Yritys/Perustaminen

Wikikirjasto
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Käsityöläisyrittäjä.

Yritys on on yleisessä kielenkäytössä käytetty yhteisnimike yhden tai useamman henkilön harjoittamalle, yleensä taloudellista hyötyä tavoittelevalle, toiminnalle. Yritystoiminnan harjoittamiseksi yrittäjä/yrittäjät perustavat usein yhtiön jonka puitteissa ja nimissä yritystoimintaa harjoitetaan. Yrityksen perustaminen tulee yleensä kysymykseen silloin, kun on idea ja halua sen toteuttamiseksi. Suomessa on suuri joukko pieniä yrityksiä, jotka ovat yhden tai kahden ihmisen ylläpitämiä. Yritys on harvoin suuri ja runsaasti voittoa tuottava organisaatio; suurin osa Suomessa olevista yrityksistä on pieniä.

Yritysmuodon valitseminen[muokkaa]

Liikemuotoja on Suomessa useita. Tavallisimmat yritysmuodot ovat yksityinen elinkeinonharjoittaja, avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö, osakeyhtiö ja osuuskunta. Yksittäiselle yrittäjälle tavallisin vaihtoehto on näistä ensimmäinen, joka on mainituista helpoiten perustettava.

Oman yhtiön perustaminen vaatii rekisteröitävän toiminimen, joka on yhtiön nimi. Kommandiittiyhtiö ja osakeyhtiö ovat tavallisimmat liikemuodot silloin, kun osapuolia on enemmän. Osakeyhtiö on byrokratialtaan raskain yhtiömuoto, mutta verotuksen kannalta usein edullisin, mikäli yrityksen voitto omistajaa kohti on useita kymmeniä tuhansia euroja vuodessa.

Lisäten edelliseen riippuen valitusta yritysmuodosta myös laki asettaa yrityksen päätöksenteolle, hallinnolle ja kirjanpidolle eriasteisia vaatimuksia pienimmistä ( yksityinen elinkeinonharjoittaja) suurimpaan (julkinen osakeyhtiö). Varsinkin pienimuotoisen toiminnan harjoittamiseksi osakeyhtiö on usein liian raskassoutuinen (byrokraattinen), kun taas pienimmillä yhtiöillä joille ei aseteta samoja byrokraattisia vaatimuksia, on toisia kielteisiä puolia (avoimessa yhtiössä täydellinen taloudellinen vastuu toisten yhtiömiesten tekemistä veloista ja sitoumuksista).

Yksityinen elinkeinonharjoittaja[muokkaa]

Yksityinen elinkeinonharjoittaja on byrokratialtaan kevyin yhtiömuoto. Se soveltuu hyvin pienimuotoiseen yritystoimintaan. Esimerkiksi kampaamot, kioskit ja yhden hengen asiantuntijayritykset ovat usein yksityisiä elinkeinonharjoittajia.

Avoin yhtiö[muokkaa]

Osuuskunta[muokkaa]

Osuuskunta on yhteisö, jonka jäsenmäärää ja osuuspääomaa ei ole ennalta määrätty. Osuuskunta on itsenäinen, oikeushenkilö. Osuuskunnan jäsenet eivät ole henkilökohtaisessa vastuussa yrityksen velvoitteista ellei säännöissä toisin määrätä. Osuuskunnan korkein päättävä elin on osuuskunnan kokous. Osuuskunnalla on hallitus ja suuremmilla voi olla hallintoneuvosto. Osuuskunnalla voi olla myös toimitusjohtaja.

Osuuskunnan voi perustaa vähintään kolme jäsentä, ne voivat olla niin henkilö-, yritys- kuin yhteisöjäseniäkin. Osuuspääomalle ei ole minimivaatimusta, kaikki osuusmaksut ovat yhtä suuria.

Osuuskunnalla voi olla liityttäessä maksettavan osuusmaksun lisäksi esim. liittymismaksu. Osuusmaksu palautetaan osuuskunnasta erottaessa.

Tarkempia tietoja osuuskunnista katso: Osuuskunta

Osakeyhtiö[muokkaa]

Osakeyhtiö on itsenäinen, oikeustoimikelpoinen toimija (oikeushenkilö). Osakeyhtiön osakkaat eivät ole henkilökohtaisessa vastuussa yhtiön velvoitteista. Esimerkiksi osakeyhtiön mennessä konkurssiin osakkailta ei peritä yhtiön velkoja. Osakeyhtiö voi olla joko yksityinen tai julkinen. Julkisten osakeyhtiöiden osakkeet ovat julkisen kaupankäynnin kohteena.

Osakeyhtiö voidaan perustaa, kun yhtiölle saadaan riittävä pääoma, joka on yksityisen osakeyhtiön kohdalla vähintään 2 500 euroa ja julkisella yhtiöllä vähintään 80 000 euroa. Yhtiön kaikkien osakkeiden tulee olla saman arvoisia ja osakkeita voi olla yksi tai useampia.

