Sienikirja/Tulostettava versio/Tatit

Wikikirjasto
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Männynherkkutatti

Tatit (Boletaceae) on eräs sienten heimo ja kuuluu kolttasieniin. Tatit ovat yleensä suuria tai keskisuuria, harvoin pieniä sieniä. Erotuksena helttasienistä on tateilla helttojen sijasta lakin alapinnalla löyhästi kiinni oleva pillikerros. Pillikerrosta kutsutaan pillistöksi. Tateille tunnusomaista on jykevä jalka, ja säännöllinen muoto (jalka on säännöllisenmuotoisen lakin keskellä). Tattijen malto on yleensä paksu. Tatit ovat yleensä mykroteesi sienijä. Tatit ovat arvostettuja ruokasieniä. Suomessa esiintyvistä tattilajeista suurin osa on syötäviä, ja varsin moni laji herkullisena pidetty. Silti heimossa on myös syömäkelvottomia (mm. sappitattien sukuun kuuluvat) tai myrkylliseksikin epäiltyjä lajeja. Syksy on parasta tattikautta, joskin ensimmäiset tatit tapaa jo kesällä.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Tattilajeja

Tatteja jotka ovat sienikirjassa:

[muokkaa] Haavanpunikkitatti

Star*.svgStar*.svg

Haavanpunikkitatti kannattaa kypsentää hyvin.

Haavanpunikkitatti (Leccinum aurantiacum ) on hyvä ruoka- ja kauppasieni.

[muokkaa] Tunnistus

Haavanpunikkitatin lakki on 5–25 cm leveä ja kupera. Lakin pintakelmu ulottuu lakin alle. Lakin yläpinta on kuiva, punaruskea ja vanhemmiten haalistuva. Pillistö on kellanvalkoinen, koskettaessa se muuttuu harmaan liilan väriseksi. Pillit ovat pyöreitä ja pieniä. Haavanpunikkitatin alaspäin pullistuva jalka on 8-20 cm korkea, 2-5 cm paksu. Jalka on valkoinen ja siinä on nukkatupsuja jotka muuttuvat iän myötä valkoisesta ruosteenväriseksi. Haavanpunikkitatin malto on valkoista, leikkauspinnoissa väri vaihtelee harmaan lilan ja mustan välillä.

[muokkaa] Kasvupaikat

Suomessa haavanpunikkitatti kasvaa metsissä sekä että yksittäisen haavan seuralaisena. Yleinen koko maassa Tunturi-Lappia lukuun ottamatta. Haavanpunikkitatin kasvuaika on heinäkuusta syyskuuhun.

[muokkaa] Säilöntä

Haavanpunikkitatti kannattaa kypsentää hyvin sillä raa’aksi jääneistä voi saada vatsanväänteitä. Haavanpunikkitatti sopii säilöttäväksi pakastamalla. Nuoret lakit voi kuivata. Sieni sopii myös maustesieneksi.

[muokkaa] Lähteet

Tässä on kerrottu sivun lähteet.

[muokkaa] Kirja lähteet

[muokkaa] Internet-sivusto lähteet

[muokkaa] Herkkutatti

Star*.svgStar*.svgStar*.svg

Herkkutatti on arvostetuimpiamme ruokasieniä.

Herkkutatti (vanhastaan myös kivitatti) (Boletus edulison) arvostetuimpiamme ruokasieniä ja erinomainen ruokasieni. Sientä viedään Suomesta Italiaan. Herkkutattia ei esikäsitellä. Herkkutateista saadaan myös vihreää ja keltaista väriä.

[muokkaa] Tunnistus

Herkkutatin lakki on 5-30 cm leveä, kupera ja paksumaltoinen. Yläpinnan sävy vaihtelee suuresti vaaleanruskeasta punertavan kautta tummanruskeaan. Sienen pillistö on aluksi valkoinen, sen jälkeen keltainen ja lopuksi hieman vihertävä . Pillistö muodostuu pienistä pyöreistä pilleistä. Herkkutatin jalka on tukeva 5-15 cm pitkä ja nuorissa sienissä pullea ja sen pinnalla on valkoinen verkkokuvio, joka näkyy selvimmin jalan yläosassa. Malto on valkoista nuoruudessa kiinteä, mutta pehmenee vanhemmiten. herkkutatti haisee pähkinäiseltä.

