Öljyvärimaalausopas

Öljyvärimaalausopas auttaa pääsemään alkuun öljyvärimaalauksessa.

Öljyvärimaalaus on erilaista kuin esimerkiksi vesivärimaalaus. Vaikket pitäisikään vesivärimaalauksesta, niin se ei tarkoita sitä ettetkö pitäisi öljyvärimaalauksesta. Öljyvärien voisi kuvailla olevan kuin hammastahnaa. Siksi öljyväri on ihanteellista maaliainetta joko siveltimellä tai maalausveitsellä levitettäväksi tahnamaisuutensa takia. Värejä on helppo hallita, sillä ne eivät valu vesivärien tapaan, värien sekoittaminen on helppoa ja sekoittamalla saadaan syntymään useita eri värisävyjä.

Öljyvärit ovat pellavaöljypohjaisia, hitaasti kuivuvia maaleja, joille eri aineista valmistettu pigmentti antaa värin. Öljyväri ei liukene veteen ja niillä maalattaessa joudutaan käyttämään erilaisia paloherkkiä ja myrkyllisiä liuottimia. Pellavaöljyn lisäksi käytetään muitakin, muun muassa unikkoöljyä.

Värejä tiedetään käytetyn jo 1200-luvulla Englannissa, joskin valmistusmenetelmät ja maalien ominaisuudet ovat kehittyneet huomattavasti. Kaikkein tunnetuimmat ja todentuntuisimmat maalaukset on usein tehty juuri öljyväreillä.

Varusteet

Kuva maalarin tarvikkeista. Paletti, siveltimet ja värit.

Maalauspohjan suhteen öljyvärit vaativat imevän rasvattoman pohjan. Pohjina voidaan käyttää pohjustettua paksua pahvia, kovalevyä tai kehykseen pingotettua kangasta. Pohjan on syytä olla happovapaata, mikäli haluaa maalauksen säilyvän mahdollisimman kauan hyvässä kunnossa. Pohjustus on ainetta, joka ei päästä värin öljyä imeytymään tai vetistämään maalausalustaa; useimmiten käytetään gessopohjustusta tai liitupohjustetta. Käsittely voidaan tehdä myös lateksimaalilla. Yleensä öljyvärimaalaukseen tarkoitetut pohjat on tehty kiilakehykseen eli puurimojen avulla pingoitettuun pellava- tai muuhun tukevaan kankaaseen, joka on pohjustettu maalausta varten valmiiksi, jolloin ne ovat valmiita maalaamiseen. Myös valmiita kangaspahvipohjia saa kaupasta.

Siveltimiä tulee olla useita erityyppisiä. Niitä on hyvä olla maalaamista aloittaessa eri mallisia ja useita eri kokoja. Hyvät siveltimet ovat tasapäisiä ja tiukkaharjaksisia, mutta kun maalaat yksityiskohtia: suosittelen pieniä ohuita kärkeen kaventuvia siveltimiä. Hyviä siveltimiä myydään alan erikoisliikkeissä, mutta tavallisia sarjoja myydään melkein missä tahansa kaupassa.

Ohentimena käytetään maalinestettä, jonka koostumus vaihtelee. Yleisimmin siinä on ranskalaista tärpättiä, dammarvernissaa ja pellavaöljyä tai standöljyä eri suhteissa. Hajuttoman tärpätin käyttö ei ole suositeltavaa, koska se on aivan yhtä haitallista kuin hajullinenkin. Sivellinten pesuun mielellään ruokaöljyä ja mäntysaippuaa, joka on hyvin hellävarainen siveltimille.

Luonnoksen piirtämiseen pohjaan käytetään hiiltä ja sen kiinnittämiseen fiksatiivia. Lyijykynän käyttö ei ole suositeltavaa, koska sen jälki katoaa nopeasti jo pienenkin maalikerroksen alle. Lyijykynää voi kuitenkin käyttää maalauksen hahmottelemiseen. Hahmotelmaa ei välttämättä tarvitse tehdä lainkaan maalauspinnalle, mikäli olet varma taidoistasi.

