Wikijunior Muinaiset kulttuurit/Egypti/Keskivaltakunta

Kulttuuripiiri: Egypti

Ajankohta: noin 2200 - 1700 ennen ajanlaskumme alkua

Keskivaltakunta alkoi Theban Faaraon Mentuhetepin (II) valloitettua Ala-Egyptin ja yhdistettyä jälleen valtakunnan. Ylä-Egyptin Thebasta tuli pääkaupunki. Myöhemmin pääkaupunki siirtyi takaisin etelään lähelle Memfistä. Egypti teki sotaretkiä Nubiaan ja Palestiinaan. Kauden lopussa kapina ja vieraiden hyksojen saapuminen hajotti Egyptin pikkuvaltioiksi.

Kauppaa ja politiikkaa

Keskivaltakunta kattoi 11-14. dynastiat eli kuningassukujen valtakaudet. Egyptin joukot kävivät sotaa Palestiinassa ja Etelä-Syyriassa, joita kutsuttiin nimellä Retjenu. Joukot valtasivat myös kultakaivoksista ja kivenlouhimoistaan rikkaan Nubian alueita. Keskivaltakunnan lopulla kuivatettiin Faijumin alueen soita Niilin suistossa viljelymaaksi, mikä turvasi ruuan saantia. Faaraoiden johdolla korjattiin kastelukanavia.

Faaraoiden valta ei enää koskaan palannut samalle tasolle kuin se oli ollut vanhan valtakunnan aikana. Kylät ja kaupungit olivat tottuneet paikalliseen vapauteen ja niiden johtajat toimivat itsenäisesti. Tämä oli uhkana keskusvallalla ja kuninkaille. Paikalliset johtajat salamurhasivatkin faarao Amenemhetin (I). Vasta keskivaltakunnan edettyä pitkälle onnistui faaraoiden murtaa paikallisten johtajien valta ja palauttaa kuningasvallan vakaus.

Egypti kävi kauppaa esimerkiksi minolaisen Kreetan, Vähä-Aasian Syyrian ja Palestiinan kanssa päätellen näiltä alueilta löydetyistä egyptiläisistä esineistä. Sotimisen lisäksi Egypti harjoitti myös diplomatiaa eli ulkomaansuhteiden hoitoa ja monet esineet ovat päätyneet ulkomaille lahjoina.

12. dynastia oli keskivaltakunnan kukoistuskautta. 13. dynastian aikana Ala-Egyptin suistoissa kapinoitiin ja syntyi kilpaileva 14. dynastia. Pian hyksot saapuivat idästä Niilin suiston alueelle.

Uskonto keskivaltakunnassa

Kun ruuan ja mineraalien saanti oli turvattu ja rauha maahan taattu, saattoivat taiteet ja uskonto kukoistaa. Keskivaltakunnan uskonelämässä tärkeää oli henkilökohtainen uskonnon harjoitus. Tuonpuoleisesta elämästä tuli kaikkien saavutettavissa oleva. Ihmiset saattoivat päästä kuolemansa jälkeen jumalten pariin. Siksi ne, joilla siihen suinkaan oli varaa, panostivat hautajaismenoihin.

Osiriksesta oli muodostunut tärkeä turva, kun luottamus faaraoihin oli murentunut vanhan valtakunnan ajauduttua sekasortoon.Koska tuonpuoleinen muodostui tärkeäksi, jatkui keskivaltakunnassa kuolevan ja uudelleen syntyvän Osiris-jumalan palvonta.

Myytin mukaan Osiriksen mustasukkainen veli Seth tappoi hänet. Osiriksen uskollinen vaimo Isis keräsi ruumiin osat ja kokosi sen uudelleen. Näin Osiris herätettiin uudelleen henkiin. Osiris kuvattiinkin muumioituna päässään Ylä-Egyptin kruunu ja kädessään sauva ja ruoska kuninkuutensa merkkeinä. Osirista palvottiin Abydoksessa, josta tuli tärkeä pyhiinvaelluskohde. Se sijaitsi jonkin verran Thebasta pohjoiseen. Abydoksessa esitettiin joka vuosi näytelmiä, jotka kertoivat Osiriksen elämäänsä ja kuolemaansa.

