Sukupuolenkorjausprosessi Suomessa
Wikikirjasto
Sukupuolenkorjausprosessi on prosessi, joka koostuu tutkimuksista, hoidosta ja seurannasta, ja jonka tarkoituksena on palauttaa transsukupuolinen henkilö takaisin yhteiskuntaan jatkamaan elämää henkilön kokemassa sukupuolessa.
Tämä wikikirja käsittelee sukupuolen korjausta pääasiassa hoitoprosessin etenemisen kannalta, eikä niinkään pyri selittelemään sen perusteita, joista voi lukea esimerkiksi Potilasyhdistys Trasekin kotisivuilta.
[muokkaa] Aluksi
[muokkaa] Olenko minä transsukupuolinen?
Niin, siinäpä se. Tämä on ehkä prosessin kaikkein hankalin osuus – selvittää omat tuntemuksensa asian suhteen. Omaa sukupuoltaan ei voi päätellä mistään. Tätä ovat kyllä jo monet yrittäneet ja epäonnistuneet. Lopulta kysymys on siitä, että kysymyksessä on paremminkin tuntemus, kokemus siitä, että kumpaa sukupuolta on. Toiset kokevat sukupuolensa olevan jotakin miehen ja naisen väliltä, ja jotkut taas eivät tunnista itseään tässä perinteisessä jaossa millään tavalla.
Asian tekee hankalaksi kulttuurin primitiivisyys sukupuolikysymysten käsittelyssä, mikä näkyy yleisessä kyvyttömyydessä keskustella asiasta. Pelkästään peruskäsitteistä voi olla ylivoimaista päästä yksimielisyyteen. Kulttuurissa tabuilla on taipumus jäädä hämäriksi. Tabut synnyttävät voimakkaita mielikuvia ja ennakkoasenteita, joista yksilön on vaikeaa tai jopa mahdotonta päästä eroon.
Päästäkseen millään tavalla alkuun sukupuolenkorjauksen tarpeen ymmärtämisessä, on ensiksi opiskeltava ja pohdittava sukupuolen käsitettä ja merkitystä. Tätä kautta transsukupuolinen voi ymmärtää kuuluuko jompaan kumpaan sukupuoleen vai protestoiko epäsopivia ja arkaaisia kulttuurin sukupuolistereotypioita vastaan. Hankalammassa transsukupuolisuuden tapauksessa puhutaan sukupuolidysforiasta; kun kyseessä on lääketieteellistä väliintuloa vaativaa vähäisempi tunne, puhutaan sukupuolisesta epämukavuuden tunteesta (eng. 'gender discomfort').
Monet sukupuolenkorjausprosessin läpikäyneet ovat sanoneet, että kaikkein hankalinta prosessissa oli siihen hakeutuminen, ja olen taipuvainen uskomaan tämän. Tämän kysymyksen pohtiminen saattaa olla todella sydäntäraastavaa, ja suosittelen todella lämpimästi etsimään ihmisiä, jotka tuntevat tämän sukupuolialueen problematiikkaa. Eräs tapa tunnustella tuntemuksiaan käytännössä on lähteä kokeilemaan sosiaalisen sukupuolen liu'uttamista itselle sopivampaan suuntaan, ja jatkaa tarpeen tullen lääketieteellisen väliintulon keinoin.
[muokkaa] Mistä tukea?
Tukea ja keskusteluseuraa saa ainakin transtukipisteeltä (TTP). Ihminen johon kannattaa ottaa yhteyttä on erityissosiaalityöntekijä Maarit Huuska, puh. (09) 681 258 40, trans.tuki@seta.fi. Toinen vaihtoehto on ottaa yhteyttä Potilasyhdistys Trasek:iin.
Internetistä löytyy kaikenlaisia resursseja. Niitä lukiessaan kannattaa olla tarkkana: aivan kaikkea ei todellakaan kannata uskoa, ja monesta väittämästä ei kannata välittää. Transsukupuolisuus on paljolti huonosti ja väärin ymmärretty, minkä seurauksena epätarkkaa tai väärää tietoa sekä värittyneitä mielipiteitä löytyy riittämiin.
Kannattaa muistaa, että sukupuolenkorjausprosessin läpi käyneet ja sitä läpi käymässä olevat epävarmat yksilöt saattavat antaa kohtuuttoman myönteisen kuvan omasta prosessistaan halutessaan puolustella omia valintojaan kun taas selkeästi epäonnistuneet usein häpeävät hiljaa, eikä heidän äänensä siten tule kuuluviin. Äänekkäämmän ihmisryhmän kuulijalle voi helposti syntyä epärealistisen myönteinen kuva hoitoprosessista ja hoitojen jälkeisen elämän haasteista.
Monet transihmiset kuitenkin sopeutuvat siihen lopputulokseen, minkä he haluamillaan hoidoilla saavuttavat. Kasvaessaan ihmisenä usein huomaa, että omat tavoitteet ja ymmärtämisen tavat voivat muuttua radikaalistikin prosessin aikana. Onhan tosiseikka, että maailma on tänä päivänä kaikesta huolimatta transihmisille paljon miellyttävämpi paikka kun parikymmentä vuotta sitten.
[muokkaa] Keskustelupalstat
Seksuaalinen tasavertaisuus ry:llä (Seta) on Internet-keskustelupalsta, jolle osallistuakseen pitää ensin rekisteröityä ja sen jälkeen Groups-linkistä liittyä palstalle. Osallistumishakemuksen käsittely voi kestää jonkin aikaa. (Palsta oli vuosia moderoimattomana, millä on ollut omat seurauksensa.) Toinen suomenkielinen palsta löytyy Suomi24.fi:stä, mutta sen varsin avoimesta politiikasta johtuen häiritseviä sivullisia on siellä varsin usein. Lisäksi on olemassa foorumi transmiehille ja transmaskuliinisille ihmisille osoitteessa http://www.wtftm.org. Se on siis tarkoitettu FtM-transsukupuolisille ja kaikille, jotka on alunperin määritelty tytöiksi tai naisiksi mutta jotka eivät koe tätä määrittelyä itselleen oikeaksi tai riittäväksi. Foorumi on moderoitu ja vaatii rekisteröitymisen.
Useimpia ulkomaalaisia palstoja ei valitettavasti voi suositella varauksetta, sillä erityisesti useimmissa USA:ssa sijaitsevissa palstoissa on se ongelma, että siellä sallittu puhe antaa tilaa vain hyvin kapealle sukupuolikäsitykselle. Voi arvella, että se johtuu kyseisen yhteiskunnan täkäläistäkin rajoittuneimmista käsityksistä sukupuolten ja sukupuoliroolien osalta.
Omien tietojen lisäämisessä palstoille kannattaa käyttää tervettä järkeä. Usein käy niin, että palstojen ylläpito kieltäytyy käyttäjän lähtiessä poistamaan tämän viestit, vaikka alunperin olisivatkin sen luvanneet. Muun muassa tästä syystä palstoilla ei ole syytä käyttää omaa nimeään eikä yleistä sähköpostiosoitettaan, eikä muitakaan henkilökohtaisia asioita kannata levitellä. On perin pirullinen tilanne huomata, että henkilökohtaiset asiat jäävät useiden tuhansien käyttäjien palstalle ilman mitään keinoa saada niitä sieltä enää pois. Edelleen, kokemus on toistuvasti osoittanut sen, että suljetuiltakin palstoilta asioita "vuodetaan" anonyymeille palstoille - yleiseen Internettiin.
