolmeen vaiheeseen:

• avaus
• keskipeli ja
• loppupeli.

Näissä kaikissa vaiheissa strategia ja taktiikka ovat menestymisen avaimia.

[muokkaa] Avaus

Espanjalainen avaus; englanniksi Ruy López

Lopez oli juhlijoitten joukossa Roomassa tammikuussa 1560 paavi Pius IV:n virkaanastujaisissa. Myös shakin kannalta matka oli antoisa. Hän tutustui Damianon shakkioppaaseen, joka oli painettu vuonna 1512 ja sai tilaisuuden pelata myös shakkia italialaisten pelaajien kanssa. Vastustajina oli muun muassa eräs pelaaja, jota Lopez kutsuu nimellä ”Rooman poika”. Vastauksesta 2…f6 hän syyttää Damianoa, että mokomasta on tuloksena vain mitätön ”gambito” eli jalkakoukkuleikki. Tästä lausahduksesta gambiitti tuli shakkikieleen.

Lopezin Roomassa vuonna 1560 kukistama ”poikanen” Leonardo da Curro, lainopin tutkija, lisänimeltään Il Puttino, ”Pätkä”, oli kehittynyt ammattipelaajaksi. Kun hän vuonna 1574 matkusti hakemaan revanssia Madridiin, hänellä oli seuranaan toinen ”korkeasta perheestä” lähtöisin oleva ammattipelaaja Paolo Boi. Hän oli fyysisesti Puttinon epäpari, sillä hän oli isokokoinen mies.

Filip II:n hovissa käyty ja itse kuninkaankin seuraama ottelu oli shakin ensimmäinen ”tapahtuma”. Lopezille ja Espanjan toiseksi parhaalle pelaajalle kävi kalpaten. Italialaiset hyödynsivät Lopezin avauksia ja kokeilivat uusia. Aikakirjoihin jäi muun muassa ”sisilialainen avaus”, jota joku Sisiliasta tullut pelaaja oli kokeillut. Italialaisia ei kuitenkaan kiinnostanut Lopezin syvällisemmät ideat keskustan muodostamisen ja puolustamisen systematisoinnista. He pyrkivät nopeaan kuningashyökkäykseen, uhrasivat ja sommittelivat. Taktiset temput olivat tärkeitä oppia ja siinä he olivat uranuurtajia.

Shakkipelin avaussiirtosekvenssejä sanotaan shakkiavauksiksi.

Avausvaiheen tunnusmerkkinä on nappuloiden tuominen peliin mukaan, yleensä keskustaan sellaisiin paikkoihin, että pelaajan tavoitteleman keskipelisuunnitelman toteutuminen mahdollistuu. Tavanomaisesti pelin avausvaiheen lasketaan jatkuvan niin kauan kuin molemmat pelaajat seuraavat tietoisesti tunnettuja avaussiirtosarjoja, eli teoriasiirtoja.

Shakkiavauksilla on yleensä nimi, joilla ne tunnetaan. Valkoisen aloittamia siirtosarjoja kutsutaan pääsääntöisesti aloituksiksi ja peleiksi, ja mustan vastauksia niihin puolustuksiksi.

Parhaana pidetyt siirtosarjat saattavat sisältää joissakin avauksissa yli 25 siirtoa, eli mustan ja valkoisen siirtoparia. Shakkiammattilaisten arkeen kuuluu jatkuvasti kehittyvän avausteorian opiskelu, mikä voi olla mielenkiintoista ja hyödyllistä harrastuksen kehittämiseksi myös ajanvietepelaajille.

[muokkaa] Avausten luokittelu

Tunnetut avaukset myös koodataan ja luetteloidaan referenssiteoksiin ns. ECO-koodeilla. Tämän lisäksi shakkiavaukset jaetaan myös seuraaviin suuriin ryhmiin alkusiirtojensa perusteella:

• Kuningassotilaspelit (Valkoinen avaa 1. e4)
• Avopelit (Valkoinen avaa 1. e4 ja musta vastaa 1...e5)
• Puoliavoimet pelit (Valkoinen avaa 1. e4 ja musta vastaa muuten kuin 1...e5)
• Kuningatarsotilaspelit (Valkoinen avaa 1. d4)
• Suljetut pelit (Valkoinen avaa 1. d4 ja musta vastaa d5)
• Intialaiset puolustukset (Valkoinen avaa 1. d4 ja musta vastaa 1...Rf6)
• Puolisuljetut pelit (Valkoinen avaa 1. d4 ja musta vastaa muuten kuin 1...d5)
• Laita-avaukset:
  • Muut avaukset (1. b3, 1. b4, 1. c4, 1. Rf3, 1. f4 tai 1. g3)
  • Epätavalliset avaukset (Valkoisen muut siirrot kuin 1. e4, 1. d4, 1. b3, 1. b4, 1. c4, 1. Rf3, 1. f4 tai 1. g3)

[muokkaa] Suosittuja avauksia

Avopelit

• Espanjalainen peli 1. e4 e5 2. Rf3 Rc6 3. Lb5
• Italialainen peli 1. e4 e5 2. Rf3 Rc6 3. Lc4
• Skotlantilainen peli 1. e4 e5 2. Rf3 Rc6 3. d4
• Kolmiratsupeli 1. e4 e5 2. Rf3 Rc6 3. Rc3
• Neliratsupeli 1. e4 e5 2. Rf3 Rc6 3. Rc3 Rf6
• Venäläinen peli 1. e4 e5 2. Rf3 Rf6
• Philidorin puolustus 1. e4 e5 2. Rf3 d6
• Kuningasgambiitti 1. e4 e5 2. f4
• Wieniläinen peli 1. e4 e5 2. Rc3
• Lähettipeli 1. e4 e5 2. Lc4

Puoliavoimet pelit

• Sisilialainen puolustus 1. e4 c5
• Ranskalainen puolustus 1. e4 e6
• Caron–Kannin puolustus 1. e4 c6
• Pircin puolustus 1. e4 d6
• Moderni puolustus 1. e4 g6
• Aljechinin puolustus 1. e4 Rf6

Suljetut pelit

• Intialaiset puolustukset 1. d4 Rf6
• Kuningatargambiitti 1. d4 d5 2. c4
• Hollantilainen puolustus 1. d4 f5
• Rétin avaus 1. Rf3
• Englantilainen avaus 1. c4
• Birdin avaus 1. f4
• Larsenin avaus 1. b3

Katso myös 

• Shakkiavaus - Wikipedia
• Luettelo shakkiavauksista - Wikipedia

[muokkaa] Keskipeli

François-André Danican Philidor (7. syyskuuta 1726 – 31. elokuuta 1795) oli ranskalainen shakinpelaaja ja säveltäjä.

Philidoria pidettiin oman aikakautensa parhaana shakin pelaajana, joskaan virallinen maailmanmestarustitteli ei silloin ollut vielä käytössä.

Hän käsitteli ainoassa kirjassaan "Analyse du jeu des Échecs" eli ”Shakkipelin analyysi” keskipelitaktiikkaa laajemmin kuin avauksia. Hän on loppupelien systemaattisen tutkimuksen edelläkävijöitä.

Tunnetusta muusikkosuvusta ja itsekin myös merkittävän muusikkouran luonut nuori Philidor oppi shakkipelin katselemalla hovikappelissa muusikkojen tauoillaan pelaamia pelejä. Kerran hän pääsi sattumalta myös pelaamaan, kun muita pelikavereita ei paikalla ollut, osoitti taitonsa ja pian hän yleni myös hovikappelin ykköspelaajaksi.

Kuoripojille säädetyn eroamisiän 14 v täytettyään hän joutui eroamaan hovikappelista, elätti sitten itseään nuotteja kopioimalla ja joutui taas sattumalta Régence-kahvilan kuvioihin. Legal ihastui ilmeiseen shakkikykyyn ja niin Philidor sai itselleen aikansa parasta shakkiopetusta.

