Siirry sisältöön

Matematiikka/Erilaisia funktioita

Wikikirjastosta

Funktion jokaisella määrittelyjoukon alkiolla on täsmälleen yksi kuva johonkin maalijoukon alkioon. Niitä maalijoukon alkioita, joilla on kuva johonkin määrittelyjoukon alkioon, kutsutaan arvojoukoksi. Funktion määrittelyjoukolla tarkoitetaan niitä alkioita, joille funktio on määritelty. Maalijoukkoon kuuluvat ne alkiot, joille funktion arvot voivat osua. Funktio ei kuitenkaan välttämättä osu kaikkiin maalijoukon alkioihin; sen sijaan funktio osuu kaikkiin arvojoukon alkioihin. Esimerkiksi merkintä tarkoittaa sellaista funktiota , jonka määrittelyjoukko on (ennen nuolta) ja maalijoukko (nuolen jälkeen). Huomaa, ettei merkintä kerro arvojoukosta mitään (paitsi sen, että arvojoukko on maalijoukon osajoukko, mikä on aina tosi).

Funktio on injektio, kun kaikilla sen arvojoukon alkioilla on täsmälleen yksi kuva funktion määrittelyjoukossa. Funktio on surjektio, kun sen maalijoukko on sama kuin sen arvojoukko. Kun nämä molemmat ehdot täyttyvät, on funktio bijektio.

Vakiofunktiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vakiofunktiot ovat muotoa . Vakiofunktio saa kaikilla muuttujan arvoilla saman arvon. Funktion määrittelyjoukko on ja arvojoukko on . Funktion määrittelyjoukoksi voidaan määritellä jokin suppeampikin joukko. Funktion maalijoukoksi voidaan määritellä mikä tahansa joukko, joka sisältää arvon k.

Suorat ovat muotoa , missä on suoran kulmakerroin. Suoran kulmakerroin kertoo sen, kuinka paljon y-akselilla liikutaan, kun x-akselilla mennään yksi eteenpäin. Kulmakerroin saadaan siis myös kaavasta . Vakio b kertoo, millä y:n arvolla suora leikkaa y-akselin (). Suora on nouseva kulmakertoimen ollessa positiivinen ja laskeva kulmakertoimen ollessa negatiivinen. Kun kulmakerroin on nolla, suora on vaakasuora ( eli vakiofunktio). Pystysuoralla suoralla ei ole kulmakerrointa, ja se on muotoa . Suoran nollakohta voidaan ratkaista helposti asettamalla funktion arvoksi nolla: , joten . Jos suora ei ole pystysuora, se on määritelty reaalilukujen joukossa. Lisäksi sen arvojoukko ja maalijoukko on reaaliluvut, kun suora ei ole vaakasuora.

Paraabelit ovat muotoa , missä . Paraabeli on ylöspäin aukeava, kun ja alaspäin aukeava, kun . Paraabelin määrittelyjoukko on kaikki reaaliluvut, mutta sen arvojoukko on ylöspäin aukeavissa paraabeleissa ja alaspäin aukeavissa , missä a on funktion arvo huipulla, sillä paraabelilla ei ole arvoja joko huipun ylä- tai alapuolella riippuen paraabelin tyypistä. Paraabeli on peilikuva huipulle piirretyn pystysuoran suhteen. Paraabeli ei ole injektio: esimerkiksi perusparaabelin muuttujan arvoilla ja saadaan sama funktion arvo , koska .

Eksponentti- ja logaritmifunktiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eksponenttifunktiot ovat muotoa , missä a on vakio, . Eksponenttifunktion määrittelyjoukko on reaaliluvut ja arvojoukko on positiiviset reaaliluvut. Eksponenttifunktio ei voi saada negatiivisia arvoja edes negatiivisilla muuttujan arvoilla, sillä .

Logaritmifunktio on muotoa , missä a on vakio, . Logaritmifunktion arvojoukko on reaaliluvut ja määrittelyjoukko positiiviset reaaliluvut. Logaritmifunktion ja eksponenttifunktion välillä on seuraava suhde: . Koska eksponenttifunktio ei voi saada negatiivisia arvoja eikä nollaa, ja tämän takia logaritmifunktio on määritelty vain positiivisilla luvuilla. Funktiossa a:ta kutsutaan logaritmin kantaluvuksi. Merkintöjä: (missä on Neperin luku) ja .

Sini- ja kosinifunktiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sini- ja kosinifunktiot ovat samankaltaisia funktioita, koska kosini tarkoittaa komplementtikulman siniä. Funktioiden ja määrittelyjoukko on reaaliluvut ja arvojoukko . Koska funktiot ovat aaltoilevia, on yhtälöille muotoa ääretön määrä ratkaisuja. Yhtälöiden ratkaisut saadaan kaavoista ja . Sini- ja kosinifunktion perusjakso tarkoittaa yhtä aaltoa. Perusjakson aikana funktio saa siis sekä suurimman että pienimmän arvonsa, ja perusjakson molempien päätepisteiden arvot ovat samat.

Ympyrä, ellipsi ja hyperbeli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ympyrää, ellipsiä ja hyperbeliä yhdistää se, että niiden yhtälöissä on termi . Ympyrän yhtälö on muotoa , missä keskipiste ja säde . Ellipsin yhtälö on muotoa , missä a ja b ovat puoliakselit. Hyperbelin yhtälö on muotoa . Hyperbelillä on asymptootit, joilla tarkoitetaan käyriä (hyperbelin tapauksessa suoria), joita hyperbeli lähestyy, muttei saavuta. Ympyrällä tarkoitetaan sellaista pistejoukkoa, jonka etäisyys tietystä pisteestä (keskipisteestä) on aina sama. Ellipsi puolestaan on "litistynyt ympyrä".

Yhdistetty funktio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdistetty funktio: , missä f sisäfunktio ja g ulkofunktio. Esimerkiksi voidaan tulkita yhdistettynä funktiona, jonka ulkofunktio on ja sisäfunktio ja tällöin . Sisäfunktion määrittelyjoukko kuvautuu ulkofunktion maalijoukolle: kun on sisäfunktio ja ulkofunktio, niin .

Käänteisfunktio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun ja , niin f ja g ovat toistensa käänteisfunktioita. Esimerkiksi sini- ja arkussinifunktiot ovat toistensa käänteisfunktioita. Funktion f käänteisfunktiota merkitään usein . Funktion määrittelyjoukko on f:n arvojoukko ja arvojoukko on f:n määrittelyjoukko. Funktiot ja ovat toistensa peilikuvat suoran suhteen. Siis jos funktiolla on leikkauspiste käänteisfunktionsa kanssa, on se suoralla ja koordinaatit ovat samat. Funktiolla voi olla käänteisfunktio vain, jos se on bijektio: jos funktio ei olisi surjektio, kaikille käänteisfunktion määrittelyjoukon alkioille ei olisi kuvaa arvojoukossa ja jos funktio ei olisi injektio, jollekin käänteisfunktion määrittelyjoukon alkiolle olisi useampi kuva arvojoukossa. Nämä eivät ole funktiossa mahdollisia.