Sienikirja/Keltahapero

Keltahaperoa voi syödä jopa raakana.

Keltahapero (Russula claroflava) on erinomainen ruokasieni, jota voi syödä jopa raakana.

Tunnistus

4-15 cm leveä lakki on nuorena kupera, iän myötä laakeneva. Reunasta se on aavistuksen uurteinen. Sitruunankeltainen yläpinta haalistuu itiöemän iän myötä. Sateella yläpinta on tahmea, ja pintakelmun voi nylkeä yli puolenvälin. Lakin sisäpuoli on vaalea. Kolotyviset heltat ovat nuorilla sienillä valkoiset, mutta vanhempana harmaat. Tasapaksu jalka on 4-8 cm pitkä 1-2 cm paksu, valkoinen ja vanhemmiten pehmeämaltoinen ja harmaantuva. Valkoinen ja murtumakohdissa harmaantuva malto on haurasta. Keltahaperon itiöpöly on kermanvalkoista.

Kasvupaikat

Keltahaperoa tavataan yleisenä koko Suomessa. Kosteat koivikot, seka- ja rantametsät sekä tunturikoivikot ovat tämän koivun juurisienen suosimia elinympäristöjä. Kasvuaika on kesäkuusta syyskuuhun.

Säilöntä

Keltahapero kannattaa kerätä nuorena, koska on muuten matoinen. Säilömisestä sen verran, että kuivataan viipaleina ja pakastetaan. Ennen pakastamista on syytä käyttää kuumalla pannulla.

Lähteet

Kirjalähteet

• Suomen sieniopas (ISBN 951-0-30359-3) sivu 63
• Uusi sienikirja (ISBN 951-1-09106-9) sivu 93
• WSOY suuri sienikirja (ISBN 951-0-17255-3) sivu 109

Internet-lähteet

• Arktiset aromit
• Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran sienisivut
• Sieniä Suomessa ja Ruotsissa
• Äänekoski.fi

Sienikirjan sisällysluettelo
			Etusivu	Haperot	Korvasienet ja Mörskyt	Rouskut	Tatit	Vahverot ja Torvisienet	Lähteet	Merkkien selitykset	Mikä on sieni?	Sienten kerääminen?