Pelaajaura vei monien sattumien kautta Lontooseen. Varsinainen sensaatio oli, kun Philidor voitti Slaugher´sissa todellisena ykköspelaajana pidetyn syyrialaisen Stamman 10 pelin ottelussa 8-2 ja toinen Samman pisteistä tuli tasapelistä.

Pholidor kirjoitti shakista vain yhden kirjan, jonka nimi oli lyhyesti ja ytimekkäästi "Analyse du jeu des Échecs" eli ”Shakkipelin analyysi”. Hän toi shakkipelin käsittelyyn menetelmänä aiemmin tuntemattoman analyysin. Lopezin kirjan ranskankieliset painokset ja Grecon pelikokoelmat olivat perusta, jolle Philidor rakensi oman teoriansa. Järjestelmähakuisena ajattelijana hän pitäytyi Lopeziin, jota vasta Philidorin sanotaan syvällisesti ymmärtäneen.

Philidorin suuri oivallus oli, että sotilasasemat ovat ne puitteet, joihin pelinviennin tulee tukeutua. Oleellista on voimakkaan sotilaskeskustan luominen. Upseeripeli on alisteista sotilasasemille. Tämä kaikki oli päinvastoin kuin italialaisen koulukunnan opeissa. Hän käsitteli keskipelitaktiikkaa laajemmin kuin avauksia ja on loppupelien systemaattisen tutkimisen edelläkävijöitä. Hän näki pelin kokonaisuutena ja pyrki etsimään peliasemien kauaskantoisia tunnusmerkkejä. Lopezin ja italialaisten jälkeen Philidor oli seuraava shakin suuri kehittäjä.

Avausvaihetta seuraa keskipeli, tosin joskus peli voi muuttua loppupeliksi jo avauksessa.

Keskipelissä pelaajat yrittävät toteuttaa nappuloillaan erilaisia suunnitelmia, kuten kuningashyökkäys, vähemmistöhyökkäys ja keskustan haltuunotto. Aloittelijoiden keskipeli saattaa muodostua vain sarjasta peräkkäisiä uhkauksia ja torjuntoja. Mestaripeleissä on havaittavissa selvästi myös strateginen elementti taktisen lisäksi.

Raja keskipelin ja loppupelin välillä on häilyvä. Yhdeksi selkeäksi eroksi voidaan katsoa se, että kuninkaan sekä sotilaiden osuus loppupelissä on merkittävämpi kuin keskipelissä, eikä loppupelissä ole useinkaan välitöntä mattihyökkäyksen vaaraa.

Katso myös 

• Keskipelin asematyypit

[muokkaa] Loppupeli

Paul Rudolf von Bilguer (1815 - 1840) oli saksalainen shakkimestari ja teoreetikko. Hänet tunnetaan erityisesti "Handbuch des Schachspiels" shakkikirjahankkeen käynnistäjänä, jonka 422-sivuun mahtui myös 124 sivua loppupeliteoriaa.

1800-luvun alussa shakkielämä vilkastui myös Berliinissä. Merkittävä vaikuttaja oli käänteentekevän avauskirjan julkaisu, jonka idean isänä oli P. R. von Bilguer (1815-1840).

Rabbi Aron Alexandre mainitaan usein vain Kemplen shakkiautomaatin pelaajana, mutta hanen ansiokseen on luettava myös vuonna 1837 julkaistu, taulukoitu avauskirja ”Ensyklopédie des échecs”, jonka von Bilguer otti 1843 ilmestyneen oman teoksensa ”Handbuch des Schachspiels” malliksi. Tämä 422-sivuinen kirja sisältää 376 avausvarianttia taulukoituina kriittisin kommentein, pelin säännöt, yleistä teoriaa, pelejä ja 124 sivua lopputeoriaa.

Pelin avaaminen e4:llä oli edelleen tutkituinta ja suosituinta. D-gambiittia oli 58 varianttia. Avaus 1.e4 c5 oli ”ranskalaisen pelin” alalajina, 20 varianttia; varustettuna huomautuksella, että italialaiset tuntevat avauksen nimellä ”il giuco siciliano”. ”Bilguer” tai ”shakkiraamattu”, Suomessakin vanhan polven hyvin tuntema teos, säilyi niin aktiivipelaajien kuin tutkijoidenkin perusteoksena pitkälle 1900-luvulle. Sen siirtosäännöt yhtenäistivät käytännön ja kävivät virallisista säännöistä aina FIDE:n perustamisen saakka.

Nykyiset siirtosäännöt ovat samat kuin ”Bilguerin” ensipainoksessa vai tasapelisääntöjä on myöhemmin tarkistettu. Miettimisajat ja muut pykälät ovat sen sijaan muuttuneet moneen kertaan.

Loppupeli on shakkipelin kolmas ja viimeinen vaihe.

Nappuloiden määrä on vähentynyt rajusti alkutilanteesta ja siten pelin luonnekin on muuttunut vahvasti. Keskipeliä luonnehtivat monimutkaiset, useiden upseerien yhteispelille rakentuvat suunnitelmat esimerkiksi matin tekemiseksi. Loppupelissä puolestaan peli keskittyy sotilaiden ympärille.

Yleensä pelaajan suunnitelmana on saattaa loppupelissä jokin jäljelle jääneistä sotilaista korottumaan viimeiselle riville, tai saada aikaan sellainen tilanne, jossa tätä voisi yrittää, tai estää vastustajan vastaavat aikeet.

Raja keskipelin ja loppupelin välillä on usein häilyvä. Monesti loppupeli kulminoituu sotilaisiin ja niiden korottautumiseen, mikä yleensä johtaa voittoasemaan.

Varsinkin vahvojen pelaajien kesken päädytään usein loppupeleihin, koska heillä yleensä virheiden määrä on suhteellisen pieni. Aloittelijoiden keskuudessa loppupelejä pidetään joskus tylsän yksinkertaisina, mutta lukuisat esimerkit osoittavat loppupelit erittäin monimutkaisiksi ja mielenkiintoisiksi.

Yksinkertaisiltakin näyttävät loppupeliasemat saattavat kätkeä sisäänsä monia sudenkuoppia. Tietokoneiden avulla on laskettu optimaaliset siirrot kaikkiin alle kuuden nappulan loppupeleihin. Loppupeleistä tärkeimmät ovat sotilas- sekä torniloppupelit, koska ne esiintyvät useimmin. Oppositio on tärkeä konsepti loppupeleissä. Siinä sotilasta korotettaessa oma kuningas tulee tukemaan tämän etenemistä.

Katso myös 

• loppupeli - Wikipedia
• loppupeliohjeita aloittelijoille

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Kirjat

• Andrew Tessler: Šakkiaapinen. Alkuteoksen nimi: YOUR MOVE! Suomentanut K. M. Juvas. WSOY, Helsinki, 1972. ISBN 951-0-04484-9.
• James Eade: Shakinpelaajan käsikirja. Alkuasemasta mattiin. Alkuteos: Chess Player's Bible. Karisto Oy, 2006. ISBN 951-23-4721-0.
• Jostein Westberg: 200 shakin avausansaa. Alkuteos: Lilla schackbibliotek Suomentanut Ilmari Mäkihovi. Otava, 1988. ISBN 951-1-09974-4.
• Thomas ja Aulikki Ristoja: Shakki – perusteet, strategia, taktiikka. WSOY, 1995. ISBN 951-0-20505-2.
• Jussi Kainulainen: Shakkipelin historia. Karisto, 1984. ISBN 951-23-2186-6.
• Antti Laato: Syvemmälle shakin salaisuuksiin. Atena, 2003. ISBN 951-7-96306-8.
• Mikko Markkula ja Markku Kosonen: Shakin Säännöt ja Määräykset. Suomen Keskusshakkiliitto, 1987. ISBN 951-9-70810-3.

