Sienikirja/Keltahapero
Wikikirjasto
Keltahapero (Russula claroflava) on erinomainen ruokasieni, jota voi syödä jopa raakana.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Tunnistus
4-15 cm leveä lakki on nuorena kupera, iän myötä laakeneva. Reunasta se on aavistuksen uurteinen. Sitruunankeltainen yläpinta haalistuu itiöemän iän myötä. Sateella yläpinta on tahmea, ja pintakelmun voi nylkeä yli puolenvälin. Lakin sisäpuoli on vaalea. Kolotyviset heltat ovat nuorilla sienillä valkoiset, mutta vanhempana harmaat. Tasapaksu jalka on 4-8 cm pitkä 1-2 cm paksu, valkoinen ja vanhemmiten pehmeämaltoinen ja harmaantuva. Valkoinen ja murtumakohdissa harmaantuva malto on haurasta. Keltahaperon itiöpöly on kermanvalkoista.
[muokkaa] Kasvupaikat
Keltahaperoa tavataan yleisenä koko Suomessa. Kosteat koivikot, seka- ja rantametsät sekä tunturikoivikot ovat tämän koivun juurisienen suosimia elinympäristöjä. Kasvuaika on kesäkuusta syyskuuhun.
[muokkaa] Säilöntä
Keltahapero kannattaa kerätä nuorena, koska on muuten matoinen. Säilömisestä sen verran, että kuivataan viipaleina ja pakastetaan. Ennen pakastamista on syytä käyttää kuumalla pannulla.
[muokkaa] Lähteet
[muokkaa] Kirjalähteet
- Suomen sieniopas (ISBN 951-0-30359-3) sivu 63
- Uusi sienikirja (ISBN 951-1-09106-9) sivu 93
- WSOY suuri sienikirja (ISBN 951-0-17255-3) sivu 109
[muokkaa] Internet-lähteet
- Arktiset aromit
- Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran sienisivut
- Sieniä Suomessa ja Ruotsissa
- Äänekoski.fi
- Wikipedia
| Sienikirjan sisällysluettelo | |||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
Etusivu | Haperot | Korvasienet ja Mörskyt | Rouskut | Tatit |
 |
|||||||
