Sienikirja/Keltahapero

Wikikirjastosta

Keltahaperoa voi syödä jopa raakana.

Keltahapero (Russula claroflava) on erinomainen ruokasieni, jota voi syödä jopa raakana.

Tunnistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

4-15 cm leveä lakki on nuorena kupera, iän myötä laakeneva. Reunasta se on aavistuksen uurteinen. Sitruunankeltainen yläpinta haalistuu itiöemän iän myötä. Sateella yläpinta on tahmea, ja pintakelmun voi nylkeä yli puolenvälin. Lakin sisäpuoli on vaalea. Kolotyviset heltat ovat nuorilla sienillä valkoiset, mutta vanhempana harmaat. Tasapaksu jalka on 4-8 cm pitkä 1-2 cm paksu, valkoinen ja vanhemmiten pehmeämaltoinen ja harmaantuva. Valkoinen ja murtumakohdissa harmaantuva malto on haurasta. Keltahaperon itiöpöly on kermanvalkoista.

Kasvupaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keltahaperoa tavataan yleisenä koko Suomessa. Kosteat koivikot, seka- ja rantametsät sekä tunturikoivikot ovat tämän koivun juurisienen suosimia elinympäristöjä. Kasvuaika on kesäkuusta syyskuuhun.

Säilöntä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keltahapero kannattaa kerätä nuorena, koska on muuten matoinen. Säilömisestä sen verran, että kuivataan viipaleina ja pakastetaan. Ennen pakastamista on syytä käyttää kuumalla pannulla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjalähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Internet-lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sienikirjan sisällysluettelo
Etusivu Haperot Korvasienet ja Mörskyt Rouskut Tatit

Vahverot ja Torvisienet

Lähteet

Merkkien selitykset

Mikä on sieni?

Sienten kerääminen?