[muokkaa] Internet

• Luettelo shakkitermeistä - Wikipedia
• Hannunniitun shakkikoulu
• Shakkisivut
• Janne Kejon shakkisivu
• Shakin säännöt, SKSL (pdf)
• ShakkiNet - suomalainen shakkiportaali
• Shakkiavausten tehotilastot
• Shakin säännöt 3D-animaationa (suomenkielinen, wmv-muodossa)
• Lyhyesti historiasta
• Codes with names (englanniksi)

[muokkaa] Katso myös

Wikipedia-tietosanakirjassa on artikkeli aiheesta:

Shakki

Etsi shakki Wikisanakirjasta, vapaasta sanakirjasta

• w:Luokka:Shakki
• wikt:Luokka:Suomen kielen shakki

[muokkaa] Shakkivalmennus

Tämän luvun teksti perustuu Janne Kejon valmennusmateriaaliin.

[muokkaa] Strategia ja taktiikka

Kuten edellä on esitetty shakkivalmennuksen teoria jaetaan tavallisesti pelin vaiheiden mukaan avaus-, keskipeli- ja loppupeliteoriaksi. Strategia ja taktiikka - ainakin piilevänä - ovat läsnä pelin joka vaiheessa, ja ne on otettava huomioon joka siirtoa mietittäessä. Monet huippupelaajat ovat sanoneet, että shakissa kaikki on viime kädessä kiinni taktiikasta. Ilman strategista osaamista ei kuitenkaan päästä tilanteeseen, jossa taktiikka voi ratkaista pelin, ellei sitten vastustaja ole aivan taitamaton. Shakinpelaajalle ei kuitenkaan riitä pelkkä strategian osaaminen, sillä se on viime kädessä hyödynnettävissä vain taktiikan keinoin.

[muokkaa] Strategian ja taktiikan käsitteet

Taktisia käsitteitä ovat esimerkiksi haarukka, kiinnitys, ristikiinnitys, paljastus, ylikuormittaminen, harhautus, raivaus, tukinta ja katko. Taktiikan ja strategian ero on se, että taktiikan piiriin kuuluu se, mikä voidaan laskelmoida, kun taas strategian piiriin kuuluu se, mitä ei voida laskelmoida mutta mikä tiedetään laskelmoimattakin. Esimerkiksi haarukkaa tehtäessä voidaan laskelmoida kaikki siihen liittyvät siirrot, kun taas takasotilaan heikkous tiedetään ilmankin, että pystytään laskelmoimaan siirtosarjaa, jolla se voitetaan. Takasotilas voi jäädä laudalle kymmenien siirtojen ajaksi ennen kuin se voitetaan. Tai ehkä sitä ei voiteta lopultakaan, mutta ainakin se on tuottanut omistajalleen päänvaivaa, ja puolustusta vaatiessaan vaikeuttanut hänen muiden suunnitelmiensa toteuttamista. Strategista pelaamista kutsutaan myös asemapeliksi. Hyvin yleisellä tasolla voisi ehkä sanoa, että strategian perusperiaate on tämä: Valitse sellainen siirto, joka antaa sinulle mahdollisimman suuren valinnanvapauden tulevien siirtojen kohdalla.

[muokkaa] Avaus- keskipeli- ja loppupeliteorian opiskelu

Avausteorian opiskeleminen on hyvin tärkeää toisaalta aivan aloittelijoille ja toisaalta aivan huippupelaajille. Keskitason pelaaja sen sijaan käyttää aikansa hedelmällisemmin opiskelemalla keski- ja loppupeliä. Aloittelija ja huippupelaaja opiskelevat avausteoriaa aivan eri tavoin. Aloittelija opettelee avauksen yleisperiaatteet ja ehkä yhden tai kahden erityisen avauksen tavallisimpia siirtoja. Huippupelaaja puolestaan opiskelee avauksia opettelemalla ulkoa aiemmin keksittyjä siirtosarjoja ja silloin tällöin keksimällä niihin parannuksia.

[muokkaa] Siirtyminen avauksesta keski- ja loppupeliin

Avausteorian yleisiä periaatteita on niin vähän että ne pystyy ilmaisemaan yhdellä virkkeellä: Kehitä mahdollisimman nopeasti mahdollisimman monta upseeria ilman että menetät materiaalia tai vaarannat kuninkaasi turvallisuuden tai hankit pysyviä heikkouksia sotilasasemaasi. Siitä, mitä tämä käytännössä tarkoittaa, on kirjoitettu tuhansia kirjoja.

Aloittelijalla ja huippupelaajalla on paitsi erilainen tapa myös erilainen syy opiskella avauksia. Ilman avauspelin opettelua aloittelija ei pääsisi käytännössä edes harjoittelemaan keskipeliä, koska peli ratkeaisi jo avauksessa. Huippupelaaja puolestaan hallitsee keski- ja loppupelin niin hyvin, ettei hänellä ole niissä paljon paranneltavaa. Opettelemalla avausvariaatioita ulkoa hän pystyy pelaamaan avauksen nopeammin ja säästämään miettimisaikaa keski- ja loppupeliin. Ja jos hän esivalmisteluissaan keksii johonkin avausvariaatioon uuden siirron, niin sen pelaaminen pelissä saa vastustajan joko käyttämään paljon miettimisaikaa tai ehkä jopa tekemään huonon siirron.

Entä mitä tapahtuu, kun keskitason pelaaja kohtaa toisen keskitason pelaajan, ja ensimmäinen on opetellut ulkoa monia huimia avausvariaatioita ja jälkimmäinen on keskittynyt keski- ja loppupelin opiskeluun? Miten jälkimmäinen selviää avauksen yli ja pääsee käyttämään osaamistaan? Jälkimmäisen kaltainen pelaajan kannattaa pyrkiä pitämään avaukset "väkisin" yksinkertaisina, niin peli ei pääse muuttumaan ulkoamuistamiskilpailuksi. Se ei ole mikään tragedia, jos keskipeliin siirrytään tasaväkisestä ja "tylsästä" tai jopa hieman ahtaasta avauksenpäätösasemasta.

[muokkaa] Strategian peruskäsitteet

Avauksen pelaaminen onnistuneesti on tärkeää, mutta sillä ei yksistään kuitenkaan pitkälle päästä. Oleellisen tärkeää on tietää, miten avauksessa saavutettua asemaa kannattaa käsitellä. Siihen tarvitaan keskipelitietoutta. Keskipeliä opiskellaan tutustumalla strategisiin peruskäsitteisiin kuten materiaalitasapaino, kuningasasema, avoimet linjat, keskustatyyppi, sotilasasema, tilaetu ja kehitys sekä näistä johdettavissa oleviin pelisuunnitelmiin. Keskipeliä on huomattavasti helpompi pelata, jos tietää, mihin kannattaa pyrkiä. Tämä edellyttää jonkinasteista loppupelien tuntemusta. Loppupelit jaotellaan nappulatyyppien mukaan. Erityyppisille loppupeleille on olemassa tyypillisiä pelitapoja sekä hyökkäävälle että puolustavalle puolelle. Näitä voi opetella ja soveltaa riippumatta yksittäisistä konkreettisista pelitilanteista. Loppupeleissä on useimmiten oleellista sotilaan korottuminen, ja kevytupseeriloppupeleissä on usein keskeisenä teemana upseerin uhraus vastustajan viimeiseen sotilaaseen.

[muokkaa] Keski- ja loppupeliteoria

Keski- ja loppupelien tuntemus on luonteeltaan yleispätevämpää kuin avausten tuntemus. Keski- ja loppupeliä opiskellessa ei tarvitse päntätä ulkoa siirtosarjoja, vaan riittää, että ymmärtää periaatteita. Niitä voi sitten soveltaa mihin tahansa asemaan. Tämän takia keski- ja loppupelin opiskelusta on ainakin muille kuin aloittelijoille ja huipputason pelaajille enemmän hyötyä kuin avausteorian opettelusta. Luonnollisesti keski- ja loppupelin periaatteita opiskellessa käytetään konkreettisia pelejä esimerkkeinä ilmentämään opeteltavia periaatteita. Erona avausvariaatioiden pänttäämiseen on kuitenkin se, että kun periaate on opittu, voidaan esimerkki unohtaa.

