Wikijunior Suomen historia/Jääkausi

Wikikirjasto

Jääkausi on se aika Suomen historiassa, jolloin alueen ja koko pohjoisen Euroopan peitti paksu, kilometrien vahvuinen jääkerros. Viimeisin Suomen alueen käsittänyt jääkausi alkoi noin 115.000 vuotta sitten ja maa vapautui vähitellen jäätaakastaan noin 10.000 vuotta sitten. Vielä tänään voimme nähdä samanlaisen jääkauden Grönlannissa sekä Huippuvuorilla ja Islannissakin.

Sisällysluettelo 1 Miksi jääkausi syntyi 2 Jääkauden ihmiset ja eläimet 2.1 Ihmiset 2.2 Eläimet 3 Miten jääkausi päättyi 4 Mitä merkkejä meillä on jääkaudesta

[muokkaa] Miksi jääkausi syntyi

Pohjoisella pallonpuoliskolle, lähellä Pohjoisnapaa olevalla Euroopan alueella olivat kesällä niin kylmiä että lumet eivät ehtineet sulaa kesän aikana. Satanut uusi lumi pakkaantui uusiksi kerroksiksi entisten lumikerrosten päälle ja vuosisatojen kuluessa näin muodostui paksu jäätikkö, jota kutsutaan mannerjäätiköksi.

Näin myös viimeisin Euroopan alueella koettu jääkausi sai alkunsa. Kaikki alkoi nykyisten Ruotsin ja Norjan tuntureilta, sieltä jää levisi aina Keski-Eurooppaan saakka ja jäätiköitä ilmestyi aina Brittein saarille ja Uralille saakka. Jäätikön koko vaihteli suuresti eri aikoina ja se jopa suli välillä, mutta palasi uudelleen peittäen koko Pohjolan. Tätä viimeisintä jääkautta kutsutaan Veiksel-jääkaudeksi, koska Euroopassa se ylettyi aina juuri Veiksel-joelle saakka.

[muokkaa] Jääkauden ihmiset ja eläimet

[muokkaa] Ihmiset

Ihminen ei pystynyt elämään jääkauden olosuhteissa, sillä hänellä ei ollut nykyisen kaltaisia varusteita. Suurimman osan jääkauden ajasta olivat nykyihmistä alkeellisemmat neandertalinihmiset. Nykyihmisen katsotaan syntyneen jääkauden aikana Afrikassa ja siirtyneen sieltä Euroopan alueelle. Tämä Eurooppaan tulo tapahtui noin 40.000 - 30.000 vuotta sitten ja on mahdollista, että nykyihminen tappoi sukupuuttoon neandertalinihminen.

Yleensä ihmiset elivät noin 200–300 kilometrin päässä jään reunasta, mutta esimerkiksi Norjan jäättömillä alueilla oli jää aivan ihmisten asutuksen läheisyydessä.

[muokkaa] Eläimet

Ennen Veiksel-jääkautta Euroopan eläimistöön kuuluivat mm. mammutit, villasarvikuonot ja sapelihammaskissat. Kuitenkaan jääkauden edetessä eläinten häviäminen ei ollut yhtäkkistä, kuten oli ollut ihmisten laita.

Ensimmäisenä eläimenä jääkauden tieltä hävisi luolakarhu, mutta pian hävisivät myös villihevonen ja arovisentti. Hieman ennen jääkauden päättymistä, ehkä noin 13.000 vuotta sitten, hävisivät luolahyeena, luolaleijona sekä mammutti, joka oli käynyt harvinaiseksi eläimeksi jo aiemmin jään sulamisen myötä.

Villasarvikuono alkoi muuttua harvinaiseksi eläimeksi jo jääkauden loppupuolella ja se hävisi viimeistään hieman jääkauden päättymisen jälkeen. Jääkauden päättymisen aikoihin noin 13.000 vuotta sitten hävisi myskihärkä. Jättihirvi, napakettu ja ahma hävisivät Keski-Euroopasta hieman jääkauden päättymisen jälkeen, samoin taiga ja porokin harvinaistuivat. On epäilyksiä siitä, että villasarvikuonoa, mammuttia, arovisenttiä, luolakarhua, villihevosta (ehkä myös metsäelefanttia ja metsäsarvikuonoa) ja myöhemmin luolahyeenaa olisivat olleet kohteena ihmisen liialliselle metsästämiselle ja siksi ne olisivat kuolleet sukupuuttoon. Ihmiset metsästivät paljon tuona aikoina.

[muokkaa] Miten jääkausi päättyi

Kun viimeisin jääkausi kesti kymmeniä tuhansia vuosia, niin sen sulaminen kesti tuhansia vuosia. Tuona useiden tuhansien vuosien aikana ilmasto vaihteli lämpimästä kylmempään. Alueelle mistä jää vetäytyi alkoi kasvaa ensin tundraa, sitten pensastundraa ja lopuksi koivuja sekä myöhemmin vielä mäntyjä ja kuusia. Ihminen pystyi vain tilapäisesti asumaan vaivaiskoivuja kasvavalla alueella, mutta varsinaisesti mäntyjen kasvaminen mahdollisti ihmisen vakinaisen asumisen.

Jään hidas sulaminen alkoi noin 18.000 vuotta sitten, jolloin jäätä oli vielä Pohjois-Saksaan alueella. Todennäköisesti jää vetäytyi pois Saksasta noin 16.000 vuotta sitten. Pohjoismaiden eteläosat vapautuivat jäästä noin 13.000 vuotta sitten ja ensimmäisen asutukset alueella olivat Tanskan Sjaellendin Brommessa sekä Ruotsissa Malmön lähellä. Suomessa esim. Askolan nykyisen kunnan alue vapautui jääpeitteestä noin 11.500 vuotta sitten ja tämä tapahtui Salpausselkien synnyn aikana.

[muokkaa] Mitä merkkejä meillä on jääkaudesta

Meitä ympäröivässä luonnossa on useita erilaisia muistoja, jotka ovat jäänteitä viimeisimmästä jääkaudesta. Niiden tunnistaminen on yleensä hyvin helppoa.

• Hiidenkirnut ovat kallioperässä olevia syviä, usein veden täyttämiä kuoppia. Ne ovat syntyneet kun jääkaudella kivi tai kivet hiersivät kallioon kolon, joka voi usein olla jopa useita metrejä syvä.
• Salpausselät ovat Etelä-Suomessa sijaitsevia harjumuodostelmia ja ne syntyivät noin 11.500 - 10.000 vuotta sitten. Nämä harjut muodostuivat kivistä ja suuremmista lohkareista, jota jää kuljetti mukanaan. Mutta kun jään reuna pysähtyi paikalleen, niin sulava irtomaa muodosti harjut. Keskeisin Salpausselistä lähteen Hangista ja kulkee Lohjan, Lahden kautta Karjalaan. Harju on korkeimmillaan juuri lahden kaupungin kohdalla. Yleensä harjut ovat olleet hiekkavarastoja, sillä ne koostuvat erilaisista hiekoista.
• Varsinkin Pohjanmaalla ja Vaasan kaupungin kohdalla Merenkurkussa havaitaan ns. maan nouseminen. Jää painoi paljon ja maan sen alla vajosi. Ja nykyisin vielä tämä maan nouseminen on nähtävissä siten, että merenranta väistyy aina vaan kauemmaksi ja kauemmaksi. On arveltu, että parhaimmillaan maa nousee noin yhden metrin sadassa vuodessa.