Wikijunior Muinaiset kulttuurit/Jaava

Ajankohta: noin 200 - 1500 -luvuilla

Alun alkaen jaavalaiset kuningaskunnat olivat omaksuneet intialaisen kulttuurin ja hindulais- ja buddhalais-uskonnot. Saarella oli yhtä aikaa kahden eri kansallisen ryhmän jaavalaisten ja sundalaisten kuningaskuntia. Sundalaiset hallitsivat Länsi-Jaavaa ja jaavalaiset Keski- ja Itä-Jaavaa.

1200-luvuilla alueella alettiin kääntyä islamiin ja alkoi islamilaisten kuningaskuntien kausi, jota ei kuitenkaan tässä käsitellä tarkemmin. Islamin usko vakiintui 1600-luvulla.

Länsi-Jaavan sundalaiset kuningaskunnat

Sundalaiset ovat kansanryhmä, jonka oletetaan lähteneen liikkeelle Taiwanista, muuttaneen Filippiineille, josta he saapuivat Jaavalle 1500-1000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Paikallista uskontoa kutsutaan nimellä Sunda Wiwitan ja se sisältää tarun sundalaisten alkuperästä. Taruston kyksityiskohdat antavat aihetta uskoa, että sundalaiset asuivat alueella jo kivikaudella.

Sundalaiset asuvat pienissä, vaikeasti saavutettavissa kylissä, mäkisessä maastossa ja viljelevät kuivanmaan peltoja, eivätkä soisia riisipeltoja. Heidän yhteiskuntajärjestyksensä on löyhempi kuin jaavalaisilla ja he ovat näitä itsenäisempiä. Indonesialaiset uskovat yleisesti sundalaisten kauneuteen.

Sundalaisten taide ammentaa erilaisista kulttuurisista perinteistä ja vaikutteista sekä rikkaasta Sunda-valtioon liittyvästä kertomusperinteestä. Perinteisiä taidemuotoja ovat musiikki, tanssi ja itsepuolustustaidot. Sundalaisilla on oma nukketeatteri perinteensä, jossa toisin kuin kaksiulotteisessa jaavalaisessa varjoteatterissa, nuket ovat moniulotteisia ja värikkäitä. Nuket on valmistettu puusta ja niitä ohjataan kepein.

Salakanagara 200-300-luvut

Varhaisin intialaistunut kuningaskunta syntyi, kun intialainen kauppias Aki Tirem nai paikallisen prinsessan noin vuonna 200. Tiedot kuningaskunnasta ja sen hallitsijoista ovat lähinnä intialaisista lähteistä.

Taruma 300-600-luvut

Ennen Sundan kuningaskuntaa sundalaiset kuuluivat Taruman kuningaskuntaan. Se oli intialaistunut kuningaskunta, jonka piiristä on löydetty Jaavan saaren vanhimmat piirtokirjoitukset. Kuningaskunta sijaitsi lähellä nykyistä Jakartaa. Eräiden tietojen mukaan kuningassuku olisi alunperin ollut lähtöisin Intiasta.

Kuuluisa 300-luvun lopulla Tarumaa hallinnut kuningas Purnavarma esittäytyi hindulaisena Vishnu-jumalana. Hänen alaisuudessaan oli peräti 48 paikallista ruhtinaskuntaa. Hän rakensi kanaalin vesistöjen suunnan muuttamiseksi, minkä bramini-papit siunasivat. Samalla hän kuivatti rannikon maatalousmaaksi.

Piirtokirjoitusten lisäksi myös kiinalaiset lähteet mainitsevat tarunomaisen kuningaskunnan aikakirjoissaan. Taruma oli lähettänyt Kiinaan lähettiläitä, jotka vierailivat Kiinassa useaan otteeseen 500-600-luvuilla. 600-luvun puolivälissä valtakunta kärsi tappion Srivijaya merivallan hyökkäyksessä ja sen vaikutusvalta naapureihin väheni. Pari vuosikymmentä myöhemmin valtakunta jakaantui Sundan ja Galuhin kuningaskuntiin.