Hedelmällisyyden ja kuoleman jumalan Osiriksen ohella palvottiin kullekin kuningassuvulle tärkeitä jumalia. 11. dynastian keskeinen jumaluus oli oikeuden- ja totuudenjumalatar Maat, joka palautti maailmankaukkeuteen järjestyksen luomisen jälkeen ja hänellä oli hiuksissaan oikeudenmukaisuuden sulka. 12. dynastian aikaan alunperin vähän tunnetusta paikallisesta auringonjumala Amonista tuli valtakunnanjumala. Taivaan- ja äitijumalatar Mut oli hänen vaimonsa, joka kantoi päässään Egyptin kruunua. Heidän poikansa Khonsu oli kuunjumala. Huolimatta kulttuurin kukoistuksesta 12. dynastia oli myös maallistumisen ja kulttuurikriisin aikaa.

Taide keskivaltakunnassa

Keskivaltakunnan aikainen kirjallisuus oli hienostunutta ja kuvataide saavutti uuden teknisen huippunsa. Kirjallisuudesta paras esimerkki oli niin sanottu Sinuhen romaani. Tällä kaudella Egyptin kirjakieli kehittyi huippuunsa. Sitä jäljiteltiin vielä roomalaiskaudellakin. Korut olivat laadukkaampiakin kuin Tutankhamenilla.

Kuvataitessa seinämaalaukset yleistyivät haudoissa. Maalauksissa värejä käytettiin aiempaa vapaammin. Ilmeni varjojen käyttöä ja pyrkimystä luonnolliseen kuvaukseen aiemman tiukkojen sääntöjen hallitseman maalaustavan sijasta. Pienoisveistosten suosio kasvoi ja norsunluuta käytettiin niissä yhä enemmän. Ylä- ja Ala-Egyptin taiteiden välillä oli vivahde-ero. Pohjoisen taiteelle oli tyypillistä pessimistinen sävy, joka puuttui etelästä lähes täysin.

Välikaudella rappeutuneita temppeleitä korjattiin ja kunnostettiin vähitellen. Faarao Sesotris (I) rakensi Amun-jumalalle suuren temppelin lähelle Thebaa Karnakiin, josta tuli Egyptin tärkein uskonnollinen keskus. Karnatakissa oli myös muiden jumalten palvontapaikkoja, esimerkiksi Mutin temppeli. Pyramidit olivat pieniä ja sen päättyessä niiden rakentaminen loppui kokonaan.

Toinen välikausi

Toinen välikausi on eräs huonoiten tunnetuista ajanjaksoista Egyptin historiasta. Maa oli valtataistelujen repimä ja jakautunut kahtia. Vallankumouksia oli vähän väliä.

Keskivaltakunnan vauraus houkutti muualta saapuvia siirtolaisia. Palestiinalaisia kansoja alkoi virrata maahan jo 12. dynastian aikana. Koska kotouttamista ei tunnettu, maahanmuuttajat joutuivat kyllä maksamaan veroja ja tullimaksuja, mutta pysyivät oman kansansa ja heimonsa jäseninä ja sen lakien alaisena. Heistä ei koskaan tullut egyptiläisiä, mikä muodosti uhkan maan vakaudelle. Tarmokas 12. dynastia päättyi yllättäen kuningatar Sebekneferun hallittua vain neljä vuotta.

13. dynastian heikkouden vuoksi, sen kilpailjaksi nousi 14. dynastia ja maa jakautui taisteleviin osapuoliin. Pian hajoamisen jälkeen maahan tunkeutuneet hyksot kaappasivat vallan etelässä ja laajensivat aluettaan maan keskiosiin. Hyksot olivat todennäköisesti joko kanaanilaisia tai hebrealaisia ja heidän saapumisen liittyi 1700-luvun eaa kansanvaelluksiin. He toivat Egyptiin taisteluvaunut. Avaris Niilin suistoissa oli heidän kaupunkinsa. Suuri osa egyptiläisistä taipui vapaaehtoisesti heidän valtaansa, vaikka thebalaiset mielellään mustamaalasivatkin heitä. 13-14. dynastiat romahtivat ja sisällisodat repivät maata. Nuubialaiset alueet itsenäistyivät.

