Wikijunior Muinaiset kulttuurit/Levantti

Kuuluu osana: Itäisen Välimeren kulttuureihin

Levantti on olennainen osa hedelmällisen puolikuun aluetta. Sillä oli keskeinen asema maatalouden ja neoliittisen kulttuurin liikkeelle lähdössä. Neoliittisen kauden (eli maatalouskivikauden) lopulta lähtien se jäi kuitenkin vähitellen jälkeen ympäristön kehityksestä siitäkin huolimatta, että se sijaitsi keskeisten kauppareittien varrella. Pronssikaudella sillä oli jo seuraajan paikka, mutta tilanne ei ollut lopullinen.

Alue

Nimitys Levantti viittaa nousevaan aurinkoon, siis itään. Esimerkiksi ranskan sana levare tarkoittaa nousta.

Levantiksi kutsutaan aluetta, joka kattaa suunnilleen nykyisen Israelin, Jordanian . Libanonin ja Syyrian sekä joitain lähialueita. Monesti sen katsotaan rajoittuvan Taurus-vuorten, Eufrat-joen, Arabian autiomaan ja Siinain väliin.

Natufian kulttuuri

Tämä oli keskisen kivikauden loppupuolen (12500 - 9500 eaa) kulttuuri Levantissa eli Israel-Syyria-alueella. He olivat todennäköisesti ensimmäisten uudemman kivikauden viljelijöiden esi-isiä ja nauttivat jo ravinnoksi villiviljoja. Lisäksi he metsästivät gaselleja. Keskeisillä paikoilla oli mahdollista korjata villiä satoa kolmeltakin eri aikaan kypsyvältä kasvualueelta.

Natufialaiset asuivat puolittain maan alla kiviperustaisissa majoissa. Majojen läpimitta oli 3-6 metriä. Keskellä oli tulisija. Majojen rakentamiseen saatettiin käyttää paaluja. Asutus näyttää muuttaneen usein. Suurimmillaan asutuksista saattoi olla 100 - 150 henkeä. Varastoja ei näytä kerätyn. Pääelinkeino oli metsästys, minkä lisäksi oletettavasti harjoitettiin myös keräilyä ja Jordanin jokilaaksossa kalastusta. Asukkailla oli kesyjä koiria. Toisinaan ihmisiä haudattiin koiriensa kanssa. Ilmaston kuivuessa ruuan saanti kävi epävarmemmaksi ja alettiin pohtia uusia ruuanhankintakienoja.

Maatalouden synty

Levantin aluetta pidetään viljelyn kehtona, josta se levisi ympäröiville alueille. Jordanin laaksossa on alettu viljellä ohraa ja todennäköisesti myös kauraa noin 9000 eaa varhaisen sultanian-kulttuurin piirissä. Osa kokeilluista viljelykasveista kesytettiin myöhemmin muualla. 6800 eaa Galileassa alettiin linssinviljely. Sippien käyttö yleistyi viimeistään 8500 - 8100 eaa tapahtuneen kulttuurimurroksen myötä. Viljan jauhamiseen käytettyjä kiviä on myös löydetty.

Yli 10 000 vuotta vanhassa Jerikossa on päällekkäin lukemattomia kulttuurikausia, mikä ei helpota kaivauksia.

Varhaisissa maanviljelyskulttuureissa uskottiin usein hedelmällisyys-jumalattariin. Jerikon seudulla valmistettiin myöhemmällä kaudella vainajille hautajaisnaamioita savesta ja simpukankuorista, jotka merkitsivät silmiä. Talot olivat mutatiileksi kutsuttua polttamatonta savitiiltä, aluksi pyöreitä tai soikeita myöhemmin neliskanttisia. Perustus oli myöhemmin kiveä ja lattia toisinaan poltettua kalkkikiveä. Ennen keramiikan eli poltettujen saviastioiden kehittämistä vettä kuumennettiin nahkaleileissä tulisijasta nostetuin kuumin kivin. Ruuan säilytykseen käytettiin tiiviiksi punottuja koreja. Väestön ja kylien määrä kasvoi selvästi.

Maanviljelyn aloittamisen myötä asutusten koko kasvoi jopa kymmenkertaisiksi. Mineraaleja kuten vuorisuolaa ja erilaisia koruihin ja työkaluihin käytettyjä kivilajeja louhittiin. Tällaisia olivat muun muassa Anatoliasta tuotu työkaluissa käytetty laavalasi ja etelästä tuotettu turkoosi. Simpukankuorilla ja punaokra-maavärillä käytiin myös nähtävästi kauppaa. Jerikossa oli nähtävästi juuri kaupungin suolavarat suojattu mahtavin suojavarustein johon kuului leveä muuri, vallihauta ja vartiotorni. Väkivallasta tai sen pelosta ei näet näy merkkiä.