Sunda-Galuh 600-1500-luvut

Sunda oli pitkäikäinen hindu-kuningaskunta lähinnä Länsi-Jaavalla. Sundalaiset ovat pitäneet yllä tietämystä kuningaskunnasta suullisessa kertomusperinteessään. Se kertoo erityisesti valtakunnan kulta-ajasta ja tarunomaisesta kuningas Siliwangista. Suurin osa tiedosta tulee kuitenkin vanhoista käsikirjoitukista sekä useista piirtokirjoitukista.

Historia

Hindulaisen Sunda kuningaskunnan historia alkaa 600-luvun lopulla, kun Taruman kuningaskunta jakautui. Sundan kuningaskunta kattoi valtakunnan läntisimmän kolkan ja Galuh sijaitsi siitä keskemmälle päin saarta. Valtakunnat yhdistyivät yhteisen kuninkaan alle ensi kertaa jo 700-luvun alkupuolella. Niiden suhde säilyi erikoisena, sillä väliin ne taas olivat kaksi erillistä valtakuntaa ja väliin taas yksi.

1500-luvulla Jaavan hindulaisten kuningaskuntien asema kävi tukalaksi islamilaisten painostuksen alla. Sundan kuningas pyysi apua portugalilaisilta ja solmi näiden kanssa liiton 1522. Liitosta ei kuitenkaan tullut mitään, koska portugalilaisten ei onnistunut rakentaa lupaamaansa linnoitusta pippurikaupan vastineeksi. Sundan valtakunta päättyi 1500-luvun lopulla islamilaistumiseen ja Banten sulttaanikunnan painostukseen.

Kulttuuri

Kulttuuri syntyi sekoituksesta perinteistä sundalaista uskomusmaailmaa ja shamanismia sekä intialaisperäisiä hindulaisuutta ja buddhalaisuutta. Paikallinen uskomusmaailma säilyi hyvin intialaistuneen uskonnon rinnalla ja on vastustanut sittemmin islamilaistumistakin.

Sundalainen yhteisö rakentui maatalouden, erityisesti riisinviljelyn ympärille. Perinteisen uskonnon korkein jumala on riisin jumalatar. Tärkeitä jokavuotisia juhlia olivat kylvämistä edeltänyt riisin jyvien siunaaminen ja sadonkorjuujuhla. Riisinkorjuujuhla on tärkeä tänäkin päivänä.

Valtakunta oli tärkein laadukkaan pippurin tuottaja ja siten osa maustekaupan verkostoa. Esimerkiksi Kiinaan vietiin pippuria Kalapasta, suurimmasta satamasta vuosittain käsittämättömät 3 miljoonaa kiloa. Satamaan saapui satoja kiinalaisia laivoja lastia kuljettamaan.

Lähteistä kerrotaan, että hovikulttuuri ja yläluokan tapakulttuuri oli sundalaisten parissa hienostunutta. Kuitenkaan palatsin jäännöksiä ei ole onnistuttu löytämään.

Keski- ja Itä-Jaavan varhaiset kuningaskunnat

Jaavalaiset ovat Jaavan saaren suurin kansallinen ryhmä. He puhuvat lähinnä jaavan kieltä. He ovat sundalaisten tavoin austroneesialaista alkuperää ja saapuneet saarille Taiwanilta Filippiinien kautta noin 1500-1000 eaa.

Perinteinen jaavalainen perimysjärjestys ei suosi mies- eikä naispuolisia jälkeläisiä. Sukunimiä ei ole käytetty. Naisilla on ollut itsenäinen asema, eikä vanhemmilla ole sananvaltaa tytärten päätöksiin. Avioero on käytössä ja hyväksytty.

Kylillä on tärkeä asema hallinnossa ja yhteisössä. Perinteisesti paikallisvirkamiehet saivat palkakseen viljellä valtion maita. Pohjois-rannikolla väestö on muuta maata tasa-arvoisempaa.