Alla on listattu muutama ulkomainen palsta, joista ei kyllä voi suositella ensimmäistäkään. Palstat ovat varsin voimakkaasti painottuneet maailmankuvaan, jossa keskeisimpänä on assimiloituminen yhteiskuntaan hinnalla millä hyvänsä, usein erityisesti leikkauksia painottaen ja niitä epärealistisestikin ihannoiden. Näillä palstoilla pyöriminen helposti antaa varsin pinnallisen käsityksen prosessista, ja vaarana on oman maailmankuvan vääristyminen Hollywood-suuntaan. Lisäksi on huomautettava, että ainakin Yhdysvalloissa käytetään osittain eri mittoja kuin täällä, ja tämä tulee esille ainakin hormonien viitearvoissa ja mittaustuloksissa. Niitä siis ei voi suoraan soveltaa.
[muokkaa]
Internet Relay Chat (IRC) -kanavilla on mahdollista keskustella anonyymisti reaaliajassa muiden kanssa, joille transkysymykset ovat henkilökohtaisia. Tässä muutama kokeilunarvoinen keskustelukanava:
- server: irc.foreverchat.net
- channel: #finn-trans
- channel: #transsexual_support
Gender-vapaa vyöhyke samaiselta serveriltä kantaa nimeä:
- #asennevamma
[muokkaa] Haasteet ja mahdollisuudet
Sukupuolen korjausprosessista kunnialla selviämiseen on ihan hyvät mahdollisuudet, etenkin jos asiat ovat elämässä sukupuoli-identiteettiä lukuun ottamatta kunnossa. Prosessin suurimmat haasteet kohdataan henkisellä puolella, vaikka fyysisissä korjauksissakin on omat riskinsä. Erityisesti kannattaa pitää huolta siitä, että on sosiaalinen tukiverkko: tämän prosessi kanssa niitä vaikeampiakin aikoja tulee aivan varmasti, ja tällöin rakkaat ja läheiset ihmiset tulevat tarpeeseen. Vertaistukea ja yksityiskonsultointia on mahdollista saada Transtukipisteeltä.
Prosessin alkuvaiheessa haasteena on oman transsukupuolisuuden tunnistaminen ja hyväksyminen. Tämä on monille melkoinen pala nieltäväksi, ja siihen liittyy monenlaisia tunteita. Onneksi aivan kaikki näistä tuntemuksista eivät sentään ole vain ja ainoastaan sieltä ikävästä päästä.
Jatkossa henkisenä haasteena on prosessin pituus, eli sen hidas ja hankala eteneminen, sekä muitten ihmisten kohtaaminen transihmisenä. Tätä monesti pelätään enemmän kuin aiheellistakaan, mutta on ihan viisasta pohtia sitä, millä tavalla ja missä tilanteissa ympäristöään näistä asioista informoi.
Eräs prosessin rasitteista johtuu toisten ihmisten peloista. Usein tätä kohtaa nimenomaan hoitotilanteissa, joissa ollaan tekemisissä mm. lääkäreiden kanssa. On varsin tavallista, että johonkin vaivaan apua hakemaan tullut transihminen joutuu tilanteessa tuomaan esille taustansa saadakseen oikeallista hoitoa. Valitettavan usein kuitenkin käy niin, että apua hakemaan tuleva joutuu käytännössä hoitohenkilön tukihenkilöksi tilanteessa. On ensin saatava pelokas hoitoalan ammattilainen rauhoittumaan, että tältä voidaan sitten saada ammattitaitoista apua. Tämä toistuva ilmiö käy toisinaan hyvin rasittavaksi, kun usein näissä tilanteissa transihminen itse on avun tarpeessa, ja siten jo kuormitettuna.
Prosessin loppuvaiheen haasteena on se, että opitaan elämään risaisen elämänhistorian kanssa ja tehdään siihen liittyviä valintoja ja päätöksiä. Jotkut prosessin läpikäyneet ovat hyvinkin avoimia taustastaan, mutta toiset näkevät paremmaksi olla hyvin hissunkissun näistä asioista ja saattavat ihan hyvin muuttaa paikkakuntaa, ammattiaan ja myös sukunimensä. Jälkimmäisen ratkaisun huono puoli on se, että saattaa joutua elämään koko elämänsä peläten historiansa nousevan jostain esiin sopimattomassa tilanteessa, kun taas edellisen ongelmana on se, että voi olla vaikeaa tulla hyväksytyksi kaikissa yhteyksissä oman sukupuolensa täysiarvoisena jäsenenä, kun ihmiset tietävät historian painolastin.
Loppuvaiheen haasteisiin kuuluu myös väistämättä, että opitaan elämään saavutetun sukupuolisen ulkomuodon kanssa. Vaikka sukupuolenkorjausprosessin tulokset ovat yleensä hyviä, eivät ne koskaan pääse aivan siihen, millaista se olisi ollut, jos prosessia ei olisi tarvinnut läpi käydä. Luuranko jää alkuperäisen kokoiseksi ja muotoiseksi, eikä sukuelimiäkään voida korjata sellaisiksi, että ne lasten saamiseen toimisivat.
[muokkaa] Sopeutumisen vaiheet
Sopeutumistyö täytyy tehdä ensisijaisesti itse, mutta on hyvä ymmärtää, että myös läheiset ja tuttavat joutuvat käymään läpi hyvin samankaltaisen sopeutumisprosessin. Usein, jos ihmiset eivät ole kovin läheisiä, he hyvin nopeasti päätyvät asian kanssa johonkin lopputulokseen, on se sitten transihmisen kannalta hyvä tai huono. Sen sijaan läheisimmillä ihmisillä on vahvemmat siteet transihmiseen, minkä vuoksi he painivat asian kanssa rankemmin. Toisinaan koko sopeutumisprosessista selviäminen voi kestää kauankin.
Menetykseen ja kuolemaan on esitetty muun muassa seuraavat sopeutumisen vaiheet:
- Kieltäminen
- Kaupanteko
- Viha
- Epätoivo
- Hyväksyntä
Näitä samoja vaiheita käy läpi myös sekä transihminen että hänen läheisensä. Toiset transihmiset saattavat pitkäänkin kieltää itseltään oman transkokemuksensa. Tällaiset ihmiset saattavat hyväksyä tai huomata sen vasta myöhemmällä iällä. Kaupanteko voi olla sellaista, että sanoo itselleen: "Jos annan itseni pukeutua kuten haluan, niin minun ei tarvitse käydä sukupuolenvaihtoprosessia läpi." Vihaa saatetaan kokea "omaa kohtaloa" kohtaan: "Miksi minä? Tämä on niin epäoikeudenmukaista!" Epätoivo ja toivottomuus tulevat kuvaan yleensä siinä vaiheessa, kun kaikki henkilökohtaiset resurssit ovat kuluneet loppuun, ja tajutaan, että oma kokemus sukupuolesta on tullut jäädäkseen ja sen kanssa on elettävä. Hyväksyntä tulee, kun oma identitetti on vahvistunut ja ihminen on monelta osin rakentanut itseään uudestaan.
Toisilla transkokemus on läsnä jo varhaislapsuudesta lähtien, ja jos asiaa podetaan hiljaa itsekseen, voi se olla jopa vaikeampaa, kuin asian oivaltaminen vasta aikuisiässä.
Näitä vaiheita voidaan käydä läpi eri järjestyksessä kuin missä ne on tässä esitetty, ja niissä saatetaan poukkoilla edestakaisin. Jotkut negatiiviset kokemukset saattavat heittää transihmisen taaksepäin, kun taas positiiviset kokemukset saattavat nopeuttaa hyväksyntään pääsemistä.
Läheiset käyvät läpi näitä aivan samoja vaiheita omaa tahtiaan. Onkin transihmisen oman edun mukaista tuntea nämä vaiheet ja varautua niihin, jotta läheisten kommentteja ja suhtautumista on helpompi ymmärtää. Kieltäminen ja kaupanteko on hyvin tavallisia, mutta vihaa ja epätoivoakin voi kohdata.
Esimerkkejä:
- Kieltäminen – "Mä en kyllä siis kerta kaikkiaan näe sitä naista sinussa."
- Kaupanteko – "No voit sä noita vaatteita käyttää, kunhan et mene niitten kanssa ulos."
