Wikijunior Muinaiset kulttuurit/Vedalainen

Kulttuuripiiri: Intialaiset kulttuurit

Ajankohta: noin 1700 - 500 ennen ajanlaskumme alkua

Vedalainen kulttuuri syntyi arjalaisten maahanmuuttajien ja paikallisen kulttuurin yhteisvaikutuksesta. Se synnytti hindulaisuuden pyhät tekstit, veda-hymnit.

Ennen Vedalaista kautta

Ajan mittojen mukaan sivilisoituneesta Indus-kulttuurista tarkemmin kertoo tämä artikkeli. Sen häviämisen syitä mietitään tässä. Jälkiharappalaiset kulttuurit saavat tarkeman kuvauksensa tässä.

Vedalaista kautta edeltäneen Indus-sivilisaation alue. Sen pohjoisosasta syntyi myöhempi Intia, monien vaiheiden kautta.

Ennen vedalaista kautta Intian edistynein kulttuuri oli Indus-kulttuuri. Se rakensi suuria kaupunkeja ja tunsi kirjoituksen. Mutta noin 2000 eaa tämä mahtiperinne luhistui kuivuuteen tai vieraiden valtaajien tuloon. Sivilisaatio hajaantui moneen paikalliskulttuuriin. Asutus keskittyi nyt Gangesin yläjuoksusta länteen ja etelässä Gujaratin alueille. Syntyi monia paikallisia perinteitä. Ei olla varmoja, olivatko nämä jatkoa Indus-kulttuurilla, vai onko näissä jo vieraiden valloittajian vaikutusta. Jotkut löydöt viittaavat arjalaisten sukuisten kansojen saapuneen Intiaan jo vuoden 2000 eaa tienoilla, jolloin oli suuri kuivuus. Näitä ovat muun muassa Gangesin yläjuoksulta Sinaulista löydetyt vaunut. Ne eivät kuitenkaan ollut arjalaisten käyttämiä puolapyöräisiä. Varmemmin arjalaisten saapuminen näkyy esim Bhagwanpurassa noin 1400 eaa. Sinne ilmestyi arjalaisten vitsasmajoja jälkiharappalaisten tiilitalojen rinnalle.

Vedalaisen kauden historia

Varhainen vedalainen maailma. Rigvedassa kuvattu Sindhu-joki on Indus.

Varhaisia arjalaisia keramiikkalöytöpaikkoja kartalla. Violeteilla rukseilla kuvattu OCP okran värinen keramiikka saattoi olla joko arjalainen tai sitten ei. Punaisella ympyrällä merkitty punamusta keramiikka BRW oli varmasti arjalaista. Noin 1200 eaa ilmestyi länteen niin ikään arjalainen maalattu harmaa keramiikka PGW. Se on täsäs merkitty tummanharmaila rukseilla.

Vedalaiselta kaudelta ei ole olemassa varsinaista historiankirjoitusta, vaan ainoastaan myyttisiä tekstejä. Johtuen erilaisesta (kehämäisestä) aikakäsityksestä vedalaisilla oppineilla ja kuninkailla ei ollut samanlaista historiallista aikakäsitystä kuin esimerkiksi kreikkalaisilla. Näin ollen he eivät ole jättäneet jälkeensä varsinaisia historiallisia lähteitä. Monia asioita heidän elämästään voidaan kuitenkin päätellä vedalaisista uskonnollisista teksteistä ja taruista.

Punamustaa keramiikkaa.

Tulkintaa vaikeuttaa myös se, että hymnit ja tarut siirtyivät aluksi suullisesti laulettuina ja kerrottuina sukupolvelta toiselle, vanhemmilta lapsille. Vasta satoja vuosia myöhemmin ne kirjoitettiin muistiin. Erilaiset uskonnolliset koulukunnat ovat myös vaikuttaneet tekstien muotoon. Näin on vaikea päätellä, miltä osin tekstit ovat alkuperäisiä ja mikä asia kertoo mistäkin aikakaudesta. Arkkeologia voi olla tässä tukena.

Vedalaisen kulttuurin varhaisvaiheita

Agni-jumalan patsas.

Intia eli hajanaista vaihetta vedalaisen kulttuurin alkupuolella. Rigvedan, hindulaisista Veda hymneistä varhaisimman uskotaan syntyneen noin 1300 eaa. Luoteis-Intiaan muodostui keskenään taistelevia heimoja. Indoarjalaiset intialaiset puhuivat vedalaisella kaudella sanskriittia, joka on kielenä melko läheistä sukua muinaiselle kreikalle.