Vaikutteita merten takaa

Jaavalaiset purjehtijat olivat käyneet maustekauppaa Intian kanssa ajanlaskun alusta asti. Läheisen vuorovaikutuksen seurauksena jaavalaiset kehittivät aatemaailman, joka on rinnakkainen intialaisen kanssa, muttei kuitenkaan suoraan vastaa sitä.

400-luvulla saapuivat hindulaiset ja buddhalaiset lähetyssaarnaajat. Paikalliset hallitsijat omaksuivat ajatuksen jumalallisista kuninkaista. Intialaiset uskomukset sekoittuivat paikallisiin. Myöhemmin islam ja kristinusko tulkittiin paikallisesta arvojärjestelmästä käsin ja saivat paikallisia tulkintoja.

Jaavan kieli on läheistä sukua indoneesialle ja saanut paljon vaikutteita muinaisesta intialaisesta sanskritin kielestä. Jaavan kieltä kirjoitetaan sen omalla kirjoitusmerkistöllä, joka on kehittynyt intialaisesta. Jaavalainen kalenteri perustuu hindulaiseen aurinkokalenteriin, mutta sen viikko on poikkeuksellisesti viisipäiväinen.

Jaavalaiset ovat kuuluisia varjo-nukketeatteristaan, klassisesta tanssistaan sekä kauniista batiikki-painetuista kankaistaan. Hindulais-buddhalainen kulttuuri näkyy vahvasti nukketeatterissa, joka kertoo lähinnä intialaisten tarujen tarinoita.

Kalingga (500-600-luku)

Tiedot kuningaskunnasta ovat vähäisiä ja lähinnä kiinalaisista lähteistä peräisin. Joitakin mainintoja on buddhalaismunkeista, jotka asustivat saarella ja käänsivät buddhalaisia tekstejä. Valtakunta tunnettiin myös nimellä Holing.

Kuuluisin hallitsija oli kuningatar Shima, joka tarinan mukaan testasi alamaistensa uskollisuutta laittamalla kultarahasäkin julkiselle paikalle. Hänen lapsen-lapsenlapsestaan Sanjaysta tuli Sunda-kuningaskunnan hallitsija ja Mataramin kuningaskunnan perustaja.

Mataram (700-1000-luku)

Mataram oli hindulais-buddhalainen kuningakunta Jaavan saaren keskiosissa. Kuningaskunta lakkasi olemasta viimeisen kuninkaan jaettua sen poikien kesken, jolloin syntyi kaksi uutta kuningaskuntaa.

Historia

Ensimmäinen maininta kuningaskunnasta on 700-luvulta, jolloin kuningas Sanjay mainitaan hänen pystyttämänsä buddhalaisen muistomerkin piirtokirjoituksessa. Sanjayn ansioksi on laskettu Jaavan yhdistäminen yhdeksi kuningaskunnaksi. Pääkaupunkia siirrettiin ensi kertaa 700-luvulla Sailendran vahvistumisen vuoksi. 800-luvulla Mataramin kuningas valloitti kilpailijansa alueet.

900-luvulla pääkaupunkia siirrettiin uudemman kerran, joko tulivuoren purkauksen johdosta tai kauppareittien paremman hyödyntämisen vuoksi. Samalla vuosisadalla alettiin rakentaa Prambanan hindutemppeliä, joka on sittemmin valittu Unescon maailmanperintöluetteloon. 900-luvulla valloitettiin myös Balin saari ja perustettiin siirtokunta Borneolle. Kuningaskunnan viimeinen kuningas tilasi intialaisen tarueepoksen Mahabratan käännöksen jaavan kielelle.

Maailman suurin buddhalainen rakennelma Sailendrasta.

