Etäopetuksen näytön paikka/Etäopetus mahdollistaa lapsen oikeuksien toteutumisen
Koronavirus, kuten mikä tahansa yhteiskuntaa laajasti koskettava kriisi, saa meidät stressitestiin sen suhteen, miten rakenteet toimivat poikkeusoloissa. Samalla olemme pakotettuja käymään arvokeskustelua siitä, mitkä asiat ovat priorisoimisen arvoisia. Koulu on. Lasten hyvinvointi on.
Ruotsin THL:ää vastaava taho (Folkhälsomyndigheten) on todennut, että heidän tehtävänään ei ole pelkästään taltuttaa epidemia vaan yhä ajaa kokonaisvaltaista hyvinvointia ja edistää kansakunnan terveyttä. Tuohon ideologiaan sisältyy ajatus koulujen merkityksellisyydestä ei pelkästään opinahjona vaan jokapäiväisen hyvän arjen tarjoajana. Lapsen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin näkökulmasta koululla on suuri merkitys.
Koulujen sulkeminen ei ole tarpeellista vaan nyt on oiva tilaisuus ottaa kaikilla luokka-asteilla käyttöön etäopetus. Tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen on yksi osa opetussuunnitelmaa. Niinpä etäopetus sopii luonnollisesti lähiopetuksen tueksi normaalioloissa ja lähiopetuksen korvaajaksi poikkeusoloissa. Ala-asteikäistä ei voi jättää kotiin ja olettaa, että hänellä olisi kykyä tavoitteelliseen itseohjautuvuuteen. Jos koulut suljetaan, niin lapset katsovat Netflixin puhki ja pelaavat päivät pitkät. Myöskään perheiden ja huoltajien tuki koulusta poissa oleville lapsille ei jakaudu tasaisesti. Ilman koulua osa lapsista jäisi vaille ohjattua toimintaa.
Tällaisessa tilanteessa olennaista ei ole edes tavoitteellinen uusien asioiden oppiminen vaan lapsen oikeus kouluun. Etäyhteydellä voidaan tarjota lapselle ohjattua mielekästä toimintaa ja mahdollisuutta jatkaa vuorovaikutusta tutun aikuisen kanssa ja pitää kontaktia ikätovereihin. Ja jos oma opettaja sairastuisi, niin lapsi voisi osallistua jonkun toisen opettajan oppitunneille. Joitain oppitunteja olisi luontevaa tallentaa siten, että oppija voisi halutessaan kerrata asioita tallenteen avulla tai sairaana oleva oppilja voisi opiskella myöhemmin. Näinhän toimitaan jo työelämässä useilla aloilla ja aikuisopetuksessa.
Kaikkien perheiden tekniset valmiudet, niin laitteet kuin nettiyhteydet, tulee taata ja tarjota mahdollisuus esim. puhelinpalveluun teknisissä ongelmissa. Monille opettajille tämä lienee jo arkipäivää. Osalta opettajakuntaa tämä saattaa vaatia hieman henkistä jumppaa. Vastarintaan liittyviä ajatuksia tarkastelemalla löydetään ne kipupisteet, joissa opetushenkilöstö tarvitsee aktiivista tukea. Opetus- ja kasvatustyön ammattilaiset ovat onneksi ammattilaisia nimenomaan uusien skeemojen sisäistämisessä. Poikkeusoloissa rutiinit tuovat turvaa. Koulu edustaa juuri tätä arjen rytmittäjää ja turvaa lapsille. Poikkeusoloissa juuri lasten kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin tulee satsata.
Katariina Tuominen Psykologi, PsM