Osakeyhtiön voi perustaa yksi tai useampi luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö (esimerkiksi osakeyhtiö) ja vähintään yhdellä perustajista tulee olla kotipaikka Euroopan talousalueella (tosin tähän voi hakea poikkeuslupaa). Osakeyhtiön perustaja ei voi olla konkurssissa tai vajaavaltainen.

Vastuu osakeyhtiössä ja osuuskunnassa[muokkaa]

Usein kuulee sanottavan, että Oy ja Osk on turvallinen tapa yrittää koska "yrittäjä ei ole vastuussa yhtiön velvoitteista" toisin kuin vaikkapa yksityinen elinkeinonharjoittaja. Tämä on totta vain puoliksi. Nyrkkisääntönä on, että oli yhtiömuoto mikä tahansa, joutuu tahallisista töppäilyistä vastuuseen. Vaikka yrittäjän vastuu teoriassa rajoittuu vain yritykseen sijoitettuun pääomaan, voidaan hänet saada edesvastuuseen yhtiön hallituksen jäsenenä tehdyistä virheistä. Osakeyhtiön tai osuuskunnan taakse ei myöskään pysty piiloutumaan rikosoikeudellista vastuuta.

Perustamiskirja[muokkaa]

Yhtiötä perustettaessa pitää laatia perustamiskirja, joka on päivättävä ja allekirjoitettava kaikkien osakkaiden toimesta. Perustamiskirjassa tulee olla ehdotus yhtiöjärjestykseksi sekä perustajan täydellinen nimi ja osoite. Jos perustaja on luonnollinen henkilö tulee perustamiskirjaan kirjata hänen asuinpaikka ja suomalainen henkilötunnus tai syntymäaika, jos suomalaista henkilötunnusta ei ole. Oikeushenkilön kohdalla täytyy perustamiskirjaan merkitä kotipaikka, rekisterinumero ja rekisteri, johon oikeushenkilö on merkitty.

Edellä mainitun lisäksi perustamiskirjaan merkitään kustakin osakkeesta yhtiölle maksettava määrä. Jos yhtiön osakkeella ei ole nimellisarvoa tulee perustamiskirjassa selvittää mikä osa osakkeesta yhtiölle maksettavasta määrästä merkitään osakepääomaan. Perustamiskirjassa on lisäksi määriteltävä aika, jonka kuluessa osakkeet on merkittävä ja mihinkä mennessä osakkeet on maksettava.

Perustamiskokouksen koollekutsumisesta täytyy sopia perustamiskirjassa, ellei perustamiskokousta pidetä ilman kutsua tai kokousta jätetä pitämättä. Perustamiskirjassa määritellään myös yhtiön perustamisesta yhtiön maksettavaksi tulevat kulut (asianajopalkkiot jne.) tai kulujen arvioitu enimmäismäärä.

Pienyrityksen perustaminen ja ammatinharjoittaja[muokkaa]

Pelkistetyimmässä muodossa yrittäjä ei perusta yritystoimintaa varten mitään juridista yksikköä, ei edes toiminimeä vaan yrittäjä pelkästään pyrkii hankkimaan - menemättä toisen palvelukseen työntekijänä - itsenäisesti varoja. Esimerkki sellaisesta yrittäjästä voisi olla vaikkapa kotoaan puhelinmyyntiä harjoittava kotirouva. Tosin yleinen kielenkäyttö ei taivu helposti pitämään tämänkaltaista toimintaa yrityksenä eikä yritystoimintana. Näille on kuitenkin yleensä ominaista tietty vähimmäispysyvyys, erillinen vaikka mahdollisesti jopa mitättömän pieni organisaatio ja jotain yritystoimintaa varten hankittua omaisuutta, ja ainakin toiminimi.

Yritystoiminnan puitteiden kasvaessa puhutaan esim. parturi/kampaamosta, kirjanpitäjästä tai siivojaporukasta. Nämä ovat saattaneet vuokrata yritystoiminnalleen omat toimitilat, ja hankkia sille jotain omaisuutta, mutta edellenkin nämä voivat harjoittaa yritystoimintaansa ns. toiminimellä (toiminimi on nimensä mukaan pelkkä nimi, se nimitys, jota yrittäjä käyttää tarkoittaessaan yritystään) Mitään juridista merkitystä ei sillä, että käyttää toiminnastaan nimeä ei ole. Tosin toiminimi nauttii suojaa eivätkä muut saa käyttää toisen rekisteröityä toiminimeä. Edellenkään ei siis juridista muutosta ole tapahtunut: omaisuuden hankkinut omistaa itse sen omaisuuden jonka hän on hankkinut ja hän on velvollinen maksamaan vuokran. Mitään erillistä juridista yksikköä ei synny sen vuoksi, että yritystoimintaa harjoittava/harjoittavat käyttävät toiminnastaan jotain (toimi)nimeä tai tekevät toiminnastaan ilmoituksen.

Yksinomaan yritystoiminnan laajuus ei liioin edellytä oman erillisen jurisen yksikön perustamista. Suuryrityksiäkin on harjoitettu ilman erillistä juridista yksikköä, niin, että kaikki on tapahtunut juridisesti yrittäjän omissa nimissä, vaikka yrittäjällä on ollut satoja työntekijöitä. Juridisesti on kysymyksessä ollut yksityishenkilö, jolla on palveluksessaan työntekijöitä, joka maksaa omasta taskustaan näille palkat ja omistaa omissa nimissään merkittävänkin yritysvarallisuuden.

