Siirry sisältöön

Ihmisen biologia/Solukalvo

Wikikirjastosta

Solukalvon rakenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Solukalvo koostuu kaksinkertaisesta fosfolipidikerroksesta, jonka ulkopuolella sijaitsevat hydrofiiliset fosfaattiryhmät, ja välissä hydrofobiset rasvahappoketjut.

Solukalvon tehtävät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Solukalvo ei ole vain passiivinen, mekaaninen kuori jonka sisällä solun toiminnot tapahtuvat. Siihen on kiinnittyneenä monenlaisia kalvoproteiineja ja sokeriosia.

Solukalvo kontrolloi muun muassa sitä mitä soluun pääsee sisään ja mitä sieltä tulee ulos. Rasvaliukoiset aineet pääsevät kulkemaan vapaasti solukalvon läpi, kun taas hydrofiiliset aineet tarvitsevat erityisen kulkureitin solukalvon lävitse.

  • Passiivinen kuljetus
  • Aktiivinen kuljetus

Solukalvolla sigaitsee erilaisia reseptoreita, jotka auttavat välittämään ulkopuolelta tulevia viestejä soluun.

Reseptorilla on solunulkoinen osa, johon ligandi, viestimolekyyli tarttuu kiinni. Ligandin kiinnittyminen saa aikaan vasteen reseptorin solunsisäisessä osassa.

Elimistöllä on tarve tunnistaa omat rakenteet vieraista, sekä se, onko jokin solu oikealla paikallaan vai ei.

Kiinnittyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ainoastaan verisolut ovat väliaineessa irrallisina. Muissa kudoksissa solut ovat kiinnittyneinä toisiinsa eri mekanismein.