Wikijunior Muinaiset kulttuurit/Pengerviljely

Terassiviljelyä

Pengerviljely (myös: terassiviljely) on viljelytapa, jossa vuoristoon rakennetaan porrasmaisia tasanteita, joissa viljellään kasveja.

Terassiviljely mahdollistaa viljelyä jyrkillä rinteillä, missä tavallista peltoa on vaikea pitää yllä.

Tasaiset terassit estävät maaperän eroosiota ja auttavat säilyttämään kosteuden.

Menetelmän rasite on sen vaatima suuri työ. Terassiviljelykin on altis sään ääri-ilmiölle.

Monilla seuduilla on tätä harjoitettu mm Kiinassa ja Amerikassa. Muinaiset Intiaanit ovat tunnettuja

terassiviljelmistään varsinkin Andien alueella.

Edut:

1. Eroosion estäminen:
   • Pengerviljelyn suurin etu on, että se estää maan eroosiota. Kun maata viljellään jyrkillä rinteillä ilman terassien tekemistä, sateet voivat kuljettaa pois maata ja ravinteita. Terassit estävät tämän, koska ne hidastavat veden virtausta ja mahdollistavat maaperän pysymisen paikallaan.
2. Veden säilyttäminen:
   • Terassit auttavat säilyttämään kosteuden maaperässä, koska ne hidastavat veden virtausta ja varastoivat vettä. Tämä on erityisen tärkeää vuoristoalueilla, joissa sadanta voi olla vaihtelevaa ja veden saatavuus on rajallista.
3. Satojen turvaaminen:
   • Vuoristossa viljely saattaa olla haasteellista ilmaston ja maaperän vuoksi. Terassiviljely mahdollistaa sen, että kasvit saavat tasaisesti auringonvaloa ja suojaa tuulelta, ja maa pysyy hedelmällisenä pidempään.
4. Sopeutuminen vaihtelevaan maastoon:
   • Pengerviljely on erityisen kätevä alueilla, joissa maasto on epätasaista ja jyrkkää. Terassien rakentaminen mahdollistaa viljelyn alueilla, jotka muuten olisivat viljelykelvottomia.
5. Monipuolinen viljely:
   • Inkat ja muut alkuperäiskansat viljelivät usein monia kasveja samanaikaisesti, kuten maissia, perunoita, kvinoaa ja viljoja. Tämä monimuotoisuus voi vähentää viljelyyn liittyviä riskejä, koska jos yksi kasvi epäonnistuu, muut voivat silti menestyä.

Haitat:

1. Raskas työ ja resursseja vaativa:
   • Terassien rakentaminen vuoristoon on erittäin työlästä ja vaatii paljon työvoimaa ja aikaa. Terassien tekeminen kivistä ja maasta on vaativa prosessi, joka vaatii paljon ihmistyötä. Tämä on raskasta erityisesti ilman moderneja työkaluja.
2. Maaperän köyhtyminen:
   • Vaikka terassiviljely estää eroosiota, viljely voi edelleen kuluttaa maaperää ajan myötä, erityisesti jos ei käytetä kestävän viljelyn menetelmiä, kuten vuoroviljelyä tai lannoittamista.
3. Tulojen ja resurssien rajallisuus:
   • Vaikka viljely olisi tehokasta tietyllä alueella, saattaa olla rajoituksia siihen, kuinka paljon viljely voi tuottaa, koska alueet ovat rajoitettuja ja maaperän hedelmällisyys voi heikentyä pitkällä aikavälillä.
4. Luonnonkatastrofien riski:
   • Vaikka terassiviljely estää maaperän eroosiota, suuret myrskyt ja maanjäristykset voivat silti aiheuttaa vaurioita. Maanjäristykset voivat erityisesti muuttaa maata ja jopa tuhota terasseja, jos ne eivät ole riittävän tukevasti rakennettuja.
5. Ilmastonmuutoksen vaikutukset:
   • Vaikka pengerviljely on ollut sopeutettu vuoristoon, ilmastonmuutos voi vaikuttaa sademääriin ja lämpötiloihin. Jos sademäärät muuttuvat odottamattomasti, terassiviljelyn toimivuus saattaa heikentyä.