Sailendra (700-800-luku)

Sailendra oli Keski-Jaavalla sijainnut Mahajana-buddhalainen hallitsijasuku. Sen toimeentulo perustui merellisen kaupan lisäksi riisin viljelyyn. Kuningassuku hallitsi sekä Sailendra-kuningaskuntaa Jaavalla. Kuningassuvulla oli lämpimät suhteet sumatralaiseen Srivajayaan ja suvut solmivat keskenään avioliittoja. Hyvät suhteet hyödyttivät molempia, sillä Srivayan ei tarvinnut pelätä jaavalaista kilpailijaa ja Sailendralla oli pääsy kansainväliseen kauppaan.

Aluksi suhteet myös naapurin Mataramin Sanjay-kuningassukuun sujuivat hyvässä yhteistyön hengessä. 800-luvulla suhteet kuitenkin huononivat. Kun Mataramin kuningas valloitti Sailendran, pakeni sen prinssi Sumatralle, jossa hän nousi Srivijayan valtaistuimelle. Hänen onkin arveltu olleen sen hallitsijoiden sukua.

Kahuripani (1000-luvulla)

Sumatralaisen Srivijayan merivallan hyökkäysten seurauksena Mataram joutui 1000-luvulla sekasortoiseen tilaan ja perustettiin uudelleen Kahuripanin nimellä, kun kuninga Airlangga yhdisti sen jäänteet Itä-Jaavalla. Valtakunta ei kuitenkaan ollut pitkäikäinen, kun hän ryhtyi askeetiksi ja jakoi vallan kahdelle pojalleen. Kediri oli pitkä-ikäisempi näistä seuraajavaltioista.

Kediri (1000-1200-luku)

Kediri oli jaavalainen hindu-kuningaskunta itäisellä Keski-Jaavalla. Hindulaisuus vaikutti kuningaskunnan hallinossa asti. Valtakunnan ensimmäinen kuningas Jayawarşa julistautui Vishnu-jumalan uudelleensyntymäksi. Seuraava kuningas Kameçvara oli puolestaan Shiva-jumalan seuraaja. Hänen kaudellaan kirjoitetussa eepoksessa häntä juhlittiin rakkauden jumalan ja kuningattarta rakkauden jumalattaren jälleensyntymänä. Tarinat heistä levisivät nykyiseen Thaimaaseen saakka.

Kameçvaran seuraajan Jayabhayan aikakaudella kirjoitettiin jaavalainen versio intialaisesta tarueepoksesta Mahabrtasta. Aikakausi olikin vanhan jaavalaisen kirjallisuuden kukoistuskautta. Aikakaudelle sijoittuu maineikas ennustus, jonka mukaan valkoiset hallitsee saarta pitkään ja keltaiset hetken, ennen kuin saaren uusi kultakausi alkaa. Tulevien kuninkaiden suojelina oli esimerkiksi vaurauden elefanttijumala Ganesha. 1200-luvun alkupuolella Kediristä vaihtui Singhasari-valtakunnaksi.

Singhasari (1200-luku)

Lyhytikäinen Singhasari-valtakunta oli jaavalaisista valtakunnista laajin. Sen valta ulottui paitsi Jaavalle myös muille Malajin saariston saarille. Laajimmillaan kuningaskuntaan kuuluivat Jaava, Kaakkois-Sumatra, Etelä-Borneo ja osa itäistä saaristoa, kuten Itä-Timor, sekä osia itäisestä Malakan niemimaasta. Valtakunta kesti vallassa kuitenkin vain noin seitsemänkymmentä vuotta.

Singhasari valtakunnan perustaja Ken Arok on Jaavalla satumainen sankari, jonka seikkailuista kerrotaan ihmeellisiä tarinoita. Tarujen mukaan hän oli Brahma-jumalan ja ihmisnaisen orpo-poika. Hän nousi ensin hallitsijan palvelijaksi ja onnistui sitten ottamaan vallan haltuunsa. Hänestä alkoi Rajasa-kuningassuku, joka hallitsi myös myöhempää Majapahit-valtakuntaa.

