Ido/Kirjaimisto

Kohteesta Wikikirjasto
< Ido
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tässä luvussa käsitellään idon kirjaimistoa.

a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z. Digrammit: ch sh qu. Diftongit: au eu.

Ääntäminen[muokkaa]

Vokaalit a e i o u äännetään yleensä kuten suomessa: sama 'sama' || selektante 'valikoiden' || kavali 'hevoset' || koridoro 'käytävä' || multa 'monta'.

i – äännetään konsonantin jäljessä j-mäisenä: Italia [i.ta.lja]. u – äännetään q:n, g:n ja k:n jäljessä w-mäisenä: quanto [kwan.to] 'määrä' || linguo [lin.gwo] 'kieli' || vakua [va.kwa] 'tyhjä'.

Diftongit au eu äännetään kuten suomessa: autoro 'kirjailija', Europa. Muut vokaalien yhdistelmät äännetään erillisinä: manuo [ma.nu.o] 'käsi' || cielo [ci.e.lo] 'taivas' || antee [an.te.e] 'aiemmin' || triimo [tri.i.mo] 'kolmannes'.

Konsonantit h k l m n p r s t v (ja d) äännetään kuten suomessa: masto 'masto' || helpo 'apu' || korento 'sähkövirta' || patro 'isä' || savar 'tietää'.

Konsonantit b d g f äännetään kuten suomen laina- ja sivistyssanoissa: babilar 'lörpötellä' || dormigar 'nukuttaa' || fido 'usko'.

  • c – äännetään affrikaattana ts: cent [tsent] 'sata'
  • ch – äännetään suhu-affrikaattana tš: chefo [tšefo] 'päällikkö'
  • sh – äännetään suhu-ässänä š: shako [šako] 'šakki'
  • j – äännetään soinnillisena suhu-ässänä ž (ei j): jurnalo [žurnalo] 'sanomalehti'. Myös hieman affrikaattamainen ääntämys on mahdollinen: manjar [man(d)žar] 'syödä'
  • y – äännetään kuten suomen j: yaro 'vuosi'
  • z – äännetään soinnillisena ässänä (ei ts): zero 'nolla'
  • x – äännetään ks: maximo [ma.ksi.mo] 'maksimi'
  • w – äännetään bilabiaalisena (ylä- ja alahuuli yhtyvät): watto 'watti'
  • qu – äännetään kw: quik 'heti' (q:n jäljessä voi olla vain u)
  • ng – äännetään erillisinä n.g, ei kuten suomen äng-äänne: linguo [lin.gwo] 'kieli' || sango [san.go] 'veri'.

Painotus[muokkaa]

Pääsääntö on, että toiseksi viimeinen tavu on painollinen: incidento [in.tsi.dén.to] 'välikohtaus' || encefalo [en.tse.fá.lo] 'aivot' || broshuro [bro.šú.ro] 'esite' || aquo [á.kwo] 'vesi'.

Kun toiseksi viimeinen tavu on lyhyt, paino siirtyy lähemmäs sanan alkua. Tällöin toiseksi viimeinen vokaali on yleensä i tai u, joka samalla muuttuu konsonanttimaisemmaksi: pekunio [pe.kú.njo] 'raha' || revuo [ré.vwo] 'aikakauslehti'.

Infinitiivin tunnus on aina painollinen: lektar [lektár] 'lukea' || dormar [dormár] 'nukkua'.