Japanin kieli/Kielioppi

Kohteesta Wikikirjasto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Taivutus[muokkaa]

Japanin kielessä sekä verbit että adjektiivit taipuvat, mutta eivät persoonamuodoissa. Japania kirjoittaessa on huomattava, etta kanjeilla kirjoitettu sanavartalo ei koskaan muutu, vaan taivutusmuodot kirjoitetaan sanan perään kana-merkeillä (okurigana eli "saattava kana").

Kuten suomen kielessä, futuuria ei tunneta ja japanissa on vain preesens (-u) ja imperfekti (-ta). Taivutukset voivat silti olla varsin monimutkaisia: 食べる taberu (syödä) voi taipua muotoon 食べさせられた tabesaserareta (syötätyttää), ts. kausatiivin passiivin imperfekti, ja apuverbejä käytetään runsaasti. Erityisesti puhekielessä onkin yleistä, että lause koostuu yksinomaan verbeistä: motte kite iru, kirj. "ottaen-tullen-on" olisi tyypillinen tapa ilmaista "otin mukaani", jos tekijä ja kohde on määritelty jo aiemmin.

Adjektiivit taasen eivät taivu suomen lailla substantiivin mukaan, vaan verbien lailla mm. kielteiseksi ja aikamuodon mukaan: 赤い akai (punainen) > 赤くない akakunai (ei punainen) > 赤くなかった akakunakatta ([ei ollut] punainen - adjektiivi on menneessä muodossa, joten sille ei ole suoraa suomenkielistä vastinetta).

Japanin substantiivit eivät taivu koskaan. Suomen kielen substantiivien taivutuksia vastaavia merkityksiä saadaan aikaan liitepartikkeleilla. Liitepartikkelit kirjoitetaan hiraganalla sanan loppuun.

Yleisimpiä liitepartikkeleita ovat

  • ha - äännetään wa, käytetään lauseen teeman merkkinä, ks. edellä
  • ga - käytetään subjekti- ja objektityyppisiin merkityksiin
  • no - käytetään genetiivin tyyppisiin merkityksiin
  • wo - äännetään o, käytetään yleensä objektin muodostamiseen
  • ni - perusmerkitys "jossakin", "jonnekin"
  • he - äännetään e, perusmerkitys "jonnekin"
  • de - perusmerkitys "jossakin", "jollakin"

Esimerkiksi 人は バスで 東京へ 行く , hito wa basu de Tookyoo he iku = Ihminen menee bussilla Tokioon.

Japanin kielessä ei ole varsinaista monikkoa. Sanoista käytetään samoja muotoja riippumatta siitä, onko puheen kohteita yksi vai useampia.

Lukumääriä ilmoittaessa on käytettävä erityisiä laskusanoja: "kolme kurkkua" on japaniksi kyuuri san-pon, kirjaimellisesti "kurkku kolme-(pitkulainen)", kun taas "kolme paperia" on kami san-mai, "paperi kolme-(litteä)". Käytettävä laskusana riippuu laskettavien kohteiden laadusta. Esimerkiksi Akira Kurosawan elokuva Seitsemän samuraita on japaniksi Shichi-nin-no samurai (七人の侍) eli Seitsemän (ihmistä) samuraita, mutta eläinsatu Seitsemän samuraita on Shichi-hiki-no samurai (七匹の侍) eli Seitsemän (eläintä) samuraita.

Monikollisia ilmaisuja voidaan lisäksi tietyissä tapauksissa muodostaa muutamilla liitepartikkeleilla kuten -ra, -tachi ja -gata sekä toistamalla sana kahteen kertaan. Toistossa sanan jälkimmäisen kerran aloittava konsonantti usein muuttuu soinnilliseksi. Esimerkkejä: watashi = minä, watashitachi = me, minun seurueeni; hito = ihminen, hitobito = ihmiset

Kohteliaisuus[muokkaa]

Japanin kielessä käytetään runsaasti ilmaisuja, jotka määrittelevät puhujan ja kuulijan välisiä kunnioitus- ja kohteliaisuussuhteita. Niitä ilmaistaan muun muassa nimien ja henkilöä tarkoittavien substantiivien jälkiliitteillä, substantiivien etuliitteillä ja monilla verbimuodoilla.

Esimerkiksi isää tarkoittava sana otoosan sisältää kaksi kunnioitusta ilmaisevaa osaa, etuliitteen o- ja jälkiliitteen -san. Jälkiliite -san voidaan lisätä lähes aina henkilön nimeen häntä puhuteltaessa. Sitä voimakkaampia kunnioituksen ilmaisuja ovat esimerkiksi -sama (tarkoittaa suurin piirtein samaa kuin mestari, herra tai rouva) ja -sensei (opettaja, lääkäri). Tuttavalliset jälkiliitteet -kun (miehille) tai -chan (naisille ja pienille lapsille) puolestaan kertovat, että kuulija on samalla tasolla tai alempana kuin puhuja.

Verbimuodoista esimerkiksi desu-verbin ja verbin masu-muodon käyttö lisäävät ilmaisun kohteliaisuusastetta. Kun sanotaan että ruoka oli hyvää (oishii), on kohteliaampaa sanoa oishii desu kuin pelkästään oishii. Kiitos taas on kohteliaampi, kun sanotaan arigatoo gozaimasu eikä pelkästään arigatoo.