Tähtitiede/Aurinkokunta/Kuu

Kuu

Kuu on Maan ainoa luonnollinen kiertolainen.

Kuun vaiheet ja etäisyyden vaihtelu

Havainnointi

Kuun pinta

Kuu on meitä lähin taivaankappale ja sen pinnanmuodot erottuvat kaikista taivaankappaleista parhaiten. Parhaiten pinnan muodot näkyvät Kuun valon ja varjon rajalla, terminaattorilla. Pinnalla näemme muun muassa tummia meriä, vaaleampia ylänköjä, rotkoja, vuoria, laaksoja ja kraatereita.

Kuun valosta

Täysikuu on 465 000 kertaa himmeämpi kuin Aurinko. Tavallinen kynttiläkin valaisee kahden metrin päästä yhtä paljon kuin Kuu, mutta silti Kuu on taivaan toiseksi kirkkain kohde Auringon jälkeen.

Kuun huojunta

Koska Kuu kiertää Maan ympäri aivan yhtä nopeasti kuin itsensä ympäri se kääntää Maalle aina saman puolen itsestään. Kuulla ja Maalla on ominaisuus jota kutsutaan huojunnaksi eli libraatioksi. Kuun kohdalla tämä mahdollistaa 59 % kuunpinnan näkemisen maasta käsin.

Kuun kiertosuunta on taivaalla tähtien suhteen itään. Kuun kiertoaika Maan ympäri on 27 vuorokautta 7 tuntia ja 43 minuuttia tämä kierto on 13 astetta vuorokaudessa ja tämä liike on niin nopeaa, että tavallisella harrastelijakaukoputkella pystyy näkemään kuun liikkumisen.

Kun Kuu, Maa ja Aurinko ovat samalla suoralla, havaitaan uudenkuun aikana auringonpimennys ja täydenkuun aikana kuunpimennys.

Kraatterit erottuvat maasta katsottuna parhaiten kun kuu ei ole täysi.

Kuun vaiheet

Kuvassa näkyvät Kuun vaiheet

Kuun vaiheet ovat eri tapoja, joilla Kuu näyttäytyy maahan. Kun Kuu liikkuu avaruudessa, sen asento suhteessa Aurinkoon muuttuu, jolloin vaihtuvat ne Kuun osat, jotka ovat Aurinkoa kohti. Uudenkuun aikaan maata kohti kääntynyt puolisko on pimeä, koska Kuu ja Aurinko ovat taivaalla melkein samalla suunnalla. Ensimmäisessä neljänneksessä puoliskon länsipuoli on valaistuna. Täydenkuun aikaan koko maata kohti kääntynyt puolisko on valaistuna. Viimeisessä neljännessä Kuun puoliskon itäpuoli on valaistuna. Aurinko kohti oleva puoli on valaistu, ja Auringon valaiseman alueen näemme Kuun kulloisenakin "muotona". Kuun vaiheet kasvavat uudestakuusta puolikuuhun ja puolikuusta täyteen kuuhun, ja alkavat sitten vähentyä täydestäkuusta puolikuuhun, ja puolestakuusta uuteen kuuhun. Tähän kuluu noin kuukausi. Tämän jälkeen uusi kuu alkaa jälleen kasvaa, ja niin edespäin.

Kuun nousu ja lasku

Kun Kuu nousee tai laskee horisontin toiselle puolelle se on väriltään punainen, koska silloin silmiemme ja Kuun välissä on enemmän ilmakehää. Ilmakehä pysäyttää lyhyet aallonpituudet ja suodattaa pitkät, esimerkiksi punaiset.

Kuu päivällä

Jos Kuu näkyy taivaalla tarpeeksi kaukana Auringosta voi sitä havaita myös päivällä, tosin se näyttää värittömältä.

Kuun pimennys

Kuunpimennys 9. marraskuuta 2003.

Maan varjo saattaa joskus osua Kuuhun. Tällöin Kuu pimenee.

Kuun radan kaltevuudesta jne. johtuen Kuu ei pimene jokaisen täydenkuun aikaan.

Aurinko, Maa ja Kuu osuvat joskus samalle suoralle.

Tällöinkään Kuu ei mene aivan näkymättömäksi, koska ilmakehä taittaa osan Auringon valosta Kuun pintaan. Parhaiten taittuvat spektrin pisimmät aallonpituudet eli punaiset ja oranssit valonsäteet. Tämän takia Kuu näkyy täydellisen pimennyksen aikana himmeän punaruskeana. Kuunpimennykset tapahtuvat aina täyden kuun aikaan. Seuraava täydellinen kuunpimennys nähdään Suomessa 28. syyskuuta 2015.

Auringon pimennys

Varoitus: Auringon pimennystä ei saa havaita suoraan kiikarilla, kaukoputkella eikä mieluiten paljain silminkään. Silmien palamisen vaara on iso. On käytettävä erikoisia suojavarusteita ja järjestelyjä. Jos pimentyvää Aurinkoa katsoo suoraan, on silmät peitetävä hitsaajanlaiila tai paksuilla aurinkolaseilla tms. Jos katsoo kaukoputkella, Auringon kuva on heijastettava putken taakse. Neuvoja voi kysyä tähtitieteelliseltä yhdistykseltä.

Auringon pimennyksessä Kuu peittää Auringon Maasta katsoen.

Monesti Kuu peittää Auringon kokonaan. Tällöin on täydellinen auringonpimennys.

Mutta pimennys voi olla osittainen. Joskus on myös rengasmainen auringonpimennys. Siinä Kuu on kaukana Maasta, eikä

peitä koko Auringon kiekkoa.

Kirjallisuutta

• Juhani Westman: Vanha ja uusi Kuu (Ursa 1995) ISBN 951-9269-78-9