Wikijunior Muinaiset kulttuurit/Foinikialaiset

Wikikirjasto

Kuuluu osana: Itäisen Välimeren kulttuureihin

Foinikealaiset olivat Levantissa (eli Välimeren itäisessä pohjukassa), suurin piirtein nykyisen Libanonin tienoilla (3500-146 eaa) asunut kansa, joka perusti siirtokuntia ympäri Välimeren aluetta ja jopa Atlantin valtameren itärannikolle ja kävi niistä käsin kauppaa paikallisten kanssa. Foinikealaiset kehittivät aakkoskirjoituksen ja johdattivat kreikkalaiset sen saloihin. Nimitys Foinikea tulee muinaiskreikan purppuraa tarkoittavasta sanasta ja foinikialaisilla olikin hallussaan kuninkaallisen purppuravärin valmistuksen salaisuus.

[muokkaa] Ensisijaisesti kauppiaita

Voimakkaimmillaan foinikialaisten kauppiaiden vaikutus oli 1200 - 800 eaa. Foinikia oli hyvä lähtökohta kaupankäynnille noina aikoina. Lähi alueelta saatiin kuuluisaa Libanonin setriä ja purppurakotiloita. Alue oli myös idästä tulevien karavaanireittien päätepiste. Foinikialaiset olivat tunnettuja valmistamastaan lasista ja purppuranvärisestä kankaasta. He valmistivat myös muita väriaineita. Heidän uskotaan keksineen kirkkaan lasin valmistuksen ja lasinpuhalluksen taidot. Foinikialaiset kasvattivat purppurakotiloa myös nykyisen Marokon rannikolla.

Välimeren pronssikautisen romahduksen jälkeinen uusi nousukausi oli paljolti kiitos foinikialaisten kauppiaiden perustamien kauppareittien Egyptin ja Kaksoisvirranmaan välillä 1000-luvulla eaa. Libanon setriä vietiin Egyptiin ja se oli foinikialaisten tapa kunnioittaa egyptiläisiä 1400-luvulta eaa lähtien. He ostivat hopeaa Espanjasta, kuparia Kyprokselta ja tinaa Iso-Britanniasta (siis näiden nykyvaltioiden alueelta). Kauppiaina foinikialaiset saattoivat olla epäluotettavia. He harjoittivat myös orjakauppaa.

[muokkaa] Karthago

Foinikian tärkein siirtokunta oli Karthagon kaupunki nykyisessä Libyassa. Tyyroksesta tulleet foinikealaiset perustivat sen 813 eaa. Legendan mukaan paikalliset suostuivat myymään heidän kuingattarelleen maata vain sen verran kun tämä pystyisi eristämään härän vuodalla. Nokkela nainen leikkasi nahan ohuiksi suikaleiksi ja osti heiltä niemimaan, jolle kaupunki perustettiin. Karthago tulee heidän kielensä uutta kaupunkia tarkoittavasta nimityksestä.

Kaupungin paikka on strategisesti oivallinen Välimeren kaupan hallinnan kannalta. Karthago oli nousevan Rooman valtakunnan vastustaja, jonka roomalaiset löivät kolmessa puunilaissodassa (246 - 146 eaa). Sotien lopuksi kaupunki tuhottiin. Myöhemmin roomalaiskaudella kaupungista tuli tärkeä roomalainen keskus.

[muokkaa] Foinikialainen kulttuuri

Foinikealaiset puhuivat hebrean (israelilaisten kielen) sukuista seemiläistä kieltä. Foinikialaisten tunnetuimpia jumalia olivat pääjumala El (Elohim) sekä hedelmällisyyden jumalat Baal ja Astarte. Foinikialainen jumaljako Baalin, Motin (kuolema) ja Yamin (meri) välillä lienee vaikuttanut kreikkalaiseen maailman jakoon Zeuksen, Poseidonin ja Haadeksen valtakuntiin. Kaikki kolme (Yam, Baal ja Mot) olivat El-luojajumalan poikia. Foinikealaisella uskonnolla oli luonnollisesti vaikutusta myös Raamattuun, jossa israelilaiset usein taistelivat heidän jumaliensa palvontaa vastaan. Monista foinikealaisten temppeleistä tehtiin klassisella kaudella kreikkalaisen jumalan Herakleen temppeleitä.

Foinikealaiset omaksuivat vaikutteita taiteeseensa assyrialaisilta ja egyptiläisiltä, joiden parissa taiteilijat opiskelivat. Foinikealaisella taiteella oli vaikutus kreikkalaiseen muotoutumiskauden (arkaainen) taiteeseen. He toimivatkin taiteellisen näkemyksen välittäjinä. Joonialaisen vallankumouksen johdossa olleiden filosofien Pythagoraan ja Thales Miletoslaisen (luonnonfilosofian perustaja) isät olivat foinikealaisia. Foinikealaisilla oli myös keskeinen vaikutus Etruskien kulttuurin nousussa. Monet välimeren alueen kaupungeista kuten Palermo (Sisilia), Genova (Italia), Malaga (Espnaja), Lissabon (Portugali) ja Tanger (Marokko) ovat alunperin foinikealaisten perustamia.

Foinikealaisella kirjoitustaidolla oli keskeinen vaikutus eurooppalaisen kirjoituksen syntymiseen. He omaksuivat kirjoitustaidon eli nuolenpää aakkoset Kaksoisvirranmaasta. He muokkasivat siitä omanlaatuisensa aakkoskirjoituksen n. 1050 eaa. Samanlaisen kirjoituksen omaksuivat myös heidän naapurinsa muinaishebrealaiset. Aakkoset vastasivat myös numeroita. A (aleph) oli yksi, kun taas viimeinen kirjain Th (tâw) merkitsi neljää sataa. Yksinkertaistettua ja tehokasta kirjoitusta tarvittiin kauppakirjojen ja kuittien laadinnassa. Kauppiaskansan mukana kirjoitus levisi tehokkaasti uusille alueille ja se oli pohjana minolaisille ja mykeneläisille aakkosille, joista puolestaan kehittyi kreikkalaisten aakkosten kautta meidän tuntemamme roomalainen kirjoitus.