[muokkaa] Pelien analysointi

Yksi tärkeimpiä elementtejä shakkitietouden harjoittelussa on omien pelien analysoiminen. Hävityistä peleistä on selvitettävä, miksi hävittiin (ja usein jompikumpi pelaaja häviää...) Omia voittopelejäkään ei pidä ihailla kritiikittömästi. Usein peli voitetaan lähinnä vastustajan ansiosta. Kuinka monta karkeaa virhettä vastustajan piti tehdä ennen kuin voitin? Entä jos seuraava vastustajani tekeekin yhden virheen vähemmän? Mitkä vastustajan virheet jätin hyödyntämättä ja miksi? Mitkä omat virheeni vastustaja jätti hyödyntämättä? Millä osa-alueella virheeni tavallisimmin esiintyvät? Avauksessa, keskipelissä vai loppupelissä? Ovatko virheeni luonteeltaan taktisia vai strategisia? Näihin kysymyksiin etsitään vastauksia sillä tietoudella, mikä on aiemmalla opiskelulla saavutettu ja näin saadaan arvokasta tietoa siitä, mihin osa-alueisiin kannattaa keskittyä tulevassa harjoittelussa. Tietokoneohjelmia voi käyttää apuna taktisten mahdollisuuksien paljastamisessa. Näin lisätään omaa shakkitietämystä ja itsetuntemusta. Erittäin hyödyllistä on myös suurmestarien pelaamien pelien tarkastelu. Ensin on kuitenkin opeteltava peruskäsitteet ja vasta sen jälkeen voi alkaa tunnistaa niitä todellisista peleistä ja katsoa, miten todella vahvat pelaajat niitä käyttävät.

[muokkaa] Psykologisten tekijöiden huomioiminen

Asenne (halu hyödyntää tietonsa käytännössä) ja muita psykologisia tekijöitä.

Monet kokeneetkin pelaajat pelaavat usein turnauspeleissä kyseenalaisia siirtoja hyvin tietäen, että ne ovat kyseenalaisia. Miksi? Koska ne näyttävät mielenkiintoisemmilta kuin turvallisiksi tiedetyt siirrot? Jos osallistuu kilpailuun (shakissa turnaukseen), niin silloin on tarkoituksenmukaista yrittää saavuttaa mahdollisimman hyvä tulos. "Mielenkiintoisia" siirtoja voi pelata kotona tietokoneen kanssa ja kavereitten kanssa epävirallisissa hupipeleissä.

Toinen silloin tällöin esiintyvä "asennevamma" on "yleisölle pelaaminen". Siinä on kysymys siitä, että ajattelee yleisöön (tai vastustajaan) tehtävää vaikutusta, eikä keskity pelkästään pelaamiseen. Tavallinen oire tästä on se, että pelaa siirron liian nopeasti eikä mieti sitä tarpeeksi. Syntyy vaikutelma, että pelaaja haluaa pelata ratkaisevan, briljantin siirron välittömästi vastustajan siirron jälkeen, jotta yleisöön saisi tehdyksi entistäkin nerokkaamman vaikutelman, ikään kuin pystyisi sekunnin murto-osassa ratkaisemaan tehtäviä, joihin tavallinen kuolevainen tarvitsisi vähintäänkin minuutteja. Ongelmana on vain se, että kun tuo siirto on tehty ja sitä alkaa tarkastella lähemmin, niin valitettavan usein se osoittautuu kaikeksi muuksi kuin nerokkaaksi.

[muokkaa] Tarkoituksenmukainen miettimisjajan käyttö

Kannattaa opetella hyödyntämään käytettävissä oleva miettimisaika. Kannattaa "istua käsien päällä". Joillakin on tämän saavuttamiseksi tapana kirjoittaa oma siirto pöytäkirjaan ennen sen suorittamista laudalla. Kun siirto on kirjoitettu, katsotaan tilannetta vielä muutama hetki sen varmistamiseksi, ettei olla tekemässä karkeaa virhettä. Vasta sitten siirretään nappulaa. Toinen tapa opetella miettimään siirtoa riittävän pitkään on katsoa suurmestarien esimerkkiä. Oikeissa suurmestarien turnauksissa pelattavia pelejä voi nykyään seurata suorana lähetyksenä internetissä. Kun seuraa peliä suorana lähetyksenä, niin joutuu odottamaan keskimäärin 3 minuuttia joka siirtoa. Jälkeenpäinkin suurmestarien pelejä tutkiessa on tärkeää pysähtyä miettimään joka siirron kohdalla eikä vain selata peliä pikakelauksella läpi. Myös liiallinen pikashakin pelaaminen saattaa vieroittaa siirtojen miettimisestä. Kohtuullinen pikashakkiannos on hauskaa ajanvietettä, ja jopa hyvä tapa testata erilaisia avausvariaatioita, mutta kehittymään pyrkivälle pelaajalle se ei voi olla pääasiallinen harjoitustapa.

[muokkaa] Asennoitumisongelmista

Toisinaan pelaaja saattaa alkaa pelätä sekä tasapelejä että taktisesti epäselviä asemia halutessaan voittaa joka pelin, mutta ilman, että pelistä olisi tullut jännittävä. Seurauksena on usein se, että tasapelin tai taktisten komplikaatioiden välttämiseksi pelaaja tekee kyseenalaisia siirtoja hyvin tietäen, että ne johtavat strategisesti vaikeaan asemaan, mistä taas seurauksena on usein häviö.

Erään tarinan mukaan tanskalaisen (nykyään Argentiinassa asuvan) suurmestarin Bent Larsenin kerrotaan vieroksuneen tasapelejä (mutta ei taktisia komplikaatioita) ja hänen väitetään sanoneen näin: "Jos asemasi on parempi kuin vastustajan, niin tasapelin tarjoaminen on tyhmää. Jos asemasi on huonompi, niin tasapelin tarjoaminen on loukkaus vastustajaa kohtaan. Jos taas asema on tasaväkinen, niin on aika ryhtyä pelaamaan kunnolla." Larsenin kerrotaan sanoneen myös näin: "Jos valittavana on kaksi siirtoa, joista toinen johtaa varmaan tasapeliin ja toinen epäselvään asemaan, niin valitsen jälkimmäisen. Kun teen näin kolmessa pelissä, voitan kaksi ja häviän yhden. Se on parempi tulos kuin kolme tasapeliä."

Objektiivisuuden puute on varsin yleinen asenne ongelma. Asemasta riippumatta pelaaja joko ei halua vaihtaa nappuloita pois tai sitten hänellä on vahva tarve vaihtaa niitä mahdollisimman paljon ja nopeasti. Toisinaan pelaaja saattaa pitää lähettiä aina paljon parempana kuin ratsua (tai toisinpäin), eikä suostu vaihtoon vaikka se kannattaisi (tai haluaa ehdoin tahdoin vaihtaa silloinkin kun se ei kannata). Eräs tapa saavuttaa objektiivisempi ote voisi olla se, että katsoo tietokoneen pelaamista. Koneella ei ole psykologisia heikkouksia. Se ei pelkää, ei toivo, eikä pitkästy. Janne Kejo kertoo voittaneensa erään selvän tasapeliaseman torniloppupelissä leikkimällä tietokonetta, kunnes vastustaja kyllästyessään teki ratkaisevan virheen menettäen sotilaan ja sen myötä koko pelin.