Maalauspaletti on yksi tärkeimmistä maalarin työkaluista, siinä sekoitetaan värisävyt. Aina ei saatavilla ole oikeaa palettia, niin sen korvikkeena voidaan käyttää alumiini-, voi-, tai pergamenttipaperia tms tai vaikkapa kertakäyttölautasta. Värien sekoittamiseen tarvitaan kuitenkin tasainen pohja.

Tietenkin tarvitaan myös öljyvärejä maalaamiseen. Helpoimpia ovat tinaputkissa myytävät valmiiksi sekoitetut öljymaalituubit. Suositeltavat värisävyt seuraavassa kappaleessa.

Lisäksi käden ulottuvilla on hyvä olla talouspaperia tai kangasrätti, suttupaperia, muovimukeja ja sanomalehtiä tai muuta suojamateriaalia.

Huomioitava ja valmistelu

Öljyväreistä ja tärpätistä lähtee huuruja, joita ei kannata haistella. Tämän takia olisi hyvä työskennellä hyvin ilmastoidussa tilassa tai ulkona. Jos ilmastointi on huono, sinun ei kannata maalailla samassa tilassa montaa tuntia. Väripigmenteistä useat ovat syöpää aiheuttavia, joten ihokosketusta tulisi välttää. Jotkin pigmentit saattavat aiheuttaa esim. lapsettomuutta. Siitä syystä kunnon hansikkaat ovat välttämättömät.

Ennen kuin voit aloittaa maalaamisen, tarvitset edellä mainittuja varusteita. Hiili ei ole välttämätön. Tarvitset myös talouspaperia ja suttupaperia sekä lasipurkkeja tärpättiä ja pellavaöljyä varten (tärpätti saattaa liuottaa muovikupin). Pidä kaikki tarvikkeet ulottuvillasi. Maalauspohja asetetaan sellaiseen asentoon, jossa maalaaminen onnistuu parhaiten. Suurikokoiset maalaukset on helpointa maalata pystyasennossa. Mitään erityistä maalaustelinettä ei välttämättä tarvita varsinkaan pienikokoista työtä tehdessä. Hyviä niksejä maalauspohjan kiinnittämiseksi alustaansa on esimerkiksi sinitarra. Maalauspaikka on hyvä suojata. Maalatessasi pöydän päällä, vuoraa se sanomalehdillä. Parhaita vaatteita ei kannata laittaa päälle maalatessa sillä öljyväri ei lähde suosiolla irti. Jos vahinko käy, irrota tahra tärpättiin tai ruokaöljyyn kostutetulla kankaanpalalla, pese kohta sitten käsisaippualla tai mäntysuovalla ja laita vaate samantien pesuun. On myös hyvä huomioida se, että kun öljyväriä joutuu iholle, se ei helpolla lähde irti. Siksi kannattaakin näin käydessä puhdistaa öljyväri pois ihosta samantien tärpätillä, jolla se lähtee helpoimmin irti.

Maalit ja värit

Seuraavassa on ammattilaiselle ja miksei amatöörillekin sopivat värit. Lihavoidulla tekstillä ovat tärkeimmät värit, jotka riittävät ainakin aluksi. Lisäksi värejä on kuvailtu niiden käyttötavan tai ominaisuuksien mukaan lyhyesti. Kuitenkin parhaiten oppii kokeilemalla.

Nykyisin öljyvärien pigmenttihiukkasia voidaan valmistaa keinotekoisista aineista, mutta luonnollisten aineiden kuten eri maalajien ja metalliyhdisteiden, erityisesti -oksidien, käyttö on hyvin yleistä.

