Saksan kieli/Kielioppi

Saksan kieli
Saksan kielen kappaleet
Etusivu     Yleistä	Kielioppi     Sanasto
Näytä malline

Nominit

Substantiivit

Substantiiveilla on saksassa kolme sukua; maskuliini, feminiini ja neutri. Sanoilla on epämääräinen ja määräinen muoto. Yhdyssanojen suku määräytyy yhdyssanan viimeisen sanan mukaan. Määräisen muodon artikkeli on maskuliinissa der, feminiinissä die ja neutrissa das. Epämääräinen artikkeli on maskuliini- ja neutrisukuisilla sanoilla ein ja feminiinisukuisilla eine. Monikossa määräinen artikkeli on joka suvulla die. Monikolla ei ole epämääräistä artikkelia. Sanat saavat monikossa päätteen, joka vaihtelee sanakohtaisesti.

Substantiivien ryhmittelyyn on olemassa tiettyjä sääntöjä, jotka eivät ole aukottomia mutta helpottavat suvun muistamisessa.

Substantiivien ryhmittely

Maskuliinit (der-sukuiset)

Biologiselta sukupuoleltaan miespuoliset henkilöt ja koiraseläimet: der Mann, der Junge, der Onkel, der Hahn 'kukko'

Vuorokaudenajat, vuodenajat, kuukaudet ja viikonpäivät: der Morgen, der Frühling, der Januar, der Montag (poikkeuksia mm. die Nacht, die Woche, das Jahr)

Useimmat maa- ja kivilajit: der Stein, der Sand, der Granit, der Marmor

Ilmansuuntien nimet: der Osten, der Süden

Sateiden ja tuulten nimet: der Monsun, der Schnee, der Regen

Alkoholijuomien nimet: der Sekt, der Wein

Automerkit: der Mercedes, der Saab, der Audi

Vuorten nimet: der Mount Everest, der Montblanc

Muotoon perustuen

-er	der Planer, der Arbeiter, der Computer
-ig	der Honig, der Pfennig
-ling	der Liebling, der Zwilling
-s	der Fuchs, der Dachs

Yleisimpiä päätteitä: Maskuliinisuvulla -e, -er+umlaut eli pisteet edeltävän a:n, o:n tai u:n päälle, -en.

Neutrisukuiset (das-sukuiset)

Neutrisuvulla -er+umlaut, -e, -en, -s.

Feminiini (die-sukuiset)

Feminiinisuvulla -n, -e, -en. Kirjaimiin -en tai -er päättyvät maskuliini- ja neutrisukuiset sanat eivät saa monikossa mitään päätettä (esim. der Wagen auto, die Wagen, autot). Kuitenkin kirjaimiin -er päättyvät feminiinisukuiset sanat saavat päätteen -n (esim. die Schwester sisko, die Schwestern siskot).

Substantiivien sijamuodot

Substantiivit taipuvat neljässä sijassa, nominatiivissa, akkusatiivissa, datiivissa ja genetiivissä. Nominatiivi on sanan perusmuoto, akkusatiivi on objektin eli tekemisen kohteen sija. Datiivin perusmerkitys on jollekin, jollekulle, mutta sillä on myös erikoiskäyttöjä mm. prepositioiden kanssa. Genetiivi ilmaisee omistajuutta ja se on saksan kielessä pääsanan jäljessä (esim. Dunkelheit der Nacht, yön pimeys). Genetiivi korvataan usein varsinkin puhekielessä prepositioilmauksella von + datiivi. Sijoihin taipuneina sanat ja erityisesti niiden artikkelit taipuvat.

Saksan sijamuodot

	Nominatiivi	Akkusatiivi	Datiivi	Genetiivi
Maskuliini (epäm.)	ein Bär (karhu)	ein|en Bär	ein|em Bär	ein|es Bär|s
Maskuliini (määr.)	der Bär	d|en Bär	d|em Bär	d|es Bär|s
Neutri (epäm.)	ein Kind (lapsi)	ein Kind	ein|em Kind	ein|es Kind|es
Neutri (määr.)	das Kind	das Kind	d|em Kind	d|es Kind|es
Feminiini (epäm.)	eine Blume (kukka)	eine Blume	ein|er Blume	ein|er Blume
Feminiini (määr.)	die Blume	die Blume	d|er Blume	d|er Blume
Monikko (epäm.)	Kinder (lapset)	Kinder	Kinder|n	--
Monikko (määr.)	die Kinder	die Kinder	d|en Kinder|n	d|er Kinder

Adjektiivit

Saksassa predikatiivina oleva adjektiivi ei taivu, mutta adjektiiviattribuuttien taivutus on sitäkin monipuolisempaa.

