Elämän historia/Liitukausi

Suuri petolisko Tyrannosaurus rex.

Liitukausi oli noin 144-66 miljoonaa vuotta sitten. Kaudella eli liitua synnyttänyttä merien pieneliöstöä. Oli yleensä melko lämmintä.

Hirmuliskot kukoistivat yhä. Liitukauden lopussa monet suuret matelijat hävisivät.

Eläimistö

Beipiaosauruksen ennallistus. Nykyisen käsityksen mukaan dinosauruksilla oli höyhenpeite kuin linnuilla. Linnut ovatkin dinosaurusten jälkeläisiä.

Hirmuliskojen pitkä kukoistuskausi jatkui. Tunnetuin esimerkki lienee jättimäinen peto Tyrannosaurus Rex. Kasvinsyöjiä oli mm kolmisarvilisko Triceratops. Merissä eli myös liskoja. Mutta kalaliskot hävisivät jo noin 90 miljoonaa vuotta sitten, ehkä mosasaurien nousun takia. Ilmassa lenteli lintuja ja lentoliskoja. Joitain nykyisenlaisia lintuja oli, mm iibiksiä. Hyönteiset olivat pääosin nykyisen tyyppisiä. Ne pölyttivät.

Liitukauden lopun maapallon kartta.

Nisäkkäät lajiutuivat kaudella nopeasti. Monet nisäkkäät olivat pieniä, päästäisen tai rotan kokoisia. Pussinisäkkäät olivat tavallisia.

Kasvit

Kasveista kukkakasvit ja lehtipuut yleistyivät tällä kaudella. Ne syrjäyttivät syrjäyttäen kortteita, neidonhiuspuita ja käpypalmuja.

Ilmasto, maantiede

Mannerliikunnoissa Atlantti oli nykyistä kapeampi. Intia oli kaukana merellä.

Yhdysvaltain Keskilännessä oli matalaa merta. Eurooppa oli trooppista saaristomerta.

Liitukaudella oli yleensä lämmintä. Lämmin merivirta kun pääsi kiertämään koko maapallon ympäri lämmittäen maapalloa. Niinpä oli keskimäärin 4 - 10 astetta nykyistä lämpimämpää. Noin 100 miljoonaa vuotta sitten koettiin lämpöhuippu. Tämän jälkeen ilmasto viileni jonkin verran kohti kauden loppua.

Jäätiköitäkin ilmeisesti esiintyi. Niitä oli vain erityisen kylminä jaksoina pohjoisessa ja etelässä.

Lunta oli havumetsävyöhykkeellä talvella. Dinosaurukset saattoivat elää sielläkin höyhenpeitteen turvin.

Liitukauden lopun joukkotuho

Liitukausi päättyi suureen lajien joukkotuhoon: dinosaurukset, ilman ja meren matelijat hävisivät, ammoniitit katosivat, liitueliöstö kuoli. Yleensä tuhon syynä pidetään valtavaa asteroiditörmäystä: se tappoi suoraan paljon eliöitä, ja sen nostama törmäysheite pimensi Auringon pitkäksi aikaa. Näin ilmasto kylmeni, yhteyttäminen väheni tai lakkasi.

Ehkä mantereet kuivuivat. Näin dinosaurukset kuolivat kylmään ja nälkään. Mutta monia horrostavia, kaikkiruokaisia pieniä lajeja säilyi hengissä. Tuhon syyksi on väitetty myös tulivuorenpurkauksia.