Kadmiuminkeltainen on vaalea keltainen, muttei sitruuna Cadmium
Napolinkeltainen, jota on monta eri sävyä. Se ei ole sekoiteväri, mutta hyvä ruskeiden vaalentajana.
Okra on kellertävänruskea, lämmin maaväri. Tärkeä väri maisemamaalarin ja muotokuvamaalarin paletilla.
Kadmiuminpunainen Cadmium Red Hue. Se on vaalea ja lämmin.
Alitsariinikarmosiini, Alizarin Crimson on punainen joka pääsee parhaiten oikeuksiinsa sellaisenaan käytettynä. Hyvä väri myös sekoitettaessa ruskeaa. Kokeile ensin hyvin pienellä määrällä; alitsariinikarmosiini värjää voimakkaasti!
Ruskeat:
1. Raaka siena. Punertava ruskea.
2. Poltettu siena. Ominaisuuksiltaan komea ja kuultava.
3. Luonnon umbra Raw Umber Hillitty ruskea sävy vaaleisiin lämpimiin sävyihin.
4. Caput mortum ('kuolleen kallo'), violettisävyinen ruskea; sekoitusvärinä loistava.
Permanenet mauve -violetti.
Siniset:
1. Ultramariinin sininen French Ultramarine
2. Preussin sininen tai pariisinsininen Prussian Blue. Se on kirkas, puhdas, sekoitusvärinä hyvä, yksin huono. Ei hyvä valkoiseen sekoitettuna.
3. Kölnin sininen on vaalea ja makea. Käyttökelpoinen tehdessä vihreitä sävyjä.
4. Samanlainen on serulean sininen. Samantyyppiset ominaiduuset Kölnin sinisen kanssa.
5. Kobolttisininen on hohtava, arvokas sininen. Sellaisenaan käytettynä parhaimmillaan, mutta sopii myös sekoitukseen. Tätä väriä kannattaa hankkia jos hinta ei hirvitä. Saatavana myös edullisena "Cobalt blue hue" -jäljitelmänä joka ei kuitenkaan yllä edes samaan sarjaan aidon kobolttisinisen kanssa.

HUOMAA Siniset vierekkäin tuntuvat "eri lämpöisiltä". Punaiset ja keltaiset vierekkäin eivät ole yhtä tehokkaita.

Vihreät:
1. Becherin vihreä on lämpöisempi kuin viridian sekä riittoisampi ja halvempi.
2. Terra verte on väriltään "maavihreä". Hyvin käyttökelpoinen sellaisenna käytettävä, kuultava,sekoituksissa häviävä/alistuva, maavihreä tarvitsee allensa valkeaa. Terra vertellä on hyvä hillitä punaista ja sinistä (vihreän sekoituksissa)
Valkoiset:
Alusmaalausvalkoinen (alkylihartsi) on paksua öljymäistä nopeasti kuivuvaa, (merkkinä esim Crumbacher - Talas).
1. Sinkkivalkoinen ( Zinc white / Zinc Mixing White ) sopii parhaiten sekoittamiseen muiden värien kanssa, värit säilyvät raikkaina ja eläväisinä. Sinkkivalkoinen on kuultavampaa ja sävyltään hieman sinertävämpää, eli kylmempi kuin muut valkoiset. Vähiten peittävä kaikista valkoisista, mutta sopii hyvin esimerkiksi pienten heijastumien ja hentojen korostusten tekoon. Kuivuu hitaammin kuin titaanivalkoinen. Ei kellastu vanhetessaan.
2. Titaanivalkoinen Titanium White kirkkain ja peittävin kaikista valkoisista, hyvä värjäysvoima. Titaanivalkoinen on paras "yleisvalkoinen" ja siksi kaikkein käytetyin, sillä se sopii sekä sekoittamiseen että sinällään käytettäväksi peittävyytensä ansiosta esimerkiksi voimakkaisiin korostuksiin työn loppuvaiheilla. Titaanivalkoinen EI kellastu, hyvä sään-ja valonkestävyys. Lisäksi olemassa on myös lyijyvalkoinen (flakewhite), joka on valkoisista öljyväreistä vanhin, mutta myös myrkyllinen. Lyijyvalkoinen myös kellastuu vanhetessaan, toisin kuin nykyaikaiset titaani- ja sinkkivalkoinen.

Muita ohjeita maalaamisen

Tuoreet värit eivät tarvitse juuri ohenteita. Vanhoja ja kuivuneita värejä ei kannata käyttää ollenkaan. *Värien valonkestävyys ilmoitetaan tähtimerkinnällä. Kolmen tähden merkintä takaa hyvän pysyvyyden. Metallipigmentit (esimerkiksi kobolttisininen, kadmiumkeltainen) ovat yleensä kestävimpiä. Halvat yhden tähden kiinalaiset värit eivät sekoitu kunnolla.
Hyviä värimerkkejä ovat Rowney, Rembrandt, Winsor Newton, Lefranc et Bourgeois, Becker, Talens ja Blockx.