Yrityksen nimi?[muokkaa]

Sopivan nimen keksiminen yritykselle on olennainen osa yrityksen imagon suunnittelua. Yksityisyrittäjälle usein helpoin ratkaisu on käyttää omaa nimeään yrityksen nimenä. Tähän liittyy kielteisenä puolena se, että jos yritystoiminta ei menestykään, saattaa oma nimi tahraantua. Mieleenjäävä ja erottuva nimi on tärkeä positiivisen brändin luomisen kannalta.

Yrityksen nimi ei saa olla sekoitettavissa toisen jo olemassa olevan yrityksen nimeen. Nimi ei saa olla loukkaava tai hyvän tavan vastainen.

Käytännön tietoa toiminimiyrityksen rekisteröimisestä löydät täältä.

Termit[muokkaa]

Edellä mainittujen kohtien jälkeen on perehdyttävä vielä kerran yrityksen voimavaroihin ja liikeidean kannattavuuteen ja niistä on mahdollisesti tehtävä asiakirjat pääoman saamiseksi.

Liikeidea[muokkaa]

Yrityksen perustaminen lähtee liikkeelle liikeideasta. Liikeidea on jokin palvelu, palvelukokonaisuus, tuote tai tuotteet, jota yritys tuottaa ja markkinoi. Yrityksen perustaminen keskittyy liikeideaan — on punnittava liikeidean kannattavuus.

Liikeidea voidaan kopioida jo markkinoilla olevista malleista sallituissa rajoissa; esimerkiksi patentit voivat rajoittaa liikeideaa. Liikeidea voidaan myös kehittää jo markkinoilla olevasta liikeideasta seuraavalle vaiheelle tai siihen voidaan liittää lisää ominaisuuksia. Liikeidea kehitetään yleensä oman osaamisen varaan (esimerkiksi puuseppä perustaa yrityksen, joka on keskittynyt puun jalostamiseen).

Liiketoimintasuunnitelma[muokkaa]

Liiketoimintasuunnitelma on kirjallinen tai mietitty kokonaisuus yhtiön tavoitteista ja suunnitelmista. Toimintasuunnitelma ei välttämättä ole aina sama: sitä on kehitettävä mahdollisten markkinoiden vuoksi, tai muista syistä. Liiketoimintasuunnitelman tekeminen auttaa arvioimaan yritysidean toteuttamiskelpoisuutta. Mikäli yrityksen perustamiseen on tarkoitus hakea ulkopuolista rahoitusta, on liiketoimintasuunnitelman kirjoittaminen välttämätöntä. Käytännössä kaikki rahoittajat (pankit, pääomasijoittajat) vaativat yrittäjältä huolellisesti laaditun liiketoimintasuunnitelman.

Pääoma[muokkaa]

Pääoma on yrityksessä joko omaa tai lainattua. Lisäksi valtiolta on saatavana starttirahaa yrityksen perustamiselle.Starttiraha on yrittäjän elinkuluihin käytettävää rahoitusta, jota anotaan ensiksi puoleksi vuodeksi ja sitä on mahdollisuus saada vielä lisää puoli vuotta, jos yrittäjä ei saa puolen vuoden toiminnan jälkeen vakautettua yritystoimintaansa sellaiseksi, että saisi oman elantonsa yritystoiminnasta. Yrityksen menot ovat yleensä perustamisen alkuvaiheessa suuremmat kuin tulot. Toimintasuunnitelma on hyvä olla usein paperilla mahdollisten lainojen saamiseksi.Toimintasuunnitelma tarvitaan myös starttirahan saamiseksi.

Kassa[muokkaa]

Kassavirta on yritykseen sisään tuleva omaisuus. Kassavirta on pidettävä positiivisena, tai yrityksen olemassaolo voi olla muuten vaarassa. Kassavirta koostuu yrityksen myymistä tuotteista tai palveluista.

Budjetti[muokkaa]

Yleensä yrityksen ylläpitoon liittyy budjetti, jonka rajoissa yritystä kehitetään ja siihen investoidaan. Budjetti antaa toimintaraamit eli rahamäärän käytettäviin investointeihin. Budjetista voidaan laatia minimibudjetti ja tavoitebudjetti. Lisäksi kuukausittain tehdään budjetti, jossa otetaan huomioon kuukaudessa olevat menot ja tulot ja hahmotellaan vuosibudjettia.

Minimibudjetti on budjetti, joka määrää minimitavoitteen, jonka yli on päästävä. Se voi myös olla tehty pahimpia odotuksia odottaen.

Tavoitebudjetti on tehty tavoitteeksi, johon pyritään toimintakauden aikana. Tavoitebudjetti on usein viitteellinen.

Aiheesta muualta[muokkaa]

Wikipedia
Wikipedia-tietosanakirjassa on artikkeli aiheesta: