Wikijunior Suomen historia/Jääkausi

Grönlannissa vallitsee yhä jääkausi.

Jääkausi oli se aika Suomen ja maailman historiassa, jolloin nykyään jäättömillä alueilla oli laajoja jäätiköitä. Jääkausia oli monia. Muinaisten jääkausien olemassaolo on päätelty muun muassa vanhoista kasvi- ja eläinlöydöistä sekä jäätikön synnyttämiksi tiedetyistä maaperän muodostumista. Jääkausi alkoi, kun kesä kylmeni niin, ettei talvella satanut lumi ehtinyt sulaa. Jääkaudella eli mammutteja, villasarvikuonoja ja muita suureläimiä. Jääkauden ihmiset elivät kivikautta, ja asuivat mm lappalaisten kotaa muistuitavissa majoissa. He elivät luonnon antimilla: keräilivät kasveja, metsästivät, kalastivat jne. Jääkautisilta ihmisiltä on jäänyt muun muassa luolamaalauksia ja piikivisiä aseiden ja työkalujen teriä, sekä luisia esineitä.

Jääkauden ilmasto vaihteli rajusti. Viime jääkauden kylmimmissä vaiheissa Pohjois-Eurooppa Suomi mukaan lukien oli paksun jääkerroksen peitossa. Tätä sanotaan mannerjäätiköksi. Nykyään mannerjäätiköitä on Etelämantereella ja Grönlannissa. Lauhemmissa jääkauden vaiheissa Suomessa kasvoi mm lehtikuusimetsiä, koivikoita ja tundrakasvillisuutta ja mammutteja tallusteli Suomessakin. Jääkauden kylminä jaksoina maailma kuivui huomattavasti, ja meren pinta laski yli 100 metriä. Merivirtojen ja tuulten suunnat muuttuivat. Viimeisin Suomen alueen käsittänyt jääkausi alkoi noin 115 000 vuotta sitten. Jääkauden lopulla noin 19000-15000 vuotta sitten ilmasto lämpeni, ja jää alkoi vetäytyä. Peuraa metsästävät ihmiset vaelsivat pohjoiseen. Pian ilmasto kylmeni, jään vetäytyminen estyi. Paikallaan pysyvän jäätikön reunalle syntyivät Salpausselät virtaavan jäätikön kuljettemasta moreenista. Noin 11500 vuotta sitten ilmasto lämpeni ja koivu yleistyi laajoilla alueilla Pohjois-Euroopassa. Mammutit ja muut jääkauden suureläimet kuolivat luultavasti kasvillisuusmuutosten takia: ehkä mammuteilta loppui syötävä ruoho. Vedenpinta oli Suomessa jääkauden jälkeen korkealla. Kivikautisia ihmisiä saapui pian maan alta paljastuvaan Suomeen.

Miksi jääkausi syntyi

Ruotsin jäätiköt olivat suuren mannerjäätikön alku.

Vatnajökullin jäätikköä ilmakuvasta. Jäätikön reunalla näkyy siirappimainen virtaus.

Jääkaudella vuoristojäätiköt laajenivat suuriksi mannerjäätiköiksi. Tämä johtui kesien kylmenemisestä jäätiköityneillä alueilla. Mutta jääkausi vaati myös kostean, lumisen talven. Suuri määrä lunta tarvittiin mannerjäätikön synnyttämiseen.

Kesiä viilensivät muun muassa Maan akselikallistuman muutokset, merivirtojen muutokset, Auringon säteilyn muutokset ja joskus ehkä myös valtavat tulivuorenpurkaukset.

Jääkaudella vuodenajat muuttuivat.

Vuodenajat

Vuodenajat johtuvat siitä, että Maan akseli on kallellaan tiettyyn suuntaan. Maa kiertää aurinkoa, ja akselin suunta säilyy samana.

Eteläisen ja pohjoisen pallonpuoliskon vuodenajat menevät päin vastoin. Juhannuksena on pohjoisen pallonpuoliskon keskikesä, mutta eteläisellä pallonpuoliskolla on talvi. Juhannuksena Aurinko lämmittää enemmän pohjoista kuin eteläistä pallonpuoliskoa. Tämä johtuu siitä, että Pohjoisnapa osittaa enemmän Aurinkoon päin kuin etelänapa.