[muokkaa] Herkkutatin tunnistus

Herkkutatti on hyvin yleinen koko Suomessa, tosin sato vaihtelee vuosittain, lukuun ottamatta Tunturi-Lappia, josta se puuttuu. Herkkutatti kasvaa yleisemmin havumetsissä, herkkutatti on kuusen juurisieniä.

[muokkaa] Keräys ja säilöntä

Herkkutatti toukkaantuu varsin nopeasti etenkin lämpimillä säillä. Herkkutattia ei pidä sekoittaa hyvin saman näköiseen sappitattiin, jolla on samantapainen verkkokuvio.

Herkkutatilla on useita lähisukulaisia, jotka muodostavat symbioottisia suhteita eri puulajien kanssa ja ovat usein nimetty niiden mukaan (männynherkkutatti, koivunherkkutatti, tammenherkkutatti). Nämä sienet ovat ulkonäöltään ja ruoka-arvoltaan hyvin samanlaisia kuin herkkutatti. Herkkutattia voi joko pakastaa tai kuivata viipaleina. Kuivattuna se on loistavaa ainesta sienikeittoon.

Halkaistu herkkutatti

[muokkaa] Lähteet

Tässä on kerrottu sivun lähteet.

[muokkaa] Kirja lähteet

[muokkaa] Internet-sivusto lähteet

[muokkaa] Koivunpunikkitatti

Star*.svgStar*.svg

Huonnosti kypsennetty, tai raaka punikkitatti voi aiheuttaa pahoinvointia.

Koivunpunikkitatti (Leccinum versipelle) on hyvä ruokasieni, joka voi raakana aiheuttaa pahoinvointia.

[muokkaa] Tunnistus

Kupera lakki on -3 cm leveä ja kookas. Koivunpunikkitatin pintakelmu ulottuu lakin alapuolelle asti. Lakin yläpinta on kuiva ja väri vaihtelee tumman ruskeanpunaisesta aina vaalean oranssinpunertavaan. Yläpinta haalistuu iänmyötä. Pyöreä ja pieni pillinen pillistö on nuorena lähes valkoinen, mutta harmaantuu itiöemän vanhentuessa. Tasapaksu jalka on 10-20 cm pitkä js 2-4 cm leveä. Jalan pohjaväri on valkoinen ja siinä on ruskeanmustaa nukkaa. Malto on valkoista, mutta leikkauspinnoissa väri vaihtelee harmaan lilan ja mustan välillä.

[muokkaa] Kasvupaikat

Sientä tavataan koivun seuralaisena heinäkuusta syyskuuhun. Suomessa sitä tavataan koko maassa yleisenä.

[muokkaa] Säilöntä

Pakastaminen ja kuivattaminen viipaleina onnistuvat. Koivunpunikkitattia ei saa syödä raakana, koska se voi aiheuttaa pahoinvointia.

[muokkaa] Lähteet

Tässä on kerrottu sivun lähteet.

[muokkaa] Kirja lähteet

[muokkaa] Internet-sivusto lähteet

[muokkaa] Lehmäntatti

Star*.svg

Lehmäntatti kannataa kerätä jo nuorena

Lehmäntatti (Leccinum scabrum) on keskikokoinen kelvollinen ruokasieni, joskaan ei yhtä arvostettu kuin monet muut tatit.

[muokkaa] Tunnistus

Lehmäntatin lakki on 5–15 cm leveä ja nuorena puolipallon muotoinen. Vanhoilla yksilöillä lakki on hieman laakeampi, toukkainen, pehmeä ja sienen valkoinen pillikerros roikkuu lakin reunan ulkopuolella. Yläpinta on väriltään ruskeansävyinen, mutta voi olla usein myös vaalea. Lehmäntatin pillistö on harmaanvalkoinen, pillit ovat kooltaan pieniä ja pyöreitä. Lehmän tatin jalka on 8-17 cm pitkä, vaaleanharmaa ja siinä on tummia pisteitä. Joskus pisteet on vain jalan alaosassa ja sielläkin hentoina. Lehmäntatin malto on valkoista, nuorena kiinteää, vanhemmiten erittäin pehmeää.