Tell Abu Hureyra

Lähi-idässä uudella kivikaudella viljelty muinainen vehnälajike.

Ensimmäinen tunnettu maatalouskeskus on löydetty Tell Abu Hureyrasta, jossa oli asunut jo keskisen kivikauden loppupuolella (9500 eaa) nafutialaisia. Sinne rakennettiin pyöreitä majoja ja varastoja. Metsästettiin gaselleja ja muita villieläimiä, joista monet olivat kotieläinten villejä sukulaisia. Asutus hylättiin hetkeksi ja sitten paikalle perustettiin uudemman kivikauden asutuskeskus, joka oli kymmenen kertaa aiempaa suurempi. Talot olivat nyt mutatiilitaloja. Viljeltiin kasvavaa määrää kasvilajeja. Ihmiset söivät jauhettua viljaa ja eläimiäkin paimennettiin.

Keramiikkaa alettiin valmistaa noin 5300 eaa ja kankaankudonta oli otettu käyttöön hieman sitä aiemmin. Kylä kuitenkin hylättiin uudestaan tuntemattomasta syystä noin kolmisen sataa vuotta tämän jälkeen.

Keramiikan synty

Maatalouden kehittymisen jälkeen keramiikan eli poltettujen saviastioiden keksiminen oli seuraava tärkeä edistysaskel, joka mahdollisti ruuan tehokkaamman valmistuksen ja paremmat säilytysmahdollisuudet. Tiiviit saviastiat pitivät viljan suojassa tuholaisilta. Siirtyminen esikeraamiselta kaudelta keraamiselle kaudelle oli tärkeä edistysaskel.

Sha'ar Hagolan

Sha'ar Hagolan on uudemman kivikauden kylä (6400-5800 eaa) lähellä Galilean järveä Jordan-joen laaksossa, Jarmuk-joen rannalla. Paikalla asunutta keraamisen kauden kulttuuria kutsutaankin jarmukilaiseksi. Se tunnetaan kalanruotokuvioisesta keramiikasta, hammastetuista sirpeistä ja rikkaasta taiteesta. Asukkaat asuivat puolittain maahan kaivetuissa pyöreissä majoissa.

Tärkeä teknologinen keksintö oli polttetujen saviastioiden eli keramiikan valmistus. Aluksi säilytys- keitto- ja ruokailuastioina käytetyt kulhot koristeltiin spiraalein ja ympyröin, jotka tarkoittivat ehkä elämän ikuista uudistumista. Merkitys levisi muuallekin. Jarmukilaisella kaudella opittiin tasapohjaisten astioiden valmistus. Ne koristeltiin sekä painalluksin että maalauksin. Koristeina oli siksak- ja kalanruotokuvioita. Astioita maalattiin punavärillä ja ne vaihtelivat pikku kulhoista isoihin varastoruukkuihin.

Joenpohjilta saatiin työkaluihin piikiveä ja jauhinkivien ja huhmareiden basalttiakin löytyi läheltä. Kivestä tehtiin painoja niin verkkoihin, värttinöihin (langan kehräys) kuin kaivinkeppeihin. Viljeltiin viljaa ja pidettiin kotieläiminä lähinnä lampaita ja vuohia sekä nautakarjaa ja sikoja. Lisäksi kalastettiin ja metsästettiin yhä. Harrastettiin sekä kutomista että nahkatöitä. Laavalasia oli tuotava 700 kilometrin päästä ja simpukoita rannikolta, joten ainakin jonkinverran käytiin myös kauppaa.

Jarmukialaiset valmistivat erilaisia savi- ja kivihahmoja, joilla oli simpukankuorimaiset silmät. Sen kaltaisia idoleja on löydetty laajalta alueelta ja ne liittyivät kai uskontoon. Sekä miehiä että naisia olevien savihahmojen päät olivat venytettyjä. Niillä oli vaatteet ja koruja. Kivihahmoja oli erilaisia esimerkiksi "hirvittävä äiti". Luotiin kalanruotokuvioituja naishahmoja, joiden oletetaan liittyneen kivikaudelle tyypilliseen hedelmällisyys- ja äitijumalataren palvontaan. Ei silti tiedetä varmasti esittävätkö jarmukilaisten hahmot ihmisiä vai jumalia.

Kuparin käyttöönotto eli kivikuparikausi

Kalkoliittinen kaivos Timnassa, Israelissa.