Jouluun mentäessä Maa kiertää radallaan puoli kierrosta, mutta akseli säilyttää syyntansa. Silloin pohjoisella pallonpuoliskolla on talvi, ja eteläisellä kesä.

Jääkaudella Maan akseli pystympänä kuin nyt

Jääkausi johtui näiden vuodenaikojen muutoksesta.

Jääkauden kylmässä vaiheessa Maan akseli oli nykyistä pystympänä. Silloin aurinko paistoi pohjoisen kesällä matalammalta. Niinpä kesällä oli nykyistä kylmempää. Myös muut maan radassa ja akselin suunnassa tapahtuneet muutokset edistivät jääkauden syntymistä.

Miksi sitten pohjoinen pallonpuolisko jäätyi paljon enemmän viime jääkaudella kuin eteläinen?

Koska pohjoisella pallonpuoliskolla on suuria mantereita, niille pystyy syntymään kesälämpötilan mukaan kooltaan vaihtelevia mannerjäätiköitä. Eteläisen pallonpuoliskon vuodenaikojen muutos ei aiheuta jääkautta, koska Etelämanner on niin pieni, että se on lähes aina jäässä. Etelämanner lienee ollut jäätön kymmeniä miljoonia voisia sitten, jolloin Maan merivirrat kulkivat eri tavoin kuin nykyään.

Golf-virran salpautuminen

Jääkauden kylmissä vaiheissa tapahtui Golf-virran salpautuminen. Tällöin Golf-virta pysähtyi eikä enää tuonut lämpöä Pohjois-Eurooppaan. Tämäkin viilensi kesiä ja edisti jäätiköitymistä. Salpautuminen johtui siitä, että makeaa vettä tuli paljon meriveteen. Tämä pysäytti Golf-virran alaspainumisen ja niin sanotun termohaliinikierron. Makean veden lähde oli joko Kanadan yllä ollut mannerjäätikkö tai pohjoisessa satanut lumi tai vesi.

Tulivuoret, kasvihuone-ilmiön heikkeneminen, Auringon säteilyn muutokset jne.

Eräässä jääkauden vaiheessa väitetään Indonesian Toba-tulivuoren purkautuneen räjähdysmäisesti. Jättiläismäinen purkaus vapautti ilmakehään valtavat määrät rikkiyhdisteitä. Nämä reagoivat veden kanssa, ja syntyneet happopisarat himmensivät maanpinnalle saapunutta Auringon säteilyä. Niinpä Maan pinta viileni.

Jääkaudella oli monia muitakin ilmastoa viilentäneitä tekijöitä, muun muassa kasvihuonekaasujen määrän väheneminen. Tämä viilensi maapalloa.

Myös Auringosta lähtevän säteilymäärän muutoksen uskotaan säädelleen jääkauden lämpötiloja.

Hyvin pitkällä, kymmenien miljoonien vuosien jaksolla jääkausiin vaikurtavat Maan merivirtojen kulku, ilmakehän kasvihuonekaasut, mannerten ja merien osuudet.

Monta jääkautta, jääkautinen ilmaston vaihtelu

Jääkausia on ollut monta. Viimeisin jääkausi oli Veiksel-jääkausi, joka tunnetaan eri maissa myös nimillä Wurm, Wisconsin jne. Jääkausien välistä aikaa sanotaan tieteellisissä teoksissa interglasiaaliksi. Viime jääkautta edelsi Eem-interglasiaali, joka oli huipussaan nykyistä lämpimämpi. Eemilä edeltänyt Saale-jääkausi oli hyvin kylmä. Nykyään eletään holoseeni-interglasiaalia. Ei tiedetä miten pitkään nykyinen lämmin kausi kestää. Jotkut aasiantuntijat arvellevat kasvihuone-ilmiön hävittävän jääkaudet kokonaan. Toiset taas arvelevat, että napajään sulaminen salpaa Golf-virran ja käynnisytää jääkauden. Laskelmien mukaan seuraava jääkausi tulee ehkä jo 15.000, viimeistään 60.000 vuoden päästä

Jääkaudellakin tapahtui rajuja lämpötilan vaihteluita. Niinpä jäätiköt milloin kasvoivat, milloin supistuivat. Lauhat jääkauden vaiheet olivat interstadiaaleja. Kylmät jääkauden vaiheet olivat stadiaaleja. Useimmiten kylmät vaiheet olivat kuivia, lämpimät kosteita.

