Elämän historia/Liitukausi
Hirmuliskot kukoistivat yhä. Liitukauden lopussa monet suuret matelijat hävisivät.
Eläimistö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kasvit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kasveista kukkakasvit ja lehtipuut yleistyivät tällä kaudella. Ne syrjäyttivät syrjäyttäen kortteita, neidonhiuspuita ja käpypalmuja.
Ilmasto, maantiede
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mannerliikunnoissa Atlantti oli nykyistä kapeampi. Intia oli kaukana merellä.
Yhdysvaltain Keskilännessä oli matalaa merta. Eurooppa oli trooppista saaristomerta.
Liitukaudella oli yleensä lämmintä. Lämmin merivirta kun pääsi kiertämään koko maapallon ympäri lämmittäen maapalloa. Niinpä oli keskimäärin 4 - 10 astetta nykyistä lämpimämpää. Noin 100 miljoonaa vuotta sitten koettiin lämpöhuippu. Tämän jälkeen ilmasto viileni jonkin verran kohti kauden loppua.
Jäätiköitäkin ilmeisesti esiintyi. Niitä oli vain erityisen kylminä jaksoina pohjoisessa ja etelässä.
Lunta oli havumetsävyöhykkeellä talvella. Dinosaurukset saattoivat elää sielläkin höyhenpeitteen turvin.
Liitukauden lopun joukkotuho
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Liitukausi päättyi suureen lajien joukkotuhoon: dinosaurukset, ilman ja meren matelijat hävisivät, ammoniitit katosivat, liitueliöstö kuoli. Yleensä tuhon syynä pidetään valtavaa asteroiditörmäystä: se tappoi suoraan paljon eliöitä, ja sen nostama törmäysheite pimensi Auringon pitkäksi aikaa. Näin ilmasto kylmeni, yhteyttäminen väheni tai lakkasi.
Ehkä mantereet kuivuivat. Näin dinosaurukset kuolivat kylmään ja nälkään. Mutta monia horrostavia, kaikkiruokaisia pieniä lajeja säilyi hengissä. Tuhon syyksi on väitetty myös tulivuorenpurkauksia.