Ken Arokia seurasi valtaistuimelle valtakunnan maineikkain kuningas Kertanegara, joka laajeni valtakuntaa ja jonka aikana valtakunta oli suurimmillaan. Ensin hän valloitti Balin ja sitten olivat vuorossa muut läheiset alueet. Mongolijohtaja Kublai Khan kuitenkin varusti valtakuntaa vastaan laivaston, koska Kertanegara ei ollut suostunut maksamaan hänelle vasalliveroa, mutta kuningas murhattiin hovikapinassa jo ennen sen saapumista.

Majapahit (1200-1500-luku)

Singhasarin kuninkaan Kertanegaran seuraaja Kertarajasa onnistui pakenemaan kapinaa ja perusti hovinsa Majapahitiin. Singhasarin tavoin Majapahit käsitti Jaavaa laajemman alueen Malajin saaristoa, nykyisen Indonesian alueella. Toisaalta Länsi-Jaava oli sen vallasta itsenäinen.

Parin ensimmäisen kuninkaan aika oli kuitenkin levotonta. Hovi ryhtyi usein kapinoihin, joiden taustalla on arveltu olleen laajentumista seurannut ulkopuolisten vaikutus, jota jaavalainen hovi ei hyväksynyt. Kertarajasan poika onnistui taltuttamaan kapinan.

Kuitenkin vasta Kertarajasan tyttären noustua valtaistuimelle veljensä kuoltua ja hänen pääministerinsä Gajah Madan ottaessa hallinnon käsiinsä 1300-luvun alkupuolella, valtakunta rauhottui. Vähitellen valtakunta vakiintui hallitsemillaan alueilla. 1400-luvun alussa valtakunnan loisto oli ohi, kun Majapahit sortui perimyssotiin.

Islamin leviäminen rasitti valtakuntaa. 1400-luvun puolivälissä vallassa ollut kuningas Kertavijaya kääntyi islamin uskoon ja hänen veljenpoikansa alkoi levittää islamia. Kuningas kuitenkin tapettiin ja seuraajat estivät islamin leviämisen. Valtakunta alkoi hajota. 1500-luvulla hajoaminen jatkui ja 1520-luvulla Demakin sulttaanikunta valloitti jäljellä olevat alueet ja julistautui Majaphitin seuraajaksi.

Kulttuuri ja yhteiskunta

Kerran vuodessa maalis-huhtikuun vaihteessa maakuntien edustajat saapuivat kaupunkiin tuomaan lahjoja ja veroja hallitsijalle. Uskonto koostui erilaisista hindulaisuuden ja buddhalaisuuden muodoista.

Aikakausi oli tiilirakentamisen kulta-aikaa, jolloin rakennettiin geometrisia temppeleitä. Tällä kaudella kehittyi eräitä myöhemmän rakennustaiteen tyylisuuntia. Tällaisia olivat esimerkiksi erikoiset halkaistut porttirakennukset, joilla ei ollut puolustuksellista merkitystä.

Talous perustui rahankäytölle ja verot maksettiin rahassa, eikä tuotteina. 1300-luvulla paikallinen rahayksikkö oli vaihtunut kiinalaisiin kuparikolikoihin. Ilmeisesti siirtymän tavoitteena oli luoda arvoltaan riittävän pieni kolikko jokapäiväiseen käyttöön. Käsityöläisyys kukoisti.

Varakkuus perustui jaavalaiseen riisin viljelyyn ja sen paikkaan maustekaupan väliasemana. Alue houkuttelikin ulkomaalaisia kauppiaita, joista pysyvämmin asettuneet maksoivat hallitsijalle veroa.

..

Sanasto

Asketti - pyrkii noudattamaan sekä ruumiillisesti että mielellisesti kurinalaista elämää. Usein asketismissa käyteteään harjoituksia, joilla pyritään kehittämään itsekuria, mielihalujen hillintää ja hyveiden harjoitusta. Monet askeetit viettävät mietiskelevää elämäntapaa.