Kuparia alettiin sulattaa, kun huomattiin sen sulavan savenpolttouuneissa. Lähi-idässä taito opittiin noin 5000 - 4500 eaa, joko Iranissa tai Israelissa. Kuparikivikausi päättyi noin 3300 eaa pronssin käyttöön ottoon, kun opittiin sekoittamaan kupariin tinaa. Tapahtui kaupungistumista ja kaupunkivaltioiden muodostumista. Kärsittiin ajoittaisesta kuivuudesta, mikä johti toistuessaan paimentolaisuuteen.

Ghassulialaiset: varhaista viljelyä, metallitöitä

Ghassulialainen kulttuuri (noin 4400– 3500 eaa) vaikutti eteläisessä Jordanin laaksossa. Asukkaat olivat ilmeisesti muuttaneet pohjoisempaa ja todennäköisesti seemiläisiä. Kylät olivat pieniä ja talot polttamattomasta tiilestä tehtyjä vinoneliöitä, joissa oli värikkäitä seinämaalauksia. Kuolleet haudattiin dolmeneiksi kutsuttujen kivipaasi-hautoihin. Keramiikka oli hienoa juomasarvineen ja jalallisine astioineen, joista juotiin viiniä.

Kulttuuri loi nykyaikaan jatkuneen paikallisen sekatalouden, joka käsitti laajaa viljanviljelyä (vehnä ja ohra), tehokasta vihannesviljelyä, kaupallista oliivi- ja viininviljelyä sekä paimentolaisuuden eri muotoja. Se oli kolmen kauppareitin solmukohdassa, joten vaikutteita saapui Egyptistä, Kaksoisvirranmaasta, Syyriasta ja Vähä-Aasiasta eli Anatoliasta.

Pronssikautinen Levantti

Pronssikautinen kulttuuri alueella ei ollut erityisen edistynyttä, vaan pikemminkin seuraili ympäröivien alueiden kehitystä. Alueella tunnettin kirjoitustaito eli elettiin historiaallista kautta.

Varhaispronssikaudella 3700-2000 eaa alueella oli havaittavissa merkittävää kaupungistumista. Silti kaupungistuminen oli määrässä ja mittakaavassa jäljessä Kaksoisvirtainmaata ja Egyptiä.

Välimeren rannikon Byblos kavi kauppaa Egyptin kanssa noin 4000 eaa alkaen. Samoihin aikoihin Siidon perustettiin.

Vuonna 2010 tehtyjen löytöjen mukaan Jordaniassa hautavajoamassa sijaitseva Pella olisi jollut joskus 3600-3400 eaa varhainen kaupunki puolustusmuureineen.

Alueen afroaasialaisiakieliä puhuvat kansat elivät pieninä heimoina. Suunnilleen 2000 eaa alueelle saapui etelästä ja idästä uusia seemiläisiä kansoja. Egyptiläiset valloittivat alueen 1500 eaa. Israelilaiset saapuivat alueelle noin 1200 eaa. He olivat perustaneet valtion noin 900 eaa.

Ebla

Eblaa käsitellään tarkemmin artikkelissa: Ebla

Ebla oli noin 3500-1600 eaa Syyriassa sijainnut seemiläinen kauppakaupunki ja valtio. Se joka rikastui kaupankäynnillä ja tuotti kankaita teollisessa määrin. Kauppaa käytiin myös kuparilla, hopealla, elintarvikkeilla ja lähi-alueelta saadulla arvostetulla seetripuulla. Idässä kauppareitit ulottuivat Pohjois-Iraniin, etelässä Persianlahdelle ja lännessä Kyprokselle. Kaupungissa uskottiin seemiläisiin jumaliin, kuten hedelmällisyysjumaliin Baaliin ja Ishtariin eli Astarteen. Lisäksi palveltiin kauppakumppaneiden sumerilaisia ja hurrilaisia jumalia. Eblan rikkaudet aiheuttivat kilpailua muiden valtioiden kanssa ja houkuttellivat vihollisia.

Vihollisten hävittäessä kaupungin n. 2400 eaa kuninkaalliset arkistot paloivat. Nuolenpääkirjoituksella sumeriksi ja paikalliseksi ebliitiksi kirjoitetut savitaulut kovettuivat kuumuudessa säilyväksi keramiikaksi. Historiasta, politiikasta, uskonnosta ja tieteistä sekä sumerin kielestä ja Lähi-idän kaupungeista säilyi kiinnostavia tietoja. Ebla oli suurimmillaan juuri ennen hävitystä noin 15 000-30 000 asukkaan kaupunki ja 300 000 hengen valtakunta. Uudelleen se vahvistui 1850-1800 eaa. Heettiläiset hävittivät kaupungin noin 1600 eaa. Tämänkin jälkeen paikalla asuttiin noin vuoteen 700 jaa asti.

