Ero sivun ”Maanviljely/Maalajit” versioiden välillä

Siirry navigaatioon Siirry hakuun
398 merkkiä poistettu ,  15 vuotta sitten
poistin sisäiset linkit
(Tein Wikipedian pohjalta.)
 
(poistin sisäiset linkit)
 
[[Image:Soil profile.jpg|thumb|300px|Eri maalajien muodostamia maakerroksia.]]
 
'''Maalaji''' on maapallon kiinteää kuorta eli [[kallioperä]]äkallioperää verhoavassa kovettumattomassa maapeitteessä eli [[maaperä]]ssämaaperässä oleva [[geologia|geologinen]] [[kerrostuma]]. Kallioperässä olevia erilaisia koostumuksia kutsutaan [[kivilaji|kivilajeiksi]]; maaperän yhteydessä vastaava käsite on maalaji. Pääosa Suomen maalajeista on syntynyt [[jääkausi|jääkauden]] loppuvaiheessa tai sen jälkeen. Syntytapansa perusteella maalajit jaetaan ''kivennäismaalajeihin'' (minerogeenisiin maalajeihin), ''eloperäisiin maalajeihin'' (organogeenisiin maalajeihin) ja ''kemiallisiin [[sedimentti|sedimentteihin]]''.
 
Maalajiryhmä on useasta maalajista muodostettu ryhmä. Maalajit ryhmitellään syntytavan, niiden sisältämän eloperäisen eli orgaanisen aineksen pitoisuuden ja niiden kivennäisaineksen maalajitteiden määrien eli niiden raekoostumuksen perusteella.
==Kivennäismaalajit==
 
Kivennäismaalajit ovat syntyneet jäätikön kallioperästä irrottamasta ja hienontamasta kiviaineksesta. Kivennäismaalajit voidaan edelleen jakaa ''lajittumattomiin'' [[moreenit|moreeneihin]] sekä ''lajittuneisiin'' maalajeihin. Lajittuneessa maalajissa on vallitsevana yksi tai kaksi maalajitetta. Kivennäismaalajit voidaan myös jaotella ''kitkamaalajeihin'', joiden rakeita pitää koossa rakeiden välinen [[kitka]] (esim. sora ja hiekka) ja ''koheesiomaalajeihin'', joiden rakeita koossapitävänä voimana on sekä kitka että [[koheesio]]. Kivennäismaalajien luokittelu maataloudessa (agrogeologinen luokittelu) perustuu maa-aineksen raekokoon. Suomessa maalajien luokittelun pohjana käytetään [[Albert Atterberg]]inAtterbergin 1900-luvun alussa kehittämää raekokoluokitusta. <ref name="aaltonen">V.T. Aaltonen et al.: Maaperäsanaston ja maalajien luokituksen tarkistus v. 1949. Maataloustieteellinen aikakauskirja 21 (1949):37–66.</ref> Eri raekokoja vastaavat maalajitteet on esitelty kohdassa [[MaalajiMaanviljely/Maalajit#Maalajite|maalajite]].
 
Maalajit nimetään vallitsevan maalajitteen mukaan. Koska kaikki välimuodot ovat mahdollisia, on usein tarpeellista mainita, mihin suuntaan maalaji poikkeaa perustyypistään. Maalajin nimeä täydennetään tällöin seuraavilla lisämääreillä:
* rakenne tiivis (tv)
* rakenne löyhä (lh)
Turvemailla ilmoitetaan myös [[turve|maatumisaste]] H1...H10.
 
===Louhikko ja kivikko===
 
===Soramaat===
'''Soran''' (Sr) vallitseva raekoko on 2–20 mm, ja se sisältää pääasiassa kiviä, soraa ja hiekkaa. Kivet ovat ainakin jossain määrin pyöristyneitä ja puhdaspintaisia. Sora on hyvin vettäläpäisevä maalaji, koska sen hienot ainekset ovat huuhtoutuneet pois. Se on useimmiten ''someroa'' eli [[harjusora]]aharjusoraa, jossa on kiviä 10–50 painoprosenttia, tai rantasoraa. ''Moro'' on [[rapakivi|rapakiven]] rapautuessa syntynyttä soraa.
 
