Wikijunior Muinaiset kulttuurit/Induskulttuuri

Kuva tämänpäivän Induslaaksosta

Kulttuuripiiri: Intialaiset kulttuurit

Ajankohta: noin 3300 - 1700 ennen ajanlaskumme alkua

Indusvirran jokilaakso on eräs niistä hedelmällisistä jokilaaksoista joihin syntyi jo varhain kehittynyt kulttuuri.

Alkuperä ja sijainti

Kulttuurin keskeinen alue ja sen keskuspaikkoja ja kaupunkeja

Induskulttuurin alkuperä ei ole erityisen salaperäinen, sillä varhaisia merkkejä kulttuurin kehittymisestä näkyy kukkuloilla jokilaakson ympäristössä jo paljon ennen korkeakulttuurin syntyä.

Eräs varhaisimmista maanviljelyskylistä tunnetaan nimellä Mehrgahr (ks. kartta). Siellä alettiin harjoittaa maanviljelystä jo 7000 eaa ja kauppaa käytiin jo melko laajalla alueella. Asukkaat olivat puolipaimentoilaisia. Ihmiset asuivat mutatiilitaloissa. Alueelta on löydetty naisveistoksia, jotka lienevät saaneet vaikutteita Lähi-Idästä.

Kulttuuri ei rajoittunut pelkästään Indusjokilaaksoon. Se sijaitsi lähinnä nykyisen luoteis-Intian, Pakistanin ja Afganistanin alueilla. Laajimmillaan kulttuurin vaikutus ulottui idässä Delhin tienoille, etelässä Mumbain tienoille, pohjoisessa Himalajalle asti ja lännessä Iranin rajalle.

Jokilaaksossa virtasi muinoin rintarinnan kaksi jokea. Nykyisestä Induksesta hieman itään virtasi muinainen Saraswati , joka on sittemmin kuivunut (noin 1900 eaa.). Enin osa (500-600 kpl) Indus kulttuurin keskuksista sijoittuikin muinaisen Saraswatin ja sen sivujokien rannoille (kun Induksen ja sivujokien rannoilta on löydetty vain noin 90-95 kylää tai kaupunkia). Toisinaan puhutaankin Indus-Sarawati kulttuurista.

Elämää jokilaaksossa

Mohenjo-Daron kylpylä.

Jokilaaksoon kehittyi jo varhain maanviljelystä, joka perustui tehokkaaseen kastelujärjestelmään. Eräissä kaupungeissa oli vesijohto- ja viemäröintijärjestelmä, jonka on sanottu peittoavan vielä monet nyky-Intian kaupungit. Ilmiselvästi niiden asukkaat nauttivat puhtaudesta. Niissä oli selkeä asemakaava eli kadut oli sijoitettu järjestelmällisesti eivätkä ne poukkoilleet sinne tänne. Asemakaava noudatti ns. ruutukaavaa.

Monikerroksiset talot oli rakennettu tasakokoisista poltetuista tiilistä. Useimmissa oli kaivo ja kylpyallas. Kaupungit jakautuivat eri ammattien asuinalueisiin ja olivat linnoitettuja, mutta viitteitä varsinaisesta sodan käynnistä tai suurista hallitsijoista ei ole saatu. On oletettu kulttuurin olleen melko tasa-arvoinen verrattuna muihin ajankohdan kulttuureihin.

Tärkeimpiä keskuksia lienevät olleet Mohenjo-Daro ja Harappa (ks. kartta). Mohenjo-Darossa on arvioitu olleen 35000-41000 asukasta eli hieman vähemmän kuin nykyään vaikkapa Savonlinnassa tai Riihimäellä. Molemmat suurimmista keskuksista sijaitsivat Induksen rannalla. Kulttuurin tiedetään käyneen kauppaa Kaksoisvirranmaan sekä pohjoisen (nyky-Uzbekistan) kaupungistuneen Margianakulttuurin (2300-1800 eaa.) asukkaiden kanssa, joten sillä oli kansainvälisiä yhteyksiä. Kaksoisvirran maassa kulttuuri tunnettiin todennäköisesti nimellä Meluhha.

