Wikijunior Historia/Kivikausi/Neoliittinen Jeriko

Jeriko oli esihistoriallisella neoliittikaudella linnoitettu kylä. Asutuksessa oli ainakin yksi tauko. Myöhempi asutus kuitenkin jatkui neoliittiajasta historialliseen aikaan asti.

Nimitys

Esihistorian neoliittikautisesta Jerikosta käytetään arkeologien parissa nimitystä Tell es-Sultan,joka on suomeksi "sulttaanin kumpu".

Jerikon arabiankielinen nimi on أريحا (lausutaan Arīḥā tai Ariha).

Jerikon arabialainen nimitys Ariha tarkoitata jotain sellaista kuin "tuoksujen paikka" tai Kuun paikka.

Näin koska heprean ריח (re’aḥ / rīḥ), joka tarkoittaa ”tuoksu” tai ”haju”. Alueella kasvaa mm kukkivia balsamipensaita ja ehkä muitakin tuoksuvia kasveja, joita antiikin aikoina vietiin Roomaan asti.

Toisaalta heprean ירח – yare’aḥ = kuu.

Varhaisin asutus

Jerikon lähellä oleva lähde Ein as-Sultan aiheutti sen, että kiertelevät metsästäjä-keräilijät viihtyivät usein seudulla.

N. 10000-9000 eaa seudulla oli esineoliittista, pysvää asutusta.

PPNA-asutus

Arleologit sanovat PPNA-kaudeksi vaihetta, jolloin viljely ja paikoillaan asuminen yleistyivät.

Jeriko kasvoi ajan mittojen mukaan melko suureksi, 4 ha laajuiseksi kyläksi.

Talot oli tehty kuivatuista savitiilistä, ja laastattu mudalla. Talojen katto oli mudalla tiivistettyjä risuja ja vitsoja. Uuneja oli taloissa ja niiden sisällä.

Jerikoa ympäröi 1.8 m paksu muuri, joka oli jopa 3.6 metriä korkea. Lisäksi Jerikossa oli 8.8 metriä korkea torni. Torni rakennettiin noin 8300 eaa , ollen käytössä 7800 eaa asti.

Muuri ja torni ovat varhaisimpia tunnettuja suuria rakennelmia. Muuri rakennettiin ehkä tulvien, petoeläinten tai vihollisheimojen torjumiseksi.

Ei tiedetä, miten paljon väkeä paikalla asui. Ehkä 200, ehkä jopa 3000 asukasta. Jerikon väki viljeli emmervehnää, ohraa, herneen sukuisia kasveja ja myös metsästi.

Obsidiaani on mustaa laavalasia. Siitä tehtiin kiviteriä. Obsidiaania, laavalasia saatiin kaukaa Turkista.

PPNA-kauden jerikolaiset eivät osanneet tehdä saviastoita.

PPNA-asukkaat asuivat muutaman vuosisadan ja hylkäsivät paikan. Tämän jälkeen paikka oli autiona muutaman vuosisadan.

PPNB-asutus

Noin 6800 eaa paikalle saapui uusia ihmisiä. Se luultavasti sekoittui lähialueella asuneeseen aiempaan väkeen.

Talot olivat suorakaidepohjaisia. Ne oli tehty leipää muistuttavista savitiilistä, joihin oli käsin painettu päälle syvennyksiä varmistamaan tiilten pysyminen yhdessä. Yleensä monta huonetta oli keskuspihan ympärillä huoneryhmissä. monesti talossa oli iso ja pieni huone. Muut huoneet luultavasti varastoja, pieniä. sisäpihoilla savilattiat. Pidettiin kaislamattoja.

Kuolleet haudattiin lattioiden alle tai hylättyjen rakennuksten täytteisiin. Ilmeisesti korppikotkien annettiin syödä kuoleiden luut ennen hautaamista.

Kulttuuria luonnehti "kallokultti": kuolleiden kallojen muotoilu laastilla. Ilmeiesti yrittäen hahmottaa näin kuolleen ulkonäkö eläessään.

Lähes oikean kokoisia ihmispatsaita on löydetty. Ne lienevät esittäneen esi-isiä.

Myöhempi astutus.

Myöhemmin Jerikossa oli kuparikautista asutusta noin 4500 eaa alkaen. Pronssikautinn asutus alkoi noin 3500 eaa.

Silloin paikka linnoitettiin noin 2850-2700 eaa. Varhaispronssikautinen keskus oli suurimmillaan noin 2700-2450 eaa.

Jeriko jatkui kaupunkikeskuksena myöhemmin. Raamatun mukaan israelilaiset valtasivat Jerikon 1200-luvulla eaa.