Tuvalun kieli/Kielioppi

Wikikirjastosta

Artikkelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuvalun kielessä on käytössä kuusi artikkelia. Yksikön yhteydessä voidaan käyttää artikkeleita "te", "se" tai "a" ja monikon kanssa "ni", "ne" tai "a".

Substantiivit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuvalun kielessä substantiivit eivät koskaan taivu. Monikko voidaan muodostaa laittamalla substantiivin eteen jokin määrää ilmaiseva sana tai pidentämällä sanassa olevaa vokaalia.

Adjektiivit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Adjektiivi tulee aina substantiivin jälkeen.

Verbit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Verbit eivät koskaan taivu. Tuvalun kielessä ei ole suomen kielen "olla" -verbiin verrattavaa sanaa. Passiivia käytetään erittäin harvoin. Imperfekti muodostetaan lisäämällä lauseeseen sana "ne", preesens lisäämällä "e" ja futuuri lisäämällä "ka".

Numeraalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1 = tasi
2 = lua
3 = tolu
4 = fa
5 = lima
6 = ono
7 = fitu
8 = valu
9 = iva
10 = sefulu

Numeraalin yhteydessä käytetään yleensä sanaa "toko", jos puhutaan ihmisistä.

Pronominit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuvalun kielen persoonapronominit ovat:

  • minä = au
  • sinä = koe
  • hän = ia
  • me = taua (sinä ja minä), tatou (te ja minä), maua (hän ja minä), matou (he ja minä)
  • te = koulua (kahdesta ihmisestä), koutou (kolmesta tai useammasta ihmisestä)
  • he = laua (kahdesta ihmisestä), latou (kolmesta tai useammasta ihmisestä)

Possessiivipronomineja ovat:

  • minun = taku (yksiköstä), aku (monikosta)
  • sinun = tau (yksiköstä), au (monikosta)
  • hänen = tana (yksiköstä), ana (monikosta)

Partikkelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]