- Viha – "Jos sä sen teet, niin mä kyllä pidän huolen, että sulle ei jää kiekkoakaan, ei kattoa pään päälle, eikä rihman kiertämään päällä pidettäväksi."
- Epätoivo – "Mitä olen tehnyt, jumalani, että lapsestani tuli tällainen?"
On ymmärrettävä, että mitä läheisemmästä ihmisestä on kyse, niin sitä suurempi on hänen tunnetason sitoutumisensa sinuun. Tämän vuoksi tämän prosessin läpikäynti on raskainta paitsi itselle, niin myös niille kaikkein läheisimmille ihmisille. Näitä yleensä ovat vanhemmat, sisarukset, lapset ja puolisot.
[muokkaa] Oman olemisen oikeutus
Joskus on tilanteita, joissa on tärkeintä tehdä oikein itseään kohtaan, että jaksaa tehdä myöhemmin oikein muita kohtaan. Toivoisin transihmisten pitävän tämän ajatuksen mielessä. On nimittäin niin, että monet transihmiset nimenomaan sillä verukkeella jarruttelevat oman prosessinsa aloittamista, että he eivät voi tehdä sitä jollekin läheiselleen.
Tehdä mitä?
Olla oma itsensä. Elää ihmisarvoinen elämä. Tulla kohdatuksi sellaisena, kuin miten itsensä kokee. Tämä lista kuulostaa suurin piirtein ihmisarvoisen elämän perusteiden esittelyltä.
Suomalaisen yhteiskunta on toistaiseksi riittävän heteronormatiivinen asettaakseen yksilölle vahvoja ennakko-odotuksia sen mukaan, syntyykö biologisesti tytöksi vai pojaksi. Yhteiskunnan normit sanelevat hyvin pitkälle sosiaaliset pelisäännöt sille, miten tulisi olla, miten tulisi esiintyä ja millaiset ovat hyväksyttäviä tapoja elää.
Lienee turvallista väittää, että ihminen ei saavuta onnellisuutta elämässään, jos hän ehdoin tahdoin ja kaikin voimin toimii itseään vastaan. Näin voisi kuvailla sitä, mitä jotkut transihmiset tekevät yrittäessään elää biologisessa sukupuolessaan. Naimisiin meneminen, lasten hankkiminen ja sotaan lähteminen ovat esimerkkejä epätoivon huudoista, joita transihminen saattaa päästää pyrkiessään viimeisillä voimillaan jatkamaan biologisessa sukupuolessaan. Hän saattaa yrittää joko äärimmäisin keinoin sitoutua biologiseen sukupuoleensa tai koettaa päästä enemmän tai vähemmän tuottamuksellisesti pois tästä elämästä.
Transihmiset ovat aivan tavallisia ihmisiä. He ovat naisia ja miehiä tai jotain siltä väliltä, joiden ei ymmärretä olevan sitä mitä he ovat. Oma kokemus omasta sukupuolesta on se ainoa oikea. Oma kokemus omasta sukupuolesta ei voi olla väärä – eikä väärin. Sitä ei tule tulkita miksikään muuksi kuin mitä se on.
On melko epätavallista olla transihminen, mutta se on kirous heille, jotka eivät osaa katsoa kolikon kääntöpuolta ja lahja heille, jotka osaavat. Transkokemus ja sukupuolen korjausprosessin läpikäyminen on raskasta, mutta toisaalta se vahvistaa ja aikuistaa aikuistakin ihmistä, ja antaa täysin ainutlaatuisen näkökulman yhteiskuntaan, ihmisyyteen ja maailmaan.
Transihmiselle, joka alkaa olla sinut itsensä kanssa, on päivänselvää, että tämä on ainut tapa, jolla hän saattaa elää onnellisen elämän. Jos olet yksi heistä, luota itseesi, rakasta itseäsi ja pidä nyt huoli itsestäsi, että jaksat sitten jatkossa pitää huolta myös muista.
[muokkaa] Transihmisten yhteiskunnallinen asema
[muokkaa] Tilanne käytännössä
Transihmiset ovat länsimaisissa yhteiskunnissa olleet perin näkymätön ilmiö. Johtuen yhteiskunnan heteronormatiivisuudesta transihmisen asema yleensä koetaan aluksi hyvin vaikeaksi.
Ei ole tavatonta, että jotkut perheenjäsenet eivät pysty suhtautumaan tilanteeseen, ehkä koskaan.
Osa transihmisistä vaihtaa ammattia sukupuolen korjausprosessin jälkeen ja tämä useasti johtuu siitä, että ollaan alun perin valittu sellainen ammatti muitten odotusten vuoksi, mikä ei lopulta itseä miellytä. Monet transihmiset kuitenkin jatkavat siinä ammatissa ja työpaikassa missä he ovat olleet prosessiin lähtiessään. Pääsääntöisesti voitaneen sanoa, että mitä korkeammin koulutetussa ympäristössä työskennellään, sitä vähemmän ongelmia on odotettavissa.
[muokkaa] Oikeudet
Lainaus Setan julkaisusta Eihän heterotkaan kerro...:
- "Vuonna 1995 voimaan astunut uudistettu rikoslaki ja vuonna 2001 voimaan tullut työsopimuslaki sisältävät selvän maininnan siitä, että syrjintä työssä tai työhönotossa on kielletty seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Edellä mainituissa laeissa ja hallituksen esityksessä käytetään käsitettä sukupuolinen suuntautuminen, mutta sillä tarkoitetaan homo-, bi- ja hetero- seksuaalisuutta. Transihmisten syrjintä on EU:ssa ja Suomessa omaksutun linjan mukaan kielletty sukupuoleen perustuvana syrjintänä."
[muokkaa] Transnaisten hoidot
[muokkaa] Karvanpoisto
Kuinka paljon karvoja tarvitsee poistaa on henkilökohtaista sekä siksi, että ihmisille kasvaa eri määrä karvoja, mutta myös siksi, että eri ihmiset sietävät itsessään eri määrän karvoja. Olennaista kuitenkin on, että partakarvojen poistaminen on tehty kunnolla. Muun kehon osalta kysymys on vähän henkilökohtainen. Toiset poistavat karvansa likipitäen viimeistä myöten, ja toiset taas eivät juuri mitään muuta poistakaan kuin partakarvansa, ja toteavat, että voivat ja jaksavat elää muitten karvojensa kanssa.
On yksilöllistä, että kuinka paljon hormonikorvaushoito vaikuttaa karvojen kasvuun. Vartalon karvat kyllä ohenevat ja vaalenevat, mutta toisille saattaa silti jäädä häiritsevää karvaa, jos karvankasvu on ollut runsasta. Toiset taas pääsevät kuin koira veräjästä, kun karvat katoavat aivan riittämiin ihan ilman karvanpoistojakin. Kasvojen osalta näin eivät kuitenkaan ole käytännössä kenenkään asiat.
Karvanpoistossa kannattaa huomioida sellainen seikka, että toiset kertovat, että heidän ihonsa kestää hormonikorvaushoidon aloittamisen jälkeen huomattavasti vähemmän pahoinpitelyä — eli lienee viisasta aloittaa karvanpoisto hyvissä ajoin ennen hormonikorvaushoitoa, jos siihen on taloudelliset mahdollisuudet.
[muokkaa] Parran poistaminen
Jos ei itse epäile asiaansa (eli sitä, että onko transsukupuolinen vai ei), niin karvanpoisto kannattaa aloittaa niin nopeasti, kuin mahdollista. Jos ei ole asiastaan aivan varma, mutta tietää, että haluaa elää ilman kasvojen karvoitusta, niin karvanpoisto kannattaa aloittaa niin pian kuin mahdollista.
Syynä tähän on se, että karvanpoisto kasvoista on todella hidasta. On ihan tavallista, että tähän menee kaksikin vuotta, esimerkiksi 14 kertaa laserissa, tai jopa satoja tunteja neulaepilaatioita.
