Siirry sisältöön

Juhlakirja/Joulu

Lisää linkkejä
Wikikirjastosta
Wikipedia
Wikipedia
Wikipedia-tietosanakirjassa on artikkeli aiheesta:

Kun yö oli pisimmillään ja päivänvalo alkoi taas lisääntyä, monet pohjoiset kansat juhlivat. Heihin kuuluivat germaanit ja skandinaavit, joilta suomalaiset ovat lainanneet sekä sanan juhla että joulu.[1] Joulua vietetään 25. joulukuuta, joka oli roomalaisen talvipäivänseisauksen päivämäärä.[2]

Nykyisin joulun väri on punainen. Myös vihreä, kulta, valkoinen ja hopea yhdistetään jouluun. Yleisiä joulukoristeita ovat esimerkiksi Suomessa kuusenoksat, joulukuusi, joulukranssit, olkipukit, omenat, kynttilät, joulun pöytäliinat, joulukukat, ulkosoihdut, jäälyhdyt ja lyhteet.[3]

Lucia eli Valotar

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lucian kruunaus ruotsalaisessa kaupungissa.

Lucian päivää vietetään 13. joulukuuta, pikkujoulujuhlana.[4] Perinteeseen kuuluu Lucia-neito, joka on pukeutunut valkoisiin vaatteisiin, punaiseen vyöhön ja kynttiläkruunuun ja pitää kädessään kynttilää.[5] Ajatuksena on, että Lucia tuo valoa talven pimeyteen. Lucia (latinan lux, valo) on suomennettuna Valotar[6].[4]. Vanhassa juliaanisessa kalenterissa talvipäivänseisaus osui keskiajalla Lucian päiväksi, ja tämän vuoksi päivää vietetään valon juhlana. Vuoden pisimpään yöhön ja valon juhlaan liittyi vanhastaan perinteitä. Lucian päivän kynttilänvalo voidaan tulkita auringonpaisteen ja ihmisten välisen lämmön vertauskuvaksi.[4]

Lucian päivän viettoa on kutsuttu ruotsalaiseksi lisäksi kansainvälisiin juhlatapoihin[7]. Suomessa valtakunnallinen Lucia-neito valitaan kansalaisjärjestö Folkhälsanin ja sanomalehti Hufvudstadsbladetin yhteistyöllä. Ne valitsevat ehdokkaat, joista Lucia-neito valitaan yleisöäänestyksellä. Äänestykseen liittyy keräys hyväntekeväisyyteen.[5] Lucia kruunataan Helsingin keskustassa ja esiintyy kulkueessa tonttujen kanssa.[5].

Joulukoristeet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joulukoristeet ovat jouluruokien ohella tärkeitä tunnelman luojia. Joulusomistus voi perustua pelkästään väreihin.[8] Perinteisiä oljesta tehtyjä joulukoristeita ovat himmeli ja olkipukki.

Himmeli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Olkihimmeli.

Himmeli on oljista tehty katosta riippuva koriste-esine.[9] Perinteinen himmeli tehdään viljakasvin hyvin valikoiduista oljista pujottamalla lanka korrenpätkän sisään ja muotoilemalla näistä korrenpätkistä kolmiulotteinen teos. Himmelit ovat yleensä pyörähdyssymmetrisiä ja ne ripustetaan ylimmästä pisteestään ohuen ompelulangan varaan kattoon. Himmeli pyörii lievässä ilmavirtauksessa. Nykyisin himmeliä pidetään esillä yleensä joulun aikaan.[10]

Olkipukki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olkipukki on himmelin ohella toinen tunnettu jouluinen olkikoriste.[11]

Vanhassa Suomessa joulupukki (nuuttipukki) oli mies, joka pukeutui hedelmällisyysmenon hahmoksi, pukiksi. Hän laittoi pukin sarvet päähän muuttuakseen šamanistisen perinteen mukaan pukin kaltaiseksi. Asuun kuuluivat myös tuohinaamari ja nurin käännetty turkki.[12] Nykyaikaisen joulupukin asusta sarvet ovat jääneet pois.[13]

Gävlen kaupunki Ruotsissa tunnetaan joka vuosi pystytettävästä 13 metriä korkeasta olkipukista.[14]

  • Olkipukkeja kuusenkoristeena.
    Olkipukkeja kuusenkoristeena.
  • John Bauer, Joulupukki, 1912.
    John Bauer, Joulupukki, 1912.
  • Suuri olkipukki Gävlessä Ruotsissa.
    Suuri olkipukki Gävlessä Ruotsissa.

Suomalaisia jouluperinteitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
John Bauer, Joulupukki, 1912.