Adjektiivien taivutus

	Nominatiivi	Akkusatiivi	Datiivi	Genetiivi
Maskuliini (epäm.)	ein brauner Bär (ruskea karhu)	ein|en braun|en Bär	ein|em braun|en Bär	ein|es braun|en Bär|es
Maskuliini (määr.)	der braun|e Bär	d|en braun|en Bär	d|em braun|en Bär	d|es braun|en Bär|es
Neutri (epäm.)	ein klein|es Kind (pieni lapsi)	ein klein|es Kind	ein|em klein|en Kind	ein|es klein|en Kind|es
Neutri (määr.)	das klein|e Kind	das klein|e Kind	d|em klein|en Kind	d|es klein|en Kindes
Feminiini (epäm.)	eine schön|e Blume (kaunis kukka)	eine schön|e Blume	ein|er schön|en Blume	ein|er schön|en Blume
Feminiini (määr.)	die schön|e Blume	die schön|e Blume	d|er schön|en Blume	d|er schön|en Blume
Monikko (epäm.)	klein|e Kinder (pienet lapset)	klein|e Kinder	klein|en Kinder|n	klein|er Kinder
Monikko (määr.)	die klein|en Kinder	die klein|en Kinder	d|en klein|en Kinder|n	d|er klein|en Kinder

Adjektiivien vertailuasteet

Komparatiivin pääte -er, vertailusana als. Superlatiivin edellä predikatiivinä pikkusana am, pääte -sten; attribuuttina -ste- + normaali adjektiivin pääte. Yksitavuiset adjektiivit, joissa on vokaali a, o tai u, saavat pisteet päälle (lang, länger, am längsten). -el -päätteisissä tapahtuu seuraavaa: dunkel, dunkler, am dunkelsten. Kirjaimeen t, d tai s (ß) päättyviin tulee ylimääräinen e (alt, älter, am ältesten; süß, süßer, am süßesten).

Epäsäännöllisiä:

• hoch, höher, am höchsten
• gut, besser, am besten
• groß, größer, am größten

Pronominit

Persoonapronominit

	Nominatiivi	Akkusatiivi	Datiivi
y. 1. p.	ich	mich	mir
y. 2. p.	du	dich	dir
y. 3. p.	er (m.)/sie (f.)/es (n.)	ihn/sie/es	ihm/ihr/ihm
m. 1. p.	wir	uns	uns
m. 2. p.	ihr	euch	euch
m. 3. p.	sie	sie	ihnen
teitittely	Sie	Sie	Ihnen

Demonstratiivipronominit:

tämä: dies (saa päätteet adjektiivin tavoin) tuo: das se: er (m.), sie (f.), es (n.) (taivutus kuten vastaava pers. pron.) nämä: diese (saa päätteet adjektiivin tavoin) nuo: die ne: sie (taivutus kuten vastaava pers. pron.)

Kysymyssanoja: kuka, ketkä: wer (akk. "ketä, keitä" wen, dat. "kenelle, keille, mille" wem) mikä, mitä: was missä: wo mistä: woher mihin: wohin miksi, minkä vuoksi: warum milloin: wann mikä, mikä niistä: welche (saa päätteet adjektiivin tavoin) (vastaa englannin sanaa which, ruotsin sanoja vilken, vilket, vilka ja ranskan sanoja quel, quelle) millainen, miten: wie

Muita pronomineja:

kaikki: alle jokainen: jede (saa päätteet adjektiivin tavoin) molemmat: beide toinen, muu: andere (saa päätteet adjektiivin tavoin)

Numeraalit

Järjestysluvut vaativat yleensä eteensä määräisen artikkelin, joka määräytyy pääsanan mukaan. Järjestysluvut taipuvat adjektiivin tavoin.