===Moreenimaat===
'''[[Moreeni]]maatMoreenimaat''' (Mr) ovat lajittumattomia tai hyvin vähän lajittuneita maalajeja, joissa on useita tai kaikkia maalajitteita sekaisin. Ne ovat syntyneet jääkaudella jään jauhaessa kalliota tai maalajeja pienemmiksi kappaleiksi, jotka sitten ovat kasautuneet sekaisin. Moreenimaan väri on usein ruskea tai ruskean harmaa, ja sen sisältämät kivet ovat särmikkäitä, ja kivien pintaan on iskostunut hienoainesta. Hienojakoiset ja vähäkiviset moreenimaat soveltuvat myös pelloiksi, muut vain metsämaaksi. Vallitsevan maalajitteen perusteella moreenimaat jaetaan seuraavasti:
* soramoreenimaa (SrMr)
* hiekkamoreenimaa (HkMr)
 
===Hiekkamaat===
[[Image:Lössacker.jpg|thumb|185px|Lössimaata [[Saksa]]ssaSaksassa.]]
'''Hiekkamaat''' (Hk) ovat syntyneet veden lajiteltua moreenimaiden aineksia. Maa-aines on yleensä irtonaista ja rakeet paljain silmin nähtävissä. '''Karkea hiekka''' (KHk) on maalaji, jossa vallitsevana lajitteena ovat 0,6–2,0 mm kokoiset rakeet. Se on viljelyyn kelpaamaton ja metsämaanakin vähätuottoinen, mutta teknisiin tarkoituksiin hyvin käyttökelpoinen. '''Hieno hiekka''' (HHk) on maalaji, jossa 0,2–0,6 mm kokoiset rakeet ovat vallitsevina. Se sisältää hiesua yleensä vähän, mutta savea voi olla 5 painoprosenttia.
 
'''Hietamaat''' (Ht) ovat usein kellanruskeita tai kellanharmaita. Veden voimakkaan kapillaarisen nousun vuoksi (hikevä maa) hietamaat ovat parhaita viljelysmaita. '''Karkea hieta''' (KHt) on maalaji, jonka vallitseva lajite on 0,06–0,2 mm. Sen rakeet ovat vielä paljain silmin nähtävissä. Savilajitetta on yleensä alle 10 painoprosenttia ja hienoa hiekkaa usein melko paljon. '''Hienon hiedan''' (HHt) vallitseva maalajite on 0,02–0,06, ja sen rakeita on vaikea erottaa paljain silmin. Savilajitetta on yleensä alle 20 %. Hieno hieta on pehmeää ja löyhästi kokkareista.
'''Lössi''' on tuulen kerrostamaa hienoa hietaa, jonka raekoostumus Suomessa on 0,02–0,06 mm. [[Keski-Eurooppa|Keski-Euroopan]]Euroopa lössikerrostumien raekoostumus on 0,01–0,05 mm. Suomen lössikerrostumat [[Salpausselkä|Salpausselkien]] alueilla syntyivät pian jääkauden jälkeen ennen kuin kasvillisuus sitoi maa-ainekset paikalleen. '''Liejuinen hieta''' (ljHt) sisältää liejua 2–6 painoprosenttia. Pienikin eloperäisen maalajin osuus vaikuttaa paljon maan fysikaalisiin ja kemiallisiin ominaisuuksiin. '''Lietehieta''' on syntynyt tulvan aikana, kun hietaan on sekoittunut eloperäistä ainesta.
 
===Hiesumaat===
'''Hiesun''' (Hs) vallitseva maalajite on 0,002–0,02 mm, ja se on väriltään vaalean harmaata. Saveksen osuus on tavallisesti 20–30 painoprosenttia. Kuivan hiesukappaleen voi hienontaa sormin. Kostean kappaleen voi taputella kittimäiseksi, mutta kappale murtuu heti, jos sitä yrittää venyttää. Hiesu ei ole sitkeää eikä muovailtavaa. Yleisimpiä ovat maalajit, joissa on hiesua 40–60 %. Tällaisia ovat hietainen hiesu, savinen hiesu ja liejuhiesu. Hiesun kansanomaisia nimityksiä ovat juoksusavi, hyllysavi ja aulu.
 
'''Liejuhiesu''' (ljHs) eli urpahiesu sisältää liejua 2–6 painoprosenttia. Sitä tavataan yleisesti [[Pohjanmaa]]llaPohjanmaalla. Kuivana liejuhiesu on hiesua kovempaa ja rakoilevampaa. '''Hiue''' (He) on maalaji, jossa hiesua on alle 50 %, hietaa ja hiekkaa 20–50 % ja savesta alle 30 %.
 
