Wikijunior Maantiede/Bolivia

Bolivia on suuri, köyhä sisämaavaltio Etelä-Amerikassa. Sen keskus sijaitsee Andien vuoristossa, viileällä ylätasangolla. Maan länsiosat ovat kuumaa, kosteaa sademetsää.

Boliviassa asuu hieman alle 10 miljoonaa asukasta. maan pinta-ala 1.1 miljoonaa neliökilometriä. Hallinnollinen pääkaupunki on 1.8 miljoonan asukkaan La Paz. Perustuslaillinen pääkaupunki Sucre. Muita suuria kaupunkeja 1.3 miljoonan asuikkaan Santa Cruz ja Cochabamba. 3650 m korkeudessa vuoristossa oleva La Paz on niin korkealla, että happea on vain 16% ilmakehässä.

Boliviassa asuu paljon intiaaneja: inkojen sukuisia ja aimaroita enimmin. Noin 15% on valkoihoisia.

Bolivia on kehitysmaa. Se on keskiköyhä, Etelä-Amerikan mitassa köyhä. Bolivian talous on kasvanut vauhdilla. Lapsikuolleisuus on yhä korkea. Maassa on edelleen lukutaidottomuutta, lähinnä maaseudulla.

Bolivian politiikka on ollut hyvin epävakaata. Maan historiassa on ollut paljon sotilasvallankaappauksia. Maa on merkittävä kokapensaan viljelyalue, ja laittoman huumekaupan eräs lähtöpaikka.

Koka

Kun puhutaan Boliviasta, puhutaan usein myös kokapensaasta ja kokaiinista.

Tunnettu huume kokaiini on kokapensaan lehdestä rikastettua huumetta, joka on laitonta.

Nykyään Boliviassa saa YK:n sallimana tuottaa perinteiseen käyttöön laillisesti kokapensaan lehtiä. Mutta vain kulttuurisiin ja lääkinnällisiin tarkoituksiin. Perinteine käyttä on lähinnä kokateetä ja lehtiä. Nissäkin on kokaiinia, mutta rikastamattoman pitoisuus ei ole kovin korkeaBolivia on tunnettu maana, jossa ihmiset pureskelevat pyhänä pidetyn kokapensaan lehtiä. Se torjuu nälkää, väsymystä, korkean vuoriston aiheuttamaa sairautta, kipua jne. Kaupunkilaiset ja muut varakkaammat pitävät kokan pureskelua köyhien intiaanien tapana. .

Kokapensasta saa viljellä vain tietyillä alueilla. Laittomat kokapensasviljelmät täytyy lain mukaan hävittää. Silti maassa on laitonta viljelyä. Laiton tuotanto kytkeytyy laittomaan huumekauppaan. Bolivian hallitus pyrkinyt ankarasti kitkemään kokan laitonta viljelyä vimmeistään 70-luvulta, varsinkin 90-luvulla kiivaasti. Laiton tuotanto onkin vähentynyt vuodesta 2013. Ulkomaat ovat silti arvostelleet sitä, että Bolivia ei ole kieltänyt kokokaan kokapensaan viljelyä.

Bolivian historia

Varhainen historia

Suuresta Tiwanakusta kertoo meille Tiwanaku

Intiaanit saapuivat Boliviaan joskus 11000 eaa. Alussa oli metsästystä, keräilyä ja liikkuvaa asutusta.

Viljelyn leviäminen ehkä jo 8000-5000 eaa alkaen synnytti alueelle kiinteitä kyliä. Näistä kehittyi vuosisadan alkupuolella valtava Tiwanakun kulttikeskus. Sen vaikutus levisi laajalle. Tiwanaku romahti n 1000 jaa. ehkä kuivuuteen. Inkat levittivät vaikutuksensa Boliviaan 1400-luvulla. Espanjalaiset valloittajat tekivät sotaretkensä tähän köyhään maahan 1500-luvulla. He valtasivat alueen siirtomaaksi. 1500-luvulta 1700-luvulla Potosi oli rikas kaupunki: kun oli kaivoksia. niissä intiaanit tekivät orjatyötä. Kaivokset ehtyivät aikaa myöten. Espanjalainen siirtomaavalta oli feodalismia: pääosin paikallisten isäntien valtaa.

Etelä-Amerikan inkakapina 1770-luvulla kukistui.

Itsenäisen Bolivian alkuvaiheet

Bolivia taisteli itsenäisyydestään 1805 - 1825. Itsenäistymisen jälkeen tuli vallanakappausten ja sotlashallitusten 60 vuoden ohimarssi. Chile valtasi Bolivialta rannikkokaistan 1879. tyynenmeren sodassa.

1900-luvulla

Bolivia kutistui edelleen 1930-luvun Chacon sodassa 1932–1935. Häviö aiheutti tyytymättömyyttä Bolivian upseeristossa ja muissa. Syntyi monenlaista aatteellista liikehdintää.

