Wikijunior Muinaiset kulttuurit/Anasazi-kulttuurin historia

Puebloja, suuria talorykelmiä tehneen intiaanien Anaszzi-kulttuurin kehitys ulottuu kuoppataloista

nykyajan harvoihin jäljellä oleviin puebloihin. Pueblointiaanit eivät nykyään pidä anasazi-nimituykestä: tämä tarkoitata "vanhaa vihollista", ja on maahan 1400-luvulla tunkeutuneiden apassien pueblointiaaneista käyttämä nimitys.

Varhainen kehitys

Arkaainen kausi (1200-luvulle eaa)

Ennen maanviljelyksen alkua ja ihmisten asettumista paikoilleen alueella asui metsästäjä keräilijöitä. Heidän kulttuuriaan kutsutaan Cochisen perinteeksi, laajemmin Osharan kulttuuriksi.

Varhaisimmassa vaiheessa alueella eleli suurriistan metsästäjiä. Aluksi mammutti, hevonen ja kameli olivat pääasiallista ravintoa. Luonnosta koottuja siemeniä jauhettiin kivillä helpommin sulaviksi.

Puebloa edeltäneen Osharan kulttuurin löytöjen mukaan joskus välillä 4750 - 1750 ilmestyivät jauhinkivet liittyen viljelyyn tai kasvien keräilyyn samalal kun asuinpaikkojen määrä ja koko kasvoivat. Maissin viljely alkoi Osharan alueella 1750 - 750 eaa. Ihmiset alkoivat kokoontua tiettyinä aikoina noin 50 hengen ryhmiin.

Myöhemmin ihmiset elivät siemeniä keräten ja metsästäen, saattoivatpa he harjoittaa pienimuotoista viljelyäkin, sillä he tunsivat alkeellisen maissin.

Lopulta n. 500 eaa lähtien asuttiin puolittain maahan kaivetuissa majoissa, joissa oli puiset seinät ja karkea kivin jauhaminen oli vaihtunut huhmareeksi. Kulttuuri toimi todennäköisesti ponnahduslautana myöhemmälle kehitykselle.

Korintekijöiden kaudet (II-III) n. 1200 eaa - 750 jaa

Aluksi anasazien esi-isät asuivat luolissa ja ulkosalla, liikkuen vuodenaikojan mukaan. He alkoivat viljellä varhaista maissia ja kurpitsaa puutarhoissaan, mutteivät kuitenkaan papuja. He käyttivät kiviuurnia jyvien jauhamiseen ja valmistivat koreja, mutteivät keramiikkaa.

Myöhäisellä korintekijä II-kaudella 50 jaa. alkaen alettiin rakentaa viljasiiloja, kivisiä säilytys"arkkuja" ja matalia kuoppataloja. Tältä ajalta löytyy jo viitteitä kehittyvään uskontoon ja hallintoon. Kulttuuri oli samanistinen ja maalasi kalliomaalauksia.

Korintekijä III-vaihe alkoi noin 500 jaa. Aiempaa syvempiä kuoppataloja, joitain maanpäällisä huoneita. Jousi ja nuolet syrjäyttivät heittokeihään. Yksinkertaista lasittamatonta ja mustavalkoista keramiikkaa valmistettiin. Keittoastioiden ansiosta voitiin syödä kypsentämistä vaativia papuja, joiden viljely omaksuttiin Väli-Amerikan kulttuureista kaupan myötä. Villiä amarattia ja eräänlaisia pinjan siemeniä kerättiin. Kalkkunaa pidettiin ehkä kotieläimenä.

Myöhäisellä korintekijäkaudella syntyneet varhaiset kivat, uskonnolliset huoneet, olivat suuria, pyöreitä ja kaivettu maan alle. Ne olivat erillään talosta, joilla ihmiset asuivat. Myöhempiä versioita näistä maanalaisista tai osittain maanalaisista huoneista käytetään edelleen pueblo-kulttuurien uskonnollisissa menoissa.

Mesoamerikan vaikutus

Luultavasti Mesoamerikasta tuli vaikutteita, joiden pohjalta varsinainen pueblokulttuuri kehittyi. Sitä luonnehtivat nykyään puebloiksi kutsutut talot. Neliömäiset talot monet uskonnon piirteet lienevät Mesoamerikasta. Mutta pueblointiaanien kulttuuri myös erosi monin tavoin Mesoamerikan kulttuureista. Varsinaiset pueblointiaanit eivät esimerkiksi rakentaneet pyramiditemppeleitä. Eniten Mesoamerikan kulttuuria ulkoisesti lienee muistuttanut Arizonassa kukoistanut Hohokam-kulttuuri, jossa rakennettiin temppeleitä ja suuria kastelukanavia.

Liikkuvat Anasazi-kylät (pueblo I) n. 750-900

Pueblo-kylä kallion jyrkänteen alla, Mesa Verde

Varhaisella pueblo-kaudella väkiluku kasvoi nopeasti ja sen myötä myös kylien koko. Kylissä alettin asua pysyvästi ympärivuotisesti. Kastelualtaita ja kanavia käytettiin viljelyn apuna. Suuria kyliä ja kiva-rakennuksia alkoi ilmetä, mutta kuoppataloissa asuttiin yhä. Maanpäällisten rakenteiden materiaalina oli jakal-tyyppinen maaseinä ja alkeellinen muuraus. Jakal-tyyppisessä maaseinässä tehtiin puista kehikko, se päällystteiin risuilla ja rakanteen päälle pistettiin mutakerros, niin että syntyi kiinteä seinä.