[muokkaa] Kasvupaikat

Viihtyy monentyyppisissä koivu- ja sekametsissä, polkujen varsilla ja metsien reunassa. Lehmäntatti on koivun seuralainen ja hyvin yleinen koko Suomessa. Yhä yleisempi myös pihakoivujen alla ja puistojen nurmikoilla. Nurmikoilta voi löytää hyvin tummalakkisia lehmäntatteja. Kannatta keskittyä poimimaan nuoria, vielä hieman kovempia lehmäntatteja-

[muokkaa] Säilöntä

Sienen maku on mieto ja etenkin nuoret, vielä kiinteät, yksilöt kelpaavat varsin hyvin ruokasieneksi. Lehmäntatti ei sovellu kuivattavaksi eikä oikein pakastamiseenkaan sillä se sitkenee. Lehmäntatti on parempi valmistaa heti tuoreeltaan. Lehmän tatin kuivaaminen on pois suljettu ja pakastamisen kanssa on niin ja näin. Lehmäntatti on paras laittaa ruuaksi heti tuoreeltaan.

[muokkaa] Lähteet

Tässä on kerrottu sivun lähteet.

[muokkaa] Kirja lähteet

[muokkaa] Internet-sivusto lähteet

[muokkaa] Valkolehmäntatti

Star*.svg

valkolehmäntatti kasvaa soilla

Valkolehmäntatti ei todellakaan houkuttele sienestäjää. Sen vetelyys ei ole kovinkaan houkuttelevaa.

[muokkaa] Tunnistus

Lakki on 3-5 cm leveä valkoinen. Jalka on erittäin sitkeä valkoinen. Malto on valkoista, paksua, lakissa todella pehmeää, jalassa kuituisen sitkeää. Tuoksuton. Maku on mieto.

[muokkaa] Kasvupaikat

Valkolehmäntatti viihtyy soisilla koivikoilla.

[muokkaa] Säilöntä

Valkolehmäntatti EI TODELLAKAAN kelpaa pakastettavaksi sillä se sitkenee paljon.

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Kirja lähteet

[muokkaa] Internet-sivusto lähteet

[muokkaa] Männynherkkutatti

Star*.svgStar*.svgStar*.svg

Männynherkkutatti on männyn seuralainen.

Männynherkkutatti (Boletus pinophilus) on erinomainen ruokasieni. Männynherkkutattia on käytetty myös vihreän, keltaisen ja oranssin värjäykseen.

[muokkaa] Tunnistus

Erittäin paksumaltoinen lakki on 8-25 cm leveä, erittäin tukeva ja kupera. Lakin punaisenruskea yläpinta on kyhmyinen ja sateella tahmea. Pieni ja pyöreä pillinen pillistö on nuorena vaalea, sitten keltainen ja vanhana vihertävä. Pillien suut ovat punaruskeita. Vaaleanpunaruskea jalka on 8-12 cm pitkä, 2-8 cm paksu, nuijaa muistuttava ja tiheän verkkokuvion peittämä. valkoinen malto on jalan alta pehmeää ja lakissa kovaa.

[muokkaa] Kasvupaikat

Esiintyy männyn kanssa missä päin Suomea tahansa. Suurin sato on hiekkamailla. Kasvuaika on elokuusta-syyskuuhun. Männynherkkuja löytyy parhaiten noin kerran 10 vuodessa.

[muokkaa] Säilöntä

Herkkutatteja ei kannata kerätä saastuneista paikoista, sillä niihin rikastuvat helposti raskasmetallit. Kuivataan pieninä palasina korkeassa lämpötilassa. Pakastaminenkin onnistuu, mutta ennen sitä on paistettava rasvattomalla pannulla. Suolaamista ei pidetä kannattavana.

[muokkaa] Lähteet

Tässä on kerrottu sivun lähteet.