Bolivian hallinto oli vuonna 1935 takapajuinen, monet eivät saaneet äänestää. Siirtomaa-ajan feodalismia esiintyi laajalti maaseudulla: paikallisten mahtimiesten valtaa. Kolme suurta tinayritystä ja suurmaanomistajat hallitsivat maan taloutta ja yhteiskuntaa. Muun muassa upseerit, kaivostyöläiset ja työväestö halusivat muutosta. Vuosina 1935-1939 vallitsi pari sosialistista sotilashallitusta.

Vuonan 1941 perustetiin MNR, joka ajoi kaivostan kansallistamista, intiaanien otatmista mukaan yhteiskunnalliseen

toimintaan ja maan jaokoa köyhille. Perinteinen hallitseva harvainvalta vastusti tätä, koska se uhkasi viedä heidän valtansa ja rahansakin. 1940-luvulla oli jatkuvaa epävakautta. Vuosina 1943-1946 hallinnut Villaroel kannatti MNR:n ajamaa linjaa, mutta

vanhoillisten ajama kansannousu syrjäytti hänet. Vanhoilliste maanomistajat ja tinaparonien eliitti palasi valtaan.

Vuonna 1949 kaivostyöläisten lakko paisui viikkoja kestäneiksi aseelliseksi yhteenotoksi kapinoijien ja hallituksen joukkojen välillä. Mutta hallitus voitti sen: hallitus tappoi joitain kapinoijia, toiset pakenivat maasta. Paenneiden joukossa oli Estenssoro. Silti kapinayritys lisäsi MNR:n suosiota.

Vuonna 1951 vanhoilliset kaappasivat vallan, kun halusivat estää vaaleilla valitun MNR:n ehdokkaa Víctor Paz Estenssoron nousemisen presidentiksi. Tämä tapahtui niin, että presidentti luovutti valaln sotilaille.

MNR aloitti kapinan. Poliisi liittyi MNR:n puolelle, ilmeiesti toki vain pyrkien itse kaappaamaan vallan.

Se miehitti tärkeitä kohteita. Poliisi jakoi aseita kapinaa tukeville siviileille. Poliisylijohto vetäytyi tukemasta MNR:ää. Mutta kapina jatkui. Kapinallisten joukossa oli tietenkin kaivostyöläisiä, jotka vaativat parempia palkkoja. Kapinalliset ja armeija taistelivat noin viikon ajan. Noin 490 kuoli.

Armeija hävisi, hallitus kukistui.

Valtaan nousi 1952 Víctor Paz Estenssoron ja Hernán Siles Zuazon MNR-puolueen populistihallitus.

Se kansallisti kaivokset, jakoi maita talonpojilla ja asetti yleisen äänioikeuden. Lisäksi vallankumoushallitus hajotti armeijan: kansanmiliisi piti valtaa. Ongelmat alkoivat nopeasti. Inflaatio söi keskiluokan tukea MNR:lle. Kansainvälisen valuurratahaston suositukset kutistivat valtion osuutta taloudessa.

MNR joutui lakkauttamaan sosiaaliohjelmiaan: työväenkin tuki väheni. Kaivostyöläisten vahva liitto COB alkoi lakkoilla. Lisäksi MNR jakautui vasemmistoon ja presidentin johtamaan maltilliseen siipeen. Presidentti rakensi armeijan uudestaan tasapanottamaan militioiden ja COB:n valtaa. Talous kurjistui, hallituksen ja työväestön juopa oli syvä.

Estenssoro yritti vastoin lakia presidentiksi kolmannelle kaudelle. Tämä oli viimeinen pisara armeijan johdolle. Kenraali Alfredo Ovando ja varapresidentti Rene Barrientos kaappasivat vallan 1964. Kuubalainen kommunistisissi Che Guevara yritti aloittaa maassa talonpoikakapinaa. Mutta köyhät talonpojat eivät tukeneet vallankumousta. Armeija sai kiinni Chen ja surmais tämän. Che jäi tämän jälkeen elämään Latinalaisen amerikan vasemmiston marttyyrinä ja palvottuna sankarina.

Barrientos kuoli 1969, Ovando nousi tilalle. Ovandon jälkeen kenraali Juan Torres kaappasi vallan ja ajoi vasemmistopolitiikkaa. Liikemiehet ym pelkäsivät Torresin ajavan maan kommunismiin: liikemiehet menettäisvät rahansa. Vuonna 1971 oikeistolainen kenraali Hugo Banzer Suárezappasi vallan.