Numero	Perusluku	Järjestysluku
0	null
1	eins	der/die/das erste
2	zwei	zweite
3	drei	dritte
4	vier	vierte
5	fünf	fünfte
6	sechs	sechste
7	sieben	siebte
8	acht	achte
9	neun	neunte
10	zehn	zehnte
11	elf	elfte
12	zwölf	zwölfte
13	dreizehn	dreizehnte
14	vierzehn	vierzehnte
15	fünfzehn	fünfzehnte
16	sechzehn	sechzehnte
17	siebzehn	siebzehnte
18	achtzehn	achtzehnte
19	neunzehn	neunzehnte
20	zwanzig	zwanzigste
21	einundzwanzig	einundzwanzigste
22	zweiundzwanzig	zweiundzwanzigste
23	dreiundzwanzig	dreiundzwanzigste
30	dreißig	dreißigste
31	einunddreißig	einunddreißigste
40	vierzig	vierzigste
44	vierundvierzig	vierundvierzigste
50	fünfzig	fünfzigste
60	sechzig	sechzigste
70	siebzig	siebzigste
80	achtzig	achtzigste
90	neunzig	neunzigste
100	(ein)hundert	(ein)hundertste
123	(ein)hundertdreiundzwanzig	(ein)hundertdreiundzwanzigste
700	siebenhundert	siebenhundertste
1000	(ein)tausend	(ein)tausendste
9999	neuntausendneunhundertneunundneunzig	neuntausendneunhundertneunundneunzigste
1 000 000	eine Million	(ein)millionste
2 000 000	zwei Millionen	zweimillionste
1 000 000 000	eine Milliarde	(ein)milliardste

Verbit

Indikatiivi ja imperatiivi

Saksassa verbit taipuvat monimuotoisesti neljässä aikamuodossa ja kuudessa persoonassa. Infinitiivin tunnus on -en tai (harvoin) pelkkä -n. Perfekti on saksassa paljon käytetympi aikamuoto kuin suomessa; puhekielessä sitä käytetään korvaamaan imperfektiä, joka on lähinnä kirjakielen aikamuoto. Perfekti ja pluskvamperfekti muodostetaan partisiipin perfektin (ge+vartalo+t, paitsi epäs., tai jos paino on jälkitavulla, ei tule etuliitettä ge (paino jälkitavulla, jos verbi alkaa tavuilla be-, emp-, ent-, er-, ge-, miss-, ver- tai zer-, tai jos se päättyy tavuun -ieren; myös muita tapauksia, esim. unterhalten - part. perf. unterhalten, interwiewen, part. perf. interwiewt)) ja haben- tai sein-apuverbin avulla (sein vain, jos verbi ilmaisee liikkumista tai olotilan muutosta muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta). Partisiipin perfekti tulee lauseen viimeiseksi! Imperfekti muodostetaan verbin vartalolla (inf. - -en), johon lisätään -te + pers. pääte (ei y. 1. ja 3. p.). Yks. 2. pers. imperatiivi on verbivartalo, paitsi tapauksissa e --> i ja e --> ie, jolloin imperatiivi kuten ind. y. 2. p. ilman pers. päätettä (esim. machen --> mach, lesen --> lies, nehmen --> nimm). M. 2. p. kuten indikatiivin preesens (macht, nehmt, lest). Imperatiivin teitittelyssä tulee predikaatti ennen subjektia, muutoin kuten indikatiivi (machen Sie, lesen Sie, nehmen Sie). Poikkeus: ole sei, olkaa seid, seien Sie. Jos verbivartalo päättyy kirjaimeen t tai d tai konsonanttirykelmään (esim. chn, rechnen), lisätään y. 2. p. imperatiiviin loppuun kirjain e (esim. warte, rechne).

Alla säännöllisen verbin taivutus, sitten epäsäännöllisiä:

Staubsaug|en (imuroida)

	Preesens	Imperfekti	Partisiipin perfekti
ich	staubsaug|e	staubsaug|te	ge|staubsaug|t
du	staubsaug|st	staubsaug|te|st
er/sie/es	staubsaug|t	staubsaug|te
wir	staubsaug|en	staubsaug|te|n
ihr	staubsaug|t	staubsaug|te|t
sie	staubsaug|en	staubsaug|te|n

Sein (olla; epäs.)

	Preesens	Imperfekti	Partisiipin perfekti
ich	bin	war|	gewesen
du	bist	war|st
er/sie/es	ist	war|
wir	sind	war|en
ihr	seid	war|t
sie	sind	war|en

Hab|en (olla jollakulla; epäs.)