[muokkaa] Laser
Laser kuitenkin tehoaa vain ihmisille, joilla on tumma karva ja mielellään vaalea iho. Laserin teho perustuu nimenomaan karvan (karvatupen) ja ihon värien kontrastiin. Näin ollen, on usein niin, että jos satut olemaan vaalea, niin laser ei auta sinua. Tällöin on käytettävä neula-epilaatioita hoitomenetelmänä, mitä ei ainakaan tietääkseni tarjota virallisen hoitoprosessin kautta.
Nykyisin on niin, että kun olet saanut diagnoosin transsukupuolisuudestasi, voit silloin myös saada lähetteen laseriin, ja nämä käynnit ovat hyvin edullisia (poliklinikkamaksu, 22 euroa / kerta). Töölöön hankittu laser on aleksandriitti-laser. Normaali hoitojakso on 5 kertaa (tarvittaessa 2 lisää), mikä yleensä riittää jos on jo hormonihoidossa, mutta ei välttämättä ole riittävästi.
Ongelmana tässä on se, että jos odotat tähän saakka, niin voitaneen sanoa, että sukupuolenkorjauksesi viivästyy ehkä jopa vuodella, koska et pääse laseriin ennen kuin sinulla on diagnoosi, ja diagnoosin saa nopeimmillaankin reilussa puolessa vuodessa. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun pitäisi päästä aloittamaan tosielämän koetta tilanne on todella hankalaa, jos partakarvojen poistaminen on pahasti kesken. Tämä kannattaa ehdottomasti huomioida.
Laserissa suositellaan käytäväksi n. kuuden viikon välein (diodi-laser), 4-5 viikkoa (aleksandriitti-laser), että iho ehtii palautua hoitokertojen välillä ja lepovuorossa olleet karvat kasvaa, joten vuoteen ei mahdu kymmentäkään hoitokertaa. Erityisesti tämä pitää paikkansa siksi, että koska hoitavia lääkäreitä on vain muutamia, tulee helposti hoitotaukoja aivan heidän lomiensa vuoksi, tyypillisesti heinä- elokuussa sekä joulun seudulla. Lisäksi hoitoja ei anneta kesällä käsitellyn ihon aurinkoherkkyyden vuoksi. Mikäli päivettyy kesällä, myös syksyllä tulee sen vuoksi taukoa. Käytännössä kahdeksaankin hoitokertaan vuodessa voi olla aika tyytyväinen.
Yksi hoitokerta maksaa yksityisellä noin 250 euroa, riippuen vähän hoitokertojen määrästä, hoidon kestosta ja siitä mitä saa itse sovittua hoitavan lääkärin kanssa.
Laseria on tarjolla pääkaupunkiseudulla ainakin näissä paikoissa:
Ja Tampereella:
Muita hoitopaikkoja löytyy esimerkiksi:
Hormonikorvaushoito ohentaa ja vaalentaa karvoja, ja tekee ihon herkemmäksi. Tämänkin vuoksi olisi hyvä aloittaa laser ennen hormonikorvaushoidon aloittamista. Myöhemmin karvoja voi olla vaikeampi saada pois, ja se on sen lisäksi vielä tuskallisempaakin.
Optimaalista hoitotuloksen kannalta olisi, että hoidettavan testosteronitasot olisi pudotettu antiandrogeeneilla. Näitä ei kuitenkaan ole aivan helppo saada ennen virallista HRT:tä, mutta toiset ovat saaneet niitä vetoamalla yksityisellä lääkärillä esim. häiritsevään seksuaalisuuteen.
[muokkaa] Valoimpulssihoidot
Näistä on ilmeisesti saatu viime aikoina lupaavia tuloksia, suosittelen ottamaan selvää asiasta tarkemmin.
[muokkaa] Neulaepilaatio
Perinteisin ja varmin tapa.
[muokkaa] Tutkimuksiin hakeutuminen
Tutkimuksiin on hyvä hakeutua nopeasti, koska ne kestää kauan, ja tutkimusjakson kestäessä tulee todella monta kertaa aika pitkäksi, kun odottelee itse hoitoja. Tämän lisäksi tutkimuksiin pääsyä voi joutua jonottomaan, usein vähintään kuukauden, mutta myös varsinkin kesäaikaan, kun ihmiset on lomilla, niin odotukset saattavat venyä tästäkin pitemmiksi.
Yleisesti ottaenkin viivytyksiin kannattaa varautua, on tyypillistä, että aivan kaikki venyy. Ensin odotat sitä, että sinut kutsutaan tutkittavaksi, kun olet hakenut lähetteen, sitten odotat, että asiat etenisivät niin paljon, että sinulle tehdään psykiatrin ja psykologin tutkimukset, sitten odotat sitä, että saat ajan hormonipoliklinikalle, minne saattaa olla esimerkiksi viiden kuukauden jono.
Eli heti kun vaan tuntuu siltä, että tietää, että tämä on se polku jota minun tarvitsee kulkea, niin paperit sisään niin nopeasti kuin mahdollista! Sitä kyllä ehtii moneen kertaan miettiä, että mitä on tekemässä ennen kuin yhtään mitään prosessin etenemisen suhteen tapahtuu.
[muokkaa] Tutkintaosuus
Tutkintaosuus kestää vähintään kuusi kuukautta HYKS:issa tai TAYS:issa, joten tähän kannattaa varautua. Alle kuuden kuukauden ei tapahdu yhtään mitään hoitotoimenpiteitä. Joissakin tapauksissa tämä tutkimusjakso voi venyä vielä tästäkin huomattavasti lisää, mutta näissä tapauksissa on yleensä muita syitä, jotka vaikuttavat prosessin kulkuun, kuten esim. pahat riidat puolison kanssa tai tutkittavan itsensä epäröinti, tms.
Tutkintaosuus koostuu pääasiassa siitä, että näet muutaman kerran psykiatrin, joka haastattelee sinua, kerran psykologin ja tapaat HYKS:issä omahoitajaasi parin - kolmen viikon välein. Tämän lisäksi järjestetään omaistapaaminen, jossa joku omaisistasi pyydetään paikalle juttelemaan psykiatrin ja omahoitajan ja tutkittavan kanssa. TAYS ei käytä omahoitajaa, vaan tavataan psykiatria. Käytännössä siis ravaat HYKS:issa kertomassa kuulumisia omahoitajalle, ja muutaman kerran on sitten vähän siitä poikkeavaa ohjelmaa.
Psykologin visiitti kestää kokonaisen päivän, koska se teetetään avustavalla psykologilla, jolla on virka muualla. Tämä voi olla hieman raskasta, kun tehdään haastattelu ja paljon erilaisia testejä älykkyystesteistä mustetahratesteihin.
Kun tutkittava saa diagnoosin, niin sen jälkeen tapaamisissa käynti on seurantaa. Voi kuitenkin hyvin olla, että sinulle ei kerrota sitä, että olet jo saanut diagnoosin. Tätä voi kysyä tietenkin suoraan ja yleensä diagnoosin määrittelyä varten on pidetty istunto psykiatrin, sekä mahdollisen omahoitajan kanssa.
Tutkintaosuudesta ei ole kauheasti erityistä mainittavaa, se koostuu muutamista haastatteluista ja sitten ihan arkipäiväistenkin asioitten puhumisesta, siinä pyritään myös käsittelemään samalla niitä solmuja joita omaan elämään on voinut syntyä, koska katsotaan, että tutkittavan/potilaan kannalta on optimaalista, että hänen muutkin asiansa ovat tasapainossa, kun hoitoja aletaan tehdä.
Tapaamisissa kannattaa olla ihan oma itsensä, eikä mitään sen kummempaa. Olen kuullut, että poikkeavista seksuaalisista taipumuksista ei välttämättä kannata mainita, mutta en tiedä pitääkö tämä paikkaansa. Joka tapauksessa seksuaalisuus on erillinen asia kuin sukupuolikokemus, joten tämä asia on irrelevantti diagnoosin suhteen, mutta en ole varma katsooko hoitohenkilökunta asiaa tästä näkökulmasta.