Edistystäkin kuitenkin tapahtui, sillä egyptiläiset omaksuivat pyörän ja oppivat tuntemaan hevoset. He kehittivät kevytrakenteiset, kaksipyöräiset sotavaunut. Viimein egyptiläinen Jakhmes onnistui ajamaan hyksot pois maasta ja perusti Egyptin uuden valtakunnan ja sen 18. dynastian.

 Seuraavaksi on vuorossa Uusi valtakunta.

Sananselitykset

Amun - Alunperin jumala oli osa Hermopoliin kahdeksikkoa, joka oli erityisen suosittu tämän kaupungin ympäristössä. Siihen kuului neljä käärmeenpäistä ja neljä sammakkopäistä (Amun) jumalaa, jotka hallitsivat maailmankaikkeutta ennen maailman luomista. Nämä jumalasta ja jumalattaresta muodostuneet parit edustivat kaaoksen eri puolia. Amon ja hänen parinsa Amonet edustivat salattua voimaa ja näkymättömyyttä. 11. dynastian eli kuningassuvun aikaan palvonta alkoi keskittyä Thebaan ja Amonin puolisoksi nostettiin Mut Amonetin sijaan. Vaikka Amonin nousun taustalla oli politiikka, hän sai vähitellen suuren suosion kansan keskuudessa - erityisesti köyhien parissa.

eaa - ennen ajanlaskumme alkua

Faarao - oli muinaisen Egyptin kuningas, jonka asemaa pidettiin jumalallisena. Hän oli Hoorus-jumalan edustajia maanpäällä. Faaraot eivät olleet jumalia ennen virkaansa astumista, vaan heidän virkansa teki heistä jumalallisen. Faaraon katsottiin olevan kaikkien Egyptin jumalien korkein pappi. Hän johti jumaltan palvontaa ja toimi välittäjänä heidän ja kansan välillä. Vieraillessaan temppelissä Faarao toimitti myös rituaalit. Faaraoiden jumalallinen virka ei myöskään tehnyt heistä syrjäyttämättömiä. Heikon tai liian nuoren faaraon rinnalle saatettiin myös nimittää sijaishallitsija. Toisaalta hovi tai korkeat virkamiehet saattoivat pyrkiä syrjäyttämään heikon faaraon. Faaraoilla oli yhteensä viisi nimeä. Nykyään faaraot tunnetaan syntymänimellään ja järjestysnumerolla, mutta aikoinaan samannimiset faaraot eroteltiin heidän valtaistuinnimellään. Esimerkiksi Ramses I oli aikoinaan Ramses Menpehtyra.

Khonsu oli kuunjumala, jota palvottiin lähinnä Theban seudulla. Häent kuvattiin joko kuninkaallisilla ruoskilla varustettuna palsamoituna lapsena, haukanpäisenä nuorukaisena päällään täysikuu tai paviaanina. Alunperin hän oli väkivaltainen sodanjumala, joka muuttui vähitellen kuunjumalaksi, joka vastasi parantamistaidosta.

Maat - oli muinaisen Egyptin oikeuden ja totuuden jumalatar, jota palvottiin ympäri maata. Hänet kuvataan naisena, jolla on päässä oikeuden sulka, jota kuolleiden kirjassa käytetään vainajien sydämen punnitsemiseen. Hän oli tärkeässä asemassa myös oikeudenkäynneissä. 5. dynastiasta asti oikeutta istuvia visiirejä kutsuttiin Maatin papeiksi. Maat piti yllä maailmankaikkeuden järjestystä ja esti sitä ajautumasta kaaokseen. Myös faaraoiden tuli kunnioitta Maatia tehdessään päätöksiä. Maat oli viisaudenjumala Thotin vaimo. Thot (viisaus) oli se, joka rakesti Maatia (siis totuutta) ja paljasti hänet. Maat oli myös mukana maailmanluomisessa auringonjumala Ra:n rinnalla. Faaraot käyttivät mielellään Maatin vertauskuvia korostaakseen asemaansa maailmanjärjestyksen ylläpitäjinä.