Objektiivisuuteen kuuluu myös kyky myöntää tekemiensä siirtojen huonous silloin kun ne oikeasti ovat huonoja. On muistettava siirtoa mietittäessä, että siirron tarkoitus ei ole oikeuttaa pelaajan aiemmin tekemiä siirtoja, vaan pelkästään parantaa hänen asemaansa. Jos paras tehtävissä oleva siirto on perua edellinen siirto ja siirtää nappula takaisin, niin tuo siirto on tehtävä, vaikka se jonkun toisen mielestä saattaisikin vaikuttaa "typerältä". Joskus jopa mestaritason pelaaja pelaa avoimin silmin heikon siirron sillä perusteella, että asemassa ollut parempi siirto "ei olisi oikeuttanut hänen aiemmin pelaamiaan siirtoja". Kyseessä on tilanne, jossa pelaaja pitää jääräpäisesti kiinni aikaisemmin valitsemastaan suunnitelmasta, vaikka laudalla tapahtunut kehitys onkin muuttanut sen epätarkoituksenmukaiseksi. Asema on periaatteessa arvioitava uudelleen joka siirron kohdalla.

[muokkaa] Esimerkkipelejä

Seuraavassa taulukossa on Janne Kejon kommentoimia esimerkkipelejä. Päivämäärälinkistä avautuu alkuperäinen nettisivu ja pgn-linkistä voidaan peli kopioida shakkiohjelmissa ja peliselaimissa analysoitavaksi.

Tämä artikkeli, luokka, malline tai tiedosto on merkitty poistettavaksi välittömästi.
Ongelman tarkempi kuvaus: poistetaan tarpeettomana. Tiedot löytyvät alkuperäisiltä wikipediasivuilta
Jos olet eri mieltä, kerro mielipiteesi keskustelusivulla. Jos korjaat ongelman tai merkintä on mielestäsi ilmeisen virheellinen, poista tämä huomautus ja kerro perustelusi yhteenvedossa tai keskustelusivulla. Älä kuitenkaan poista huomautusta, jos olet itse luonut tämän artikkelin, luokan tai mallineen tai tallentanut tämän tiedoston.

kaikki roskat

[muokkaa] Liitteet

[muokkaa] Luettelo shakkitermeistä - Wikipedia

Luettelo on kopioitu Wikipediasta 26. lokakuuta 2008.

• Avaus. Shakkipelin alussa tehtävät siirrot ovat pelin avausvaihe. Avausvaiheen tunnusmerkkinä on nappuloiden tuominen peliin mukaan (yleensä laudan keskelle) sellaisiin paikkoihin, että erilaisten keskipelisuunnitelmien toteutuminen mahdollistuu. Yleensä pelin avausvaiheen lasketaan jatkuvan lisäksi niin pitkälle, kun molemmat pelaajat seuraavat tietoisesti tunnettuja avaussiirtosarjoja. Shakkiavauksilla on yleensä nimi, joilla avausvaihe tunnetaan.
  

Keskusta

• Etuvartio. Upseerin, yleensä ratsun sijoittaminen etuvartioon on sen asettaminen asemallisesti sellaiseen ruutuun, jossa se ei ole helposti uhattavissa ja jossa se valvoo suurta osaa pelilaudasta.
• Gambiitti. Uhraus avauksessa (yleensä sotilaanuhraus), jolla saavutetaan esimerkiksi kehitysetu, aloite, tai joku muu uhrausta kompensoiva tekijä. Entisaikaan pelattiin enemmän gambiittiavauksia kuin nykyään, ja tämän päivän gambiitit ovat usein asemallisempia laadultaan.
• Haarukka. Nappula uhkaa kahta tai useampaa vastustajan nappulaa yhtä aikaa. Haarukka tehdään useimmiten ratsulla, mutta muutkin kuin ratsut voivat haarukoida vastustajan nappuloita.
• Heikko ruutu. Sotilasasemassa esiintyvä vaikeasti puolustettavissa oleva ruutu, johon vihollisen nappula voi tunkeutua. Tämä voi syntyä esimerkiksi tietynvärisillä ruuduilla kulkevan lähetin poistuttua tai edettäessä sotilailla harkitsemattoman nopeasti.
• Huono lähetti tarkoittaa lähettiä, jonka kulkua estävät pelaajan omat sotilaat.
• Ikuinen shakki. Toinen pelaaja shakkaa vastustajaa loputtomasti siten että shakattava pelaaja ei pääse pakoon. Tällöin tuomitaan tasapeli. Käytännössä shakkaava pelaaja on huonommassa asemassa, sillä muutoin hänen kannattaa yrittää mattia vastustajasta.
• Kaksoisshakki. Kaksoisshakki syntyy, kun paljastusshakin paljastava nappula shakkaa myös.
  

Mustan on pelattava Txg8, jonka jälkeen seuraa Rf7 ja pussimatti

• Keskipeli. Yleensä avausvaiheen jälkeinen pelin vaihe, tosin joskus peli voi muuttua loppupeliksi jo avauksessa. Keskipelissä pelaajat yrittävät toteuttaa nappuloillaan erilaisia suunnitelmia kuten kuningashyökkäys, vähemmistöhyökkäys, keskustan haltuunotto ja niin edelleen. Aloittelijoiden keskipeli saattaa muodostua vain sarjasta peräkkäisiä uhkauksia ja torjuntoja, mutta mestaripeleissä on havaittavissa selvästi myös strateginen elementti taktisen lisäksi.
• Keskusta. Yleensä ruudut d4, d5, e4, e5, mutta joskus mukaan lasketaan myös näitä ympäröivät ruudut. Klassisen ajattelutavan mukaan keskustan haltuunotto sotilain tai vastustajan sotilaskeskustan muodostamisen häiritseminen on yksi avausvaiheen pääideoista. Ns. hypermoderni koulukunta kiisti tämän ja painotti mahdollisuutta hallita keskustaa upseerein.
• Kiinnitys. Sanotaan, että nappula on kiinnitetty, kun se suojaa kuningasta tai itseään arvokkaampaa upseeria uhkaukselta, eikä pääse siksi itse liikkumaan. Kiinnityksen voi hyökkääjä tehdä kuningattarella, tornilla tai lähetillä.
• Kuningashyökkäys. Upseerein (mahdollisesti sotilaiden avustamana) suoritettu hyökkäys vastustajan kuninkaan kimppuun tarkoituksena tehdä matti tai pakottaa vastustaja uhraamaan materiaalia matin välttämiseksi.
• Kvaliteetti. (laatu.) Yhteydessä "hävisi kvaliteetin" tarkoittaa, että hävisi tornin lähettiä tai ratsua vastaan.
• Lyhyt linnoitus. Linnoitus tapahtuu kuninkaan puolelle. Linnoittuminen merkitään algebrallisella merkintätavalla poikkeuksellisesti O-O.
  

Musta takasotilas

• Loppupeli. Shakkipelin kolmas ja viimeinen vaihe. Loppupelissä nappuloiden määrä on vähentynyt rajusti alkutilanteesta ja siten pelin luonnekin on muuttunut vahvasti. Kun keskipeliä luonnehtivat monimutkaiset useiden upseerien yhteispelille rakentuvat suunnitelmat esimerkiksi matin tekemiseksi, loppupelissä puolestaan peli keskittyy sotilaiden ympärille. Yleensä pelaajan suunnitelmana on loppupelissä saattaa jokin jäljelle jääneistä sotilaista korottumaan viimeiselle riville taikka saada aikaan sellainen tilanne, jossa tätä voisi yrittää, tai estää vastustajan em. aikeet. Aloittelijoiden keskuudessa loppupelejä pidetään joskus tylsän yksinkertaisina, mutta lukuisat esimerkit osoittavat loppupelit erittäin monimutkaisiksi ja mielenkiintoisiksi.
• Lähettipari on usein etu avoimissa asemissa verrattuna lähetin ja ratsun yhdistelmään tai ratsupariin.
• Matti. Lyhennys sanasta shakkimatti.
• Munaus. Erittäin huono siirto, jonka pelaaja ymmärtää virheeksi siirron tehtyään tai viimeistään vastustajan tehtyä siirtonsa. Munaus voi johtua aikapulasta, liiallisesta itseluottamuksesta tai huolimattomuudesta.
• Paljastusshakki. Tilanne, jossa kuninkaan ja uhkaavan nappulan välissä olevaa nappulaa siirretään siten, että kuningas joutuu uhatuksi. Mahdollistaa usein materiaalivoiton paljastavalla nappulalla.
• Patti. on shakkipelin tilanne, jossa vuorossa olevan pelaajan millään nappulalla ei ole laillista siirtoa, mutta jossa pelaajan kuningas ei ole kuitenkaan uhattuna. Tavallisessa shakissa patti on tasapeli.
• Pitkä linnoitus. Linnoitus tapahtuu kuningattaren puolelle. Merkitään algebrallisella merkintätavalla O-O-O.
• Pussimatti. Tilanne joka syntyy matitettaessa ratsulla nappuloiden ympäröimä kuningas.
• Remissi. Tasapeli.
• Shakkimatti Pelin päättävä voittosiirto, jossa on saatettu vastustajan kuningas torjumattoman uhkauksen alaiseksi. Nykyään termi on useimmiten lyhennetty matiksi.
• Sivustointi eli fianchetto tarkoittaa lähetin pelaamista avauksessa ruutuun b2, g2, b7 tai g7 pisimmälle halkaisijalle.
• Sommitelma. Suunnitellusti eri nappuloilla tehty useamman peräkkäisen siirron sarja, joka johtaa edullisempaan asemaan. Sommitelmaan voi kuulua erilaisia taktisia kuvioita kuten paljastuksia, haarukoita, uhrauksia ja kiinnityksiä.
  