[muokkaa] Hormonikorvaushoito (HRT)
[muokkaa] Pitkät jonot
Koska STM:n asetuksessa puhutaan moniammatillisesta työryhmästä, niin käytetään omaa endokrinologia, vaikka psykologin palvelut voidaankin jostakin syystä hankkia ulkopuolelta. Erittäin ikävä puoli on, että esimerkiksi Helsingissä Naistenklinikan hormonipoliklinikalle on melkein aina kuukausien jono. Nykyisen hoitokäytännön mukaan Helsingissä lähete Naistenklinikalle esikäynnille voidaan kirjoittaa jo ennen diagnoosiakin kun tutkimukset on käyty. Käytännössä voi myös soitella peruutusaikojen perään ja sellaisen saaminen on aivan mahdollista. Jos sinulle sanotaan puhelimessa, että sopivaa peruutusaikaa ei ole saatavilla sen vuoksi, että sinulle on varattu n.s. "pitkä aika", niin tämä ei pidä paikkaansa. Varattu aika on 30 minuutin mittainen. Peruutusaikoja voi pyytää numerosta 471 72884 (pääkaupunkiseudun suunta) arkisin kello 12 - 14. Poliklinikkamaksu on 22 euroa.
Vuonna 2007 hoitava endokrinologi on Tiitinen, mutta käytännön vastaanoton hoitaa hormonipoliklinikan sairaalalääkärit.
[muokkaa] Hormonien tuottamat muutokset
Miehestä naiseksi transsukupuolisille määrätään jokin anti-androgeeni ja jokin estrogeeni. Transmiehillä taas käsittääkseni määrätään vain testosteronivalmiste.
Transnaisilla anti-androgeenien tarkoitus on saada testosteronitaso putoamaan biologisen naisen tasolle ja estrogeenien tarkoitus on aikaansaada henkilön naisellistumisen. Muutokset pitävät sisällään ainakin seuraavaa:
- Rinnat alkavat kasvaa.
- Iho pehmenee naiselliseksi. On sanottu, että ihosta tulee myös läpinäkyvämpi, ja mustelmia tulee helpommin.
- Miehinen seksuaalinen halukkuus katoaa. Monilla spontaanit erektiot katoavat hoidon jatkuessa, ja lopulta erektioiden aikaansaaminen alkaa olla melko mahdotonta. Jos penistä ei käytetä, se alkaa surkastua.
- Rasva siirtyy naisellisemmille alueille, vatsan alueelta enemmän alavatsaan, takamukseen ja reisiin.
- Lihakset pienenevät, erityisesti ylävartalosta. Tämän seurauksena lihasvoima heikkenee. Ilmeisesti erityisen hyvin tämä pitää paikkansa sellaisten lihasten osalta, joita ei ole harjoitettu ja joita ei harjoiteta.
- Karvankasvu hidastuu, karvat vaalenevat ja pehmenevät.
- Tunteet tulevat näkyvämmiksi. Testosteroni estää mm. kyynelehtimistä.
- Maku-, haju- ja tuntoaistit herkistyvät.
- Myös värinäkö saattaa herkistyä.
- Migreenialttius lisääntyy.
- Syvän laskimoveritulppa riski kasvaa hieman, erityisesti tupakoivilla.
- On esitetty, että sydän- ja verisuonitautien riski pienenee. Tämä ei ehkä kuitenkaan pidä paikkaansa ja asia saattaa jopa olla päinvastoin.
- Ilmeisesti luustokin hieman haurastuu, transnaisten tulee biologisten naisten lailla kiinnittää huomiota osteoporoosiriskiin.
- Aineenvaihdunta hidastuu, ja energiantarve laskee biologisen naisen tasolle. Unentarve kasvaa ja väsymyksen tunne voi lisääntyä.
- Kasvoihin tulee naisellista pyöreyttä, tämäkin liittyy rasvan uudelleenjärjestymiseen.
- Aataminomena ei häviä, mutta rasvan kertyminen kaulalle peittää jonkin verran sitä. Itse asiassa naisillakin on aataminomena, se on vain pienempi. Jos aataminomena on häiritsevä, se voidaan poistaa helposti paikallispuudutuksessa. Tähän voi saada lähetteen foniatrilta, jonne voi päästä virallisen hoitoprosessin edetessä.
- Ääni ei nouse, koska kurkunpää, "voice box", on kehittynyt testosteronin läsnä ollessa. Tämän asian korjaamiseksi tarvitaan harjoittelua.
- Luuston koko ei muutu.
Käytännössä muutokset tapahtuvat verkkaisesti. Suurin osa muutoksista tapahtuu kahden ensimmäisen vuoden aikana, mutta niitä saattaa hissukseen tapahtua vielä vuosia tämän jälkeen. On yksilöllistä, että missä vaiheessa muutokset ovat niin näkyviä, ettei niitä voida enää halutessa peitellä ja on käytännössä tehtävä nimenmuutos ja alettavaa elää koetussa sukupuolessa.
[muokkaa] Hormonien muodot
Perinteisesti estrogeenit on annettu pillerimuodossa. Nykyään käytetään myös hormonilaastaria tai -geeliä. Injektioita ei ainakaan virallisen prosessin endokrinologi ole määrännyt. Pillereissä on hieman korkeampi syvän laskimoveritulpan riski kuin laastareissa, geelissä tai injektioissa. Pillereitä yleensä syödään päivittäin, injektioita administroidaan yhden - kolmen viikon välein, ja tätä voidaan tukea vielä estrogeelillä.
Pari estrogeenipillerimerkkiä on valmistettu mikrokiteisessä muodossa ja näitä voidaan ottaa kielen alla liuottamalla. Tällä tavalla imeytyminen on kokonaisuudessaan tehokkaampaa ja vähemmän maksaa rasittavaa. Helsingin Naistenklinikka ei näitä määrää, koska heiltä puuttuu kokemus ao. lääkkeistä ja niiden käytöstä. Kuitenkin toiset endokrinologit pitävät sublinguaalista administrointia kaikkein fysiologisimpana tapana.
Anti-androgeenit tulevat aina pillerimuodossa.
[muokkaa] Hormonien korvattavuus
Hormonit ovat alkuvaiheessa peruskorvattavia (vuoden 2006 alusta 42%) lääkkeitä. B-todistuksella haetaan erityiskorvattavuutta. Estrogeenit ovat osin täysin korvattavia (3€/ostokerta) ja anti-androgeenit peruskorvattavia. Helmikuun 2007 alusta eteenpäin erityiskorvattavuus voidaan myöntää vasta sen jälkeen kun uusi sukupuoli on virallisesti vahvistettu. Lisäksi päätöksissä on yläikäraja korvattavuudelle: Miehet 60 vuotta ja naiset 50 vuotta.
Finasteridiinkin voi saada peruskorvauksen.
Eri lääkkeiden korvattavuuden voi tarkistaa KELA:n lääkehausta ja kyseessä on sairausluokka 121.
[muokkaa] Finasteridi
Finasteridiä määrätään miestyyppisen kaljuuntumisen pysäyttämiseksi. Tämä kaljuuntuminen johtuu paitsi perintötekijöistä, niin myös siitä, että osa testosteronista muuntuu elimistössä di-hydro-testosteroniksi (DHT), mikä vahingoittaa hiusjuuria.
Ilmeisesti DHT:n taso ei laske HRT:n avulla transnaisessa normaalitasolle. Sukupuolenkorjausleikkauksen jälkeenkin taso on laskenut vasta noin puoleen. Tämän vuoksi finasteridin syöminen on monien tekemä valinta. Finasteridiä saa, kun vain pyytää sitä lääkäriltä. Sitä ei ole mitenkään erityisesti säännöstelty, vaan se on aivan normaali reseptilääke.