Ensimmäinen jääkausi Suomessa

Ehkä josksu 3,3-2,7 miljoona avuotta sitten jää lienee ensi kertaa ulottunut Länsi-Lappiin.

Jää lienee peittänyt Suomen noin 2.5 miljoonaa vuotta sitten täysin ensi kertaa.

Viime jääkausi

Viime jääkaudella oli kaksi suurta jäätiköitymistä, jolloin jää peitti koko Suomen. Näiden välissä oli täysin jäättömiä kausia, tai aikoja jolloin jää peitti Suomen osittain.

Viime jääkausi alkoi noin 115 000 vuotta sitten. Tällöin Lappi jäätiköityi, mutta Keski- ja Etelä-Suomessa oli tundraa. Tundra on kitukasvuita arktista kasvillisuutta: ruohokasveja ja pensaita, ei yleensä puita.

Noin 100000 vuotta sitten ilmasto lämpeni: Lapin jäätikkö vaihtui tundraan, etelä-Suomessa oli

havumetsää. Noin 90000 vuotta sitten alkanut jäätiköityminen ulottui Ruotsista Lappiin ja Pohjanmaan rannikolta hieman sisämaahan asti.

Kesk- ja etelä-Suomessa oli tundraa. Seuranneella lämpökaudella 80000 vuotta sitten jäättömässä Lapissa oli tundraa, etelä ja Keski-Suomessa koivumetsiä, muttei mäntyä.

Noin 74000 vuotta siten alkoi valtava jäätiköityminen, joka peitti lopulta Suomen. Tämäkin jäätikkö vetäytyi vaiheittain noin 62 000 - 55000 vuotta sitten. Suomi oli jäätön noin 45000 vuotta sitten. Jää eteni Lappiin noin 40 000 vuotta sitten, mutta vetäytyi taas. Noin 38000-34000 vuotta sitten Suomi oli jäätön. Suomessa kasvoi tällöin mm lehtikuusta. Jää saapui Lappiin uudestaan 32000-30000 vuotta sitten, mutta Keski-Suomi ja Etelä-Suomi olivat pitkälti jäättömiä vielä 29 000 - 28 000 vuotta sitten.

jää peitti koko Suomen viimeistään 27 000 vuotta sitten. Etelässä jää eteni

Valdain ylängölle Venäjällä ja Berliinin lähelle Saksassa. Merenpinta laski jääkauden huippuvaiheessa noin 25 000

vuotta sitten yli 120 meitriä nykyisestä.

Jääkauden maantiede, maaperä ja geologia

Jääkaudella tapahtui huomattavaa merenpinnan laskua, ikirouta levisi laajalle ja Eurooppaan syntyi suuria lössikerrostumia.

Jääkauden kasvit

Tunnetuin Pohjois-Euroopan jääkautinen kasvi on lapinvuokko. Muita ovat napapaju, vaivaispaju ja vaivaiskoivu. Kuivilla alueilla maruna, savikka ja suolakkokasvit olivat yleisiä.

Jääkauden kasvillisuus vaihteli huomattavasti alueesta ja ajasta toiseen. Mutta yleisesti ottaen metsät vähenivät tai harvenivat jääkaudella, samoin ehkä soistuminen. Metsää kuivemmat metsäarot, arot ja aavikot laajenivat. Jääkautisen Euroopan maieman on ajateltu muistuttaneen esim nykyisen Islannin, Mongolian ja Keskilänen preerioiden ruohikkoisia alueita.

Heinät, sarat, kukkakasvit ja muu matala kasvillisuus yleistyi laajoilla alueilla.