Noin 1300 eaa. raudankäyttö saapui alueelle ja sysäsi kulttuurin muutokseen. Epäillään arjalaisten orjuuttaneen valloittamiensa alueiden asukkaita heidän levittäytyessään vähitellen kohti itää. Rigvedan mukaan he kävivät sotia linnoitettuja ja vieraita kieliä puhuneita tumma ihoisia muukalaisia vastaan. Nämä olivat toisinaan rikkaita.

Varhaisvedalaisella kaudella tapahtui sosiaalisia muutoksia, kuten avioliiton muuttuminen jäykäksi laitokseksi ja yhteisön muuttuessa hierarkiaksi, jossa papit ja sotilaat kohosivat muiden yläpuolelle. Naimisiin saatettiin kuitenkin yhä mennä sekä rakkaudesta että käytännöllisistä syistä. Isän asema perheen päänä vahvistui ja perheissä alettiin rukoilla poikalapsia.

Yhtä aikaa maatalouden merkitys alkoi kasvaa paimentolaiselämää viettäneiden arjalaisten elinkeinona. Ihmiset asettuivat asumaan kyliin, mutta pääelinkeinona pysyi aluksi karjanhoito. Heimoa (rashtra) hallitsi päällikkö (rajan). Häntä pidettiin suojelina ja ylimpänä hallitsijana. Hän hallitsi heimolaistensa suostumuksella neuvostojen avustamana. Päällikön tärkein tehtävä oli oman heimonsa suojeleminen. Hänen apunaan oli pappi ja sotajoukkojen päällikkö. Hänelle saatettiin antaa seremoniallisia lahjoja.

Vedalaiset palvoivat eri jumalia kuin nyky intialaiset. Esimerkiksi tuolloin tärkeitä tulenjumala Agnia ja sään ja sodanjumala Indraa palvotaan nykyään enää harvoin. Jokia (kuten Saraswati ja Gagnes) palvottiin jumalattarina. Keskeisessä osassa olivat hymnit ja tuliuhrit. Keskeisessä asemassa oli myös myyttisen Soma-juoman nauttiminen, jota valmistettiin vuoriston yrteistä. Soma oli eräs keskeisistä jumalista. Maidolla oli keskeinen merkitys näiden karjankasvattajien ruokavaliossa ja myöhemmin lehmä nostettiin pyhään asemaan.

Myöhäis-Vedalainen kulttuuri

Myöhäinen vedalaine kulttuuri laajensi aluettaan.

Maantieteellisestä veedalainen kulttuuri siirtyi kohti itää ja levisi Pohjoiseen Intiaan. Samalla ihmiset lakkasivat kuulumasta klaaneihin ja heistä tuli asuinalueidensa asukkaita. 500-luvulla eaa. alkoi kaupungistuminen Gagnesin laakson keskiosissa. Maataloudesta tuli tärkeintä taloudellista toimintaa ja karjankasvatuksen merkitys elinkeinona väheni. Sen seurauksena maasta tuli arvokasta. Tämä synnytti suuria kuningaskuntia (joita myös kutsuttiin nimellä rashtra), jotka pyrkivät suojelemaan alueitaan.

Syntyi kuusitoista Mahajanapadas kuningaskuntaa. Kuninkaiksi nousseiden päällikäiden (edelleen: rajan) valta kasvoi ja he suorittivat riittejä. Kruunajaisista tuli tärkeitä tapahtumia ja kuninkuus muuttui perinnölliseksi. Virkamiehistö kasvoi. Kansan osallistuminen hallintoon väheni ja heitä alettiin verottaa kuninkaan suojelun vastineena. Joutomaat alkoivat siirtyä hallitsijoiden omistukseen. Uskonnon harjoituksen osaksi tulivat kruunajaiset ja valjakkoajot. Hevosten uhraamisesta tuli erityisen suosittua. Vedalaiset eivät nykyhindulaisten tapaan harjoittaneet kasvisruokavaliota (joka lienee buddhalaisuuden ja jainalaisuuden vaikutusta) ja heidän uskontoonsa liittyi verisiä uhreja.

Avioliiton säännöt muuttuivat vielä entistäkin jäykemmiksi ja ylempien luokkien merkitys kasvoi entisestään. Vedalaisella kaudella yhteiskunta jakautui neljään luokkaa bramineihin eli pappeihin, Kshatriyahin eli sotilaisiin (ja päälliköihin) sekä heidän alapuolellaan oleviin Vaishyahin eli kauppiaisiin ja käsityöläisiin ja Shudriin eli työläisiin. Bramiinien merkitys korostui, koska hymnien oikea laulutapa haluttiin varmistaa sotamenestyksen ja hyvinvoinnin takaamiseksi. Kshatriyat taas keräsivät itselleen omaisuutta ja saivat rikastuessaan yhä enemmän valtaa. Epäillään, että alin luokka sudrat eli palvelijat olisivat olleet alunperin ei-arjalaisia.

