Ero sivun ”Fysiikan oppikirja/Valo” versioiden välillä

Siirry navigaatioon Siirry hakuun
p
typo
p (typo)
==Historiaa==
 
Jo hyvin varhain tähtitieteilijät pitivät itsestään selvänä, että valo kulkee suoraviivaisesti. Aristoteles otaksui valonsäteiden lähtevän katsojan silmistä. SensijaanSen sijaan arabialainen al-Haytham (965-1038) hylkäsi Aristotelen käsityksen ja otaksui valon tulevan kohteesta katsojan silmiin. Hänen mukaansa valolähde koostui erillisistä valopisteistä. Hän myös katsoi valon säteiden olevan peräisin auringosta tai liekeistä, jotka heijastuvat esineistä ja tulevat katsojan silmään. Englantilainen Robert Grosseteste (1168-1253) selitti silmään tulevan valon aiheuttavan valon aistimuksen.
 
Uudella ajalla eli tarkemmin 1600 luvulla Christiaan Huygens ja Isaac Newton kiistelivät valon luonteesta. Huygens esitti aaltoteorian, jonka mukaan valo on aaltoliikettä ja etenee eetterissä. Hän oletti valon koostuvan pienistä palloista, jotka etenivät sysäyksinä. Newtonin mukaan valo oli hiukkasia. Newton päihitti Huygensin arvovallallaan. Vasta kun James Maxwell (1831-1879) osoitti valon olevan sähkömagneettista aaltoliikettä, Huygensin aaltoteoria sai ansaittua huomiota.
Sinisen aallonpituus on noin 460 nm.
 
Syaani on aito spektrinen väri, mutta sama värisävy saadaan sekoittamalla yhtä suuri määrä vihreää ja vaalensinistävaaleansinistä. Syaanin aallonpituus on noin 490 nm.
 
Violetti on sinisen ja punaisen sekoitus. Violetiksi kutsutaan myös "syvän sinistä". Spektrillä olevan violetin aallonpituus on noin 400 nm.
 
==Sironta==
Ulkoinen kenttä (esim. valo) saa atomin värähtelemään. Tämän värähtelyn amplitudi on suuri atomin resonanssitaajuuden läheisyydessä. Resonanssitaajuuksilla atomi saattaa 'imaista' fotonin energian ja jokin elektroneista siirtyy ylemmälle energiatasolle. Harvoilla aineilla kuten kaasut, saattaa elektronin siirtyessä alemmalle energiatasolle, syntyä fotoni. Kun taas ollaan resonanssitaajuuden ala tai yläpuolella atomin 'elektronipilvi' värähtelee sähköisen dipolin tapaan. Tämän värähtelyn taajuus on sama kuin vaikuttavan kentän. Sironnaksi kutsutaan tätä tapahtumaa jossa ulkoinen kenttä saa elektronipilven värähtelemään ja uudelleen emittoiduksi (sähköisen dipolin ansiosta).
 
(Resonanssitaajuudet ovat usein ultravioletin tai sinisen alueella, joka selittää että näemme taivaan sinisenä. Taivaanranta saattaa näyttää punaiselta koska siniset aallonpituudet taittuu pois, matkalla horisontista havaintopisteeseen.)
Linssit ovat kuperia tai koveria. Ne voivat olla myös näiden yhdistelmiä siten, että toinen puoli on kupera ja toinen kovera. Toinen puoli voi olla myös taso.
 
Kupera linssi kokoaa valokimpun ja kovera linssi hajoittaahajottaa sen. Suurennuslasi on kaikessa yksinkertaisuudessaan kupera linssi. Se kokoaa kaukaa tulevat yhdensuuntaiset säteet yhteen pisteeseen, polttopisteeseen. Polttopistenimitys tulee siitä, että kuperaa linssiä voidaan käyttää polttolasina. Se muodostaa Auringosta pistemäisen kuvan ja kokoaa tähän pisteeseen linssiin tulevan auringon lämmön. Silmälaseja, jotka ovat kuperat merkitään + merkkisinä (esim. +3). Ne joiden täytyy pitää kirjaa kaukana lukiessaan ilman laseja, voivat kuperien linssien avulla tuoda kirjan lähelle. Suurta tarkkuutta vaativissa töissä kuperat lasit toimivat suurennuslaseina.
 
Kovera linssi pienentää kuvaa. Itse asiassa kovera linssi ei muodosta kuvaa ollenkaan vaan silmä muodostaa kuvan koveran linssin läpi katsottaessa. Sanotaan, että kovera linssi antaa valekuvan. Likinäköiset käyttävät koveria silmälaseja, koska se vie kuvan kauemmaksi silmästä.
13

muokkausta

Navigointivalikko