Minolaiset - asuttivat Kreetaa ja lähisaaria Aigeanmeren alueella noin 3000-1450 eaa. Minolainen keramiikka oli korkeatasoista. Valmistettiin lähinnä suuria ruukkuja ja maljakoita. Minolaisilla oli omat aakkosensa, jotka muistuttivat hieman myöhempää kreikkalaista kirjoitusta. Heillä oli suuri laivasto ja he kävivät ahkerasti kauppaa. Kaupan ansiosta he olivat merkittävä mahti itäisellä Välimerellä. Heidän merkittävin vientituotteensa oli tina. Kuparia saatiin Kyprokselta. Minolaiset veivät myös krookuksen kukista valmistettua sahrami maustetta. He veivät tai välittivät Lähi-Itään kultaa, hopea ja ruukkuja (keramiikkaa). Minolainen kulttuuri katosi Santorinin tulivuorenpurkauksen seurauksena noin 1450 eaa.

Mut - oli taivaan- ja äitijumalatar, jonka palvonta keskittyi Theban seudulle ja sen lähiseudulle. Hänet kuvattiin yleensä päässään (valkoinen)korppikotkapäähine. Hänellä saattoi myös olla valkoisen korppikotkan siivet. Korppikotkaa pidettiin äidillisenä lintuna. Hän oli joko sodanjumala Menthun tai kuunjumala Khonsun adoptioäiti.

Norsunluu - on valmistettu norsun torahampaista, jotka ovat kovaa, valkoista ainesta ja sopivat veistämiseen. Nykyään norsut ovat suojeltuja ja uusi norsunluu on kiellettyä. Norsunluuta on kuitenkin edelleen vanhoissa esineissä.

Pyramidit - olivat pyramidin mallisia faaraoiden hautoja, jotka kuvasivat maailman synnyttänyttä alkukumpua. Pyramidin muoto kuvasti laskevan auringon säteitä. Useimmat pyramidit olivat alunperin kiillotettua valkoista kalkkikiviä ja ulkoasultaan häikäiseviä.

Siirtolaiset - ovat väestöä, jotka muuttavat joko jonkun maan sisällä tai sen rajojen yli. Usein muutto on elinehto. Muuton taustalla saattaa olla nälkä, toive paremmasta elämästä, halu saada omaa maata, vainot, unelma paremmasta ja seikkailunhalu. Taustalla voi olla esimerkiksi sota, ympäristötuho tai jonkun kansanosan vainot.

Sotavaunut - Egyptiläiset vaunut oli tehty kokonaan puusta ja nahasta. Niissä oli taivutetusta puusta tehdyt paulapyörät ja ne olivat niin kevyet, että yksi mies kykeni kantamaan niitä olkapäillään. Tällaiset kevyet vaunut olivat erittäin nopeat. Ne saavuttivat jopa 30 km/h nopeuden, joka oli tuolloin paljon. Vaunun lattia oli tehty risteävistä nahkaremmeistä ja vaunuissa oli jonkinlainen jousitus, mikä mahdollisti jousiaseen tehokkaan ja tarkan käytön kovassakin vauhdissa. Hyksojen karkoituksen jälkeen sotavaunut olivat isossa roolissa egyptiläisessä sodankäynnissä ja niitä käytettiin suurina yhtenäisinä joukkoina. Ne hyökkäsivät samassa sotavaunulinjassa. Ne pyrkivät liikkumaan ryhmässä siten, ettei yksinäinen vaunu joutunut erilleen ja vihollisten ympäröimäksi. Joskus jo pelkkä vaunujen hyökkäys pelästytti viholliset pakoon ja taistelu muuttui kuolettavaksi takaa-ajoksi. Vaunujen ja jalkaväen yhteistoimita oli hiottu pitkälle.

Tutankhamen - oli uuden valtakunnan aikainen lapsifaarao, jonka hauta löytyi miltei koskemattomana, eivätkä haudanryöstäjät olleet vieneet mennessään sen aarteita, toisin kuin monista muista haudoista.