Esihistorialliset eläimet/Sapelihammas

Sapelihammaskissat olivat esihistoriallisella ajalla eläneitä suuria kissamaisia petoja.

Niillä oli pitkät kulmahampaat. Sapelihammas oli voittamaton ase suuren saaliseläimen lamauttamisessa.

Saalistukseen erinomaisesti soveltuvat sapelihampaat kehittyivät monta kertaa eri nisäkäslajeille kenotsooisella kaudella.

Muista: Osa suuria kissapetoja muistuttaneista sapelihampaisista pedoista ei ollut varsinaisia kissaeläimiä.

Sapelihampaat evoluutiossa

Sapelihampaita pidetään yleensä sopeutumana suurten eläinten metsästykseen.

Sapelihampaat olivat yleisiä eoseenista pleistoseenille eli noin 42 miljoonaa - 11 000 v sitten.

Varsinkin mioseenilla ja plioseenilla n. 15 - 2.5 miljoonaa v sitten eli monia eri sukuisia sapelihampaisia petoja.

Edeltäjiä

Sapelihampaita oli jo kauan ennen nisäkkäitä: terapsidilajeihin kuuluvilla gorgonopsideilla permikauden lopussa noin 272 - 250 miljoonaa v sitten oli pitkät, terävät hampaat.

Varhaisista liitu-paleoseenin nisäkkäistä Jotkut Deltatherium-lajitkin omasivat "pitkiä hampaita"

Varhaisia "hyeenamaisia" sapelihampaisia peroja

Varhaisella-keskieoseenilla Machaeroides "tikarinkaltainen" kuului hyeenamaisiin Oxyaenidae-lajeihin, jotka olivat varhaisen eoseenikauden petoja. Apataelurus lie kuulunut samaan ryhmään.

Valesapelihammastiikerit

Hieman kaukaisempia sapelihampaisia sukulaisia olivat "väärät sapelihammastiikerit ". Nämä ilmaantuivat noin 40 miljoonaa vuotta sitten. Ne eivät olleet kissaeläimiä, vaikka muistuttivatkin näitä.

Barbourofelidit muistuttivat kissaeläimiä, ollen tehokkaita saalistajia, elivät n 37 - 10 miljoonaa v sitten.

Nimravidit (Nimravidae), joita ei elänyt enää plioseenikaudella, elivät 40 - 20 milj v sitten. Ilm katosivat ilmastonmuutosten takia, myös koska kilpailivat nousevien sapelihamamskissojen kanssa ja jäivät tappiolle. Näitä olivat mm Nimravus ja Dinictis. Nimravideja ei saa sekoittaa myöhempään Nimravides-sukuun.

Pussieläimiä, joilla sapelihampaat

Myös muut kuin kissojen sukuiset pedot kehittivät joskus sapelihampaita.

N 50 miljoonaa v siten eli "pussikissa" Thylacodon ja 40 miljoonaa v sitten Pseudonectes, molemmat Thylacodontidae-heimon pussieläimiä.

Pussieläimiin kuulunut "pussikissa" Thylascosmilus muistutti kissaeläimiä ja omasi pitkät sapelihampaat Laji eli myöhäismioseenilla ja plioseenilla Pohjois-Argentiinassa, etelä-Amerikassa. Australiassa eli jonkin aiaka ihmisen tulon jälkeenikin "pussileijona" Thylacoelo. Se muistutti enemmän karhua kuin varsinaisia kissapetoja.

Machaironodontinae - monia sapelihampaisia kissapetoja

Machaironodontit olivat varhaisia nykyisiä kissaeläimiä. Monilla näistä oli

"ajan hengen mukaisesti" sapelihampaat tahokkaaseen saalistukseen. Noin 20 miljoonaa vuotta sitten eli Pseudaelurus, varhainen kissa. Tämän uskotaan olleen kaikkien nykyisten kissaeläinten esi-isä. Jo noin 18 miljoonaa vuotta sitten erkani Homotheriumiin ja Smilodoniin, jääkautisiin suurpetoihin vienyt linja.