Mahajanapadas

Kuningaskuntien sijainti

Usein kuningaskuntien rajana olivat joet ja toisinaan suuret metsät, jotka saattoivat olla kuningaskuntia suurempia. Useissa kuningaskunnissa oli kaupunki, johon palatsi oli rakennettu. Muista kaupungeist veroja keräsivät paikalliset virkamiehet. Kuningas puolusti kyliä muiden hyökkäyksiltä ja rosvoilta sekä tuomitsi rikoksentekijät. Tärkeimpiä valtakuntia olivat Magadha ja Kosala.

Valtakuntia hallittiin neuvostoissa, joiden jäsenet olivat lähinnä pappissäädyn (braminit) edustajia. Valtakunnat ottivat käyttöön rahan, mikä vahvisti niiden taloutta.

Magadhan sydän oli Gagnesin laaksossa. Se laajeta 500-luvulla eaa. naapuriensa kustannuksella. Sekä buddhalaisuus että jainalaisuus ovat lähtöisin sen alueelta. Maurya oli eräs Magadhan dynastioista.

Kosala sijaitsi Pohjois-Intiassa lähellä Nepalia 500-luvulla eaa ja tunnetaan Ramayana-eepoksen keskeisenä tapahtumapaikkana. Tarun mukaan sen kuninkaat (mm. Rama) polveutuivat auringosta. Kosala soti ahkerasti naapuriensa kanssa Gagnesin hallinnasta valloittaen Kasin ja sulautuen itse sotien uuvuttamana 200-luvulla eaa Magadhaan. Buddhalaisuudella ja jainalaisuudella oli alueella vahva jalansija.

Sananselityksiä

arjalaiset tai indoarjalaiset = pohjoisesta saapuneita sotaisia paimentolaiskansoja, jotka toivat hevosen mukanaan, kuuluivat indoeurooppalaisiin kulttuureihin

Buddhalaisuus = Buddhan Intiassa perustama rauhanomainen uskonto

Dynastia = Saman suvun hallintokausi

eaa. = ennen ajanlaskumme alkua

eepos = runon muotoon kirjoitettu laaja tarinakokoelma, joka yleensä kertoo sankareista tai sankarillisista tapahtumista esim. Kalevala.

Gagnes = valtava joki, joka virtaa läpi Intian lännestä itään

Jainalaisuus = Intiassa syntynyt uskonto, jossa varotaan vahingoittamasta mitään elävää

Ramayana = Kertoo Ayodhan (Kosala) kruununprinssin Raman ja hänen vaimonsa Sitan seikkailuista. Pariskunta joutuu pakenemaan kotoaan hovijuonittelujen vuoksi. Demonit (pahoja henkiä) ryöstävät Sitan, joka kuitenkin kieltäytyy menemästä naimisiin demoni-kuninkaan kanssa, vaikka tämä tarjoaa rikkauksia ja vaikutusvaltaa. Apinajumala Hanuman auttaa Ramaa pelastamaan Sitan. Sita joutuu tuli-kokeeseen osoittaakseen kansalle puhtautensa. Tuli ei polta Sitaa, koska tämä on viaton. Tarinasta on erilaisia versioita. Rama on tulkittu oikeanmukaiseksi hallitsijaksi, koska hän laittaa valtakuntansa edun vaimonsa edelle. Raman uskotaan olevan Vishnu-jumalan 7. ruumiillistuma eli inkarnaatio. Sita puolestaan on Vishun vaimon valonjumalatar Lakshmin ruumiillistuma (eli jumalatar on hänessä syntynyt ihmiseksi). Sita on horjumattoman uskollisuuden esimerkki. Hindulaiset juhlivat vuosittain Raman ja Sitan häitä.

rituaali = tietyn kaavan mukainen uskonnollinen toimitus

seremonia = juhlallinen toimitus tai hovikäytäntö

sääty = yhteiskuntaluokka, johon ihminen on syntynyt ja joka määrää ihmisen aseman

terrakotta = punertavan ruskeat poltetut lasittamattomat savi esineet ja astiat. Lasite on poltetun saviesineen (eli keramiikan) pinnalla oleva lasimainen ja kiiltävä kerros. Ilman tätä kerrosta keramiikka on haurasta ja imee kosteutta.