Ido/Pronomini

Kohteesta Wikikirjasto
< Ido
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tämä luku kertoo idon pronomineista.

Persoonapronominit[muokkaa]

Yksikkö

me 'minä'
tu 'sinä' (käytetään vain läheisten kesken)
vu 'Te' (yksiköllinen; käytetään tuttavallisessakin puheessa)
lu 'hän, se' || il, ilu 'hän' (miehestä) || el, elu 'hän (naisesta) || ol, olu 'se'

Monikko

ni 'me'
vi 'Te; te' (monikko sanasta vu)
ili 'he' (monikko sanasta ilu) || eli 'he' (monikko sanasta elu) || oli 'ne' (monikko sanasta olu) || li 'he, ne' (monikko sanasta lu eli sanoista ilu, elu, olu)

Lisäksi käytetään pronomineja

on, onu (yleispersoona). Esimerkki yleispersoonainen on-sanasta: On dicez to quon on volas. 'Sanottakoon, mitä halutaan.', 'Kukin sanokoon, mitä (kukin) haluaa.'
su (refleksiivinen, joka viittaa 3. persoonaan).

Koska suomessa on vain yksi hän-sana, täytyy il ja el joskus osoittaa tarkemmin: Il manjis pomi ed el drinkis lakto. 'Poika (= hän) söi omenaa ja tyttö (= hän) joi maitoa.'

Kun joukkoa ihmisiä puhutellaan sanalla vu, kaikkia teititellään. Joukossa voi olla henkilöitä, joiden kanssa voisi sinutella, mutta tällaisessa yhteydessä teitittelystä ei ole mitään haittaa.

Refleksiivisessä ilmauksessa osoitetaan, että toiminto kohdistuu itseen. Tällöin objekti on sama kuin subjekti:

Me lavis me. 'Peseydyin' (”Minä pesin minut.”)
Vu lavas vu. 'Te peseydytte.'
Vu ruinos vu. 'Te tuhoatte itsenne.'

3. persoonassa käytetään sanaa su: El lavas su. 'Hän peseytyy.' Li lavus su. 'He peseytyisivät.'

Possessiivipronominit[muokkaa]

Possessiivipronominin merkkinä on -a:

mea 'minun'
tua 'sinun'
vua 'Teidän'
lua 'hänen; sen' || ilua 'hänen' (miehestä) || elua 'hänen' (naisesta) || olua 'sen'
nia 'meidän'
via 'Teidän'
lia 'heidän'
onua (yleispersoonan)
sua 'hänen / sen / heidän / niiden oma'.

Esimerkkejä: Ilu havas elua biciklo. 'Hänellä (= pojalla) on tytön polkupyörä'. Ol esas certe mea. 'Se on varmasti minun.' Nia kato e vua hundo esas en mea domo. 'Meidän kissamme ja Teidän koiranne ovat minun talossani.' El manjis sua pomi. 'Hän söi omia omeniaan.'

Suomessa usein riittää pelkkä possessiivisuffiksi: Mea filio trovis vua klefo. '(Minun) poikani löysi (Teidän) avaimenne.'

Muita pronomineja[muokkaa]

Demonstratiivipronomineja

ca, ica 'tämä'; ci, ici 'nämä' (– substantiivisena co, ico).
ta, ita 'tuo, se'; ti, iti 'nuo, ne' (– substantiivisena to, ito).

Persoona- ja demonstratiivipronominin voi yhdistää: ilca 'se mies', elca 'se nainen', olca 'se (siinä)'.

Relatiivi- ja interrogatiivipronomini

qua 'kuka, mikä, joka'; qui 'ketkä, mitkä, jotka' (– substantiivisena quo).

Esimerkkejä: ilta qua volas 'se mies, joka haluaa'. la homi qui venis 'ihmiset, jotka tulivat'. la kati quin me vidis 'ne kissat, jotka näin'.

Indefiniittipronomineja

ula 'joku'; uli 'jotkut' (– substantiivisena ulu)
nula 'ei kukaan, mikään'; nuli (– nulu)
irga 'jokin'; irgi (– irgu)
altra 'muu'; altri (– altru)
kelka 'jonkin verran'; kelki (– kelku)
singla 'yksittäinen'; singli (– singlu)
omna 'kaikki'; omni (– omnu)
multa 'paljon'; multi (– multo)
poka 'vähän'; poki (– poko)
plura 'moni'; pluri.
ipsa 'itse'.

Esimerkkejä: Il parolis a singlu. 'Hän puhui yhdelle.' Omna homo (= homi) esas mortiva. 'Kaikki ihmiset ovat kuolevaisia.', 'Jokainen ihminen on kuolevainen.' Mea kuzino ipsa respondis. 'Serkkutyttöni vastasi itse.' Ta afero produktis multo. 'Se juttu tuotti paljon (= monia).'

Indefiniittipronomineista voidaan muodostaa myös adverbeja, esim. ipse 'itsekseen', omne 'kaikin', single 'kukin', poke 'vähän, harvoin'.