Hazor

Golanin kukkuloilla, nykyisessä Pohjois-Israelissa sijainnut Hazor oli alunperin pronssikautinen kanaanilaiskaupunki. Siellä oli arviolta jopa 40 000 asukasta noin 90 hehtaarin alueella, eli parikymmentä kertaa silloisen Jerusalemin asukasluvun verran. Kaupunki sijaitsi pohjoisen, idän ja lännen kauppareittien solmukohdassa. Ohi kulkivat suuret babylonialaiset karavaanit tulo- ja menomatkoillaan.

Mahtava Hammurabi piti Hazoria niin tärkeänä, että lähetti sinne lähettiläänsä. Sillä olikin läheiset suhteet Kaksoisvirranmaanhan. Hazor välitti tinaa, arvokasta pronssin osamateriaalia. Se oli faaraoille tärkeä hyökkäyskohde alueen sodissa. Kaupunki tuhoutui pronssikauden lopulla ja pian paimentolaiset asuttivat sen.

Ugarit

Ugarit sijaitsi Välimeren rannalla nykyisen Latakian kaupungin lähellä. Heettiläiset ja egyptiläiset ulottivat vaikutuksensa tänne.

Alueella oli kylä jo noin 3000 eaa. Ugaritista kehittyi merkittävä kauppakaupunki.

Kaupunki tuhoutui Akkadin hyökkäykseessä 2350 eaa. Noin 2000 eaa paikalle saapuneet amorilaiset nostivat kaupungin uuteen nousuun. Vuoden 1350 järistys tuhosi Ugaritia, mutta se rakennettiin uudelleen entistä ehompana. Ugaritin asukkaita ei lasketa varsinaisin kanaanilaisiin kansoihin, vaikka länsiseemiläisiä olivatkin.

Ugarit oli noin 1300-1200 luvuilla kaupunkivaltio, jota kuningas johti itsevaltaisesti. Ugaritin asukkaat palvoivat monia jumalia, mm Eliä, Daganua ja Baalia. Kaupungissa asui 1200-luvulla noin 7500 henkeä. Kun merikansat hyökkäsivät noin 1190 eaa, he ryöstivät polttivat Ugaritin. Hävitys oli paha: Ugarit ei siitä noussut. Etelämpänä ollut Foinikia nousi tämän jälkeen Levantin pohjoisrannikon mahdiksi.

Sanasto

babylonialaiset = idässä Kaksoisvirranmaassa asunut seemiläisvaikutteinen sekakansa, joka oli merkittävä kulttuurinen ja taloudellinen tekijä koko tuon aikaisessa Lähi-Idässä

linssi = palko- ja hernekasvi, jonka syötävät siemenet on helppo kypsentää

kanaanilaiset = Levantissa asuneita, seemiläisiä (eli hebrean, arabian ja etiopialaisten kielten sukuisia) kieliä puhuneita heimoja tai kansoja

kaupan solmukohta = kohta, jossa useammat eri suuntaan kulkevat kauppareitit kohtaavat ja kauppa on erityisen vilkasta.

keramiikka = savesta kuumuudessa polttamalla kovetettuja kestäviä astioita, jotka eivät ime paljoa kosteutta. Käytännössä kaikki saviastiat ovat keramiikkaa.

kivikausi = pitkä historiallinen kausi, jolla ei tunnettu vielä metallien sulatustaitoa ja valmistettu suuremmassa määrin metalleista työkaluja, vaan työkalut olivat esimerkiksi kovaa luonnonkiviainesta kuten laavalasia. Nuorimman kivikauden (eli neoliittisen kauden) merkkinä pidetään yleensä maatalouden aloittamista ja paikalleen asettumista.

mutatiili = polttamaton, yleensä auringossa kuivattu savitiili, joka oli herkkä kosteusvaihteluille. Tämän vuoksi taloja alettiin myöhemmin rakentaa kiviperustuksille.

pronssi = kuparin ja tinan muodostama kova ja kestävä metalliseos, joka on vahvempaa kuin kupari sinällään.

vuorisuola = suolaa voidaan valmistaa, joko merivettä haihduttamalla, jolloin puhutaan merisuolasta tai mineraalisuonista louhimalla, jolloin puhutaan vuorisuolasta. Ero on lähinnä valmistusmenetelmässä.