S2 Demokraattinen yhteiskunta/Poliisi, rikoksen tutkinta ja rikosprosessi

Wikikirjastosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Poliisin tehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Finland police car (1).jpg

Poliisin virkana on oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen valvominen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden kunnossapitäminen sekä rikosten ennalta estäminen, paljastaminen, selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen. Poliisi toimii turvallisuuden ylläpitämiseksi yhteistyössä muiden viranomaisten sekä asuinalueiden ja asukkaiden kanssa ja huolehtii tehtäviinsä kuuluvasta ulkopuolisesta yhteistyöstä. Poliisi toteuttaa lisäksi lupahallintoon liittyvät ja muut sille laissa erikseen säädetyt toimet sekä luovuttaa jokaiselle tehtäväpiiriinsä kuuluvaa apua. Jos on perusteltua syytä olettaa henkilön kadonneen tai joutuneen onnettomuuden uhriksi, poliisin on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin henkilön löytämiseksi. Suomessa poliisiin jokainen suhtautuu varmasti eri tavalla, mutta yleisesti poliiseihin suhtaudutaan turvallisuuden tuojana. Heitä kunnioitetaan Suomessa.

Poliisin pakkokeinot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pakkokeinoja käytetään rikoksen selvittämiseksi, rikosprosessin häiriöttömyyden turvaamiseksi ja rikollisen toiminnan jatkamisen estämiseksi. Kotietsintä on rikostutkinnassa käytettävä pakkokeino, jossa normaalisti suojattuun kotirauhan piiriin tunkeudutaan asukkaan tahdosta riippumatta. Rikospaikan eristys on rikoksen tapahtumapaikan “piilotus” yleisöltä tai muilta sivullisilta. Tähän sillä on lakiin perustuva oikeus. Eristämisen merkkinä on usein liputusnauhat.

Pakkokeinolaki antaa oikeuden poliisille ottaa kiinni epäilty henkilö joka on tehnyt rikoksen, ja pidättää hänet. Poliisi voi pitää epäiltyä vuorokauden enintään, jonka jälkeen tapahtuu vapautus tai pidätys. Kiinniotto saa kestää maksimissaan 12 tuntia. Jotta kiinniotto voi jatkua yli 12 tuntia, on oltava edellytykset kiinniotetun henkilön pidättämiseksi. Pidätyksessä on kolmen vuorokauden määräaika ja tämän jälkeen epäilty voidaan oikeuden päätöksellä vangita, mutta siihen tarvitaan vahvat perusteet.

Poliisin voimakeino on fyysisen voiman käyttöä vastarinnan murtamiseksi. Voimankäytöksi lasketaan myös poliisikoiran käyttö. Tilanteessa toimiva poliisi päättää lain ja ohjeistusten mukaisesti, alkaako poliisi painia, käyttääkö etälamautinta, paprikakaasua vai patukkaa. Voimakeinot ovat viimeinen mahdollinen keino ja niiden tarkoitus on lievimmällä määrällä päästä päämäärään.

Erilaisia poliiseja ja poliisiviranomaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aivan normaalin poliisin lisäksi on olemassa esimerkiksi keskusrikospoliiseja sekä suojelupoliiseja.

Keskusrikospoliisi tutkii järjestäytynyttä rikollisuuta, kansainvälistä rikollisuutta, talousrikoksia ja terrorismirikoksia. He kehittävät myöskin rikoksentorjunnan menetelmiä.

Emblem of the Finnish Security Intelligence Service.svg

Suojelupoliisi eli supo torjuu terrorismia, vastavakoilee ja työskentelee turvallisuuden parissa. Heillä on n. 220 työskentelijää, ja heidän toiminta on salaista.

Paikallispoliisiin tehtäviä on ylläpitää yleistä järjestystä ja turvallisuutta, toimia rikollisuuden ennalta estämiseksi, tutkia rikoksia ja muita yleistä järjestystä tai turvallisuutta vaarantavia tapahtumia, ohjata ja valvoa liikennettä sekä toimia liikenneturvallisuuden edistämiseksi ja suorittaa muut poliisille säädetyt tai määrätyt tehtävät. He hoitavat myös lupa-asiat, kuten passit ja ajokortit.

Järjestyspoliisi valvoo järjestystä ja turvallisuutta, vastaa hälytyksiin, valvoo liikenettä sekä heitä näkyy julkisilla paikoilla.

Rikospoliisi tutkii huume- ja väkivaltatapauksia. He selvittävät, ja tutkivat rikoksia.

Europol, eli EU-maiden poliisien yhteinen yhteenliittymä, joka aloitti toimintansa vuonna 1999. Sen päätavoitteita ovat huumekaupan, laittoman maahanmuuton, nettirikollisuuden, ihmiskaupan, rahanpesun sekä muunlaisen rajat ylittävän rikollisuuden estäminen.

Interpol, eli kansainvälinen rikospoliisijärjestö. Se toimii jäsenmaidensa rikospoliisien yhteistyön kehittämiseksi. Rikollisten valvontaa varten järjestöllä on muun muassa kansainvälisistä rikollisista keskuskortisto. Suomi liittyi 1928.

Poliisilaki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliisin toiminta ei saa perustua mielivaltaan. Poliisin on toimittava asiallisesti ja puolueettomasti sekä sovinnollisuutta edistäen. Tämä periaate tarkoittaa sitä, että kaikkia asiakkaita on kohdeltava tasapuolisesti.Poliisin tulee ensisijaisesti neuvoin, kehotuksin ja käskyin pyrkiä ylläpitämään yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Poliisi ei saa puuttua kenenkään oikeuksiin enempää kuin poliisin tehtävän suorittamiseksi on tarpeen. Poliisin toimenpiteet on suoritettava aiheuttamatta suurempaa vahinkoa tai haittaa kuin on välttämätöntä tehtävän suorittamiseksi

Rikosprosessi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rikosprosessi kokonaisuudessaan koostuu esitutkinnasta, syyteharkinnasta, oikeudenkäynnistä sekä rangaistuksen täytäntöönpanosta. Rikosprosessin tarkoituksena on selvittää, onko tapahtunut rikos ja kuka siihen on syyllistynyt. Siinä voi myös halutessaan pyytää Rikosuhripäivystyksen tukihenkilön mukaan poliisilaitokselle, sovitteluun ja oikeudenkäyntiin oheisella yhteydenottopyyntölomakkeella . Tukihenkilön kanssa voi keskustella kokemastaan rikoksesta . Hän tukee ja neuvoo ajantasaisesti, opastaa oikeusavustajan hankinnassa ja auttaa muissa käytännön järjestelyissä.

Rikoksen tutkinta alkaa esitutkinnalla (jonka tekee poliisi), missä selvitetään teko-olosuhteet, aiheutuneet vahingot, osalliset ja rikos. Jotkut rikosasiat käsitellään myös ilman varsinaisia esitutkintatoimenpiteitä suoraan sakolla.

Sitten on syyteharkinta, jossa syyttäjä arvioi, onko tapahtunut rikosta ja pitääkö nostaa syyte.

Viimeinen vaihe on rangaistuksen täyttöönpano. Sen ottaa käyttöön rikosseuraamuslaitos. Rangaistukseksi oikeudesta voi tulla esimerkiksi sakko, ehdollinen vankeus, vankeusrangaistus, yhdyskuntapalvelu sekä valvontarangaistus.