Batiikki - on indonesialainen kankaanpainanta tekniikka. Siinä kangas peitetään joko vahalla tai solmujen avulla, jolloin saadaan kankaaseen aikaan värjäämättä jäävä kuvio. Indonesialaisessa batiikissa käytetään peittämiseen vahaa, jonka peittämälle alueelle väri ei imeydy. Värjättäessä vaha yleensä murtuu ja näin värjätyille kankaille onkin tavallista epäsäännöllinen raidallisuus. Kuuluisin batiikki on kotoisin jaavalta. Perinteisiä värejä ovat tumma liila-sininen indigo ja tumman ruskea sekä pohjavärinä valkoinen. Tietyt kuviot ovat perinteisesti olleet yläluokan yksinoikeutena.

Brahma - oli hindulaisuuden jumalkolmikosta (muut ovat Shiva ja Vishnu) alunalkaen merkittävin. Luojajumalana hän on kaiken olevaisen alkuperä ja maailmansielu Brahmanin ihmishahmoinen ilmentymä. Nykyään Shiva ja Vishnu ovat paljon häntä suositumpia. Nelikasvoisen Brahma neljännet taakse katsovat kasvot jäävät kuvissa aina piiloon. Ulospäin Brahma on aina aseeton. Brahma'n puoliso on viisauden, taiteen ja oppineisuuden jumalatar Sarasvati, joka syntyi hänen suustaan joutsenella ratsastaen. Sarasvati on myös totuuden ja anteeksiannon ilmentymä. Alunperin hän oli sittemmin kuivuneen Sarasvati joen jumalatar.

Buddhalaisuus - on opettajansa Siddharta Gautaman ajatuksiin perustuva oppi tai uskomussuunta, joka syntyi Pohjois-Intiassa 500 eaa. Karman eli syyn ja seurauksen laki ohjaa kaikkea elämässä. Yksilön hyvät ja pahat teot määräävät, miten hän syntyy seuraavaan elämään. Mikään ei ole pysyvää. Tavoitteena on kärsimyksestä ja uudelleen syntymien kierrosta vapautuminen valaistumisen avulla. Osa buddhalaisista uskoo, että tässä on apuna aiemmin valaistuneita Boddhisattvoja.

eaa - ennen ajanlaskumme alkua

Eeepos - on laaja runomuotoinen tarina tai tarinakokoelma. Ne kertovat usein sankarillisten tai tarunomaisten hahmojen elämästä. Usein ne kuvaavat sotaa, rakkautta taikka taistelua hyvän ja pahan välillä. Eepoksia ovat sekä kansanrunouteen kuuluvat kansaneepokset että tunnettujen runoilijoiden taide-eepokset. Kansalliseepos on teos joka kuvastaa tietyn kansakunnan henkistä perintöä. Kuuluisia eepoksia ovat esimerkiksi suomalainen Kalevala ja intialainen Mahabharata.

Filippiinit - ovat saaristo Kaakkois-Aasian itäosissa. Se sijaitsee Taiwanin etelä puolella.

Ganesha - on hindulainen elefanttijumala, joka on Shivan ja Parvatin poika. Hän on hyvän onnen ja viisauden jumala, joka toimii taiteiden ja tieteiden suojelijana. Pyhät menot aloitetaan yleensä Ganehsaa kutsumalla. Ganesha on hyvin suosittu ja moni buddhalainenkin kunnioittaa häntä.

Hindulaisuus - on vapaamuotoinen kokoelma erilaisia intialaisia uskomussuuntia, joilla on erilaiset uskonnolliset menot ja pyhät kirjoitukset. Keskeistä on yksilön yhteiskunnallista asemaa määrittävä kastilaitos sekä usko sielun syntymisestä uudelleen seuraavassa elämässä (jälleensyntymä). Hindulaisuus on ikivanha uskonto, joka oli alunperin monijumalainen. Siinä ei ole vahvaa uskoa pahaan ja hyvään, vaan pikemminkin puhtaaseen ja saastuneeseen.