	Preesens	Imperfekti	Partisiipin perfekti
ich	habe	hatte|	gehabt
du	hast	hatte|st
er/sie/es	hat	hatte|
wir	haben	hatte|n
ihr	habt	hatte|t
sie	haben	hatte|n

Vokaalimuutokset (vain y. 2. ja 3. p.):

e --> ie

Les|en (lukea; epäs.)

	Preesens	Imperfekti	Partisiipin perfekti
ich	les|e	las|	ge|les|en
du	lies|t	las|t
er/sie/es	lie|st	las|
wir	les|en	las|en
ihr	les|t	las|t
sie	les|en	las|en

e --> i

Nehm|en (ottaa; epäs.)

	Preesens	Imperfekti	Partisiipin perfekti
ich	nehm|e	nahm	ge|nomm|en
du	nimm|st	nahm|st
er/sie/es	nimm|t	nahm|
wir	nehm|en	nahm|en
ihr	nehm|t	nahm|t
sie	nehm|en	nahm|en

a --> ä

Fahr|en (ajaa, matkustaa; epäs.)

	Preesens	Imperfekti	Partisiipin perfekti
ich	fahr|e	fuhr	ge|fahr|en
du	fähr|st	fuhr|st
er/sie/es	fähr|t	fuhr|
wir	fahr|en	fuhr|en
ihr	fahr|t	fuhr|t
sie	fahr|en	fuhr|en

Eriävät yhdysverbit:

Eriävissä yhdysverbeissä on kaksi osaa, jotka sanakirjoissa erotetaan kauttaviivalla. Normaalissa päälauseessa eriävä osa menee lauseen loppuun, perfektissä osien väliin ja kaikki kirjoitetaan yhteen.

ein/lad|en (kutsua; epäs.)

	Preesens	Imperfekti	Partisiipin perfekti
ich	lad|e ein	lud ein	ein|ge|lad|en
du	läd|st ein	lud|st ein
er/sie/es	läd|t ein	lud| ein
wir	lad|en ein	lud|en ein
ihr	lad|t ein	lud|t ein
sie	lad|en ein	lud|en ein

Epäsäännölliset verbit:

Epäsäännöllisistä verbeistä ilmoitetaan yleensä vain verbin teema, johon sisältyvät perusmuoto, preesens y. 3. p., imperfekti y. 3. p. ja partisiipin perfekti. Jokainen muoto on opeteltava ulkoa. Taivutuskaavoja yllä.

Luettelo joistakin epäsäännöllisistä verbeistä:

• an/fangen, fängt ein, fing ein, hat angefangen (alkaa)
• an/rufen, ruft an, rief an, hat angerufen (soittaa puhelimella)
• beginnen, beginnt, begann, hat begonnen (alkaa)
• bleiben, bleibt, blieb, ist geblieben (jäädä, pysyä, viipyä; huom. poikkeuksellinen apuverbi sein)

Konditionaali

Konditionaali muodostetaan apuverbillä würde, jonka jälkeen menee pääverbi perusmuotoon. Joitakin poikkeustapauksia on:

Konditionaaleja

Perusmuoto	Konditionaali y. 3. p.
dürfen (saada, olla lupa)	dürfte
können (osata, voida)	könnte
mögen (pitää jstkn.)	möchte
müssen (täytyä, olla pakko)	müsste
sollen (tulla, pitää, olla velvollisuus)	sollte
wollen (haluta, tahtoa, aikoa)	möchte (huom!)
wissen (tietää)	wüsste
sein (olla)	wäre
haben (olla jllkll.)	hätte

Modaaliapuverbit

Modaaliapuverbien pääverbi menee infinitiiviin ja lauseen loppuun.