===Savimaat===
'''Savimaitten''' lyhenne on S. Kostea savi on sitkeää ja muovailtavaa, kuivana savi on kovaa ja halkeilevaa. Kuivaa savipalasta ei saa sormin hienonnettua jauhoksi. Karkea savi (0,0002–0,002 mm) on vaalean harmaata, hieno savi (< 0,0002 mm) on ruskehtavan harmaata, kosteana sitkeää ja kuivana kovaa. Savimaita on [[Pohjanlahti|Pohjanlahden]] rannikolla ja [[Pori]]–[[Kouvola]]Pori–Kouvola-linjan eteläpuolella.
 
'''Aitosavi''' (AS) on maalaji, jossa saveksen osuus on yli 60 painoprosenttia, jopa 95 %. Hiesua siinä on noin 20 % ja hietaa hyvin vähän. Sitä kutsutaan myös jäykkäsaveksi tai lihavaksi saveksi. '''Hietasavessa''' (HtS) saveksen osuus on 30–60 %, yleensä vain 30–40 %. '''Hiesusavessa''' (HsS) saveksen osuus on 30–60 %, useimmiten 40–60 %, ja hiesua on noin 40 %. Jos hietalajitteen osuus on tuntuva, käytetään nimitystä ''hietainen hiesusavi''.
 
Turvemaaksi nimitetään maalajia, jonka painosta vähintään 40 prosenttia on eloperäistä ainesta. Turvemaat sisältävät enemmän tai vähemmän maatuneita kasvinosia, ja ne luokitellaan sen perusteella, minkä kasvin jäänteitä ne sisältävät. Turvemaiden lyhenteissä käytettävät kirjaimet perustuvat seuraaviin sanoihin:
* B = ''Bryales'', joka on tärkein [[lehtisammal]]lahkolehtisammallahko
* C = ''Cyperaceae'', heimo [[sarat|sarakasvit]]
* L = ''lignidi'' eli puuvartinen kasvi. [[Turve]] sisältää puun kappaleita ja juuria, koska se on syntynyt metsämaan soistuessa.
* S = ''Sphagnales'', [[rahkasammal]]lahkorahkasammallahko
* t = turve
 
'''Hienodetrituslieju''' (Hdlj) on hienojakoisempi syvempään veteen syntynyt kerrostuma, joka on väriltään vihertävää. Hienodetrituslieju voidaan jaotella koostumuksensa mukaan seuraavasti:
* Piilevälieju sisältää piileviä (alle 60 %), orgaanista ainesta ja hienoa kivennäisainesta. Tätä märkänä saippuamaisen liukasta, ruskehtavaa tai harmaata maalajia esiintyy soiden pohjakerroksina.
* [[Piimaa]] eli piilevämaa on muodostunut järvien pohjaan piilevien kuorista. Piilevien osuus siinä on yli 60 %, ja se on puhtaana väriltään valkeaa, mutta väri vaihtelee aineksesta riippuen kellanharmaasta aina tumman ruskeaan. Tätä kevyttä ja huokoista ainetta on käytetty [[eriste]]enäeristeenä.
* Leväliejussa piilevien lisäksi paljon muita leviä kuten viherleviä. Se on hienojakoista ja väriltään vaihtelevaa.
 
'''Kalkkilieju''' on runsaasti kalkkiyhdisteitä sisältävää liejua. Kun tätä kellertävää tai vihertävää maalajia kostuttaa suolahapolla, poistuu siitä sihisten hiilidioksidia. '''Simpukkamaa''' eli kuorimerkeli on muodostunut [[Simpukat|simpukoiden]] ja [[Kotilot|kotiloiden]] kuorista. Meren aallot ovat murskanneet kuoria ja kasanneet niitä sopivan kohoutuman juurelle. Suomen suurimmat simpukkamaaesiintymät ovat [[Nauvo]]ssaNauvossa ja [[Hiittinen|Hiittisissä]].
 