Joulun aikaan esitetään tai kuunnellaan joululauluja. Niiden lisäksi joulumusiikki]]a ovat esimerkiksi monet taidemusiikin teokset kuten J. S. Bachin Jouluoratorio ja Pjotr Tšaikovskin baletti Pähkinänsärkijä.[15]

Suomalaisen joulun ihanteisiin liittyvät kynttilät, itsetehdyt jouluruuat, omatekoiset koristeet ja joulusauna.[16] Suomessa jouluun on liitetty vanhan pyhäinpäivän tienoille ajoittuneen sadonkorjuujuhlan, kekrin piirteitä.[12]

Lintujen ruokkiminen jouluna oli tapana jo muinaissuomalaisilla.[17] Luontoa säästäkseen jotkut voivat joulukuusen hankkimisen sijasta valita pihalta tai lähimetsästä puun ja koristella sen talven eläimille. Oksille ripustetaan talipalloja.[18]

Ennen lahjojen jakoa käydään usein hautausmaalla sytyttämässä kynttilöitä sukuhaudoille, yhteisenä kokemuksena vainajien muiston kunnioittamiseksi.[19][20] Saunominen eli joulusaunassa käyminen on vanha ja edelleen yleinen tapa.[20]

Tapa syödä runsaasti jouluna periytyy muinaissuomalaisilta ja liittyy maatalousvuoden kiertoon sekä talvipäivänseisauksen tienoilla vietettyyn valon juhlaan.[17] Suomalaiseen joulupöytään yleensä kuuluvia ruokia ovat muun muassa erilaiset laatikot, yleensä porkkana-, lanttu- ja perunalaatikot sekä erilaiset kalaruoat kuten kylmäsavustettu lohi, graavilohi ja graavisiika. Jouluaattona syödään yleensä riisipuuroa. Jouluna syödään myös joulutorttuja ja piparkakkuja.[21]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Aurejärvi-Karjalainen, Anneli: Perheen omat juhlat: Siviiliseremoniat häistä hautajaisiin. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23761-2.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Aurejärvi-Karjalainen 1999, s. 183.
  2. ↑ Aurejärvi-Karjalainen 1999, s. 188.
  3. ↑ Yule (talvipäivänseisaus) Thuleian tupa. Viitattu 24.12.2010.
  4. ↑ 4,0 4,1 4,2 Aurejärvi-Karjalainen 1999, s. 187.
  5. ↑ 5,0 5,1 5,2 Savolainen, Irma: Lucian päivä Helsingin kaupunginmuseo. Viitattu 14.12.2009. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; nimi ”Helsingin kaupunginmuseo” on määritetty usean kerran eri sisällöillä
  6. ↑ Forsius, Arno: Pyhä Lucia Helsingin kaupunginmuseo. Viitattu 14.12.2009.
  7. ↑ Lempiäinen, Pentti: Pyhät ajat, s. 63. 6. uudistettu painos. Helsinki: Kirjapaja, 2008. ISBN 978-951-607-651-8.
  8. ↑ Brotherus, Natalia: Joulun kuvia: Kohti joulun tunnelmaa, s. 65. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-33713-4.
  9. ↑ Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  10. ↑ Himmeli Tulkoon joulu. Kirjastovirma. Viitattu 24.5.2009.
  11. ↑ Joulun esine – olkipukki Joulukuu 2004. Satakunnan museo. Viitattu 6.12.2009.
  12. ↑ 12,0 12,1 Karjalainen, Sirpa: Juhlan aika: Suomalaisia vuotuisperinteitä. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1994. ISBN 951-0-22920-2.
  13. ↑ Miksi joulupukki on pukki? Tunturisuden joulusivut. Viitattu 6.12.2009.
  14. ↑ Olkipukki uskoo selviävänsä Verkkouutiset. 7.11.2008. Viitattu 6.12.2009.
  15. ↑ Muu joulumusiikki Joulu.info. Viitattu 3.12.2009.
  16. ↑ Aurejärvi-Karjalainen 1999, s. 189.
  17. ↑ 17,0 17,1 Lempiäinen, Pentti: Pyhät ajat, s. 96. 6. uudistettu painos. Helsinki: Kirjapaja, 2008. ISBN 978-951-607-651-8.
  18. ↑ Hallivuori, Laura: Viherrä joulusi 27.11.2008. Vihreä lanka. Viitattu 13.2.2010.
  19. ↑ Aurejärvi-Karjalainen 1999, s. 190.
  20. ↑ 20,0 20,1 Rakas, tuttu ja tunnelmallinen suomalainen joulu – jouluperinteet 14.11.2007. Plaza.fi. Viitattu 6.12.2009.
  21. ↑ Aurejärvi-Karjalainen 1999, s. 193.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joulukoristeet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Aydemir, Johanna (päätoim.): Taito tehdä, ilo onnistua. Toimittaja: Hilkka Opas. Piirrokset: Sinikka Ustinov-Jones. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-33034-0.
  • Lindén, Eevi & Talvitie, Tuulikki: Olkityöt: 50 perinteistä ja uutta olkikoristetta. Mallit:] Eevi Lindén. Teksti ja piirrokset: Tuulikki Talvitie. Helsinki: Tammi, 2002. ISBN 951-31-2354-5.
  • Seinäjoen kalevalaiset naiset r.y:n työryhmä: Marja-Liisa Haveri ym. (toim.): Himmeli. Seinäjoki: Seinäjoen kalevalaiset naiset, 1982. ISBN 951-99386-3-X.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joulukoristeet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikibooks.org/w/index.php?title=Juhlakirja/Joulu&oldid=127819”