Armeija saartoi kapinalliset ja surmasi Guevaran. 1970-luvulla Bolivian talous kasvoi: tinan ja öljyn kysyntä oli korkealla. Kenraali Hugo Banzer oli vallassa 1971-1978. Banzer pyrki rajoittamaan huumekauppaa. Mutta sotilashallituksen turvajoukot rikkoivat ihmisoikeuksia. Se kytkeytyi lähinnä kommunismin kitkemiseen. Mutta maa velkaantui: sen takia Bolivian talous romahti 1980-luvun alussa. Sotilaat siirsivät tämän takia maan kansanvaltaan.

Siviilipresidentti Siles Zuazon kaudella (1982–1985) maa kärsi äärimmäisestä hyperinflaatiosta (yli 20 000 % vuonna 1985), joka oli yksi maailman pahimmista. Velkataakka oli Banzerin kauden jäljiltä valtava. Vuonna 1985 valtaan palannut MNR:n Estenssoro aloitti markkinauudistuksen, "shokkihoidon" taloudelle. 1990-luvulla demokratia toimi. Yrityksiä yksityistettiin edelleen. Politiikassa oli usein entisten kilpailijoiden liittoja. Elettiin konsensusta, yhteisymmärrystä.

Bolivia 2000-luvulla

2000-luvun alussa poliittinen jännite nousi uudestaan. Alkuperäiskansat alkoivat vaatia oikeuksiaan: "vesisota" ja "kaasusota". Cochabanbassa uusi yhtiö nosti vesimaksuja 2-3 kertaisiksi. Sopimus yhtiön kanssa jopa kielsi sadeveden keruun ja omien kaivojen kaivuun. Monilal ei ollut varaa maksaa korotettuja maksuja. Köyhät käytännössä menettivät näin veden saannin. Alkoivat protestimellakat: katutaisteluja käytiin. Hallituksen oli pakko perua yksitystämissopimus.

Kaasusota alkoi, kun kansan enemmistö vaati Bolivian maakaasuhtiöiden kansallistamista ja niiden tuoton jakamista Boliviaan, ei ulkomaille.

Lokakuussa 2003 kuoli kymmeniä protestoijia. Armeija avasi tulen protesoijiinn. Poliisikin oli mukana. Mielsnoitukseh halvaannuttivat maa, armeijan tuki presidentille väheni. Presidentti Gonzalo Sánchez de Lozada erosi ja pakeni maasta. Kaasusota vahvisti Evo Moralesin ja alkuperäiskansojen kokaviljelijöiden johtaman MAS-liikkeen asemaa. Lupaus kaasun kansallistamisesta nousi MAS-puolueen keskeiseksi vaaliteemaksi, mikä johti Moralesin historialliseen vaalivoittoon vuonna 2005. Alkuperäiskansat kannattivat Yhdysvaltain vastustamaa kokaviljelyä, koska hankkivat näin rahaa.

Morales ajoi politiikkaa nimeltä "Coca Sí, Cocaína No" ("Koka Kyllä, Kokaiini Ei"). Hän salli rajoitetun määrän kokan viljelyä perinteiseen käyttöön, mutta pyrki samalla torjumaan laittoman kokaiinin tuotantoa.

Vasemmistolainen intiaani Evo Morales vallitsi maata 2006-2019. Morales paransi köyhien asemaa tuntuvasti. Morales suuntautui ulkopolitiikassaan Venezuelaan ja Kuubaan, mutta vastusti Yhdysvaltoja. Aikaa myöten Evo Morales muuttui itsevaltiaaksi. Korruptioskandaalit ravistelivat Moralesin hallintoa, valtioyhtiöt olivat tehottomia. Öljyn ja maakaasun hinan lasku kutisti Bolivian taloutta 1015 tienoilla. Alkuperäisväestön tuki laski: Morales kun suosi kokaa viljeleviä väestöjä ja teollisuutta, monien alkuperäiskansojen kustannuksella.

Moralesin yritys muuttaa perustuslakia kansanäänestyksellä, mahdollistaakseen laillisen uudelleen valinnan presidentiksi epäonnistui vuonna 2016. Silti korkein tuomioistuin salli yhä Moralesin mukaan tulon presidenti vaaliin.

Moralesin presidentinvaalissa oli yllätyskatko ääntenlaskennassa. Oppositio syytti Moralesia vaalivlipistä. Morales suostui usimaatnvaalit. Mutta armeija ajoi Moralesin ulos politiikasta. Morales pakeni maasta. valtaan nousi vanhoilline , katolilainen nainen Jeanine Áñez Chávez. Mutta vuonna 2021 uusi hallitus pidätti Anezin. Näin, koska vuonan 2020 nousi valtaan Evo Moralesin puoluessa ollut Luis Arce. Bolivian taloudessa oli ongelmia.

Vuonna 2024 armeija koetti kaapata vallan: kun armeijan johtaja oli erotettu poliittisen riitelyn takia. Vuonna 2025 vaalit voitti keskusta-oikeistolainen Rodrigo Paz.