Parhaimmillaan kylissä saattoi asua jopa 600 henkeä. Samassa kylässä asuttiin kuitenkaan harvoin yli kolmea vuosikymmentä pidempään. Tilaisuuden tullen siirryttiin helpommin viljeltäville ja kosteammille alueille (joita ei tarvinnut välttämättä kastella) ja sään puolesta kuivemmat (ja työläämmät) hylättiin. Suurimmaksi osaksi keramiikka oli harmaata ja lasittamatonta, jonkin verran myös punaista lasittamatonta ja mustavalko-koristelua on myös nähtävissä.

Anasazin kultakausi (pueblo II) n. 900-1150

Ilmasto oli tällä kaudella ihanteellinen - lämmin ja yleensä riittävän kostea. Yhteisöt kasvoivat yhä suuremmiksi ja niissä asuttiin yhä pitempiä aikoja. Paikalliset rakennus- ja astiatyylit kehittyivät. Kauppaa käytiin pitkienkin matkojen päähän : turkoosia ja simpukankuoria tuotiin. Kesytetyt kalkkunat vaelsivat kujia. Chacon kanjonissa asui 1500 - 5000 henkeä. Keskuspaikasta lähti tietä siellä noin 50 km päähän.

1100-luvulla kulttuuri kääntyi sisään päin, siitä tuli omavaraisempi ja yhteydet ulkomaailmaan vähenivät. Kehitettiin kastelutekniikoita ja terassiviljelyä satojen turvaamiseksi. Väestö kääntyi kasvuun, mutta pysyi liikkuvaisena.

Ilmasto kuivuu (pueblo III) n. 1150-1350

Suunnilleen 1150 Amerikassa alkoi 300 vuotta kestänyt kuiva kausi. Viljelyksiä hylättiin molemmilla mantereilla. Tunnetuin puebloista, Pueblo Bonito hylättiin ehkä hieman ennen vuotta 1150. Asutus koostui suurista kylistä, jyrkänneasumuksista, torneista ja kalkkuna-aitauksista. Suurin osa alueen kylistä hylättiin vuoden 1300 tienoilla, jolloin uli uusi kuivuus. Ero läheiseen Hohokam-kulttuuriin hämärtyi.

Tapahtui suuri uskonnollinen murros. Alunperin rakennukset olivat rakennettu tähtitaivaan mukaan suunnaten. Nyt niitä järjestelmällisesti suljettiin ja hylättiin. Kivojen seinämissä näkyy merkkejä sisällä rakennetuista suurista nuotioista, mikä luultavasti vaati raskaan katon poistamista. Kyliä hylättiin vähitellen ja heimot jakaantuivat. Kenties tuhoamalla rakennuksia kyläläiset pyrkivät palauttamaan tasapainon, jota kuvittelivat uskonnollisilla harjoituksillaan keikuttaneensa.

Myöhemmät kaudet (pueblo IV) 1350 - 1540

Pueblot eivät kadonneet, vaikka silloiset kylät hylättiin. Pueblojen ihmisiä muutti kuivuuden takia eteläisen ilmansuuntaan

muun muassa Rio Granden ja Little Coloradon seuduille. Noin 1300 ihmisiä lienee muuttanut Mesa Verden seuduilta Bandelieriin. Keresit ja tiwat saattoivat muuttaa Mesa Verdestä nykyislle asuinsijoilleen. 1400-luvulla hylättiin monia puebloalueita, mm Verden laakso, ja yhä 1600-luvulla mm Petrified Forestin pubelot.

Espanjalaiset - nykypäivä (Pueblo V)

Suuri pueblokapina

Espanjalaiset saapuivat vuonna 1541. He voittivat alueen taistelut ja surmasivat joitain satoja pueblointiaaneja. He toivat tautinsa, joihin intiaaneilla ei ollut vastustuskykyä.

Espanjalaiset tekivät intiaaneista maaorjia. Pueblointiaanit joutuivat tekemään raskaita töitä ja maksamaan veroa tuotteina. Espanjalaisten kuritoimet herättivät vihaa. Espanjalaiset antoivat pitkään pueblointiaanien harjoittaa omia kulttimenojaan. Toisaalta he perustivat lähetysasemia ja käännyttivät intiaaneja kristinuskoon. Espanjalaiset kukistivat monet alkaneet kapinat.

Suuri pueblokapina alkoi siitä, kun espanjalaiset pyrkivät lopettamaan pueblointiaanien uskonnon. He pidättivät ja tappoivat muutamia poppamiehiä. Yksi vapautetuista poppamiehistä, Popé, niosti suuren kapinaan. Intiaanit onnistuivat ajamaan espanjalaiset pois alueeltaan yli 10 vuodeksi. Mutta espanjalaiset palauttivat valtansa.

Kulttuuri elää edelleen hopien ja zunien parissa sekä Rio Granden laaksossa. Vielä tänäkin päivänä on jäljellä 25 puebloa. Tunnetuin näistä on Taosin pueblo. Savitiilirakennukset rapataan siellä edelleen joka vuosi. Siellä ei saa käyttää sähköä ja juoksevaa vettä, koska heimoneuvosto haluaa pitää sen perinteisenä.