Finasteridi kannattaa ottaa Finasterid (tai Gefina) - nimisen valmisteen muodossa, koska se on huomattavasti halvempi vaihtoehto kuin varsinaisesti miestyyppisen kaljuuntumisen ehkäisyyn tarkoitettu Propecia. Edellisessä finasteridin määrä on 5 mg / tabletti, missä jälkimmäisen on 1 mg. Pillerit on melko helppo jakaa neljään, mistä saadaan 1,25 mg:n annos, mikä on tähän tarkoitukseen aivan sopiva.
Mahdolliset sivuvaikutukset ovat harvinaisia, ja niihin kuuluu ihottuma sekä mahdollinen rintojen vähäinen kasvu ja miestyyppisen seksuaalisuuden heikkeneminen ja joskus impotenssi. Impotenssi kuitenkin yleensä häviää, kun käyttöä jatketaan. Siemennesteen laatu saattaa hieman heiketä.
Erityisesti kannattaa huomioida, että biologisten naisten ei suositella käsittelevän finasteridi - tuotteita ollenkaan, koska ne saattavat aiheuttaa sikiövaurioita. Tarkempaa tietoa alla olevasta linkistä:
[muokkaa] Hormonitasot
Hormonitasojen tulisi olla kohdallaan, että ihminen voi hyvin. On tavallista, että korvaushoito aloitetaan varmuuden vuoksi varsin konservatiivisilla annoksilla. Ehkäpä tämä on viisastakin. Kannattaa kuitenkin olla hereillä sen suhteen, että minkälaisia oireita liian alhaisista tai korkeista tasoista voi seurata. Helpointa tietenkin on mittauttaa hormonitasot aika ajoin. Virallisessa prosessissa tätä ei kuitenkaan tunnuta tekevän, koska on kuulemma vaikeaa tietää, että milloin tasot tulee mitata.
Toiset tahot lähtevät siitä, että tasojen on oltava tarpeeksi korkeat hyvinvoinnin saavuttamiseksi (vähintään 0.6 ((estradioli)) matalimmillaan), joten mitattava arvo olisi alataso, esim. ennen päivän toista hormoniannosta.
Liian matalat hormonitasot aiheuttavat transnaisilla samanlaisia oireita kuin biologisilla naisilla on vaihdevuosina. Eräitä tyypillisiä tällaisia ovat: vetämättömyys, yöheräily, yöhikoilu ja kuumat aallot. Jos huomaa itsessäsi näitä oireita, lienee paikallaan keskustella endokrinologisi kanssa siitä, että olisiko aika nostaa annoksia tai joissain tapauksissa vaihtaa lääkitystä.
Greippimehu saattaa vaikuttaa estrogeenikorvaushoitoon ja jotkut suosittelevat sen välttämistä. Asiasta on hieman vaihtelevanlaatuista tietoa.
[muokkaa] Hoitajan soittoajat
Jos tarvitset muutosta hormoniannoksiisi puuteoireiden vuoksi, eräs mahdollisuus on koettaa saada reseptiä uusittua puhelimitse.
Naistenklinikan hoitajan soittoajat ovat vuoden 2004 lopulla seuraavat:
- Ma, Ti 9.30 ->
- Ke, To 12.30 ->
- Puh. (09) - 471 7 29 25
[muokkaa] Laboratorion aukioloajat
Poliklinikan näytteenotto klo 7.30-15.15. (2005-02-15)
Ref: http://www.hus.fi/default.asp?path=1,32,660,546,966,4144,3784
[muokkaa] Aataminomena ja äänihuulioperaatio
Foniatri laatii lähetteen aataminomenan (kilpiruston) pienennykseen ja äänihuulioperaatioon (androphonia). Leikkauksiin on erikoistunut Heikki Rihkanen,hän toimii Meilahden Silmä- ja Korvasairaalassa. Aataminomenaa pienennetään yleensä niin paljon kuin voidaan, ilman että menetetään kurkunpään tuki äänihuulille. Aataminomena voidaan poistaa päiväkirurgisella operaatiolla.
Foniatri ohjaa ensin puheterapiaan ja mikäli tällä ei saada riittävää äänen korjausta, ohjataan edelleen äänihuulioperaatioon. Äänihuulioperaatiossa äänen korkeutta pyritään nostamaan lyhentämällä äänihuulien aktiivista osuutta. Tämä tapahtuu niin että yleensä 1/3 äänihuulien yhdessä olevasta päästä ommellaan yhteen. Suurempaa osuutta ei mielellään suljeta, koska siitä voi aiheutua että puhuminen tulee työlääksi. Vuoden 2006 aikana on tullut käyttöön uusi tekniikka, jossa laserilla tehdään äänihuuliin hallittu paloarpi. Arpi kiristää äänihuulia 3-4 kuukaudessa ja antanee tarvittavan korjauksen ääneen. Vuoden 2007 alusta alkaen on tehty nuo molemmat äänihuulioperaatiot yhdellä kerralla.
Kilpiruston pienennys ja äänihuulioperaatiot voidaan tehdä yhdellä kerralla yleisanestesiassa.
[muokkaa] Sukuelinten korjausleikkaus (SRS)
Lain astuttua voimaan 2003 kaikki sukuelinten korjausleikkaukset Suomessa keskitettiin Helsinkiin HYKS Töölön sairaalan plastiikkakirurgian yksikköön, jonne voi saada lähetteen HYKSin tai TAYSin psykiatrian yksiköstä transseksuaalisuus-diagnoosin varmistuttua.
Käytännössä edellytetään leikkaukseen pääsyyn uuden sukupuolen vahvistamista virallisesti. Jono leikkaukseen venähti aloituksen jälkeen pitkäksi, koska muualta maasta tuli enemmän potilaita kuin oli odotettu. Jonon pituus oli keväällä 2007 noin vuosi. Vuonna 2008 on todettu hoitojärjestelmänkin taholta, että tutkimuksiin ja hoitoihin hakeutuu entistä enemmän henkilöitä. Tämän vuoksi SRS-leikkauksen jonotusajat pitenivät jatkuvasti. Tavoitteeksi oli asetettu pääsy hoitotakuun edellyttämään enintään 6 kk jonotusaikaan. 2009 alkuvuoden aikana on purettu jonoa siinä määrin että tavoite on saavutettu.
Leikkauksiin voi mennä myös ulkomaille. Thaimaassa on useita asiaan perehtyneitä kirurgeja, joiden hoidossa on käyty Suomestakin. Hintaa näille leikkauksille kuitenkin usein tulee varsin runsaasti, ja komplikaatioiden sattuessa voi olla perin ikävää lähteä niinkin kauaksi niitä korjauttamaan.
[muokkaa] Muut mahdolliset kirurgiset operaatiot
[muokkaa] Kasvojen naisellistamisleikkaus (FFS)
Tämä on operaatio, jota ei Suomessa virallisen hoitoprosessin kautta tueta millään lailla, ja tämä on näin ollen kustannettava yksityisesti.
FFS poikkeaa kauneusleikkauksesta sikäli melkoisesti, että sen tavoite ei ole ehostaa ihmisen ulkonäköä, vaan sen tarkoitus on korjata ne muutokset kasvoissa ja kallon kasvo-osassa, mitkä testosteroni on aiheuttanut transnaiselle.
FFS:ään erikoistuneita kirurgeja löytyy maailmalta, mutta Suomessa tähän erikoistuneita kirurgeja ei tiettävästi ole. Eräs tunnettu kirurgi on Dr. Suporn, http://www.supornclinic.com/.