'''Muta''' muodostuu eloperäisen aineksen osaksi veteen liuenneista ja osaksi kiinteistä hiukkasista, joita kulkeutuu veden mukana ympäristöstä järveen. Järvessä aines saostuu ja kerrostuu pohjaan. Järvimutaa (Jm) eli muraa syntyy tyypillisesti humusaineiden ruskeaksi värjäämässä vedessä. Turvemutaa syntyy veden kuljettaessa hienoa turvetta mukanaan. Kuljumutaa syntyy rahkasoiden lampikuljuihin. Tyypillisesti muta tummuu kuivuessaan samalla, kun se kutistuu ja kovettuu. Sen sijaan liejut tavallisesti vaalenevat kuivuessaan. Kivennäisainesta on mudassa yleensä vähemmän kuin liejussa.
Saraturvetyyppejä on neljä: '''ruskosammalsaraturve''' (BCt), '''saraturve''' (Ct), '''metsäsaraturve''' (LCt) ja '''rahkasaraturve''' (SCt) Sarojen jäänteet ovat vallitsevia, mutta esimerkiksi rahkasaraturve sisältää myös paljon rahkasammalten jäänteitä.
 
[[Geologia]]ssaGeologiassa käytetään erilaista turpeiden luokitusta, joka on selostettu kohdassa [[MaalajiMaanviljely/Maalajit#Geologinen_turveluokitus|geologinen turveluokitus]].
 
===Rahkaturpeet===
'''Vivianiitti''' eli sinimaa on rautafosfaattia, jota esiintyy savessa täplinä ja turpeissa sideriitin kanssa laikkuina. Hapettumattomana se on valkoista tai kellertävää, mutta se muuttuu ilmassa siniseksi. '''Sideriitti''' on murenevaa rautakarbonaattia, joka on tavallisesti hapettunut raudan oksideiksi ruskeaksi tai punaruskeaksi. '''Rautaokra''' eli keltamulta on murenevaa rautaoksidien seosta.
 
'''Suomalmi''' eli limoniitti on turpeissa esiintyvää kovaa rautaoksidia. '''Järvimalmiksi''' kutsutaan järvien pohjaan saostunutta rauta(III)hydroksidia. '''Järvikalkki''' on valkoista, miltei puhdasta [[kalsiumkarbonaatti]]akalsiumkarbonaattia (CaCO<sub>3</sub>). '''Doppleriitti''' on lähes puhdasta turpeesta irronnutta humusta, joka liuettuaan veteen on kerrostunut suon pohjalle. Tätä pikimustaa hyytelömäistä massaa voidaan nimittää orgaaniseksi suomineraaliksi.
 
==Multavuus==
* Lajittumattomat maalajit (moreenimaalajit)
 
Maa-aineksen raekoko selvitetään seulomalla se [[seulasarja]]llaseulasarjalla. Kun seulonnan tuloksista piirretään graafinen käyrä (rakeisuuskäyrä), nähdään minkä raekoon kohdalle osuu läpäisyprosentti 50. Tämä raekoko eli keskiläpimitta ilmaistaan tunnuksella d<sub>50</sub>. Raekokosuhde C<sub>u</sub> on raekoko läpäisyprosentin 60 kohdalla jaettuna raekoolla läpäisyprosentin 10 kohdalla eli d<sub>60</sub> / d<sub>10</sub>. Maalaji on tasarakeinen, jos sen raekokosuhde on &le;5, sekarakeinen, jos sen raekokosuhde on >5...15 ja suhteistunut, jos sen raekokosuhde on >15.
 
Maalajia nimettäessä todetaan ensin onko maa-aineksessa yli vai alle 20 painoprosenttia eloperäistä ainesta. Seuraavaksi tutkitaan kivennäismaalajien läpäisyprosenttia 50 vastaava raeläpimitta d<sub>50</sub>. Savet nimetään kuitenkin saveksen määrän perusteella. Lopuksi katsotaan taulukon lajitepitoisuusehtoihin sopiva nimi. Hiekan ja hiekkamoreenin välillä taulukko ei ole yksiselitteinen, joten niiden välillä täytyy tarkastella myös syntytapaa.
* puinen (Pu 2) kantoja ja puujätettä >10...30 tilavuusprosenttia
* runsaspuinen (Pu 3) kantoja ja puujätettä >30 tilavuusprosenttia
Maalajeja kuvailtaessa voidaan käyttää apuna myös niiden rakeiden muotoa, plastisuutta, tiiviyttä, leikkauslujuutta, [[konsolidaatio]]tilaakonsolidaatiotilaa, sensitiivisyyttä, vesipitoisuutta ja routivuutta.
 