Noin 10 miljoonaa v sitten ilmestyivät Nimravides-suvun kissat, vain yksi monista tuon ajan saalistajista. (muista ettei Nimravides ole sama kuin varhaisemmat nimravidit!)

Erään toisen kissasukuhaaran Machairodus "veitsihammas" petoja n 9 - 5.5 miljoonaa v sitten Amerikassa. Niiden kulmahampaat eivät olleet niin pitkiä kuin myöhempien sapelihammaskissojen lajit.

Näistä tai näiden sukuisista kehittyivät Homotherium ja Smilodon. Monia muitakin sapelihammaskissalajeja ilmaantui.

Dinofelis ilmaantui joskus 8-5 miljoonaa vuotta sitten, mutta katosi noin 1.2 miljoonaa v sitten. Sen sapelihampaat eivät olleet niin pitkät kuin muilla tunnetuilla sapelihammakissoilla.

Noin 4.4-3 miljoonaa vuotta sitten ilmaantui Afrikkaan Megantereon, suuri sapelihampainen kissapeto.

Smilodon ja Homotherium

Tunnetuin sapelihampainen kissaeläinpeto oli Smilodon, joka oli sukua nykyisille tiikereille. Smilodon fatalis oli leijonaa

vahvempi ja raskaampi. Se oli yksi vaarallisimpia jääkauden ajan eläimiä. Se eli Pohjois- ja Etelä-Amerikassa. Laji ilmestyi pleistoseenin alussa, noin 2.5 miljoonaa vuotta sitten. Smilodonin uskotaan haavoittaneen saalistaan sapelihampaita, ja vuodatteneen sen kuiviin. Smilodon oli hieman karhua muistuttanut, koska sillä oli rotevat eturaajat. Mutta se oli kissamaisen notkea. Smilodon hyökkäsi väijytyksestä saaliinsa kimppuun. Se ei lie olleen nopea juoksija.

Smiodoniakin vaarallisempi peto oli pantterimainen Homotherium. Laji ilmaantui 2.5 miljoonaa vuotta sitten. Sen sapelihampaat olivat vahvemmat kuin Smilodonilla, ja se oli nopea juoksija. Sen uskotaan tosin kuin Smilodonin, käyneen suoraan saaliinsa kurkkuun niin kuin leijonat tekevät. lisäksi se saalisti joukkona. Homotherium pyydysti mm mammutin poikasia, antilooppeja, mutta eläimiä ja mahdollisesti myös ihmisiä ja näiden sukuisia. Dinofelis oli ehkä leopardia muistuttanut sapelihammaskissa.

Milloin katosivat

Viimeiset sapelihammaskissat elivät jääkauden lopussa joskus 10 000 vuotta sitten. Tästä huolimatta esim Paraguayssa on joskus väitetty tällaisiä nähdyn nykyaikanakin.

Miksi menestyksekkäät pedot katosivat ?

Sapelihammaskissojen katoaminen johtui luultavasti ihmisestä. Ihminen metsästi nämä itselleen hyvin vaaralliset eläimet ehkä suoraan sukupuuttoon. Toinen vaihtoehto on, jotta ihminen tappoi näiden riistaeläimet. Näihin viitata se, että sapelihammaskissat näyttävät hävinneen ensin Afikasta, sitten muualta Vanhalta mantereelta ja viimeisenä Amerikasta.

Kisseläinten taljoilla oli merkitys muinoin: olivat päälliköille ja poppamiehilel voiman ja valaln symboleja. Näin petoja saatettiin metsästää ahkerasti.

Myös jääkauden lopun suuret ilmastonmuutokset vähensivät sapelihammaskissojen saaliseläinten elinalueita, ja näin vaikuttivat lajien katoon. Eri alueilla muutokset olivat erilaisia. Sapelihamamskissoja pidetään monesti melko erikoistuneine tiettyihin saaliseläimiin, mikä vaikeutti lajien säilyvyyttä. Esimerkiksi Kaliforniassa tehtyjen tutkimusten mukaan metsien väheneminen supisti sikäläisten sapelihammaskissojen elinalueita.