Hovi - sisältää hallitsijan asumuksen, siihen kuuluvat maa-alueet ja henkilökunnan sekä muut asukkaat. Hovit ovat olleet tärkeitä vallan ja kulttuurin keskuksia.

Islam - on yksijumalainen uskonto, joka on sukua kristinuskolle ja juutalaisuudelle. Se syntyi Arabian niemimaalla 600-luvulla profeetta Muhammedin ilmestysten perusteella. Islamin piirissä jumalaa kutsutaan nimellä Allah. Islamin 'pilareiksi' kutsutaan sen viittä harjoitusta: uskontunnustusta, rukousta, paastoa, almuja ja pyhiinvaellusta pyhään kaupunkiin Mekkaan. Islamissa on voimassa muuttumaton jumallallinen laki eli sharia. Jihad on pyhätaistelu omia pahoja taipumuksia ja paatunutta ulkomaailmaa vastaan.

Jaavalaiset - ovat jaavansaarelta peräisin oleva indonesialainen kansa. He ovat sundalaisten tapaan austroneesialaisia kansoja ja heidän oletetaan tulleen alunperin Taiwanilta, jossa oletetaan olleen austroneesialaisten kielten alkukoti. Heidän uskotaan saapuneen Jaavalle Filippiinein kautta noin 1500-1000 eaa. Heidän kulttuurinsa on saanut paljon vaikutteita hindulaisuudesta ja buddhalaisuudesta kanssakäymisessä Intian asukkaiden kanssa.

Jälleensyntyminen - on sielun tai henkilön syntymistä uudessa ruumiissa. Oppi kuuluu moniin uskontoihin, esimerkiksi buddhalaisuuteen ja hindulaisuuteen.

Kapina - on yritys nousta esivaltaa vastaan. Mikäli kapina onnistuu, sitä kutsutaan yleensä vallankaappaukseksi tai -kumoukseksi.

Kivikausi - on hyvin laaja kulttuurinen kausi, ennen metallien käyttöönottoa työkalujen ja aseiden valmistukseen. Kaakkois-Aasiassa metallit otettiin käyttöön aikaisintaan 2500 eaa ja monin paikoin vasta 500-luvulla eaa.

Lähetyssaarnaaja - on uskonnollista sanomaa levittämään pyrkivä henkilö, joka matkustaa vieraalle alueelle tai toiseen maahan, jossa kyseisen uskonnon harjoittajia ei vielä ole tai heitä on vasta vähän. Lähetystyön sivutuotteena saattai siirtyä uskontoon suoranaisesti liittymättömiä yhteiskunnallisia ilmiöitä ja tapoja.

Maailmanperintöluettelo - on Unescon ylläpitämä järjestelmä, jonka tarkoituksena on suojella ihmiskunnan ainutlaatuista luonnon- ja kulttuuriperintöä. Luetteloon valitut on katsottu arvokkaimmiksi suojelukohteiksi koko ihmiskunnalle. Ajatus kulttuuriperinnöstä on peräisin 1700-luvulta.

Mahabharata - on intialainen runoteos, joka kertoo Pandavien ja Kauravien välisestä taistelusta. Nämä kaksi veljessarjaa ovat serkkuja keskenään. Pandavien oppaana on itse Krishna-jumala, joka toimii myös sovittelijana. Teoksen keskeisin osa on Bhagavad Gita eli herran laulu, joka koostuu Vishnun jälleensyntymän Krishnan opetuksista.

Mongolit - ovat itäaasialainen kansa, jotka asustavat pääosin Pohjois-Kiinassa ja Kiinan pohjoispuolella. Mongolit olivat yksi ns. Mongolivaltakunnan perustaneista heimoista. Mongolivaltakunnan ensimmäinen johtaja oli Tšingis-kaani.