[[Ruotsi]]nRuotsin ja [[Saksa]]nSaksan (DIN) maalajiluokitukset ovat melko samanlaisia Suomen GEO-luokituksen kanssa. Muita maalajiluokituksia ovat USCS (''Unified Soil Classification System''), AASHTO (''American Association of State Highway and Transportation Officials'') ja FAA (''Federal Aviation Agency''). Muita maaperän ja kallioperän luokituksia ovat rakennusgeologinen kallioluokitus, maalajien kaivuluokitus ja pientalon rakennuspohjan suunnitteluluokitus. <ref>Olli-Pekka Hartikainen: Maarakennustekniikka. Otatieto 435. Helsinki 2000 ISBN 951-672-304-7.</ref>
 
==ISO-luokitus==
 
Kansainvälisen standardisoimisjärjestön [[ISO]]:n maalajiluokitus on julkaistu vain englanninkielisenä. Seuraavat suomennokset ovat epävirallisia, lähinnä vastaavia suomenkielisiä nimityksiä. Rakeiden koon mukaan nimettävät maalajitteet (''soil fractions'') jaotellaan alalajitteiksi (''sub-fractions''). <ref>SFS-EN ISO 14688-1 on julkaistu vain standardina ISO 14688-1:2002 Geotechnical investigation and testing - Identification and classification of soil - Part 1: Identification and description.</ref>
 
* Hyvin karkearakeinen maa (''Very coarse soil'')
==Geologinen moreeniluokitus==
 
Vuodesta 1985 lähtien on [[maaperäkartta|maaperäkartoissa]] käytetty seuraavaa moreenien luokitusta: <ref>Maija Haavisto (toim.): Maaperäkartan käyttöopas. Geologinen tutkimuslaitos, opas 10. Espoo 1983 ISBN 951-690-170-0.</ref>
* Soramoreeni (SrMr) on sekalajitteinensekalajitteiden maalaji, jonka rakeisuuskäyrän läpäisyprosenttia 50 vastaava raekoko d<sub>50</sub> on yli 2 mm. Lisäksi vaaditaan, että alle 0,06 mm ainesta on korkeintaan 5 painoprosenttia.
* Hiekkamoreeni (HkMr, kartassa Mr) on sekalajitteinensekalajitteiden maalaji, jonka rakeisuuskäyrä asettuu soramoreenin ja hienoaineksisen moreenin väliin. Sen raekoko d<sub>50</sub> on alle 2 mm, ja hienoainesta (alle 0,06 mm) siinä on korkeintaan 30 painoprosenttia.
* Hienoaineksinen moreeni (HMr) sisältää hienoainesta (alle 0,06 mm) yli 30 painoprosenttia, ja lisäksi siinä pitää olla savesta (alle 0,0002 mm) vähintään 5 painoprosenttia.
 
==Geologinen turveluokitus==
 
[[Geologia|Geologisessa]] tutkimuksessa [[turve|turpeet]] luokitellaan turpeessa olevien kasvijäännösten perusteella kolmeen pääturvelajiin. [[Rahkasammal|Rahka-]], [[ruskosammal]]- ja [[sara]]turvesaraturve voi yksinäänkin muodostaa turvelajin (maalajin), mutta usein turvelaji sisältää jäännöksiä kahden pääturvelajin kasveista. Lisätekijäksi nimitetään turpeessa olevien muiden kasvien jäänteitä, joiden esiintyminen ilmaistaan omalla lyhenteellään. <ref>E. Lappalainen & C-G. Stén & J. Häikiö: Turvetutkimusten maasto-opas. Geologian tutkimuskeskus, opas n:o 12. Espoo 1984 ISBN 951-690-192-1.</ref>
*Rahkaturpeet
** Rahkaturve (S) ''Sphagnum''
** Ruskosammalsaraturve (BC) ''Bryales-Carex''
* Turpeen lisätekijät
** [[Tupasvilla]] (ER) ''Eriophorum vaginatum''
** [[Tupasluikka]] (TR) ''Trichophorum cespitosum''
** [[Suoleväkkö]] (SH) ''Scheuchzeria palustris''
** [[Puu]]ainesPuuaines (L) ''Lignidi''
** [[Varpu]]ainesVarpuaines (N) ''Nanolignidi''
** [[Kortteet|Korte]] (EQ) ''Equisetum''
** [[Järviruoko]] (PR) ''Phragmites australis''
** [[Siniheinä]] (ML) ''Molinia caerulea''
** [[Raate]] (MN) ''Menyanthes trifoliata''
** [[Järvikaisla]] (SP) ''Scirpus lacustris''
 
==Lähteet==
 
==Katso myös==
*[[Maalajite]]
*[[Udden-Wentworth-luokitus]]
 
==Aiheesta muualla==
4 134

muokkausta

Navigointivalikko