Esihistorialliset eläimet/Paraceratherium

Paraceratherium.

Paraceratherium (aiemmin myös: Indricotherium, Baluchitherium) oli valtavan suuri sarvikuonon sukuinen kavioeläin. Se söi puista niiden lehtiä. Laji katosi luultavasti ilmaston kuivumisen ja uusien saalistajien takia.

Milloin ja missä eli

Paraceratheriumin löytpöaikkoja: useimmat subtropiikissa ja lämpimänlauhkean alueen eteläosissa.

Maailma 30 miljoonaa vuotta sitten. Huomaa, että Assiassa oli tuohon aikaan vetisempää - ja kosteimman kauden järvet eivät näy tämän aikakauden kartassa.

Laji eli oligoseenikaudella noin 35 - 24 miljoonaa vuotta sitten. Paraceratherium eli Keski-Aasiassa ja sen ympäristössä, ja Euroopassakin.

Evoluutiohistoria

Paraceratheriumiinn johtava kehityslinja alkoi jo ennen varhaista eoseenia. Sinä

aikana eli myöhemmille Paraceratheriumeille kaukaista sukua ollut Hyrachus eximius.

Paraceratherium kokovertailussa: aikuiset ihmiset, kirahvi ja Paraceratherium

Hyracodontit ja sarvikuonojen sukuiset erkaantuivat eoseenilla omiin kehityslinjoihinsa.

Paraceratheriumin vertailua suurimpiin dinosauruksiin ja nisäkköisin.

Evoluutiotutkijoiden mukaan hyvin varhainen Paraceratheriumin edeltäjä Pappaceras confluense eli noin 50 miljoonaa vuotta sitten eoseenilla. Noin 45 miljoonaa vuotta sitten? eli Forstercooperia.

Tämän kehittyessä kehityslinjjasta erkaantuivat eoseenin vuosimiljoonien aikana mm Juxia sharamurenensis ja Urtinotherium intermedium. Nämä olivat jo malko läheistä sukua Paraceratheriumille.

Ensimmäinen Paraceratherium, Paraceratherium gnangeri ilmaantui 34 miljoonaa v sitten. Mutta se ja monet muut varhasiet paraceratheriumit katosivat noin 28 miljoonaa v sitten. Noin 25 - 23 miljoonaa v sitten katosivat myöhemmätkin Paraceratheriumit.

Kuvaus

Paraceratheriumilla oli pitkä kaula tosin kuin sarvikuonoilla. Silloin se muistutti omalla tavallaan kirahvia.

Eräänlainen kirahvin kaltainen, norsua suurempi sarvikuono siis. Sillä ei ollut silti sarvia. Luultavasti sillä oli jonkinlainen kärsä.

Paraceratherium kuului kavioeläimiin. Vastasyntynytkin painoi 250 kg.

Täysikasvuisen paino jopa 15 - 20 , joskus jopa 30 tonnia. Pituus jopa 7.4 metriä. Säkäkorkeus 4.8 metriä, kahta aikuista korkeampi. Kallo 1.3 metriä pitkä.

Suuri koko ja mahdollinen laumaelämä antoi sille tehokasta suojaa tuon ajan petoja vastaan.

Monesti sanotaan, että Paraceratherium olisi ollut suurin maanisäkäs. Se ei ole totta.

Forstercooperta totadentata oli keski-eoseenin aikainen paraceratheriumin edeltäjä josksu 45 milljoonaa vuotta sitten.

Vaikka Paraceratherium olikin hyvin suuri, suurimmat Paleoloxodon-elefantit olivat joskus sitä isompia.

Paraceratherium oli kasvissyöjä. Pitkästä kaulastaan päätellen se söi lehtiä ja muita pehmeitä osia puista.

Elinalue

Paraceratherium eli Euroopassa ja Aasiassa eteläisllä ja keskileveyksillä. Se ei elänyt noin 50 leveysesteen pohjoispuolella tai aivan tropiikissa.

Elinympäristö oli lämpimänlauhkeaa ja subtropiikkia.

Paraceratheriumeita on löydetty seuraavilta alueilta: Nykyiset Kiina, Mongolia, Intia, Pakistan, Kazakstan, Georgia, Turkki, Romania, Bulgaria ja muut Balkanin maat pitkin syntyvää Alppien-Himalajan vuoristoaluetta.

Paraceratheriumia tavattiin harvapuiselta aavikolta tiheisiin subtrooppisin metsiin. Kiinan ja Mongolian puut olivat mm koivua, jalavaa, tammea ja muita lehtipuita. Mutta kazakstanissa ja siperiassa pähkinäpuita.

Paraceratherium lienee vaatinut savannia vastaavalla alueella noin 10 - 30 kertaa suuremman alan kuin kirahvi, joka olisi 400 - 4000 km2 luokkaa. paraceratherium olsi syönty ehkä 700-1500 kg lehtiä päivässä. Yhtä aikaa eli luultavasti enimmillään noin 5 000 - 50 000 Paraceratheriumia.

Miksi katosivat

Suuret eläimet ovat alttiita katoamaan elämän historiassa: muistetaan miten liitukauden dinosauruksetkin hävisivät osin siksi, kun olivat niin suuria ja eivät senkään takia kestäneet katastrofin luomaa rajua ympäristön muutosta.

Luultavasti Paraceratheriumin raskausaika oli pitkä niin kuin monesti suurilla eläimillä. Tämä saattoi vaikuttaa lajin sukupuuttoon: Paraceratherium ei lisääntynyt nopeasti, pieni kanta oli häviämiselle altis.

Oligoseenin lopulla-mioseenin alussa tapahtui ilmaston ja kasvillisuuden muuttumista. Viileni, jäätiköitä ilmestyi aiempaa laajemmalle alalle. Alkoi kuivua: aavikot laajenivat, ruohokasvit yleistyivät. Varsinkin Aasiassa järviä kuivui.

Mioseenin ja oligoseenin rajalla oli merkittävä viileneminen, jota kutsutaan nimellä Mi-1.

Nämä rajut ympäristön muutokset lienevät harvinaistaneet paljon Paraceretheriumin elintilaa.

Joidenkin mukaan kehittyvät norsueläimet, gomphoteerit muuttivat kasvillisuutta Paraceratheriumille epäedulliseksi.

Isoja saalistajia saapui noin 23 - 16 miljoonaa vuotta sitten Afrikasta Aasiaan.

Näitä olivat muun muassa "koirakarhu" Amphicyon ja "hyeenakissa" Hyainailouros.

Nämä uudet saalistajat saattoivat olla paikallisia suurempi varaa Paraceratheriumille.