Japanin kieli/Ääntäminen

Kohteesta Wikikirjasto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Japanin ääntäminen on suomalaisittain helpohkoa. Vokaalit (aeiou) ovat laajalti yhteneviä suomen kanssa, kieli ei ole merkittävässä määrin tonaalinen eikä esim. painotus ole yleensä ratkaisevaa. Myöskään suomalaisittain vieraita ääniä ei juuri ole, lukuun ottamatta japanin l/r- ja ch/j-äänteitä. Japanin kielessä ei ole erikseen l- ja r-äännettä, vaan yksi äänne, joka on ikään kuin r ilman varsinaista resonointia. Samaten transkriboitaessa vierasta kieltä käytetään samoja merkkejä sekä l- että r-kirjaimen transkriboimiseksi. Sama pätee myös v- ja b-äänteisiin.

Latinalaisilla aakkosilla transkriboidun tai kana-aakkosilla kirjoitetun japanin lausuminen on melko helppoa, sillä kuten suomessa, myös japanissa yhtä kirjainta tai tavua vastaa yleensä tietty äänne joka ei muutu sanasta toiseen (ns. foneemiperiaate). Tiettyjä poikkeuksia kuitenkin on, erityisesti liitepartikkelien osalta ja n-kirjaimen lausumisessa (joka edustaa jopa neljää eri äännettä, joista suomalainen korva erottaa helposti n- ja ng-äänteet).

Japanin transkriptio suomalaisella ortografialla[muokkaa]

Japanin merkistön voi transkriboida suomalaisella oikeinkirjoitussäännöstöllä lähes täydellisesti. Englantia puhuvissa maissa yleiseen Hepburn-järjestelmään verrattuna Hepburnin "y" on suomalainen "j", "sh" on "š", "ch" on "tš" ja "j" on "dž".

Alla esitetyt äänteet vastaavat suomalaista kirjoitusjärjestelmää vain muutamin poikkeuksin. Poikkeuksena on japanilainen r, joka on yhdistelmä suomalaista r:ää, l:ää ja d:tä. Toisella tavoin esitettynä japanilainen r on kuin suomalainen r, mutta hyvin pehmeä ja siinä on vain yksi "tärähdys" kitalakea vasten. Myös japanilainen u on sekoitus suomalaista u:ta ja y:tä, vastaten pitkälti ruotsin kielen u:ta. Se on kuitenkin ns. lavea vokaali päinvastoin kuin nämä, eli huulta ei pyöristetä sitä äännettäessä.

  • Japanin kielessä diftongi ou ääntyy lähes aina oo, kuten myös ei -> ee. Esimerkiksi sana 先生 (せんせい, sensei, opettaja) äännetään usein "sensee". Tapauksissa, joissa diftongi ylittää esimerkiksi Kanji-merkin rajan, äänteet ovat periaatteessa erillisiä jolloin ne äännetään kuten kirjoitetaan. Esimerkiksi nimi 亀井 (かめい) äännetään useammin "kamei" kuin "kamee".
  • Keskellä sanaa g yleensä vastaa suomalaista äng-äännettä (ŋ), puhdas g-äänne se on vain sanan alussa.[1] Samoin ng äännetään kuin suomessa, eli kahdella äng-äänteellä (ŋŋ), kuten myös nk (ŋk). Toisaalta äng-merkki (ŋ) ei ole yleisesti käytössä suomalaisessa ortografiassa, joten sen käyttämistä voidaan kyseenalaistaa.
  • は (ha) äännetään wa jos se on partikkelina, kuten myös を (wo) o ja へ (he) e.
  • っ eli pieni tsu-kirjain merkitsee äänen katkoa, ja sitä käytetään kaksoiskonsonanttien esittämiseen (merkkiä seuraava konsonantti kahdennetaan).
  • ん eli yksittäinen n lausutaan yleensä m-äänteenä p-, b- ja m-äänteiden edellä, eli samoin kuin suomessa.
  • Vokaalit u ja i jäävät usein ääntymättä sanojen lopussa, kun niitä ennen tulee soinniton äänne (kuten esim. k, f tai s; varsinkin -masu-päätteisten sanojen ja desun tapauksessa), tai sanojen sisällä, kun ne ovat kahden soinnittoman äänteen välissä. Tällainen vokaali saatetaan myös ääntää lyhyenä ja soinnittomana (kuiskaten). Tätä ilmaistaan allaolevassa esimerkissä laittamalla kyseinen vokaali sulkuihin.

Seuraavassa on esimerkki ääntämistavasta.

