Filosofia/Etiikka

Etiikka filosofiassa eli moraalifilosofia tutkii moraalia ja siihen liittyviä asioita kuten oikean ja väärän tai hyvän ja pahan käsitettä, arvoja sekä käytännön etiikkaa.

Etiikka voidaan jaotella seuraaviin osa-alueisiin:

• metaetiikka (eettiset käsitteet ja moraalin perusta)
• normatiivinen etiikka (määrittää eettisiä sääntöjä, normeja)
• soveltava etiikka (käytännöllinen etiikka)
• deskriptiivinen eli kuvaileva etiikka
• arvoteoria

Usein käytetään myös jaottelua normatiivisen ja deskriptiivisen etiikan välillä, jolloin erona on, että normatiivinen etiikka pyrkii "määrittämään tai löytämään sääntöjä", deskriptiivinen etiikka taas tyytyy kuvailemaan ja analysoimaan moraalia ilman normatiivisia kannanottoja.

Normatiivisen ja soveltavan etiikan piirissä pyritään löytämään moraalisia sääntöjä. Yleensä normatiiviseksi etiikaksi nähdään yleisempiä normeja etsivä moraalifilosofia, kun taas soveltavan etiikan aluetta ovat konkreettiset "elävän elämän moraalikysymykset" (esimerkiksi abortti tai eläinten kohtelu).

Etiikka oli filosofian keskeinen osa-alue jo antiikissa, jolloin etiikan keskeinen käsite oli hyve. Keskiajalla voimakkaita vaikutteita toi kristillinen etiikka. 1600-1700-luvulla vallalla olivat ajatukset eettisestä naturalismista ja utilitarismista, minkä jälkeen Kantin velvollisuusetiikka tarjosi vastakohdan utilitarismille.

Nykyfilosofiassa on vaikea puhua enää vastaavasta valtavirrasta, vaikka metaetiikka onkin saanut paljon kiinnostusta osakseen. Samaan aikaan on kuitenkin tullut uusia näkemyksiä muun muassa utilitarismista, hyve-etiikasta sekä soveltavan etiikan osa-alueista.