Valkean vähemmistöhyökkäys saattaisi jatkua siirrolla b5. Tämä siirto tosin häviää tällä kertaa, sillä cxb5, Txc8, bxa4+, Kxa4 ja Kxc8.

• Sotilasenemmistö. Toisinaan pelaajilla on molemmilla sivustoilla sotilaita sama määrä lyöntien jälkeen. Usein kuitenkin toisella on enemmistö daamisivustalla, toisella kuningassivustalla. Sotilasenemmistöllä on suuri merkitys pelin ratkaisuun riippuen siitä, onko enemmistö linnoitetun kuninkaan puolella, kun ajatellaan korotusmahdollisuutta
• Sotilaskeskusta. Sillä pelaajalla, joka onnistuu hallitsemaan keskustaruutuja sotilaillaan, on sotilaskeskusta.
• Takasotilas. Sotilas ilman omien sotilaiden tukea siten, että sen edustaruutu on pidetty vastustajan sotilaalla.
• Tornitus. Vanhentunut termi sanalle "linnoitus".
• Uhraus. Pelaaja uhraa nappulansa häviten materiaalissa, mutta saavuttaen samalla edullisemman aseman.
• Uraus tarkoittaa tien raivaamista omalle nappulalle.
• Vähemmistöhyökkäys. Sotilasrynnäkkö vastustajan lukumääräisesti vahvempaa sotilasjoukkoa vastaan tarkoituksena luoda vastustajalle upseerein painostettava sotilasheikkous. Käytetty strategia usein esimerkiksi daamigambiitissa, valkean a ja b-sotilailla mustan a, b ja c-sotilaita vastaan, jolloin c-sotilas mahdollisesti muuttuu heikoksi takasotilaaksi.
• Siirtopakko. (saks. Zugzwang). Termi, joka kuvaa tilannetta, jossa pelaaja olisi mieluummin siirtämättä, toisin sanoen jokainen siirto huonontaa merkittävästi asemaa.
• Välisiirto. (saks. Zwischenzug). Tarkoittaa yllättävää siirtoa keskellä oletettua siirtosarjaa.

[muokkaa] Shakki Suomessa - Wikipedia

Artikkeli on kopioitu Wikipediasta 26. lokakuuta 2008.

Tämä artikkeli käsittelee shakkia Suomessa ja siihen liittyviä asioita, kuten järjestö- ja kerhotoimintaa sekä kirjallisuutta.

[muokkaa] Suomalaisen shakin historia

Suomessa shakkia on pelattu yli 150 vuotta ja kansainvälisiä kontakteja shakkiseuroilla on ollut heti alusta lähtien. Pietarissa vierailevat huippupelaajat poikkesivat silloin tällöin matkansa varrella myös Turussa, Helsingissä ja Viipurissa, antaen simultaaniesityksiä ja tuoden uusia virikkeitä.

[muokkaa] Ensimäiset shakkiseurat

• Helsingin Shakkiklubi (HSK perustettu 1886) on vanhin yhtäjaksoisesti toiminut suomalainen shakkikerho, jonka perustajajäsenet olivat käynnistämässä koko maan shakkitoimintaa.^[1].
• Åbo Schackklubb - Turun Shakkiklubi (perustettu 1903)
• Vasa Schackklub (perustettu 1906)
• Vipurin Shakkiklubi (perustettu 1908)
• Akateeminen Shakkiklubi (perustettu 1911, yliopiston rehtori vahvisti säänöt)
• Arbetets Vänners Schackklubb (perustettu 1912)

[muokkaa] Shakkiliiton perustaminen

Suomen itsenäistymisen jälkeen Helsingin ja Turun shakkiklubit ryhtyivät puuhaamaan kansallista liittoa sekä yleistä turnausta, jossa ratkaistaisiin, kuka on "Suomen shakkimestari". Suomen Shakkiliiton perustaminen ja "1. yleissuomalainen turnaus" toteutui kesäkuussä 1922 Helsingissä. Turnauksen voitti 51-vuotias Anatol Tschepurnoff, Viipurin Shakkiklubista ja hän piti mestaruustittelin yhtäjaksoisesti vuoteen 1931, jolloin mestaruuden voitti nuoren polven edustaja ja ajankohtaisen teorian tuntija 21-vuotias Eero Böök, sittemmin ensimmäinen kansainvälinen mestarimme ja ansiokas shakkikommentaattori.

Suomen shakkitoiminnasta vastasi aluksi Suomen Shakkiliitto (SSL, perustettu 1922). 1920- ja 1930-luvuilla shakkielämä laajeni voimakkaasti ja kansainvälistyi. Työväen Shakkiliitto perustettiin 1934. Suomen shakkiliitto ja Työväen Shakkiliitto olivat jo sodan aikana käynnistäneet yhteistoiminnan ja SLU:n lajiliittoihin kuuluva Suomen Keskusshakkiliitto (SKSL) perustettiin 1948. Shakkihistoriamme huipputapahtuma on Shakkiolympialaiset 1952.

[muokkaa] Shakkijärjestöt ja yhteisöt

Suomen Keskusshakkiliitto (SKSL) on Suomen shakinpelaajien lajiliitto, joka muun muassa järjestää vuosittain SM-turnaukset ja laskee kotimaan vahvuusluvut. Suomessa shakki on vuodesta 1983 asti ollut virallisesti urheilua, minkä takia shakkiliitot ja -kerhot kuuluvat valtion ja kuntien urheilutoimen alaisuuteen.

Suomen Keskusshakkiliiton varsinaisia jäseniä ovat shakkiseurat ja niden lisäksi keskusshakkiliiton jäseniä ovat myös Suomen Kirjeshakkiliitto, Suomen Tehtäväniekat ja Työväen Shakkiliitto.^[2]

[muokkaa] Kansainväliset yhteydet ja saavutukset

SKSL edustaa Suomea FIDE:ssä.^[2] Kansainvälisellä tasolla Heikki Westerinen (v:sta 1975) ja Yrjö Rantanen (v:sta 1980) ovat yltäneet suurmestareiksi. Kaikkiaan on FIDE jakanut Suomeen vajaat kuutisenkymmentä shakkiarvonimeä. Kirjeshakissa Suomella on neljä suur- ja neljä kansaivälistä mestaruutta. Tehtävien ratkaisun joukkuemaailmanmestaruuskilpailuja eli "tehtäväolymppialaisia" on järjestetty seitsemän kertaa. Suomen joukkue on voittanut nämä kisat neljä kertaa ja Pauli Perkonoja on tähän mennessä ainoa tehtävien ratkaisun suurmestari.