Kanji 今日の授業は一時からです。その前に学生食堂で食べます。看護婦になりたい。乾杯!
Hiragana きょうのじゅぎょうはいちじからです。そのまえにがくせいしょくどうでたべます。かんごふになりたい。かんぱい!
Hepburn Kyō no jugyō wa ichiji kara desu. Sono mae ni gakuseishokudō de tabemasu. Kangofu ni naritai. Kanpai!
Suomalainen ortografia Kjoo no džuŋjoo wa itšidži kara des(u). Sono mae ni gak(u)seešokudoo de tabemas(u). Kaŋŋof(u) ni naritai. Kampai!
Käännös Tänään oppitunti on kello yhdeltä alkaen. Sitä ennen syön opiskelijaruokalassa. Haluan sairaanhoitajaksi. Kippis!

Olettaen että lukija huomaa lukea ng:n ja nk:n suomalaiseen tapaan, voidaan niiden tapauksissa jättää äng-merkit käyttämättä. Tällöin esimerkiksi sana かんごふ voidaan kirjoittaa kangofu. Sanansisäisen g:n vaatimalle yksittäiselle äng-äänteelle ei kuitenkaan ole vastinetta tavallisessa suomalaisessa kirjoituksessa, joten sitä merkitään yhdellä äng-merkillä. Kuten yllä mainittu, (u) merkitsee, että kyseistä vokaalia ei usein äännetä (tai se äännetään lyhyesti ilman sointia).

Huomionarvoista on myös että alla oleva järjestelmä ei ole yleisessä käytössä missään, varsinkaan Suomen ulkopuolella, joten se on avuksi vain äänneasun havaitsemisessa.

Hiragana[muokkaa]

あ a い i う u え e お o
か ka き ki く ku け ke こ ko きゃ kja きゅ kju きょ kjo
さ sa し ši す su せ se そ so しゃ ša しゅ šu しょ šo
た ta ち tši つ tsu て te と to ちゃ tša ちゅ tšu ちょ tšo
な na に ni ぬ nu ね ne の no にゃ nja にゅ nju にょ njo
は ha ひ hi ふ fu へ he ほ ho ひゃ hja ひゅ hju ひょ hjo
ま ma み mi む mu め me も mo みゃ mja みゅ mju みょ mjo
や ja ゆ ju よ jo
ら ra り ri る ru れ re ろ ro りゃ rja りゅ rju りょ rjo
わ wa を o
ん n
が ga ぎ gi ぐ gu げ ge ご go ぎゃ gja ぎゅ gju ぎょ gjo
ざ za じ dži ず zu ぜ ze ぞ zo じゃ dža じゅ džu じょ džo
だ da ぢ dži づ zu で de ど do
ば ba び bi ぶ bu べ be ぼ bo びゃ bja びゅ bju びょ bjo
ぱ pa ぴ pi ぷ pu ぺ pe ぽ po ぴゃ pja ぴゅ pju ぴょ pjo

Katakana[muokkaa]

ア a イ i ウ u エ e オ o
カ ka キ ki ク ku ケ ke コ ko キャ kja キュ kju キョ kjo
サ sa シ ši ス su セ se ソ so シャ ša シュ šu ショ šo
タ ta チ tši ツ tsu テ te ト to チャ tša チュ tšu チョ tšo
ナ na ニ ni ヌ nu ネ ne ノ no ニャ nja ニュ nju ニョ njo
ハ ha ヒ hi フ fu ヘ he ホ ho ヒャ hja ヒュ hju ヒョ hjo
マ ma ミ mi ム mu メ me モ mo ミャ mja ミュ mju ミョ mjo
ヤ ja ユ ju ヨ jo
ラ ra リ ri ル ru レ re ロ ro リャ rja リュ rju リョ rjo
ワ wa ヲ o
ン n
ガ ga ギ gi グ gu ゲ ge ゴ go ギャ gja ギュ gju ギョ gjo
ザ za ジ dži ズ zu ゼ ze ゾ zo ジャ dža ジュ džu ジョ džo
ダ da ヂ dži ヅ zu デ de ド do
バ ba ビ bi ブ bu ベ be ボ bo ビャ bja ビュ bju ビョ bjo
パ pa ピ pi プ pu ペ pe ポ po ピャ pja ピュ pju ピョ pjo

Ylimääräiset katakanat[muokkaa]

(Näitä käytetään lähinnä muiden kielten äänteiden esittämiseen.)

イェ je
ウィ wi ウェ we ウォ wo
ヴァ va ヴィ vi ヴ vu ヴェ ve ヴォ vo
シェ še
ジェ dže
チェ tše
ティ ti トゥ tu
ディ di ドゥ du
ツァ tsa ツィ tsi ツェ tse ツォ tso
ファ fa フィ fi フェ fe フォ fo
フュ fju