Wikijunior Muinaiset kulttuurit/Egypti/Vanha valtakunta

Kulttuuripiiri: Egypti 
Ajankohta: noin 3000 - 2200 ennen ajanlaskumme alkua

Kun Ylä-Egyptissä hallinnut faarao oli yhdistänyt Egyptin, alkoi

niin sanottu varhaisdynastinen kausi. Silloin faarao piti sekä Ylä-Egyptin että Ala-Egyptin kruunuja. Tämä kertoo meille sen, ettei Egypti ollut vielä täysin yhtenäinen. Seuraavalla

Vanhan valtakunnan ajalla Egyptin pääkaupunki siirtyi Ala-Egyptiin. Faaraot rakennuttivat kauden alussa suuria pyramideja.

Aikaa myöten faaraon mahti heikkeni, koska läänien maaherrat kahmivat lisää valtaa.

Vanhan valtakunnan lopussa oli kuivuus. Se aiheutti nälän. Yhteiskunta hajosi. Memfiksen faaraot menettivät valtansa, ja rosvot uhkaisvat tavallisten ihmisten henkeä. Ylä-Egyptin paikalliset johtajat onnistuivat säilytämään valtansa Ale-Egyptiä paremmin.

Varhaisdynastinen kausi noin 3000 - 2700 eaa

Kausi oli niin sanottujen haukkakuninkaiden aikaa. Maata hallittiin Ylä-Egyptiläisestä Thiniksestä (myöhemmin Hierankopolis). Niinpä kautta sanotaankin monesti thiniittikaudeksi. Kausi alkoi kuningas Narmerin yhdistettyä Egyptin. Faaraon vallan alle alistetut alueet kuitenkin kapinoivat aikakauden viimeisen Faaraon Khasekhemuin valtakaudelle saakka.

Valtakunnan kaksijakoisuus näkyi kaikessa. Kuninkaat kruunattiin sekä Memfiksessä Ala-Egyptin punaisella kruunulla että Thiniksessä Ylä-Egyptin valkoisella kruunulla. Hänen apunaan oli sekä Ylä- että Ala-Egyptin pääministerit (visiirit). Nämä johtivat niin kutsuttuja valkoista ja punaista taloa.

Kaudella oli sisällissotia Ylä- ja Ala-Egyptin Horus- ja Seteh-jumalien kannattajien välillä.

Jopa kuninkaallisia hautoja oli kaksi - Memfiksessä ja Abydoksessa (ks. kartta - lähellä Thebaa). Faaraon mukana uhratuista palveluskunnasta luovuttiin 1. dynastian viimeisen Faaraon aikana. Toinen dynastia eli hallitsijasuvun kausi oli hajanainen, koska pohjoinen ja etelä taistelivat vallasta. Viimein pohjoinen kuitenkin voitti. Valtaan nousi voimakas faarao Khasekhem (Horus Seteh Khasekhemui)., joka voitti Ylä-Egyptin.

Vanha valtakunta noin 2700 - 2200 eaa

Vanha valtakunta syntyi Egyptin yhdistymisen myötä. Se oli valtakunnan ensimmäinen kukoistuskausi, jolloin Ala-Egyptin Memfiksestä tuli maan pääkaupunki. Aiemmin itsenäisiä maakuntia alettiin kutsua noomeiksi. Aiemmista hallitsijoista tuli maaherroja tai veronkerääjiä. Sekä Siinain niemimaalla että Nuubiassa oli Egyptin valvomia kuparikaivoksia.

Vanhan valtakunnan ajaksi katsotaan aika 3.-6. dynastiaan eli hallitsijasuvun valtakauteen. Aikakausi oli pääosin rauhallinen, lukuunottamatta rangaistusretkiä libyalaisia, nuubialaisia ja Siinain aluetta vastaan. Valtakunnassa vallitsi sisäinen rauha ja hyvinvointi. Tekniikka, kirjoitustaito ja taide kehittyivät nopeasti. Faarao-keskitti taloudenhoidon itselleen ja yhteiskunnasta tuli Faarao-keskinen.

Uskonto

Egyptiläinen uskonto oli monijumalainen. Vanhan valtakunnan aikana uskontoa harjoitettiin pappien johdolla suurissa keskuksissa, jonne oli koottu eri jumalien palvontapaikkoja. Nämä jumalat olivat toisiinsa nähden sukulaisia. Jumalia oli paljon ja ne olivat peräisin erilaisista paikalliskulttuureista. Monet niistä liittyivät joko Niiliin tai aurinkoon.

