Siirry sisältöön

Ihmisen biologia/Solukalvo

Wikikirjastosta

Solukalvon rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Solukalvo koostuu kaksinkertaisesta fosfolipidikerroksesta, jonka ulkopuolella sijaitsevat hydrofiiliset fosfaattiryhmät, ja välissä hydrofobiset rasvahappoketjut.

Solukalvon tehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Solukalvo ei ole vain passiivinen, mekaaninen kuori jonka sisällä solun toiminnot tapahtuvat. Siihen on kiinnittyneenä monenlaisia kalvoproteiineja ja sokeriosia.

Kuljetus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Solukalvo kontrolloi muun muassa sitä mitä soluun pääsee sisään ja mitä sieltä tulee ulos. Rasvaliukoiset aineet pääsevät kulkemaan vapaasti solukalvon läpi, kun taas hydrofiiliset aineet tarvitsevat erityisen kulkureitin solukalvon lävitse.

  • Passiivinen kuljetus
  • Aktiivinen kuljetus

Signalointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Solukalvolla sigaitsee erilaisia reseptoreita, jotka auttavat välittämään ulkopuolelta tulevia viestejä soluun.

Reseptorilla on solunulkoinen osa, johon ligandi, viestimolekyyli tarttuu kiinni. Ligandin kiinnittyminen saa aikaan vasteen reseptorin solunsisäisessä osassa.

Tunnistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elimistöllä on tarve tunnistaa omat rakenteet vieraista, sekä se, onko jokin solu oikealla paikallaan vai ei.

Kiinnittyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ainoastaan verisolut ovat väliaineessa irrallisina. Muissa kudoksissa solut ovat kiinnittyneinä toisiinsa eri mekanismein.