FFS:n tarve syntyy biologisperusteisesti sen takia, että testosteroni aiheuttaa muutoksia kasvojen ihoon sekä kallon muotoon (ainakin) kasvojen osalta. Testosteroni kasvattaa leukaa, (nenää), ja "apinapengertä", eli silmäkulmien luistoa. Transnaiset, jotka ovat eläneet miehenä ovat kerryttäneet kasvoihinsa näitä testosteronin aiheuttamia muutoksia. Nämä muutokset saattavat aiheuttaa sosiaalista haittaa, kansanomaisesti sanoen - "ei mene naisesta läpi miehekkäiden kasvonpiirteidensä vuoksi".
FFS:n tarve määrittyy myös psykologisesti, sillä eri ihmisillä on erilainen toleranssi sen suhteen, että kuinka täydellisesti heidän tulee vaikuttaa kokemansa sukupuolen edustajalta. Monille riittää se, että he "menevät naisena läpi" huolimatta testosteronin aiheuttamista kasvomuutoksista, toisille taas on ihan elämän ja kuoleman kysymys todella poistattaa kaikki viitteetkin itsestään siihen suuntaan, että he ovat joskus olleet biologisesti miehiä.
FFS - operaation tulokset taitavilla kirurgeilla ovat ilmeisimmin keskimäärin hyvinkin asiakkaita tyydyttäviä, mutta pieniä komplikaatioita sattuu silloin tällöin, kuten esim. hermostovaurioita, joiden vuoksi tuntoaisti ei ole kasvojen alueella kaikin osin normaali.
FFS - operaatiot maksavat tuhansia euroja.
FFS - operaatioon ryhtyvän on tärkeää varmistaa hoidon takuu - eli jos jotain korjattavaa jää, niin miten jälkihoito hoidetaan ? Tästä kannattaa sopia jo etukäteen.
Erityisen tärkeää on varmistaa, että hoidettavan ja kirurgin näkemykset siitä mitä ollaan tekemässä on kaikilta osin täysin samanlaiset. Toisinaan kirurgin näkemys hyvästä lopputuloksesta voi olla hyvinkin erilainen, kuin potilaan. Eli tämä asia kannattaa selvittää perin pohjin ja huolellisesti. Muutoin saatetaan jälkeenpäin joutua korjaamaan tulosta, joka on kirurgin mielestä hyvä, muttei miellytä asiakasta.
[muokkaa] Mammoplastia
Mammoplastia tarkoittaa kirurgista rintojen kauneus- tai suurennusoperaatiota.
Naisilla on hyvin erikokoisia rintoja. Toiset naiset kokevat omat rintansa riittämättömiksi, ja tässäkään transnaiset eivät ole erikoisasemassa. Itse asiassa, transnaiset ovat tässä biologisia naisia huonommassa asemassa, sillä vaikka hormonikorvaushoito kasvattaa transnaiselle (liki) sen kokoiset rinnat kuin hänellä olisi biologisena naisena ollut, niin transnaisella on kuitenkin suurempi luuranko, kuin biologisella naisella. Rinnat siis näyttävät suhteessa pienemmiltä. Syy tähän on se, että jos transnainen ei aloita jo tyttönä hormonikorvaushoitoa, kuten esimerkiksi Thaimaassa monesti tehdään, niin testosteroni kasvattaa transnaiselle luurangon, joka koollisesti vastaa miehen luurankoa. Leveä rintakehä aiheuttaa myös sen että rinnat asettuvat kauemmas toisistaan. Tämä voi edellyttää myös poikkeuksellista implanttien asennusta ja tarvitsee siksi tällaisiin tapauksiin tutustuneen plastiikkakirurgin.
Yleensä rintojen suurennusta ei tehdä hoidon osana ja operaatio on tehtävä omin varoin. Tämä operaatio on Suomessakin mahdollinen, mutta toinen vaihtoehto on teettää se ulkomailla. Tämänkin operaation kohdalla kannattaa tarkasti harkita todellinen tarve tällaiselle kirurgiselle operaatiolle, ja kannattaa pohtia sen terveysvaikutuksia. Erityisesti kannattaa ottaa selvää siitä, miten jatkohoito tapahtuu ongelmatilanteessa, ja kenen varoin.
Joissakin poikkeuksellisissa tilanteissa kun rintojen kasvu on täysin riittämätön, voidaan harkita rintojen suurentamista leikkauksella virallisenkin hoidon osana.
Kustannusten säästämiseksi kannattaa harkita myös eestiläisten lääkäreiden palveluja. Suomalaisten firmojen välityksellä mammoplastian saa jopa puoleen hintaan suomalaisiin yksityissairaaloihin nähden. Tarjolla on erityisesti transnaisten mammoplastiaan perehtyneitäkin lääkäreitä.
Yleisesti Thaimaassa tehtävien muiden operaatioiden (mm. SRS) yhteydessä tarjotaan mammoplastiaa ja siellä on kokemusta näistä leikkauksista.
Hieman yleistäen voitaneen sanoa, että rintakirurgia on nykyisin asiantuntevien kirurgien tekemänä melko turvallinen operaatio.
[muokkaa] Nimen ja henkilötunnuksen muuttaminen
Nimen muuttaminen virallisen prosessin mukaan tapahtuisi siinä vaiheessa, kun HRT on aloitettu ja oltaisiin sellaisessa vaiheessa, josta on luontevaa siirtyä RLT:hen. Mitä tämä kunkin henkilön kohdalla tarkoittaa on henkilökohtaista, mutta käytännössä viimeistään siinä vaiheessa on aiheellista muuttaa nimi, kun hormonien aiheuttamat muutokset ovat niin näkyviä, että ei enää meinaa "mennä läpi" korjaamattoman nimen mukaisessa sukupuolessa.
Käytännössä nimenmuuttamisen käytännöt vaihtelevat paikkakunnittain vaikka virkamiehiä on ohjeistettu asiasta. Toiset saattavat saada nimensä helpommin muutettua, kuin toiset ja lyhyesti sanoen eri paikkakunnilla asuvat ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa.
Jokatapauksessa nimenmuuttamisesta haaveilevan olisi suotavaa olla käytännössä sukupuolessaan riittävän läpimenevä, että tämä ei ole ongelma ja sitten on oltava jokin henkikirjoittajalle riittävä dokumentti, joka esitetään tälle häntä tavattaessa. Työryhmän lääkäri laatii puoltolausunnon nimen muuttamiseksi tulevan sukupuolen mukaiseksi maistraattia varten. Maistraattiin voi marssia heti muutospaperit saatuaan, ja nimenmuutos tulee voimaan välittömästi. Kela-kortti uudella nimellä tulee postissa kotiin. Henkilöllisyys täytyy tietenkin todistaa jollakin dokumentilla.
Tiedetään kuitenkin, että nimilaki ei juuri nimenomaan edellä mainittua puoltoa vaadi ja että muitakin dokumentteja on paikkakunnasta riippuen hyväksytty.
Tyypillinen ongelmatilanne on sellainen, jossa transihminen on aloittanut syystä tai toisesta hormonikorvaushoidon virallisen prosessin ulkopuolella. Tällöin hänelle on saattanut jo syntyä aivan todellinen tarve nimen muuttamiseen ja muuttamattomasta nimestä on jo aivan selvää haittaa käytännön elämässä. Voi kuitenkin käydä niin, ettei nimenmuuttamiseen tulee puoltoa ylimmältä taholta sen vuoksi, että diagnoosia ei tehdä alle kuudessa kuukaudessa, onkin sanottu, että "omat hormonit eivät nopeuta prosessia". (Ilmeisesti tämä on Holin kommentti, ja hän ei enää työskentele transihmisten parissa HYKS:issa.) Tällaisessa hyvin hankalassa tilanteessa kannattaa kysyä neuvoa Trasek:ista ja/tai Transtukipisteeltä. Toisinaan jotakin on tehtävissä, tämä kuitenkin riippuu siitä, että mikä tilanne tarkemmin on, ja millä paikkakunnalla henkilö asuu.