Intialainen riisi

Riisi kesytettiin yhtä lailla Himalajan rinteillä Intiassa kuin myös erikseen Kiinassa. Riisin perimä jakautuu näihin kahteen haaraan. Riisi kesytettiin Intiassa noin 5400-4500 eaa. Riisiä viljeltiinkin myös induskulttuurin viljelyksillä, vaikka se on tunnettu jo ennen sitä. Myöhemmin riisi mainitaan intialaisessa eepoksessa Rigvedassa, joka on vedalaisen aikakauden synnyttämä.

Riisin ohella dravidojen ruokavalion perustana olivat ohra, liha, kala ja maitotuotteet.

Kirjoitus ja uskonto

Induskulttuurin sinettejä

Induskulttuurin kirjoitus tunnetaan lähinnä heidän jälkeenjättämistään sineteistä. Sitä ei ole kyetty vielä tulkitsemaan. On kuitenkin epäilty, että kulttuurin väestö olisi puhunut dravidakieltä, jonka sukulaisia löytyy nykyään lähinnä etelä-Intiasta. Ongelmana on, että tekstin pätkät ovat hyvin lyhyitä.

Induskulttuurin piiristä on löydetty sekä äitijumalattaren, sarvipäisen mietiskelijän ja tanssivan jumalan kuvia joko patsaina tai sineteissä. Niitä on epäilty nyky-hindulaisetn Sivan ja äitijumalattarien esikuviksi.

Häviäminen

Induskulttuuri hävisi salaperäisellä tavalla. Syyksi on epäilty esimerkiksi luonnonmullistuksia kuten kuivuutta (Saraswatin kuivuminen sijoittuu samoihin aikoihin) ja sotaisia valloittajia (kenties arjalaiset kansat - pohjoisempi Margianakulttuuri katosi heidän painostuksestaan), mutta kulttuurin katoamisen syistä ei ole päästy yksimielisyyteen.

Kulttuuri ehti kuitenkin rappeutua jo jonkin aikaa ennen katoamistaan ja häviäminen vei aikaa kenties parisen sataa vuotta.

Sananselityksiä

arjalaiset kansat = Sotaisia paimentolais kansoja, joiden on oletettu lähteneen liikkeelle nykyisen etelä Venäjän alueelta ja levittäytyneen laajalle alueelle Euroopasta Intiaan.

eaa. = ennen ajanlaskun alkua

puolipaimentolaiset = harjoittavat puoliksi paimentolaisuutta ja puoliksi maataloutta

ruutukaava = kaupungin korttelit muodostavat ikään kuin ruutuja, jotka näkyvät sen karttaa tarkasteltaessa. Tämä tekee siitä helposti suunnistettavan.

Saraswati = muinoin kuivunut joki (tunnetaan myös nimellä Ghaggar-Hakra) Pakistanin ja Intian raja-alueella, joka todennäköisesti virtasi Intian ja Pakistanin rajalla nykyään sijaitsevan Tharin (eli Cholistanin) aavikon alueen läpi. Tarkoittaa myös intialaista tiedon jumalatarta (Intiassa monet joet ovatkin jumalattaria tai jumalattaret jokia, Saraswati vain on lakannut olemasta joki). Myöhempi intialainen eepos Mahabharata kertoo joen kuivuneen aavikoksi. Kuivumiselle on oma uskonnollinen selitys jumaltarussa, jossa Sarawati jumalatar piiloutuu vihollisiltaan virratakseen maan alla. Kuivuminen on kenties alkanut hiljalleen jo ennen Indus kulttuurin huippukautta ja vähitellen joessa on virrannut yhä vähemmän vettä. Tänäkin päivänä entisessä jokilaaksossa virtaa yhä hieman vettä sadekaudella (monsuuni).