Sosiaalisen median verkostot

Kirja toimii oppikirjana Perinteinen luokkahuoneopetus sosiaaliseen mediaan -kurssilla.

Kirja syntyy Jaikun avustuksella (ks. lähtökohtana oleva keskustelu)

Sosiaalinen media tarjoaa uusia ympäristöjä, joissa ihmiset kohtaavat, tutustuvat ja toimivat yhdessä. Suuri osa verkostoista liittyy harrastuksiin, vapaa-aikaan ja opiskelijoiden epäviralliseen yhteydenpitoon. My Space, Irc-galleria, Facebook ja Twitter ovat tunnetuimpia nuorison ja nuorten aikuisten suosimia verkostoitumissivustoja.

Verkostoitumispalvelut eivät ole kuitenkaan pelkkää internethengailua. Ne tarjoavat myuös vakavasti otettavia mahdollisuuksia ammatilliseen yhteistyöhön sekä oppimiseen. Tässä kirjassa kuvataan näitä mahdollisuuksia.

Verkostoitumisen edut?

EDITOI! Luonnosasteella Jaiku-keskustelun jäljiltä:

verkostoituminen karkottaa yksipäisyyden, ajatusten yhteiskehittely on enemmän kuin sosiaalinen kaupankäynti, jossa periaatteena on anna vihje mulle, annan vihjeen sulle, verkostoissa syntyy siis jotain enemmän kuin vaihdantaa

verkostoituminen karkottaa yksinäisyyden: monissa ammateissa puuhataan omaa projektia palavereita/neukkareita/kokouksia/seminaareja lukuunottamatta yksin, jolloin henki latistuu ja mentaalinen työtila kutistuu, toinen (ja vielä parempaa merkitsevä toinen) luo työntekoon inhimillisen ilmapiirin (esim. Jaikussa yms. nyt meneillään olevat ympäristö/kestävä kehitys -keskustelut nostavat ajattelun uudelle tasolle > en tee vain duunia vaan olen osa ihmiskuntaa ja vaikutan siihen, mikä tämän pallon tola on).

verkostoissa tutustuu uusiin ihmisiin, saa ystäviä ja kohtaa ihmisiä, jotka ajattelevat toisin, eri suunnasta (ohjelmassa puhuttiin samanmielisten verkostoista, joka on suomalaisittain ollut tyypillinen tapa luoda verkostoja, netti kumoaa tätä traditiota osittain, tietty yhdistävä aina löytyy)

netin verkostoitumispalvelut, irc-kanavat, chat-porukat yms. ovat nopeita > työssäni verkotan manuaalisesti eri rakennuksissa eri kaupunginosissa työskenteleviä opettajia, jotka eivät työn tuiskeessa parissa vuodessakaan saa aikaan kohtaamista kollegansa kanssa, vaikka molemmin puolin sitä haluaisivat, netissä asia hoituu suit sait ja on näin keski-ikäisenkin kokemana hauskaa, tunne on kuin kahvipöydässä lörpöteltäisiin

verkostoissa informaatio kulkee nopeasti, mutta ei pelkästään tuo kulku, kyllä informaatiota tuppaa ovista ja windowseista, oleellista on verkostojen vikkelät analyysit, onko kala kuranttia ja mikä sen tausta on (tätä on taas tänäkin iltana Jaikussa tehty, verraton esimerkki Harton kysymys ja siihen vastaus)

yhteisöllisyys ... verkosto voidaan nähdä polkuina ihmisen luota toisen luo, vähän kuin sosiaalinen tiekartta tai sitten verkosto voidaan nähdä orgaanina, jossa on enemmän kuin jäsenet, on meisyys, tietty henki, me ollaan me ja meihin voi liittyä, ulkoa sisään tulleena olen kokenut aivan spesiaalina netin sosiaalisten verkostojen ystävällisen hengen, auttaminen on laskelmoimatonta ja sitä jaetaan kun huvittaa, on aikaa ja vastapalveluja kyselemättä avoimesti (sorsastuksen kehittyminen erillisilmiöksi osoittaa, että orgaani hahmottaa erikseen hyötytarkoituksessa avunpyynnön)

sosiaalisten verkostojen huumori on mainiota, sisäpiirin kieli on ehkä aluksi hieman oudoksuttavaa, mutta jos ei pelkää, siihen pääse mukaan ja monet ilahduttavat oivallukset vireyttävät aivoja, kouluaikaan muistan nauttineeni vastaavalla tavalla kielellisestä pelleilystä kuin nyt täällä netin verkostoissa

merkittävä juttu tietenkin verkostoissa on oppiminen! Jaikun ja Sometun ja Frienfeedin ja Delin astuttua elämääni en ole enää tarvinut maksullista ammatillista täydennyskoulutusta ja silti olen omasta mielestäni paremmin ajan tasalla kuin maksullisen koulutuksen sisällöissä näytään tarjoavan.

tärkeä ulottuvuus löytyy luottamuksesta. Kriittiseen tiedonhankintaan ei riitä yksi yksinäinen pää vaan tarvitaan ihmisaivojen nopeaa ja sujuvaa yhdistämistä. Perinteiseen mediaan ei enää voi luottaa kuin ennen siksi, että uutisia ja juttuja tehtaillaan liukuhihnatahtiin, reportaaseja tehdään yhä harvemmin, taustatoimittaminen jää usein surkeaksi tai ostetaan kilpailuteltulta alihankkijalta (tämä on kurja heitto, en tunne maailmaa kuin sen, mitä olen lukenut). Laatu laskee. Myös kirjoissa. Kilpailu markkinoista näkyy. Minä luotan lähteeseen, kun luotettavat ja fiksut kaverit useammasta suunnasta kertovat luottavansa. Kertomiseen voi riittää sosiaalisten kirjanmerkkien kautta välitetty miniviesti ja linkki.

Lainaus @Armi/Jaiku: "Täällä verkossa tunnen olevani samanarvoinen kuin muut ja hyväksytty, vaikka tiedot/taidot eivät samalla tasolla olisikaan. Uuden yrittäjän voi olla vaikea päästä mukaan ns. perinteisiin verkostoihin, jos ei ole sopivia suosittelijoita tai sopivaa taustaa (esim. perhe, oppiarvo, politiikka) tai jos on muuten vähän erilainen (ikä, sukupuoli, maahanmuuttaja)."

---

http://fi.wikipedia.org/wiki/Wikipedia:Kuinka_sivuja_muokataan