[muokkaa] Kirja lähteet

[muokkaa] Internet-sivusto lähteet

[muokkaa] Pähkinäntatti

Star*.svg

Pähkinäntatit ovat pehmeitä


[muokkaa] Tunnistus

Lakki on 4-10 cm leveä vaaleanruskea. Jalka on erittäin sitkeä valkoinen. Malto on valkoista, paksua, lakkissa hyvin pehmeää, jalassa kuituisen sitkeää. Tuoxuton. Lähes Mauton.

[muokkaa] Kasvupaikat

Pähkinäntatti vaatii itselleen pähkinäpensaita ja valkopyökkejä.

[muokkaa] Säilöntä

Pähkinäntatti EI TODELLAKAAN kelpaa pakastettavaksi sillä se sitkenee paljon.

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Kirja lähteet

[muokkaa] Internet-sivusto lähteet

[muokkaa] Nokitatti

Star*.svgStar*.svgStar*.svg

Nokitatti on vaikea säilöä pehmeän maltonsa takia.

Nokitatti (Leccinum variicolor) on syötävä sieni.

[muokkaa] Tunnistus

Kyhmyinen lakki on 5–15 cm leveä, kupera. Noen värinen yläpinta on usein läikikäs. Pieni ja pyöreä pillinen pillistö vaaleanharmaa ja vahingoittuessa hieman punertava. Alaspäin levenevä jalka on 8-17 cm pitkä ja 2-3 cm paksu, valkoinen ja tanakka. Nukkatupsut ovat karkeita ja mustan värisiä. Valkoinen malto on leikkauspinnoissa heikosti punertuvaa ja jalan tyvestä vihreänsinistä, ja kiinteää.

[muokkaa] Kasvupaikat

Nokitatti kasvaa koivun seuralaisena kosteissa metsissä, kuten suon reunoilla ja korpimetsissä heinäkuusta syyskuuhun. Suomessa sitä tavataan yleisenä koko maassa.

[muokkaa] Säilöntä

Kannattaa kerätä vain nuoria ja kiinteitä sieniä. Säilöminen ei onnistu kovin hyvin, koska sienellä on niin pehmeä malto. Nokitatti on parasta heti valmistettavaksi.

[muokkaa] Lähteet

Tässä on kerrottu sivun lähteet.

[muokkaa] Kirja lähteet

[muokkaa] Internet-sivusto lähteet

[muokkaa] Nummitatti

Star*.svg

Nummitattia tavataan elokuusta syyskuuhun.

Nummitatti (Suillus bovinus) on syötävä sieni josta saadaan keltaista ja oranssia väriä.

[muokkaa] Tunnistus

Nummitatin nuorena kupera ja vanhana laakeneva lakki on 3-12 cm leveä. Lakin tahmea yläpinta on punakellertävän vaaleanruskea tai beesi. Sateella yläpinta muuttuu limaiseksi. Leveä, kulmikas ja erikoispillinen pillistö on johteinen ja okran värinen. Tasapaksu jalka on 2-6 cm pitkä ja ½ cm- 1,5 cm paksu. Väriltään jalka on lakin värinen. Jalassa joustava malto on pehmeää, sitkeää ja kellanvalkoista. Sienen itiöt ovat ruskeita.

[muokkaa] Kasvupaikat

Sientä tavataan männyn seuralaisena kuivissa, hiekkapitoisissa kangasmetsissä. Se muodostaa usein tiheitä, jalan tyveltä yhtyeenkasvaneita ryhmiä, usein yhdessä punanuljaskan kanssa.

[muokkaa] Säilöminen

Nummitatin lakit ovat nuorena hyviä, mutta vanhana ne pehmenevät liikaa. Nummitatti on vaikea säilöä.

[muokkaa] Lähteet

Tässä on kerrottu sivun lähteet.

[muokkaa] Kirja lähteet

[muokkaa] Internet-sivusto lähteet

[muokkaa] Tammenherkkutatti

Star*.svgStar*.svgStar*.svg

Tammenherkkutattia ei kannata noukkia puistojen läheltä

Tammenherkkutatti (Boletus reticulatus) on erinomainen ruoka- ja kauppasieni.