Modaaliapuverbit:

• dürfen, darf, durfte, hat gedurft (saada, olla lupa)
• können, kann, konnte, hat gekonnt (osata, voida)
• mögen, mag, mochte, hat gemocht (pitää jstkn.)
• müssen, muss, musste, hat gemusst (pitää, täytyä)
• sollen, soll, sollte, hat gesollt (tulla, olla velvollisuus)
• wollen, will, wollte, hat gewollt (haluta, tahtoa, aikoa)

Partikkelit

Prepositioita

Seuraavien prepositioiden jälkeisen sanan sijamuoto on aina akkusatiivi:

• durch (läpi)
• für (jnkn. puolesta)
• gegen (jtkn. päin, vastaan)
• ohne (ilman)
• um (+herum; ympärillä)

Seuraavien prepositioiden jälkeisen sanan sijamuoto on aina datiivi:

• aus (jostakin)
• bei (jnkn. luona)
• mit (kanssa)
• nach (jälkeen; johonkin, jonka nimi on erisnimi; esim. nach Finnland, nach Deutschland; poikkeus: nach Hause, kotiin)
• seit (jstkn. lähtien)
• von (jostakin)
• zu (johonkin, jonkin luokse; vastaa suomen allatiivia; poikkeus: zu Hause, kotona)

Seuraavien prepositioiden jälkeisen sanan sijamuoto akkusatiivi, jos ilmaus vastaa kysymykseen mihin, ja datiivi, jos ilmaus vastaa kysymykseen missä:

• an (äärellä, äärelle)
• auf (päällä, päälle)
• hinter (takana, taakse)
• in (sisällä, sisälle)
• neben (vieressä, viereen)
• über (yllä, ylle)
• unter (alla, alle)
• vor (edessä, eteen)
• zwischen (välissä, väliin)

Adverbit

Verbistä johdetut adverbit ovat täsmälleen vastaavan verbin perusmuodon näköisiä.

Sanajärjestys

Päälause

Päälauseen sanajärjestys on kutakuinkin vapaa. Jos lause alkaa jollakin määreellä (ajan, paikan, tavan, lauseen varmuusasteen ym.) tai objektilla, tulee predikaatti ennen subjektia. Ich aß gestern Brot. Söin eilen leipää. Gestern aß ich Brot. Eilen söin leipää. Brot aß ich gestern. Leipää söin eilen. Huomaa, että päälauseessakin perfektin ja pluskvamperfektin pääverbi on lauseen lopussa. Gestern habe ich Brot gegessen. Eilen olen syönyt leipää. Ich bin letzte Jahr in aller Ruhe in meinem Sommerhaus im Land gewesen. Olen ollut viime vuonna kaikessa rauhassa kesämökilläni maalla.

Sivulause

Sivulause voi alkaa vaikkapa jollakin seuraavista konjunktioista:

• dass (että)
• wenn (kun, jos)
• weil (koska)
• als (kun jostakin ainutkertaisesta menneisyyden tapahtumasta, yleensä imperfektilauseissa)
• nachdem (sen jälkeen kun)

Tai kysyvällä sivulauseella, joka voi alkaa jollakin kysymyssanalla. Epäsuorat kysymyslauseet, jotka suomessa alkavat verbillä, jonka lopussa on pääte -ko tai -kö, alkavat saksassa konjunktiolla ob.

Sivulauseesa persoonamuotoon taipunut verbi menee aina aivan viimeiseksi. Eriävät yhdysverbit kirjoitetaan yhteen.

Ich weiß, dass du ein Dummkopf bist. Tiedän, että olet tyhmä. Hast du gehört, ob Gerhard schon nach Hause gegangen ist? Oletko kuullut, onko Gerhard jo mennyt kotiin? Erzähl mal, ob du jetzt weggehen musst. Kerrohan, pitääkö sinun mennä nyt pois.

Muuta

Zu-partikkelin käyttö infinitiivin kanssa

Partikkelia zu käytetään ennen verbin perusmuotoa, jos verbi viittaa

• adjektiiviin,
• substantiiviin tai
• toiseen verbiin, joka ei ole
  • modaaliapuverbi,
  • gehen (mennä),
  • kommen (tulla),
  • sehen (nähdä),
  • hören (kuulla) tai
  • lassen (antaa, sallia).

Infinitiivi-ilmaus zu-partikkelin kanssa erotetaan muusta lauseesta pilkulla.

Ich versuche, schneller zu laufen. Yritän juosta kovempaa. Ich darf draußen spät bleiben. Saan pysyä ulkona myöhään. Ich gehe einen Kuchen machen. Menen tekemään kakun.

Saksan kieli
Saksan kielen kappaleet
Etusivu     Yleistä	Kielioppi     Sanasto
Näytä malline