Munkki - on uskonnollista perinnettä noudattava, maailmasta kaltaistensa yhteisöön eli luostariin vetäytynyt mies. Munkit pyrkivät yleensä seuraamaan uskontonsa oppeja tiukasta ja noudattamaan kurinalaista elämää. Monesti he pidättäytyvät sukupuolisesta kanssakäymisestä. Munkkiyhteisön jäseneksi tullaan yleensä kokelaskauden jälkeen.

Perimyssota - on valtakunnan sisäinen sotatila, jonka osapuolet kannattavat eri vallanperijän nostamista hallitsijaksi. Yleensä taustalla ovat hovin eri ryhmittymät. Perimyssotiin saattaa joskus osallistua myös valtakunnan ulkopuolisia vaikuttajia.

Piirtokirjoitus - on kovaan materiaaliin (kiveen, keramiikkaan, metalliin, seinään) hakattu, kaiverrettu tai maalattu kirjoitus.

Pääministeri - on hallituksen johdossa oleva tärkeä virkamies tai poliitikko. Hänellä on valtaa joko itsenäisesti tai hän voi toimia valtakunnan hallitsijan (esim. kuninkaan) oikeana kätenä, riippuen valtakunnan hallitsemistavasta.

Shiva - on yksi hindulaisuuden keskeisistä jumalista, luojajumala Brahman ja elämänylläpitäjä Vishnun ohella. Shivan tehtävänä oli kosmisella tanssilla tuhota ja uudelleen luoda maailmaa. Shaivismin eli sivan seuraajien mukaan kaikki hindulaisuuden jumalat ja jumalattaret ovat osa Shivaa. Shiva on sekä askeetti että petojen herra. Shivan vaimo hedelmällisyyden jumalatar Parvati on tämän shakti eli jumalallinen naisellinen voima. Parvatin toinen ilmenismuoto on sotaisa demoneita tuhoava Durga, jonka kieli tai raivo Kali(musta/aika) on tuhon ja luomisen jumalatar, joka tanssii omaa hurjaa ja hirvittävää tanssiaan, jonka vain Shiva kykenee tyynnyttämään. Näitä hurjia jumalattaria palvotaan erityisesti itäisessä Intiassa.

Sunda Wiwitan - on perinteinen sundalainen uskomusjärjestelmä. Siinä uskotaan esi-isien henkiin ja voimaan. Nykyään sitä seurataan enää muutamissa kylissä läntisellä Jaavan saarella. Sillä on oma pyhä kirjansa, joka ohjaa uskontoa ja elämää sekä tarjoaa ohjeita ja opetuksia. Ajan kuluessa uskontoon on tullut piirteitä muista alueella vaikuttavista uskonnoista. Toisaalta piirteitä perinteisestä uskonnosta on säilynyt myös muiden uskontojen seuraajien elämäntavassa.

Taiwan - on suuri saari Kiinan itärannikon tuntumassa.

Vasalli - oli paikallinen hallitsija eli eräänlainen maaherra, joka oli vallassa suuremman hallitsijan myötävaikutuksella ja toimi hänen oikeana kätenä alueella. Hänen velvollisuutensa oli korvata saamansa edut hallitsijalle veroina tai palveluksina.

Vishnu - on yksi hindulaisuuden kolmesta tärkeimmästä jumalasta, joista muut ovat luoja Brahma ja uudelleenluova-tuhoaja Shiva. Vishnun tehtävä on ylläpitää rakkautta ja elämää. Vishnun uskotaan syntyneen ja syntyvän maanpäälle yhteensä kymmenenä erilaisena avatarana. Näistä tunnetuimmat ovat prinssi Rama ja paimenjumala Krishna. Monet hindulaiset uskovat myös Buddhan olleen Vishnun jälleensyntymä. Vaishnalaiset eli Vishnun seuraajat odottavat nykyisen maailmankauden lopuksi syntyvää pelastajaa Kalkia, joka on Vishnun viimeinen jälleensyntymä. Vishnun puoliso on maallisen ja henkisen rikkauden ja hyvän onnen jumalatar Lakshmi.