Vanhan valtakunnan aikana tärkeimmäksi jumalaksi kohosi auringonjumala Ra ja hänen temppelistään Heliopoliksessa tuli valtakunnan tärkein uskonnollinen pyhiinvaelluspaikka. Myöhemmin hedelmällisyydenjumala Osiris alkoi saavuttaa merkitystä tuonpuoleisen jumalana. Kuninkaallisille alunperin varatut hautajaismenot alkoivat levitä virkamiesten pariin.

Hienoimmat patsaat olivat hyvin elävän näköisiä

Taide

Taiteella pyrittiin palvelemaan kuningasta ja jumalia. Sitä tehtiin myös kuolleiden kunniaksi. Taidetta hallisivat tarkat säännöt, joka teki siitä tietoisesti kaavamaista. Uskomusten mukaan se täytti tehtävänsä vain silloin, kun sääntöjä noudatettiin tarkkaan.

Tärkeimpiä aiheita olivat ihmiset ja jumalat. Jumalat ja kuninkaalliset esitettiin joko vasen jalka edessä seisovina tai suoraselkäisesti valtaistuimella istuvina. Hoviväki kuvattiin risti-istunnassa. Hautamaalauksissakin kuvattiin arkielämää. Ihmiset kuvattiin pää ja jalat sivusta, mutta vartalo (hartiat) edestä päin katsottuna.

Veistoksissa rajoitukset eivät olleet yhtä tiukat, vaan ihminen voitiin kuvata edestäpäin. Tärkeimpiä niistä olivat hautojen vainajia kuvaavat, usein aidonkokoiset veistokset.

Faaraot ja pyramidit

Faaraota palvottiin elävänä jumalana, koska hänen uskottiin takaavan Niilin vuosittaiset tulvat. Heidän muistokseen alettiin rakentaa yhä hienompia pyramideja, jotka korottivat kohti taivasta. Syyrin pyramideista oli Kheopsin rakentama pyramidi Gizassa. Viiden dynastian eli hallitsijasuvun Faarao julistettiin Heliopoliksen-kaupungissa auringonjumalan pojaksi.

Ensimmäisen pyramidin rakennutti 3. dynastian merkittävin Faarao Djoser Saqqaraan, Memfiksen kuolleidenkaupunkiin. Pyramidin suunnitteli pääministeri (visiiri) Imhotep, joka tunnettiin myös insinöörinä ja lääkärinä. Kuolemansa jälkeen alunperin alhaista syntyperää ollut taitava virkamies korotettiin jumalaksi.

Vanhan valtakunnan kukoistuskautta oli neljännen dynastian kausi, jolloin myös suurimmat pyramidit rakennettiin. Suurimman pyramidin rakensi Khufu eli Kheops Gizaan, lähelle nykyistä Kairon kaupunkia ja muinaista Memfistä. Tämä pyramidi tunnettiin yhtenä maailman seitsemästä ihmeestä.

Faarao Djoserin porraspyramidi Saqqarassa.

Pyramidinrakentajien elämää

Gizan pyramidia oli rakentamassa 4000 pääasiallista ja noin 16 000-20 000 avustavaa työntekijää vähintään 20 vuoden ajan. Heidän apunaan saattoi olla väliaikaisia työntekijöitä, jotka työskentelivät rakennuksilla muutaman kuukauden. Lähes jokainen egyptiläinen perhe oli tavalla tai toisella sidoksissa rakennusurakkaan.

Pyramidienrakentajien kylä sijaitsi hieman rakennustyömaan ulkopuolella. Osa hautausmaan muistomerkeistä, jotka kuuluvat työläisten johtajille on sangen hienoja. Köyhimpiinkin hautoihin on haudattu esimerkiksi olutta. Hautausmaalle haudatuista noin puolet on naisia ja neljännes lapsia. Tämä osoittaa, että rakentajat asuivat työmaan juuressa perheineen. Monet uskovatkin, että rakentajat olivat vapaaehtoisia, joita uskonnollinen kutsumus ajoi pyramidia rakentamaan.

Rakentajien kylän kupeessa sijaitsi kaksi leipomoa, jotka tuottivat satoja leipiä päivässä. Kalankäsittely laitoksessa käsiteltiin tuhansia kaloja. Ruuantuotanto oli tehdasmaista. Kalan lisäksi tarjolla oli lammasta, sikaa, ankkaa ja jopa erinomaista nautaa. Vaikka muut eläimistä olisivat kasvaneet työmiesten pihoillakin, täytyi naudanlihaa tuoda Niilin suiston viljavilta laitumilta asti. Kenties se olikin tarkoitettu työmaata johtavien virkamiesten pöytiin tai ehkä sitä uhrattiin temppeleissä. Vaikka lihaa olikin tarjolla, tavalliset työmiehet söivät sitä harvoin. Osa ruuasta saattoikin olla tarkoitettu temppeliuhriksi.

