Hyvän tieteen, huonon tieteen ja valetieteen erottaminen

Kohteesta Wikikirjasto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Todellisuus ja todellisuuskäsitys

Muun muassa loogiset empiristit vastustivat uskoa yliluonnolliseen ja katsoivat vastaavasti esimerkiksi hermeneutiikan ja fenomenologian olevan tieteeksi naamioitua mielipidekirjallisuutta.[1]

Tähdistäennustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tähdistäennustajan mainos vuodelta 1863.

Astrologia (muinaiskreikan sanoista astron, tähti ja logos, logos, oppi; ei pidä sekoittaa astronomiaan eli tähtitieteeseen) eli tähdistäennustaminen on uskomus, jonka mukaan taivaankappaleiden suhteellisista asemista ja välisistä kulmista voidaan päätellä Maan tapahtumien yksityiskohtia kuten ihmissuhteita ja ihmisten kohtaloita sekä tulkita luonteita..[2][3]

Nykyaikaisen käsityksen mukaan astrologia on näennäistiedettä. Astrologia on kehittynyt muinaisten sumerien harjoittamasta tähtien palvonnasta. Tämä uskonto oli sieluttavaa todellisuuskäsitystä, jossa luonnolle ja sen ilmiöille annettiin henkisiä ominaisuuksia. Taivaankappaleiden ajateltiin olevan jumalia, jotka saavat aikaan maanpäälliset tapahtumat. Astrologian perustana on todellisuuskäsitys, jossa maa on kaikkeuden keskus. Nykyinen astrologia on luonteeltaan ennen muuta viihdeteollisuuden piiriin kuuluvaa liiketoimintaa.[2][3]

Michel Gauquelin, joka tutki 1950-luvulla astrologiaa tilastotieteen keinoin, esitti tapauksen, jossa kymmenille koehenkilöille annettiin sama, erään sarjamurhaajan syntymätietojen nojalla laadittu horoskooppi. Valtaosa ihmisistä piti horoskooppia tarkkana.[4]

Nykyiset astrologit väittävät mielellään, että heidän oppinsa perustuu monituhatvuotiseen kokemukseen, joka olisi vahvistanut ne oikeiksi. Arvostelijat kysyvät, miten väitetyt vastaavuudet tähtien asennon ja henkilön luonteenpiirteiden välillä olisi voitu muinaisina aikoina havaita. Jos säännöt olisivat riittävän yksinkertaisia ja yksiselitteisiä (esimerkiksi jos kaikki tai melkein kaikki ihmiset, jotka ovat syntyneet Marsin ollessa Oinaan merkissä, olisivat muita ihmisiä hyökkäävämpiä), muinaiset kansat olisivat ehkä helpostikin voineet huomata ne. Mutta nykyisten astrologien mukaan luotettavien päätelmien tekeminen edellyttää hyvin monien astrologisten tekijöiden huomioon ottamatta, ja jotkin niistä voivat kumotakin toistensa vaikutuksen. Tästä kuitenkin seuraisi, että minkään yksittäisen tekijän vaikutus tuskin voisi olla havaittavissa muutoin kuin hyvin laajojen tilastollisten aineistojen ja monimutkaisten korrelaatiolaskelmien avulla, mutta sellaisia ei muinaisina aikoina ollut edes keksitty. Suurissa aineistossa ilmenevien korrelaatioiden laskemisen teki käytännössä mahdolliseksi vasta tietokoneiden kehittyminen 1900-luvun loppupuolella.[4]

1970-luvulla noussut astrologian harrastus sai 186 tieteenharjoittajaa allekirjoittamaan yhdysvaltalaisessa The Humanist -lehdessä ilmestyneen julkilausuman. Siinä varoitettiin herkkäuskoisuudesta ja korostettiin, ettei tähdistä ennustamiselle ole mitään tieteellistä perustetta. Julkilausuma oli yhtenä tekijänä synnyttämässä skeptikkojärjestö CSICOP:ia ja siten nykyaikaista skeptikkoliikettä.[2][5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hartikainen, Erkki & Lindfors, Pertti: Wienin piiri vastusti metafysiikkaa Vapaa ajattelija. 1/2003. Viitattu 2.6.2011.
  2. 2,0 2,1 2,2 Hakusana astrologia teoksessa Spectrum tietokeskus: 16-osainen tietosanakirja. 1, A–Bak. Helsinki: Porvoo: WSOY, 1976. ISBN 951-0-07240-0.
  3. 3,0 3,1 Hakusana astrologia teoksessa Suomalainen tietosanakirja 1, a–din. Espoo: Weilin + Göös, 1988. ISBN 951-35-4472-9.
  4. 4,0 4,1 Mustelin, Nils: Astrologian oudot maailmat. Teoksessa Häyry, Heta & Karttunen, Hannu & Virtanen, Matti (toim.): Paholaisen asianajaja: Opaskirja skeptikolle. Ursan julkaisuja 38. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 1989. ISBN 951-9269-48-7. http://www.skepsis.fi/jutut/paholaisen_asianajaja/luku6.html.
  5. Hakusana Astrologia teoksessa Selin, Risto: Ihmeellinen maailma: Skeptikon tietosanakirja. Ursan julkaisuja 81. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2001. ISBN 952-5329-19-4. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]