[muokkaa] Kilpailusarjat

Suomen shakkitoiminnasta vastaa SLU:n lajiliittoihin kuuluva Suomen Keskusshakkiliitto (SKSL, perustettu 1948), joka muun muassa järjestää vuosittain SM-turnaukset ja laskee kotimaan vahvuusluvut. Suomessa shakki on vuodesta 1983 asti ollut virallisesti urheilua, minkä takia shakkiliitot ja -kerhot kuuluvat valtion ja kuntien urheilutoimen alaisuuteen.

Kotimaisten turnausten kilpailukalenterista, tulospalvelusta, selolaskennasta ja Suomen Shakin julkaisemisesta vastaa Suomen Keskusshakkiliitto (SKSL).

Shakin SM-liiga

Shakin SM-liiga on suomalainen shakin pääsarja. Ensimmäisen kerran SM-liiga järjestettiin kaudella 1974–1975, jolloin se oli cup-muotoinen.^[3] Kaudella 2008–2009 liigassa on mukana kymmenen joukkuetta.^[4]

I divisioona

Shakin I divisioona pelataan neljässä lohkossa^[5] A^[6], B^[7], C^[8] ja D ^[9]

II divisioona

Shakin II divisioona pelataan kahdeksassa lohkossa^[10]

III divisioona

Shakin III divisioona pelataan kahdeksassa lohkossa^[11]

[muokkaa] Kilpailukalenterit

SKSL 

SKSL:n kilpailukalenteri

Helsingin Shakkiliitto

Helsingin Shakkiliiton kilpailukalenteri

Tasaseloturnaukset

Tasaseloturnaukset

[muokkaa] Shakin vahvuusluvut

SKSL laskee kotimaan ja FIDE kansainväliset vahvuusluvut eli ELO-luvut. Kansainvälisiä vahvuuslukuja sanotaan ELO-luvuiksi ja kotimaan vahvuuslukuja SELO-luvuiksi. Pitkille peleille ja pikashakille pidetään erillisiä SELO-listoja. Kirjeshakin vahvuuslukuja sanotaan KELO-luvuiksi ja tehtäväshakin vahvuuslukuja RELO-luvuiksi. Näiden lisäksi SKSL ylläpitääedustusvalintalistaa, josta suomen edustajat valitaan kansainvälisiin turnauksiin.

Kansainväliset ELO-luvut

• FIDE:n Rating-sivu^[12]
• ELO-listan kärki^[13]
• ELO-lista suomalaisten kärki^[14]
• ELO-listan suomalaiset^[15]

Suomen SELO-luvut

• SELO-lista^[16] luettelee kaikki suomalaiset kerhopelaajat SELO-lukujen mukaisessa vahvuusjärjestyksessä.

Pikashakin SELO-luvut

• Pikashakin SELO-lista^[17] luettelee kaikki suomalaiset kerhopelaajat pikashakin SELO-lukujen mukaisessa vahvuusjärjestyksessä.

Kirjeshakin KELO-luvut

• Suomalainen kirjeshakin KELO-lista^[18] on lopetettu 2007 ja nyt ainoa suomessa käytettävä kirjeshakin vahvuuslista on ^[19]

Tehtävänratkaisun RELO-luvut

• Tehtäväniekat ylläpitää kansainvälistä tehtäväshakin RELO-listaa^[20]
• FIDE-albumipisteet ovat perustana kansainvälisille kirjeshakin arvonimille^[21]

Suomen edustusvalintalistat

• Edustusvalintalista
• Olympiavalintalista

Peliserverien vahvuusluvut

• Peliservwerit ylläpitävät myös omia vahvuuslukujaan, mutta ne eivät yleensä ole suoraan verrannollisia kansallisten ja kansainvälisten järjestöjen ylläpitämiin vahvuusluokituksiin.

[muokkaa] Peliarkistot

Tamperelaisten kokoama Suomipelitietokanta^[22] sisältää arkistoituja pelejä vuoteen 1999 asti. Sen jälkeen pelit on arkistoitu ShakkiNetin ylläpitämään Suomitietokantaan^[23]. Pelit voi ladata sivustoilta pgn-tiedostomuodossa.

[muokkaa] Shakkimediat

[muokkaa] Kirjat

Ensimmäiset suomessa ilmestyneet shakkikirjat

• "Grund-drag till shack, i enlighet med J. D. Philidor och Ph. Stamma", G. W. Hjelt, Turku 1852 oli ensimmäinen suomessa painettu shakkikirja. Se sisälsi analysoituja pelejä ja loppupelitapauksia.
• "Sjakkipelin alkeistiedot", Matti Lehmuksen omakustanne, Uusikaupunki 1901.
• "Shakki, pelien kuningas", WSOY 1916, saksalaisen F. Gutmayerin suomennos.
• "Shakkistrategiaa ja -taktiikkaa : kokoelma pelejäni vv. 1928-42, Eero Böök - Porvoo : WSOY, 1945" oli ensimmäinen merkittävä suomalainen shakkikirja. Se perustui Böökin sotavuosin aikana rintamalla tekemiin analyysseihin ja omien pelien tutkimiseen.
• "Ojasen oivalluksia", painettu 1975. Kirjoittaja Kaarle Ojanen on Suomessa ainoa kansainvälinen mestari sekä lähi- että kirjeshakissa ja tämä kirja on kappale Suomen shakin historiaa. Ojanen voitti 12 suomenmestaruutta kausina 1950 - 1972 sekä vielä osallistumistauon jälkeen 13. kerran kerran 64-vuotiaana vuonna 1983.

[muokkaa] Lehdet

Suomen ensimmäinen shakkilehti

Tidskrift för schack oli ensimmäinen suomessa ilmestynyt shakkilehti. Sitä julkaistiin vuoden 1890 ajan, 10 numeroa, yht. 100 sivua. Toimittajana oli Helsingin Shakkiklubin aktivinen puuhamies, kieli- ja itsenäisyysmies, kirjailija ja professori Johannes Öhquist (1861-1949). Häntä pidetään myös Suomen tehtäväshakin uranuurtajana.

Suomen Shakki

Suomen Shakin julkaisemisesta vastaa Suomen Keskusshakkiliitto (SKSL). Lehti ilmestyy 12 numerona vuosittain. Se kuuluu etuna A-lisenssin haltijoille. Lehden päätoimittaja on Marko Tauriainen ja hän ylläpitää myös shakkihistoriallista blogia Ihan pähkinöitä.^[24]

[muokkaa] Shakkisivustot

ShakkiNet

ShakkiNet^[25] on Internetissä toimiva shakkiverkkopalvelu, joka aloitti toimintansa 1.1.1999. Palvelu tarjoaa ajankohtaista tietoa Suomen shakkielämästä ja helpottaa shakkiin liittyvän informaation löytymistä Internetistä.

ShakkiNet ei maksa palkkioita tekijöilleen. Toiminnasta vastaa ShakkiNet-tiimi ja mahdollinen tuotto käytetään suomalaisen shakin tukemiseen. Yhdistys on tukenut kesäisin järjestettyjä kansainvälisiä turnauksia, tarkoituksenaan tarjota nuorille suomalaisille shakkilahjakkuuksille mahdollisuutta kilpailla vahvoja ulkomaisia vastaan.

ShakkiNet ei ole suomalainen shakin lajiliitto, vaan riippumaton shakkiaiheinen verkkopalvelu. Se ei vastaa virallisesta suomalaisesta shakkitoiminnasta tai tiedosta, esimerkiksi kilpailukalenterista tai Suomen Shakki -lehdestä.

ShakkiNet sisältää palstat shakkiuutisille, -turnauksille ja -lehdille, shakkiliitoille, -kerhoille ja -kauppiaille, shakkivalmennuksesta sekä shakkitietokoneista kiinnostuneille. Kukin palsta sisältää sekä ShakkiNetin tuottamaa materiaalia että linkkejä Internetin tarjontaan. Lisäksi domainin shakki.net alta löytyy omia sivujaan ylläpitäviä yrityksiä ja yhdistyksiä, jotka vastaavat itse tuottamastaan tiedosta ja sivujensa ylläpidosta.