Miksi pengerviljely saattoi tuottaa enemmän:

1. Maan optimaalinen hyödyntäminen:
   • Vuoristoseudut ja jyrkät rinteet, jotka muuten olisivat olleet viljelykelvottomia, saatiin käyttöön rakentamalla terasseja. Ilman terassia tällaisilla alueilla maaperä olisi voinut erodoitua nopeasti, ja viljely olisi ollut lähes mahdotonta. Terassit kuitenkin mahdollistivat maan paremman hyödyntämisen.
2. Vedenhallinta:
   • Terassit estivät maaperän eroosiota ja paransivat veden säilymistä. Tämä oli erityisen tärkeää alueilla, joilla sademäärät voivat olla vaihtelevia. Terassiviljely auttoi varastoimaan sadevettä ja parantamaan veden saantia kasveille, mikä lisäsi sadon määrää verrattuna alueisiin, joissa vettä ei voitu hallita yhtä tehokkaasti.
3. Kasvukautta pidentävä vaikutus:
   • Terassiviljelyllä oli myös etuna se, että kasvit saivat tasaisempaa auringonvaloa ja suojan tuulelta. Jyrkillä alueilla aurinko voi paistaa eri kulmista, ja terassit loivat tasaisempia viljelyolosuhteita, jolloin kasvit saivat enemmän valoa ja lämpöä, mikä voi pidentää kasvukautta.
4. Monipuolinen viljely:
   • Inkat ja muut alkuperäiskansat harjoittivat monivuotista viljelyä ja monilajista viljelyä (kuten maissia, perunoita, kvinoaa ja palkokasveja), joka teki viljelystä kestävämpää ja tuottavampaa. Kun satoa ei saatu yhdeltä kasvilajilta, toisen lajin sato saattoi onnistua paremmin, mikä vähensi epäonnistumisen riskiä.
5. Vähemmän tuholaisia ja tauteja:
   • Tietyt kasvit olivat vähemmän alttiita tuholaisille ja taudeille, koska vuoristo-olosuhteet rajoittivat monien yleisten maataloustuholaisten leviämistä. Lisäksi monilajinen viljely vähensi sitä riskiä, että kaikki kasvit tuhoutuisivat samanaikaisesti.

Vertailu muihin viljelytapoihin:

• Tasamaaviljely:
  • Tasaisella maalla viljely saattaa tuottaa enemmän satoa, koska siihen voidaan käyttää tehostettuja viljelymenetelmiä ja koneita, jotka tekevät viljelystä tehokkaampaa. Maaperä on yleensä hedelmällisempää ja maanmuokkaus on helpompaa. Terassiviljely ei voi aina kilpailla tämän kanssa, erityisesti kun puhutaan suuresta teollisesta tuotannosta.
• Maaperän kestävyys ja pitkäaikainen tuottavuus:
  • Pengerviljely oli kestävämpi pitkällä aikavälillä vuoristoseuduilla, sillä se estää eroosiota ja parantaa maaperän rakennetta. Tasaisella maalla käytetty viljely saattaa kuluttaa maata nopeammin, erityisesti jos viljelyä ei harjoiteta kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti (esim. vuoroviljely tai kompostointi).
• Maissin ja perunan viljely:
  • Inkat viljelivät erityisesti perunaa ja maissia, ja terassiviljely mahdollisti näiden viljelyssä suurempia satoja vuoristoseuduilla, joissa ne muuten eivät olisi menestyneet ilman erityistä viljelymenetelmää. Peruna, joka oli erittäin tärkeä inkakulttuurille, on esimerkki kasvisadosta, joka saattoi tuottaa paremmin vuoristossa