Yrityksen perustajan opas/Miten eri yritysmuotoja verotetaan?/Yksityinen elinkeinonharjoittaja

Yksityisen elinkeinonharjoittajan elinkeinotoiminnan tulos lasketaan EVL:ssä säädetyllä tavalla. Elinkeinotoiminnan tulo jaetaan yrittäjän pääoma- ja ansiotuloksi. Tulo katsotaan pääomatuloksi siihen määrään saakka, joka vastaa elinkeinotoimintaan kuuluneelle nettovarallisuudelle laskettua 20 %:n vuotuista tuottoa. Yrittäjä voi myös vaatia, että pääomatulo-osuus on 20 %:n sijasta 10 % tai 0 euroa. Vaatimus kannattaa tehdä, jos yrittäjän ansiotuloverosta menevä vero on alhaisempi kuin 28 %:n pääomatulovero.

Nettovarallisuus

Nettovarallisuus saadaan vähentämällä yrityksen varoista sen velat. Nettovarallisuuteen lisätään 30 % viimeisen 12 kuukauden aikana maksettujen palkkojen määrästä. Tuloverolaissa ja laissa varojen arvostamisesta verotuksessa on tarkemmat säännökset nettovarallisuuden laskemisesta. Kun yritystulosta on erotettu pääomatulo-osuus, jäljelle jäävä osuus on ansiotuloa. Yritystulon pääomatulo-osuus lisätään elinkeinonharjoittajan muihin pääomatuloihin ja ansiotulo-osuus hänen muihin ansiotuloihinsa. Pääoma- ja ansiotuloista saadaan tehdä tuloverolaissa säädetyt vähennykset. Kun pääomatulo-osuus lasketaan nettovarallisuuden perusteella, on nettovarallisuudella ratkaiseva merkitys kokonaisverorasituksen kannalta.

Puolisot yrittäjinä

Jos puolisot harjoittavat yritystoimintaa yhdessä, voidaan liikkeen tuottama tulo jakaa heidän kesken. Näin voidaan lieventää progressiivisen veroasteikon vaikutuksia ansiotuloverotuksessa. Ansiotulo-osuus jaetaan puolisoiden kesken heidän työpanostensa mukaisessa suhteessa. Työpanokset katsotaan yhtä suuriksi, ellei muuta selvitystä esitetä. Myös pääomatulo-osuus voidaan jakaa puolisoiden kesken, ja jako tapahtuu puolisoiden elinkeinotoimintaan kuuluvien nettovarallisuuksien suhteessa. Osuudet katsotaan yhtä suuriksi, ellei muuta selvitystä esitetä.

Tappiot

Jos yrityksen tulos on tappiollinen, vahvistetaan tappio ja se vähennetään ensisijaisesti elinkeinotoiminnan tuloksesta myöhempinä vuosina. Vähentämisaika on 10 verovuotta. Vaihtoehtoisesti verovelvollinen voi vaatia elinkeinotoiminnan verovuoden tappion vähentämistä kokonaan tai osittain saman verovuoden pääomatuloista.