ShakkiNet on kiinnostunut kaikista ideoista, jotka liittyvät shakkiin ja Internetiin. Lisäksi ShakkiNet on halukas yhteistyöhön ihmisten ja shakkikerhojen kanssa, jotka haluavat tehdä työtä suomalaisen shakin hyväksi. Shakki on yksi harvoista lajeista joita voi harrastaa Internetissä. Shakkitietoa saa tällä hetkellä enemmän Internetistä kuin mistään muualta. Suomalaiset shakinharrastajat tarvitsevat keinon hankkia ja jäsentää shakkitietoutta jota maailmalla on tarjolla. Suomalaisessa shakkitiedottamissa on paljon parantamisen varaa. Näitä ideoita toteuttamaan perustettiin ShakkiNet.

Shakkiwikia

Shakkiwikia^[26] on kaikkien vapaasti ylläpidettävissä ja kehiteltävissä oleva suomenkielisten shakin harrastajien yhteisösivusto ja virtuaaliyhteisö, joka etsii ja tuottaa shakkimateriaalia vapaisiin medioihin kaiken ikäisten shakkiharrastajien tarpeisiin. Tämän lisäksi Shakkiwikia tarjoaa ilmaista wiki-kotisivutilaa kaikille rekisteröidyille ja rekisteröitymättömille shakkikerhoille ja peliporukoille.

[muokkaa] Blogit

Shakkiblogi

Shakkiblogi on vuoden 2005 loppupuolella perustettu foorumi suomalaisille shakinharrastajille ja shakista kiinnostuneille. Blogin tarkoituksena on tiedottaa ajankohtaisista shakkiin liittyvistä asioista ja tarjota mahdollisuus kommentointiin ja keskusteluun. Uusien artikkelien kirjoittamiseen voivat osallistua kaikki rekisteröityneet käyttäjät. Kommentoida voi rekisteröitymättäkin. ^[27]

Kimmo Koskelan shakkisivu

Kimmo Koskelan ajankohtaisia shakkiuutisia (Avaukset, Turnaukset ja ottelut, Peliarkistot, Softa, Pelihetki, Viikon peli, Viikon pulma, Linux ja shakki, Videot). ^[28]

Ihan pähkinöitä

Marko Tauriaisen shakkihistoriallinen blogi.^[29]

[muokkaa] Foorumit

Shakki Forum

Shakkiaiheinen keskustelufoorumi. ^[30]

[muokkaa] Shakkivalmennus

Valmennussivuja

• Valmennuslinkkejä - ShakkiNet ^[31]
• Juniorishakki - ShakkiNet ^[32]
• Antti Pyhälän valmennustukiyhdistys ^[33]
• Avausrepertuaarin luominen - Jouni Yrjölä ^[34]
• Valmistautuminen - Jouni Yrjölä ^[35]
• Jussi Tellan luentoja ja artikkeleita ^[36]
• Hannunniitun Shakkikoulu ^[37]
• Janne Kejon shakkisivu ^[38]

[muokkaa] Katso myös

• Shakki
• w:Luokka:Shakki
• Luettelo shakin suomenmestareista
• Luettelo suomalaisista shakinpelaajista
• w:Luokka:Suomalaiset shakinpelaajat

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Kirjallisuuslähteet

• Jussi Kainulainen: Shakkipelin historia. Karisto, 1984. ISBN 951-23-2186-6.

[muokkaa] Internetlähteet

• Suomen Keskusshakkiliiton organisaatiorakenne
• Suomitietokanta
• Suomipelitietokanta

[muokkaa] Viitteet

1. ↑ Helsingin Shakkiklubin kotisivut
2. ↑ ^{2,0 2,1} Suomen Keskusshakkiliiton organisaatiorakenne Viitattu 3.7.2008.
3. ↑ http://www.shakki.net/pelaaminen/turnaukset/liigahistory.html
4. ↑ http://www.shakki.net/pelaaminen/turnaukset/liiga.html
5. ↑ I divisioona
6. ↑ A-lohko
7. ↑ B-lohko
8. ↑ C-lohko
9. ↑ D-lohko
10. ↑ sarjaohjelma 2008
11. ↑ sarjaohjelma 2008
12. ↑ FIDE:n Rating-sivu
13. ↑ ELO-listan kärki
14. ↑ ELO-lista suomalaisten kärki
15. ↑ ELO-listan suomalaiset
16. ↑ SELO-lista
17. ↑ Pikashakin SELO-lista
18. ↑ KELO-lista
19. ↑ kansainvälinen kirjeshakin ELO-lista
20. ↑ Tehtäväshakin RELO-lista
21. ↑ Suomalaisten FIDE-albumipisteet
22. ↑ Suomipelitietokanta
23. ↑ Suomitietokanta
24. ↑ Ihan pähkinöitä
25. ↑ http://www.shakki.net/ http://www.shakki.net/
26. ↑ http://fi.shakki.wikia.com/wiki/Etusivu
27. ↑ Shakkiblogi
28. ↑ Kimmo Koskelan shakkisivu
29. ↑ Ihan pähkinöitä
30. ↑ Shakki Forum
31. ↑ Valmennuslinkkejä - ShakkiNet
32. ↑ Juniorishakki - ShakkiNet
33. ↑ Antti Pyhälän valmennustukiyhdistys
34. ↑ Avausrepertuaarin luominen - Jouni Yrjölä
35. ↑ Valmistautuminen - Jouni Yrjölä
36. ↑ Hannunniitun shakkikerhon sivuilla Jussi Tellan luentoja ja artikkeleita
37. ↑ Hannunniitun Shakkikoulu
38. ↑ Janne Kejon shakkisivu

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Eero Böök: Shakkipakinoita. WSOY, 1967.
• Andrew Tessler: Šakkiaapinen. Suomentanut K. M. Juvas. WSOY Helsinki, 1972. ISBN 951-0-04484-9.
• Max Euve-Walter Meider: Shakin hienouksia. , 1978.
• Keres, Paul & Kotov, Aleksander: Taito voittaa shakissa. (suomentanut Raimo Lindroos). Helsinki: Tammi, 1965. ISBN 951-30-4532-3.
• Konsala, Kimmo: Shakin maailmanmestareita. Hämeenlinna: Karisto, 1981. ISBN 951-23-1789-3.
• Jussi Kainulainen: Shakkipelin historia. Karisto, 1984. ISBN 951-23-2186-6.
• Mikko Markkula ja Markku Kosonen: Shakin Säännöt ja Määräykset. Suomen Keskusshakkiliitto, 1987. ISBN 951-97081-0-3.
• Thomas ja Aulikki Ristoja: Shakki – perusteet, strategia, taktiikka. WSOY, 1995. ISBN 951-0-20505-2.
• Jouni Yrjölä & Jussi Tella: An Explosive Chess Opening Repertoire for Black. Lontoo: Gambit, 2001. ISBN 1-901983-50-1 / ISBN 978-1-901983-50-0. (englanniksi)
• Mikko Markkula: Shakkitieto. Helsinki: Suomen Shakkikustannus Oy, 2002. ISBN 951-97081-2-X.
• Laato, Antti: Syvemmälle shakin salaisuuksiin: Opettajina juutalaiset mestaripelaajat. Jyväskylä: Atena, 2003. ISBN 951-796-306-8.
• Jouni Yrjölä & Jussi Tella: The Queen’s Indian. Lontoo: Gambit, 2003. ISBN 1-901983-90-0. (englanniksi)
• Viktor Vámos: Chess Tactics for Beginners. Caissa, 2004. ISBN 0-87980-019-4. (englanniksi)

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Suomen Keskusshakkiliitto ry.
• Shakkikerhojen yhteystiedot