[muokkaa] Tunnistus

Tammenherkkutatin hyvin kookas lakki on 8-30 cm leveä, tukeva, kupera, ohutreunainen mutta paksu maltoinen. Lakin hienonukkainen yläpinta on ruskea tai harmaanruskea yläpinta on himmeä. Se halkeilee kuivalla säällä ruutumaiseksi. Tammenherkkutatin pillistön pillit ovat pieniä ja pyöreitä. Väriltään pillistö on nuorena lähes valkoinen sitten kellertyvä ja vanhana vihertävänkeltainen. Tammenherkkutatin 2-6 cm paksu jalka on 8-12 pitkä, tasapaksu tai sitten se pullistuu alhaalta päin. Väriltään jalka on lakin värinen. Jalan verkkokuvio on vaalea ja e jatkuu alas asti. Tammenherkkutatin malto on vaaleaa ja nuorena kovaa vanhana pehmeää. Jalan malto on pehmeää, vanhana se muuttuu hohkaiseksi.

[muokkaa] Kasvupaikat

Tammenherkkutatti tavataan pääasiassa tammi- ja pyökkimetsissä syksyllä. Suomessa sitä tavataan lounaisrannikolla nimensä mukaisesti tammen, pähkinäpuun ja lehmuksen seuralaisena. Monissa kielissä sen nimi on kesäherkkutatti, mikä viittaa hiukan "tavallista" herkkutattia aikaisempaan satokauteen joka on elo- ja syyskuu.

[muokkaa] Säilöntä ja kerääminen

Tammenherkkutattia ei kannata kerätä paikoista missä maaperässä on raskasmetalleja. Ne kun rikastuvat helposti herkkutatteihin. Säilöntätavoiksi sopivat pakastaminen ja kuivaaminen viipaleina.

[muokkaa] Lähteet

Tässä on kerrottu sivun lähteet.

[muokkaa] Kirja lähteet

[muokkaa] Internet-sivusto lähteet

[muokkaa] Voitatti

Star*.svgStar*.svgStar*.svg

Voitatti kasvaa hyvin yleisenä koko maassa.

Voitatti (Suillus luteus) on erinomainen ruokasieni. Voitatista saadaan beigeä, oranssia ja harmaata.

[muokkaa] Voitatin tunnistus

Voitatin 4-15 cm leveä lakki on paksumaltoinen ja kupera. Lakin limaisen yläpinnan väri vaihtelee harmaan ja tummanruskeasta lähes keltaiseen asti. Lakin yläpinnan pintakelmu on hyvin sitkeää. Voitatin vaaleankeltainen ja tiivis pillistö on tasatyvinen, nuorena kalvon peittämä, pillit ovat pieniä ja pyöreitä. Voitatin 3-10 cm pitkä jalka on 1-3 cm leveä, tyvestä kapeneva, lyhyt ja kova. Väriltään jalka on vaalean keltainen. Voitatin rengas tummenee iän myötä ja tippuu vanhana pois. Voitatin malto on voin väristä ja pehmeää.

[muokkaa] Kasvupaikat

Voitatteja löytää koko maasta mäntymetsistä polunvarsilla hakamailla. Voitatti on männyn juurisieni. Kasvuaika on heinäkuusta lokakuuhun.

[muokkaa] Keräys ja säilöntä

Voitatti toukkaantuu ja pehmenee varsin nopeasti joten se kannattaa kerätä jo nuorena. Voitatin pintakelmu kannattaa poistaa jo maastossa. Voitatti on hyvää tuoreena paistettuna. Jos voitatin haluaa pakastaa niin kannattaa paistaa nopeasti ilman rasvaa. Voitattia voi myös kuivata viipaleina ja suolata.

[muokkaa] Lähteet

Tässä on kerrottu sivun lähteet.

[muokkaa] Kirja lähteet

[muokkaa] Internet-sivusto lähteet

Haettu osoitteesta http://fi.wikibooks.org/w/index.php?title=Sienikirja/Tulostettava_versio/Tatit&oldid=86716
Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet

Kirjoitusjärjestelmät
Toiminnot
Valikko
osastot
Tulosta tai vie
Työkalut