Jääkauden ihmiset ja eläimet

Ihmiset

Jääkautinen luolamaalaus, jossa ihmisellä on eläimen pää. Kyse saattaa ola eläimen taljaan pukeutuneesta poppamiehestä.

Jääkauden ihmiset olivat kivikautisia metsästäjä-keräilijöitä, joilla oli kivestä, luusta ym. aineista tehtyjä työkaluja. Jääkautiset ihmiset elivät metsästämällä, kalastamalla ja keräilemällä kasveja. Jääkautisten ihmisten elämä muistutti melko varmasti esimerkiksi bushmannien, Australian aboriginaalien, Kanadan intiaanien, saameleisten jne luonnonkansojen alkuperäistä elämäntapaa. Jääkautisissa luolamaalauksissa on mm. ihmisiä, eläimiä ja hahmoja, jotka ovat puoliksi ihmisiä, puoliksi eläimiä. Näiden väitetään usein olevan shamaaneja (poppamiehiä), jotka ovat pukeutuneet eläimen taljaan.

Suurimman osan jääkauden ajasta olivat nykyihmistä alkeellisemmat neandertalinihmiset. Nykyihmisen katsotaan syntyneen jääkauden aikana Afrikassa ja siirtyneen sieltä Euroopan alueelle. Tämä Eurooppaan tulo tapahtui noin 40.000 - 30.000 vuotta sitten ja on mahdollista, että nykyihminen tappoi sukupuuttoon neandertalinihmisen.

Jääkauden kylmimmässä vaiheessa Euroopan pohjoisin asutus lienee ollut nykyisessä Keski-Ranskassa ja Ukrainassa. Laajat alueet autioituivat osin kylmyyden, osin kuivuuden takia.

Yleensä ihmiset elivät noin 200–300 kilometrin päässä jään reunasta, mutta esimerkiksi Norjan jäättömillä alueilla oli jää aivan ihmisten asutuksen läheisyydessä.

Eläimet

Mannerjäätiköiden eteläpuolella oli mammuttiaroksi tai arotundraksi kutsuttu kasvillisuudeltaan vaihteleva alue, jolla eli monenlaisia eläimiä.

Tunnetuin viime jääkaudella eläneistä eläimistä on mammutti. Se oli sukua intiannorsulle, mutta sopeutui tätä paremmin kylmään. Myös mm. villasarvikuonoja, luolakarhuja ja sapelihammastiikereitä eli jääkaudella. Mammuttia yleisempiä jääkauden eläimiä olivat biisonit, villihevoset, hirvet ja peurat.

Jääkaudella eli nykyistä laajemmalla alueella myös myskihärkiä, saiga-antilooppeja ja kameleita.

Jääkaudella eli Euroopassa nykyistä etelämpänä myös pienempiä eläimiä, mm sopulit ja napaketut. Murmeli oli jääkaudella tavallinen eläin.

Monet jääkautiset suuret eläimet kuolivat sukupuuttoon joko jääkauden kestäessä tai sen päättyessä. Syytä tähän ei tarkkaan tiedetä. Yleensä jääkautisten eläinten tuhon syynä pidetään ihmastonmuutosta tai sitä, että ihmiset metsästivät eläimet sukupuuttoon.

Miten jääkausi päättyi

Jääkausi päättyi, koska pohjoisen pallonpuoliskon kesät lämpenivät maan radan ja akselin asennon muutosten takia. Jääkauden päättyessä ilmakehän kasvihuonekaasujen määrä kasvoi, mikä nopeutti jäätiköiden sulamista. Kun viimeisin jääkausi kesti kymmeniä tuhansia vuosia, niin sen sulaminen kesti tuhansia vuosia. Tuona useiden tuhansien vuosien aikana ilmasto vaihteli lämpimästä kylmempään. Alueelle mistä jää vetäytyi alkoi kasvaa ensin tundraa, sitten pensastundraa ja lopuksi koivuja sekä myöhemmin vielä mäntyjä ja kuusia. Ihminen pystyi vain tilapäisesti asumaan vaivaiskoivuja kasvavalla alueella, mutta varsinaisesti mäntyjen kasvaminen mahdollisti ihmisen vakinaisen asumisen.

