Wikijunior Maantiede/Chile

Chile on pitkä vuoristoinen rannikkovaltio Etelä-Amerikassa. Pinta-ala yli 750000 neliökilometriä.

Chilessä asuu 20 miljoonaa asukasta. Pääkaupunki Santiago, jossa noin 5 miljoonaa asukasta. Lainsäädännöllinen pääkaupunki Valparaiso, jossa noin 260 000 asukasta.

Enin asutus Santiagon ympäristössä.

Kieli espanja.

Chilessä on korkeita vuoria: Andit kulkevat siellä. Varsinkin keskiosan rannikolla alavampaa maata. Pohjoisosa on kuivaa Atacaman aavikkoa.

Chile tuottaa malmeja, erityisesti kuparia. Myös viljaa ja kalaa. Chile on maailman mitassa keskitasoa rikkaampi maa.

Chilen historiassa on ollut milloin demokratiaa, milloin diktatuuria hallintomuotona.

Chilessä esiintyy melko usein maanjäristyksiä.

Chilen historia

Varhaisaika

Intiaanit loivat kulttuurejaan Chileen. Varhaisista metsätäjä-keräilijöistä kehitys vei kohti mutkikaampia yhteisöjä oasassa maata. Eurooppalaisten tullessa mapuchet ja inkat levittivät valtaansa maan pohjoisosassa.

Espanjalaiset perustivat Santiagon jo 1541. Mutta mapuchet sotivat espanjalaisia vastaan 1800-luvulla asti. Chile itsenäistyi vuonna 1818. Alkuajan politiikka oli kaoottista, hallitus vaihtui nopsaan. Chile alkoi 1800-luvun loppua kohden rikastua: se myi viljaa ja malmeja. Näihin aikoihin politiikka oli melko vapaata. Mutta 1900-luvun alussa oli itsevaltaisia siviilipresidenttejä ja sotilasvaltaa.

Frei, Allende ja Pinochet

Vuonna 1964 vaalit voitti uudistushaluinen kristillisdemokraatti Eduardo Frei Montalva. Hän ajoi rajoitettua maauudistusta, jossa osa rikkaiden maista jaettiin köyhille. Sekä vasemmisto että oikeisto vastustivat Freitä:

. Vanhoillisen oikeiston mielestä Frei kajosi maanomistukseen. Vasemmisto mielestä ei jakanut maita köyhille tarpeeksi. 1960-luvun lopussa chilen taloudessa oli ongelmia: pulaa esiintyi, protestit ja katolevottomuudet lisääntyivät. Mutta muuten Chile näytti malko vakaalta ja vapaalta verrattuna moniin muihin latinalaisen Amerikan maihin.

Vuonna 1970 voitti sosialisti Salvador Allende. Allende halusi kansallistaa ulkomaiset yritykset. Yhdysvallat vastusti tätä, koska Allende ei halunnut korvata Yhdysvaltain kaivosyhtiöille niiden omistuksen menetystä. Alölende nosti palkkoja, rajoitti hintoja.

Allende pyrki uudistuksillaan nostamaan elintasoa. Mutta päin vastoin niiden takia Chilen talous luhistui.

Ulkomaiset yritykset vetäytyivät maasta ja sosialistinen kokeilu sotki taloutta. Allende jakoi suurmaanomistajien maat köyhille.

Talous supistui. Pian koko maata rahoitettiin velalla. Ruuan hinta nousi, infaaltio laukkasi. Esiintyi ruokapulaa ja jonotusta. Vasemmiston ja oikeiston välillä oli väkivaltaa. Allende rikkoi monta kertaa maan perustuslakia. Yhdysvaltain tiedustelupalvelu CIA sekaantui Chilen asioihin. Allenden ryhmittymä valvoi suurta osaa mediasta. Hallituksella saattoi olla yhteyksiä väkivaltaiseen äärivasemmistoon, joka ulkoisesti vastusti hallitusta. Allenden sanottiin salaa tukevan laittomia yritysvaltauksia, jotka sotkivat niiden toimintaa: näin valtio saattoi lain mukaan kaapata huonosti tuottavan yrityksen. Vuonna 1972 jotkut sotilasosastot yrittivät kapinaa ja lietsoivat levottomuuksia. Allenden vastustajat parlamentissa käynnistivät lakkoja.

Tunnetuksi tuli "tyhjien kattiloiden marssi" jossa naiset marssivat kadulla kolisuttaen kattiloitaan, kun kaupasta ei saanut kunnolla ruokaa.

Yhdysvaltain tiedustelupalvelu tuki maassa sotilaskaappausta 1973. Armeija saartoi presidentin palatsin: Allende joko ammuttiin tai ampui itsensä.

Valtaan nousi kenraali Augusto Pinochet. Jo yli 55-vuotiasta Pinochetia pidettiin maltin miehenä, vaatimattomana ja huskaana kristittynä. Mutta yllättäen hyvin vallanhaluinen Pinochet syrjäytti muut sotilashallituksen upseerit vallasta. Hän ei myöskään häikäillyt käyttää väkivaltaa.: ettei kukaan kumoaisi hänen valtaansa. Pinochet myös ilmeisesti kavalsi rahaa itselleen luvatta.

Pinochet tapatti kommunisteja ja näiksi epäiltyjä, ainakin vähän yli 3000. Vielä enemmän vangittiin ja kidutettiin: moni pakeni maasta. Toisaalta Pinochet suosi vapaata talouspolitiikkaa, joka käänsi maan talouden nousuun. Alettiin puhua "Chilen talousihmeestä". Monet oikeistolaiset sietivät Pinochetin juntan tekemiä ihmisoikeusrikkomuksia, kun talous rullasi.

Kaikki eivät silti vaurastuneet Pinochetinkaan aikana. Ja 1980-luvun alussa oli paha taantuma. Köyhien osuus sä'ilyi suurena. Pinochetin aikana Chile meinasi joutua sotaan Perun ja Argentiinan kanssa. Yhdysvallat alkoi viimeistään 80-luvulla vieroksuaa Pinochetia ja muita Latinalaisen Amerikan sotilasdiktaattoreita.

Pinochet järjesti 1988 kansanäänestyksen, jonka uskoi voittavansa. Tarkoitus oli kysyä kansalta, onko Pinochet sopiva presidentiksi. Yllättäen

ei-ääniä tuli enemmän. Pinochet yritti mitätöidä tulosta, mutta taipui painostuksen alla luopumaan vallasta.

Demokratian kausi

Pinochetin jälkeen maa palasi siviilivaltaan 1989. Valtaan nousi kristillisdemokraatti Patricio Aylwin Azócar. Aylwinin uudistukset olivat varovaisia. Pinochet sekaantui yhä maan politiikkaan, kun johti armeijaa. Myös seuraavan presidentin aikana armeija häiritsi ajoittain siviilivaltaa. Jo hyvin vanha Pinochet joutui syytteeseen 1998 ja kuoli 2006. Vuonna 2000 nousi valtaa sosialistipresidentti Ricardo Lacos. Lacos kehitti sosiaaliturvaa. Mutta korruptiota esiintyi.

Vuonna 2011 oli opiskelijaprotesteja. Soislaistien aikana talous kasvoi, monien köyhien taloudellinen asema parani.

Vuonna 2019 oli mellakoita metrolippujen hintojen noustua.

2021 maassa nousi valtaan maltillinen sosialisti Gabrien Boric. Vasemmistolainen Boric tuomitsi sekä Yhdysvaltain sekaantumisen muiden maiden asioihin. Mutta myös Latinalaisen Amerikan Nicaraguan tyyppiset vasemmistodiktatuurit.