Pyramidin rakentaminen vaati tehokasta hallintoa ja työnjakoa. Työntekijät olivat jakautuneet työporukoihin eli tiimeihin, joilla oli sellaisia nimiä kuin Khufun ystävät tai Menkauren juopot. Kukin tiimi oli vastuussa tietystä osasta pyramidityömaata. Tiimit jakautuivat sitten yhä pienempiin työryhmiin. On mahdollista, että myös naiset osallistuivat raskaaseen rakennustyöhön, sillä eräiden ruumiissa on merkkejä raskaasta työstä. Työ pyramideilla olikin kovaa, kuumaa ja hikistä. Ilma on todennäköisesti ollut savuinen, koska tulta tarvittiin leivän leipomiseen, työkalujen valmistukseen ja saviesineiden kovettamiseen.

Työntekijöistä pidettiin kuitenkin hyvää huolta. Lääkärit suorittivat esimerkiksi amputointeja, joiden ansiosta loukkaantuneet elivät vielä monta vuotta onnettomuutensa jälkeen. Vaikka tarjolla olikin aikaansa nähden verrattain hyvää terveydenhuoltoa, harva rakentajista eli kovin vanhaksi. Miehet kuolivat usein 40-45-vuotiaina, naiset keskimäärin hieman nuorempina 30-35-vuotiaina. Syy naisten lyhyempään elinikään oli todennäköisesti onglemallisissa lastensynnytyksissä, jotka veivät osan naisista hyvinkin nuorina.

Tutkijat kuitenkin olettavat, että egyptiläiset eivät olleet tyytyväisiä lyhyeen elämäänsä. Heidän mielestään laajamittainen hautajaisteollisuus osoittaa, että he kaipasivat jatkaa elämäänsä tuonpuoleisessa. He rakastivat elämää, eivätkä tahtoneet päästää siitä irti.

Vallan heikkeneminen ja 1. välikausi

Viidennelle dynastialle oli tyypillistä virkamiesten palkkaaminen hovin eli kuninkaallisen suvun ulkopuolelta. Maata alettiin jakaa läänityksinä merkittäville virkamiehille ja valta alkoi valua pois Faaraon käsistä. Eräät faaraoiden uudistukset myös heikensivät keskusvaltaa. Kuudennen dynastian eli hallitsijasuvun aikana osa Ylä-Egyptin ruhtinaista alkoi haluta eroon Egyptistä. Faaraoiden oli annettava yhä enemmän periksi maaherroille.

Kuudennen dynastian lopuksi valta seetriä Egyptiin toimittaneeseen Syyrian Byblokseen menetettiin. Pian keskushallinto romahti. Vuosina 2200-2000 eaa. aluetta koetteli sadenmäärän väheneminen, joka lopetti Niilin jokavuotiset tulvat. Tulvien estyminen aiheutti valtavan nälänhädän, joka tuntui pahiten Ylä-Egyptissä.

Ylimystön sanotaan päätyneen kerjäläisiksi ja rosvojen hallinneen maata. Vieraita kansoja tunkeutui Niilin suistoon Aasiasta. Palsamointihuoneet eivät enää toimineet ja palsamoijien salaisuuksia paljastettiin. Viljelyn sijasta sodittiin ja kulkutaudit kiersivät maata. Kaikesta oli pulaa. Uusi ylimystö oli sivistymätön. Maassa vallitsi sekasorto, tosin etelässä jotkut paikallisruhtinaat pitivät yllä järjestystä.

 Seuraavaksi on vuorossa Keskivaltakunta.

Sananselitykset

Amputaatio - on jonkin kehon ulokkeen poistaminen leikkauksella tai sen irtoaminen vammautumalla. Usein kyseessä on sormi, varvas, jalka tai käsi. Kirurgit käyttävät amputointia silloin, kun kehon osaa ei voida enää parantaa ja siinä oleva sairaus on vaarassa levitä muualle ruumiseen.

eaa - ennen ajanlaskumme alkua

Faarao - oli muinaisen Egyptin kuningas, jonka asemaa pidettiin jumalallisena. Hän olivat Hoorus-jumalan edustajia maanpäällä. Faaraot eivät olleet jumalia ennen virkaansa astumista, vaan heidän virkansa teki heistä jumalallisen. Hän oli Ylä- ja Ala-Egyptin kaksoishallitsija. Alunperin hallitsijoita pidettiin lehmäjumalatar Batin poikina. Vanhan valtakunnan aikana faaraot olivat jumalallisempia kuin myöhempinä kausina.