Jään hidas sulaminen alkoi noin 18.000 vuotta sitten, jolloin jäätä oli vielä Pohjois-Saksaan alueella. Todennäköisesti jää vetäytyi pois Saksasta noin 16.000 vuotta sitten. Noin 14.700 vuotta sitten ilmasto lämpeni rajusti ja alkoi Bölling-lämpökausi. Pohjoismaiden eteläosat vapautuivat jäästä noin 13.000 vuotta sitten ja ensimmäisen asutukset alueella olivat Tanskan Sjaellendin Brommessa sekä Ruotsissa Malmön lähellä. Suomessa esim. Askolan nykyisen kunnan alue vapautui jääpeitteestä noin 11.500 vuotta sitten ja tämä tapahtui Salpausselkien synnyn aikana. Noin 10.000 vuotta kutistunut menenrjäätikkö vetäytyi Ruosiin, missä se katkesi myöhemmin kahtia ja suli lähes kokoneen. Jäljelle jäi vain pieniä vuoristojäätiköitä. Jääkauden jälkeen Suomessa vallitsi ensi kylmä koivuvaihe, sitten mänty yleistyi, myöhemmin ilmasto muuttui nykyistä lämpimämmäksi. Noin 5000 vuotta sitten ilmasto alkoi uudestaan viiletä. 1400-1900 oli niin sanottu "pieni jääkausi" joka toi Eurooppaan katovuosia ja nälänhätää. 1900-luvulla alkoi ilmaston lämpeneminen, kun ihmisen teollisuus aiheutti suuria hiilidioksidipäästöjä.

Millon seuraava jääkausi

Ei osata sanoa, milloin seuraava jääkausi tulee, vai tuleeko sitä. Eri arvioissa jotkut tutkijat väittävät seuraavan jääkauden tulevan ehkä 5000-60000 vuoden päästä. Mutta toisten tutkijoiden mielestä ihmisen aiheuttamat kasvuhuonekaasut estävät uuden jääkauden. Jotkut pelkäävät kasvihuone-ilmiön lämmittävän maapallon yhtä lämpimäksi kuin paleoseenilla, jolloin puuraja oli 80 leveysasteella.

Mitä merkkejä meillä on jääkaudesta

Juomapata, Suomen suurin hiidenkirnu.

Meitä ympäröivässä luonnossa on useita erilaisia muistoja, jotka ovat jäänteitä viimeisimmästä jääkaudesta. Niiden tunnistaminen on yleensä hyvin helppoa.

Näitä ovat muun muassa silokalliot, hiidenkirnut ja harjut.

• Monesti rannoilla selvästi näkyvät silokalliot ovat liikkuvan jäätikön hiomia kallioita.
• Hiidenkirnut ovat kallioperässä olevia syviä, usein veden täyttämiä kuoppia. Ne ovat syntyneet kun jääkaudella kivi tai kivet hiersivät kallioon kolon, joka voi usein olla jopa useita metrejä syvä.
• Salpausselät ovat Etelä-Suomessa sijaitsevia harjumuodostelmia ja ne syntyivät noin 11.500 - 10.000 vuotta sitten. Nämä harjut muodostuivat kivistä ja suuremmista lohkareista, jota jää kuljetti mukanaan. Mutta kun jään reuna pysähtyi paikalleen, niin sulava irtomaa muodosti harjut. Keskeisin Salpausselistä lähteen Hangista ja kulkee Lohjan, Lahden kautta Karjalaan. Harju on korkeimmillaan juuri lahden kaupungin kohdalla. Yleensä harjut ovat olleet hiekkavarastoja, sillä ne koostuvat erilaisista hiekoista.
• Varsinkin Pohjanmaalla ja Vaasan kaupungin kohdalla Merenkurkussa havaitaan ns. maan nouseminen. Jää painoi paljon ja maan sen alla vajosi. Ja nykyisin vielä tämä maan nouseminen on nähtävissä siten, että merenranta väistyy aina vaan kauemmaksi ja kauemmaksi. On arveltu, että parhaimmillaan maa nousee noin yhden metrin sadassa vuodessa.