Puolikuivalle maalikerrokselle maalatessa väri sammuu ja tuhriintuu. Kannattaa siis maalata märkää märälle tai antaa maalikerroksen kuivua kokonaan ennen uutta kerrosta.

Maalaus

Tärpättiä käytetään ohenteena. Koska sillä on värin koostumusta hajottava vaikutus, sitä tulisi käyttää mahdollisimman vähän, mieluiten pellavaöljyn tai dammarvernissan kanssa. Aivan ensimmäisiä maalikerroksia voidaan kuitenkin ohentaa pelkällä tärpätillä. Tärpätti tulee vaihtaa suht usein kun se tulee likaiseksi. Tärpätti kuluttaa siveltimet nopeasti, joten puhdistukseen on hyvä käyttää vettä ja mäntysuopaa tai ruokaöljyä, jos värien irroitus onnistuu sillä helposti.

Pellavaöljyllä maalia voi saada kuultavammaksi ja juoksevammaksi.Pellavaöljy sitoo värihiukkasia itseensä. Liika pellavaöljyn käyttö aiheuttaa kuitenkin halkeilua ja värien tummumista, joten sen liiallista käyttöä on vältettävä. Hyvä maalineste on esim standöljyn ja ranskalaisen tärpätin seos jossa on maalauksen alkuvaiheessa yksi osa standöljyä ja kaksi osaa tärpättiä. Maalauksen loppuvaiheessa on hyvä muuttaa maalinesteen koostumusta siten, että laitetaan vain yksi osa tärpättiä ja kaksi osaa standöljyä. Kerroksittain maalatessa kannattaa lisätä maalinesteeseen dammarvernissaa, joka kuivattaa maalin altapäin ja antaa väreille lisää valovoimaa. Hyviä maalinesteohjeita dammarvernissan käytöstä löytyy alan kirjallisuudesta, kuten esim. Veikko Kiljusen maalauskirjoista. Tärkeintä on lisätä öljyä uusiin maalikerroksiin, jotta nopeimmin kuivuvat värikerrokset jäävät alle ja hitaimmin kuivuvat värikerrokset päälle. Värit sekoitetaan palettiveitsellä paletilla. Kannattaa sekoittaa jokaisesta väristä kylmä ja lämmin versio, jolloin tuloksesta tulee elävämpi. (Tämä tietysti riippuu tekniikasta jota haluat käyttää; ainoastaan kokeilemalla voit löytää tekniikan jolla pääset haluamaasi lopputulokseen.)

Väri vaalennetaan:

Pohjalla
Valkoisella värillä
Tummemmalla ympäristöllä

Väri tummennetaan:

Luonnon umbran ruskealla. Ei mustalla.
Saman värin tummemmalla sävyllä.

Oheista väriympyrää voi käyttää apuna sekoittaessa värejä. Esimerkiksi violettia saa sekoittamalla punaista ja sinistä keskenään. Väriympyrässä vastakkaiset värit toistensa vastakohta, kuin musta ja valkoinen. Mustaa väriä saa sekoittamalla tummia värejä keskenään. Harmaata saa sekoittamalla mustaa ja valkoista keskenään. Käyttämällä maalauksessasi toisilleen vastakkaisia värejä saat ne hohtamaan.

Ennen maalausta pohjaan voi myös piirtää luonnoksen kuvasta.

Lopputoimet

Pese siveltimet huolella. Jos jätät siveltimen pesemättä se menee piloille. Sivellinten pesuun mielellään mäntysaippuaa, joka on hyvin hellävarainen siveltimille. Tärpätti irroittaa myös värin siveltimistä, mutta siveltimen karvat voivat tämän jälkeen alkaa "sojottaamaan" minne sattuu, joten tärpätin käyttöä on mietittävä tarkoin. Eli kannattaa korvata tärpätti ruokaöljyllä.

Työn kuivuminen kestää noin kaksi viikkoa riippuen maalikerrosten paksuudesta. Varo märkää maalia.

Lähteet

Öljyväriopas

Aiheesta muualla