Elämän historia/Triaskauden lopun joukkosukupuutto

Triaskauden lopun joukkosukupuutto 201.4 miljoona avuotta sitten oli lähes yhtä paha kuin liitukauden lopuilla tapahtunut. Se hävitti noin puolet silloisesta lajistosta.

Monet sammakkoeläimet ja matelijoista useat arkosaurit katosivat. Maakasveja hävisi. Tuhon syynä olivat joko valtavat tulivuorenpurkaukset tai asteroidin isku.

Joukkotuho edisti aiemmin triaskaudella syntyneiden dinosaurusten nousua.

Mitkä lajit hävisivät ?

Monet korototiilimaiset lajit katosivat. Useat arkosaurit hävisivät. Monet ei-krokotiilimaiset pseudosuchidit kuolivat. Näistä lihaa syövät yleiset phytosaurit ja rauisuchidit hävisivät

tyystin. Kasveja syövät aetosauritkin kuolivat sukupuuttoon. Triaskaudella yleiset drepanosaurs, trilophosauridit, tanystropheidit ja procolophonidit katosivat.

Luultavasti myös kuehneosauridit ,thecodontosauridit, "saltoposuchidit" (niin kuin esim Terrestrisuchus) hävisvät tässä suuressa tuhoaallossa.

Monet suuret temnospondylit, krokotiilia muistuttaneet sammakkoeläimet katosivat. Jotkut nisäkkäistä edeltävistä terapsideista katosivat. Meristä katosivat leuattomat kalamaiset konodontit. Koralliyhdyskuntia kuoli.

Joitain ammoniitteja kuoli.

Mitkä selvisivät ?

Nisäkkäät, dinosaurukset, pterosaurukset, krokotiilinmuotoiset selvisivät pääosin. Mutta monet suuret krokotiilin sukuiset katosivat.

Viileneminen suosi tiettyjä eliötyyppeljä, esim höyhenpeeitteisiä matelijoita. Suuret teropodi-dinosaurukset ilmestyivät Pohjois-Amerikkaan alle 10000 vuodessa tuhon jälkeen. Dinosauruksille tiedetään nykyään olleen höyhenpeitteitä. Jo silloin monia dinosauruksia eli nanapiirin pohjoispuolella, jossa oli normaalistikinainakin hyvin viileä talvi. Dinosaurukset monimuotoistuivat huomattavasti 100 000 vuoden kuluessa joukkotuhosta.

Kasvit

Kasveista hävisi 17-73% eri alueilla. Kasvillisuuden muutokset olivat hitaampia eja ehkä vähäisempiäkin kuin eläinkunnan joukkotuho. Kasvien tuho selittynee parhaiten hiilidiokisdimäärön kasvulla. Hajalehtiset saniaiset ja muut vastaavat yleistyivät. Jijyanin altaassa Kinassa kuumuus, kuivuus ja metsäpalot lisääntyivät: Classopolis yleistyi. Kevyt hiili-isotooppi lisääntyi kerrostomassa.

Setshuanin altaassa viileähkät sekametsät korvautuivat kuumuudessa, kuivuudessa elävällä saniaiskasvillisuudella.

Suurilehtiset kasvit kuten ginkot selvisivät , mutta esim pienilehtiset bennettitalesit hävisivät. Yhdysvaltain itärannikolla Newarkin seuduilla kuoli 60 % 1- ja 2-sirkkaisista lajeista. Siellä seuraavan triasauden alussa oli Corollina yleinen.

Asteroidi ?

Tuhon syystä on epäselvyyttä. Löydetty iridium viittaa asteroidin törmäykseen. Muttei ajalta peräisin olevaa suurta kraateria ole löydetty. Onko sen jäänyt mannerliikuntojen alle, on arvoitus.

Atlantin tulivuorenpurkaukset?

Todennäköisempi joukkosukupuuton syy on valtavat laakiobasalttipurkaukset. Kun jättimanner Pangea alkoi hajota, syntyvälle Keski-Atlantille

syntyi purkauksissa suuria laakiobasaltteja.

Triaskauden ja jurakauden rajalta on löydetty hiili-13:n vähenemispiikki. Myös elohopean, nikkelin ja platinan pitoisuuden kasvua.

Purkaukset kestivät vaihdellen noin 60 000 vuotta. Ne saattoivat pimentää auringon purkauskaasuista syntyneiden rikkihappopisaroiden avulla.

Purkaus saattoi rikkihappopisaroilla ensin viilentää ilmaa, myöhemmin kasvihuonekaasuilal kuumentaa. Ilmakehän hiilidioksidipitoisus nousu 4 C ja lämpötila 3-4 C.

Merissä hapenpuute aiheutti tuhoa.

Ilmastonmuutokset aiheuttamat metsäpalot saattoivat huonontaa maan laatua.

Palautuminen

Meriekosysteemit palautuivat melko nopeasti seuraavalla Jurakauden Hettang-eepokilla.