Toinen hankala tilanne voi syntyä siten, että saa puollon psykiatrilta nimenmuutokseen hyvissä ajoin, ja menee muuttamaan nimensä ennen kuin on kokemassaan sukupuolessa läpimenevä. Sopiva aika HRT:llä on yksilöllinen, mutta sellainen arvio on esitetty, että 6 - 9 kuukautta olisi useimmille suurin piirtein sopiva aika. Puollon nimenmuuttamiseen voi saada piankin sen jälkeen, kun on päässyt virallisen prosessin mukaiseen hormonikorvaushoitoon.
[muokkaa] Henkilötunnuksen muuttaminen "Hetu"
Kun henkilö täyttää lain ja asetuksen edellytykset uuden sukupuolen vahvistamiseksi, maistraatti muuttaa väestötietojärjestelmään henkilön sukupuolen ja samalla antaa uuden sukupuolen mukaisen henkilötunnuksen loppuosan. Edellytyksiä on molempien tutkimusryhmien puoltolausunto, steriiliystodistus (vuoden hormonihoidon katsotaan riittävän) ja riittävän pitkä RLT (ilmenee puoltolausunnosta). Em. todistusten lisäksi tarvitaan hakijan laatima anomus uuden sukupuolen vahvistamiseksi.
[muokkaa] Muutettavia dokumentteja, papereita jne.
Dokumentteja muutettaessa on syytä pysyä kovana, jos ei halua, että oma transsukupuolisuus on jokaisen yrityksen ja yhdistyksen rekistereissä. Näinpä onkin viitattava henkilöntietosuojalakiin, jos vaikkapa pankki- tai vakuutusvirkailija haluaa ottaa nimen- tai hetunmuutospaperistasi kopion. Heillä 'ei' ole oikeutta siihen. Voi sanoa vaikkapa: "Koska kyseessä on arkaluontoinen tieto, niin henkilöntietosuojalaki kieltää teitä ottamasta tästä paperista kopiota." Muutoinkaan heillä ei ilmeisimminkään ole oikeutta merkkailla tietoihinsa, että miksi niitä on muutettu.
Dokumentteja, joita tarvitsee muuttaa on jonkin verran, mm.
- henkilöllisyystodistus
- ajokortti
- passi
- bussikortti
Tärkeintä on saada jokin henkilöllisyystodistus ja pankki- ja luottokortit kuntoon. Pankkiasiat ainakin korttien vuoksi joutuu käytännössä käymään selvittämässä pankissa paikan päällä. Nordea kyllä päivittää henkilötietosi väestörekisteristä, mutta kortit on silti edelleen vanhalla nimellä.
Tämän lisäksi nimeä saa muuttaa monista paikoista, joista kaikki eivät varmasti heti tule mieleen, mm.
- Kerhot, yhdistykset, harrasteryhmät
- ammattiliitot, opiskelijajärjestöt
- kaikki terveydenhuoltoosi osallistuvat instanssit
- etc.
[muokkaa] Muutokset suoraan netistä
Netistä onnistuu tietojen muuttaminen ainakin seuraavissa paikoissa:
- Saunalahti: http://saunalahti.fi/asiakaspalvelu/netmuutoslomake.php
- Unicef: maailmanlapsilisa@unicef.fi
- E.ON (ent. Espoon Sähkö): asiakaspalvelu@eon.fi
- Tekniikan Akateemisten Liitto (TEK): https://reki.tek.fi/www/henkiloperustiedot
- niin & näin - Filosofinen Aikakauslehti: http://www.netn.fi/netn_til.html (sivun alalaidasta)
[muokkaa] Tosielämän koe (RLT)
Tosielämän kokeen idea on se, että sen aikana transihminen integroituu yhteiskuntaan jatkamaan elämäänsä koetun sukupuolen jäsenenä. Virallisen hoitoprosessin osalta tähän jaksoon kuuluu lähinnä seurantaa ja mahdollisten ongelmien ratkomista keskustellen. Tosielämän kokeen "onnistunut suorittaminen" on edellytys sille, että voi saada puollon henkilötunnuksen muuttamiseksi ja hyväksynnän sukuelinten korjausleikkaukseen Suomessa.
Käytännössä sukuelinten korjausleikkaukseen voi hakeutua ulkomaille, mutta hetu:n muuttamiselle tämän kokeen "läpäiseminen" lienee ehdoton edellytys.
Tosielämänkoetta on kritisoitu mm. siksi, että toiset väittävät, ettei sen "läpäiseminen" millään lailla ennakoi sitä, että miten tyytyväinen transihminen on sukuelinten korjausleikkauksen jälkeiseen elämään. Onkin esitetty, että itse leikkaustulokset laatu olisikin tärkeämpi tekijä tämän suhteen.
Vaikuttaa kuitenkin siltä, että ainakin Suomessa hoitava henkilökunta on ainakin pääasiasiallisesti vakuttuunut Tosielämän kokeen hyödyllisyydestä, ja tuskinpa se nyt kenellekään suureksi haitaksi on, että saa omaa elämänsä elää kokemassaan sukupuolessa. Ainona ongelmana saattavat todella olla Hetu ja SRS, jos elämänlaatu alenee ihan vain siksi, että nämä kaksi asiaa ovat koko tämän ajan korjaamatta.
[muokkaa] Transmiesten hoidot
[muokkaa] Tutkimusjakso
Tutkimusjakso kestää jokaisella hyvin yksilöllisen ajan riippuen niin jonoista kuin tutkimusryhmän harkinnastakin, kuitenkin vähintään 6kk. Tavallisesti jakso on kuitenkin huomattavasti pidempi (vuodesta kahteen) ja onkin hyvä varautua odotteluun. Diagnoosin jälkeen lähtevät lähetteet varsinaisiin hoitoihin, ensimmäinen hormonipoliklinikalle.
[muokkaa] Ennen juridisen sukupuolen korjausta saatavat hoidot
Hormonikorvaushoito
Testosteronihoito on ensimmäinen hoito, jota transmies julkiselta puolelta saa. Testosteronihoidon aikana kuukautiset lakkaavat, ääni madaltuu, karvoitus lisääntyy, lihakset kasvavat, libido ja mieliala kohoavat. Sivuoireina yleisesti akne. Testosteronikorvaushoito nostaa sekä painoa, että ruokahalua, mutta yleisesti tämä ei johda ylipainoisuuteen vaan lihasmassan kasvuun.
Transmiehet käyttävät yleensä testosteronia läpi elämänsä. Mahdollisen munasarjojen poiston jälkeen on hormonikorvaushoito terveydellisistä syistä välttämätöntä. Yleisimmin käytettyjä testosteronivalmisteita ovat Sustanon 250 (pistos lihakseen 2-3 vkon välein) ja Testogel (geeli levitetään kerran vuorokaudessa). Osa transmiehistä siirtyy myöhemmin Nebido -valmisteeseen (pistos n. 3kk välein).
Mastektomia eli rintojen poisto
Osa transmiehistä käy mastektomiassa eli rintojen poistossa yksityisellä jo ennen hormonikorvaushoidon alkamista. Julkisella puolella mastektomiaan pääsee noin vuoden kuluttua diagnoosista.
Mastektomiaa tehdään monilla erilaisilla tekniikoilla. Tekniikan valinnassa otetaan huomioon rintakudoksen määrä, potilaan ruumiinrakenne ja tämän henkilökohtaiset toiveet.
[muokkaa] Juridisen sukupuolen korjauksen jälkeen saatavat hoidot
Kohdun ja munasarjojen poisto
Metoidoplastia
Phalloplastia
[muokkaa] Termejä
- HRT — "Hormone Replacement Therapy" (Hormonikorvaushoito)
- RLE — "Real-life Experience" (Tosielämänkoe)
- SRS — "Sex Reassignment Surgery" (Sukuelinten korjausleikkaus)
- FFS — "Facial Feminization Surgery" (Kasvojen naisellistamisleikkaus)
- TTP — "Transtukipiste"
