Kutsumerkki radioliikenteessä on radiolähettäjän yksilöivä tunnus. Yksilöiviä tunnuksia on mm. laivoilla ja GMDSS:ää käyttävillä suurehkoilla veneillä sekä yksitäisillä sotilailla kuin myös pätevyystodistuksettomien ja radiolähetysluvattomien radioiden käyttäjillä, vapaaradisteilla.

Ennen suomen kielessä nykyistä kutsumerkkiä kutsuttiin radioamatööritoiminnassa kutsuhuudoksi.

Amatööriradio

Amatööriradioiden nykyisten kutsumerkkien järjestelmä on peräisin 1. tammikuuta 1929 toteutetusta kansainvälisestä kutsumerkkisuudistuksesta. Jokaisella valtiolla on oma järjestelmänsä, mutta järjestelmän periaatteet ovat samanlaiset jokaisessa maassa. Kutsumerkin numeroa edeltävä osa osoittaa valtion ja mahdollisesti sen osan tai myös radioamatööriluokan. Radioamastööriluokkia myönnnettyjen oikeuksien perusteella on yleensä kaksi, ensimmäsien ja toisen pätevyysluokan radioamatöörit. On myös maita, missä on kolme tai neljäkin radioamatööriluokkaa.

Suomessa entinen järjestelmä yhdistettiin uuteen järjestelmään siten, että tietoliikenneluokan radioamatöörit saivat perusluokan radioamastöörien oikeudet ja teknillisen luokan radioamatöörit saivat yleisluokan radioamatöörien oikeudet. Sen sijaan määräaikaisen kokelasluokan radioamatöörit eivät määräaikaisina luvanhaltijoina saaneet oikeuksia, vaan heidän tuli ja tulee suorittaa nykyinen perusluokan radioamatööritutkinto tai sitä vaativampi yleisluokan radioamastööritutkinto.

Suomessa nykyään yleisluokan radioamatööri on ensimmäisen luokan radioamatööri ja perusluokan radioamatööri on toisen luokan radioamatööri. Yleisluokan radioamatöörien kutsumerkit eivät eroa perusluokan radioamatöörien kutsumerkeistä. Näin ollen henkiön, joka on suorittanut aikaisemmin perusluokan radioamatööritutkinnon, ei tarvitse vaihtaa kutsumerkkiä toiseen, mikäli hän suorittaa yleisluokan tutkintoon tarvittavan T2-tutkintomodulin aikaisemmin suorittamansa T1-tutkintomodulin täydennykseksi. Tällä on merkitystä mm. radioamastööriyhteystietokannoissa ja QSL-postikorteissa, koska perus- tai yleisluokasta riippumatta on henkilökohtainen kutsumerkki koko ajan sama usein läpi koko radioamatööriajan. Maailman yleisesti tiettävästi nuorin radioamatööri on ollut viisivuotias suorittaessaan yhdysvaltalaien radioamatööritutkinnon. Yksi vanhimmista radioamastööreistä on Yhdysvalloissa ollut 109-vuotias menehtyessään. Suomen mallilla vastaavasti henkilöllä voisi olla vuosisadan ajana sama kutsumerkki, millä hänet tunnistetaan koko maailmmassa.

Joissain maissa kutsumerkistä näkee radioamatööriluokan. Keskeisimmät ero eri maissa luokkien välillä liittyvät oikeuksiin käyttää joitain radioaaltoalueta, oikeuksiin käyttää tiettyä aaltomuotoja liikennöimiseen ja yleensä radiolähetystehoja.

Kutsumerkin etuliitteen jälkeen ennen päätettä on numero. Numero osoittaa alueellista piiriä koko valtion alueella. Yleensä nykyään ei piirillä ole merkitystä, koska kutsumerkin haltija voi muuttaa radioasemansa paikkaa muuttamatta kutsumerkkiä piirin tai entisen piirin mukaiseksi. Manner-Suomessa saa käyttää entisiin lääniperustaisiin piireihin liittviä numeroita 1-9, mutta Ahvenanmaala käytetään 0:aa.

Vesiliikenteen GMDSS:n MMSI - numerotunnuksen tapaan on amatööriradioliikenteessä DMR -dataradioliikennettä, tekstiviestejä ja digitaalista tunnistamista varten kuusinumeroinen luku, missä kolme ensimmäistä numeroa osoittaa valtion, neljäs yleensä voimassa olleen piirijaon 0-9, viides piirin osa-alueen sekä kaksi viimeistä juoksevassa järjestyksessä henkilön.

Vesiliikenne

Laivojen ja suurten veneiden GMDSS:ssä on oma kutsumerkkijärjestelmänsä. Tavallinen kutsumerkki on samantapainen kuin radidoamatöörienkin, mutta kutsumerkissä ei ole maa-aluejakoa 0-9 ennen käyttäjän yksilöivvää päätettä. Vesiliikenteessä on digitaalista tekstiviestittämistä varten olemassa puheradiokutsumerkin lisäksi dataliikennekutsumerkkiä tarkoittava MMSI-tunnus. Kaikissa meri-VHF -radiolähettimissä ei ole tekstiviestittämismahdollisuutta, minkä vuoksi ne eivät tarvitse MMSI-tunnustakaan.

Sotilaallinen toiminta

Muun muassa Ukrainan erikoissotilasoperaatiossa käytetään joukko-osastoon liittymättömiä henkilökohtaisia kutsumerkkejä, mistä osa on muodostunut käyttäjänsä julkiseksi nimimerkiksi. Tätä ennen henkilökohtaisia kutsumerkkejä käytettiin mm. vuoden 2014 sotilaallisissa tapahtumissa Donbassilla.