Ihmisen biologia/Solukalvo
Solukalvon rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Solukalvo koostuu kaksinkertaisesta fosfolipidikerroksesta, jonka ulkopuolella sijaitsevat hydrofiiliset fosfaattiryhmät, ja välissä hydrofobiset rasvahappoketjut.
Solukalvon tehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Solukalvo ei ole vain passiivinen, mekaaninen kuori jonka sisällä solun toiminnot tapahtuvat. Siihen on kiinnittyneenä monenlaisia kalvoproteiineja ja sokeriosia.
Kuljetus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Solukalvo kontrolloi muun muassa sitä mitä soluun pääsee sisään ja mitä sieltä tulee ulos. Rasvaliukoiset aineet pääsevät kulkemaan vapaasti solukalvon läpi, kun taas hydrofiiliset aineet tarvitsevat erityisen kulkureitin solukalvon lävitse.
- Passiivinen kuljetus
- Aktiivinen kuljetus
Signalointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Solukalvolla sigaitsee erilaisia reseptoreita, jotka auttavat välittämään ulkopuolelta tulevia viestejä soluun.
Reseptorilla on solunulkoinen osa, johon ligandi, viestimolekyyli tarttuu kiinni. Ligandin kiinnittyminen saa aikaan vasteen reseptorin solunsisäisessä osassa.
Tunnistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elimistöllä on tarve tunnistaa omat rakenteet vieraista, sekä se, onko jokin solu oikealla paikallaan vai ei.
Kiinnittyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ainoastaan verisolut ovat väliaineessa irrallisina. Muissa kudoksissa solut ovat kiinnittyneinä toisiinsa eri mekanismein.