Nuubia - eli Kush oli Ylä-Egyptin eteläpuolella sijaitseva maa, jonka asukaat olivat mustia afrikkalaisia ja jonka alueelta saatiin kultaa. Nuubialaiset kehittivät oman korkeakulttuurinsa. Nuubialaisesta kulttuurista enemmän Afrikan valtioiden kohdalla.

Osiris-jumalan uskottiin muinoin olleen ihmishallitsija, joka opetti ihmisille sivistystä ja maanviljelystaidot. Hän oli ensisijaisesti hedelmällisyyden jumala, josta tuli myös kuolemanjälkeisen elämän herra. Osiris kuvattiin muumioituna miehenä. Taru Osiriksesta kuvasti luonnonkiertokulkua. Aavikkojumala Seth yritti jokavuosi vallita Osiriksen hallitseman Egyptin itselleen. Osittain hän onnistuikin tappala Osiriksen, mutta tämä heräsi henkiin ja karkoitti Sethin aavikolleen.

Palsamointi - on ruumiin suojaamista mätänemistä vastaan. Egyptiläinen muumioinnin taito on yksi palsamoinnin muoto. Egyptiläiset uskoivat muumioinnin auttavan sielua, joka palasi asumaan säilöttyyn ruumiiseen. Vanhimmat muumiot olivat sikiöasentoon taivutettuja vainajia, jotka oli kääritty monikerroksisiin tiukkoihin käärinliinoihin ja laitettu pieniin arkkuihin. Egyptiläisessä muumioinnissa aivot ja sisäelimet poistettiin ja säilöttiin erillisiin ruukkuihin. Vatsa ja pää puhdisettiin ja käsiteltiin säilyvyyttä lisäävillä aineilla ja hajusteilla. Sitten ruumis ommeltiin kiinni.

Pyramidit - olivat Egyptissä muinaisia pyramidinmallisia kivirakennuksia. Pyramidinmallisia rakennuksia on rakennettu myös muualla. Ennen kuin pyramideja alettiin Egyptissä rakentaa, hautoina käytettiin vuodesta 3150 eaa lähtien penkin-mallisia mastaba rakennuksia. Vinoseinäinen mastaba oli pyramidin esiaste. Mastaboita rakennettiin pyramidiaikana edelleen ylimyksille. Myös vanhinta Djoserin pyramidia alettiin ensin rakentaa mastabaksi. Pyramidi rakennettiin kuvastamaan laskevia auringonsäteitä ja monet niistä olikin kiillotettu kiiltäväksi. Hautakumpu symboloi alkukumpua, joka nousi vedestä ja josta maailma luotiin.

Ra - on eräs varhaisimmista egyptiläisistä jumalista. Hän oli auringonjumala, jota palvottiin alunperin luojajumalan Heliopoliksessa. Hänet kuvataan haukanpäisenä miehenä, jonka pään päällä on aurinko ja sitä ympäröivä käärme. Faaraot tunnettiin vuodesta 2650 eaa lähtien nimellä se Ra - auringonjumalan poika. Aurinkolaiva myytin mukaan aurinko on vuorokauden ympäri purjehtiva laiva, joka päivällä kulkee taivaan ja yöllä manalan halki. Yöllä aurinkolaivan matkustajien on taisteltava pimeyden voimia vastaan, joista pahin Apep-käärme, yritti nielaista auringon. Taistelu oli kuitenkin voittoisa ja Apep pääsi palaamaan taivaalle kuljettuaan yön 12 portin läpi.

Seetri - eli tässä tapauksessa Libanoninseetri (cedrus libani) on havupuu, jota tavataan Välimeren alueella Turkista ja Libanonista Marokkoon. Libanonilaisen muunnoksen lehdet (havut) ovat vaalean sinivihreät. Seetrin tuoksu karkoittaa koiperhosia. Libanonin seetri on suorarunkoinen puu, joka kasvaa kotimaassaan jopa 40 metriä korkeaksi. Muinaisina aikoina foinikialaiset käyttivät sitä laivanrakennukseen ja egyptiläiset käyttivät sen pihkaa muumioimiseen.

Siinai - on niemimaa Egyptin ja Palestiinan (Israelin) välissä. Se on pääosin vuoristoista aavikkoa.