Julkinen sosiologia/Michael Burawoy ja neljä sosiologiaa

Michael Burawoy erottelee kuuluisassa kirjoituksessaan Julkisen sosiologian puolustus (2006) neljä sosiologian ideaalityyppiä: professionaalinen, kriittinen, päätöksentekoa palveleva (policy) sekä julkinen sosiologia.

Burawoy havainnoi, että maailman muuttamisen sijaan sosiologit ovat yhä enemmän keskittyneet sen säilyttämiseen ja tutkimiseen comtelaisen "puhtaan tieteen" ideaalin mukaisesti niin, että moraaliset kysymykset eivät kuulu sosiologiaan. Hän ei kiistä professionaalisen sosiologian ansioita, mutta pitää moraalisia motivaatioita kuitenkin keskeisenä osana "sosiologista henkeä". Kun professionaalinen sosiologia on keskittynyt kääntämään arkiajattelua tieteen kielelle, on julkisen sosiologian nyt palattava ihmisten pariin ja tehtävä yksilöiden ongelmista julkisia.

Burawoyn teesit

Teesi I: Saksiliike

Julkisen sosiologian esille tuleminen on Burawoyn mukaan seurausta toisen maailmansodan jälkeisellä ajalla tapahtuneesta saksiliikkeestä, jossa yhtäältä sosiologia on muuttunut aiempaa kriittisemmäksi ja toisaalta maailma aiempaa markkinavetoisemmaksi. Sosiologit ovat yhä useammin valinneet tutkimuskohteikseen valta- ja luokkasuhteita ja epätasa-arvoa, kun valtioiden käyttämät pakkokeinot ovat lisääntyneet ja markkinat uhkaavat esimerkiksi yliopistoa ja laajemmin koko ihmisyyttä.

Teesi II: Julkisia sosiologioita on useita

Julkinen sosiologia tarkoittaa ihmisten kohtaamista ja vuorovaikuttamista heidän kanssaan, mutta silläkin on erilaisia muotoja. Burawoy nostaa ideaalityyppeinä esille perinteisen ja orgaanisen julkisen sosiologian. Edellinen tarkoittaa sosiologeja, jotka osallistuvat julkiseen keskusteluun tärkeistä yhteiskunnallisista asioista esimerkiksi lehtien palstoilla tai muissa populaareissa julkaisuissa. Perinteinen julkinen sosiologi ei ole suoraan kontaktissa yleisönsä kanssa tai osallistu sen sisäiseen keskusteluun, vaan toimii keskustelun virittäjänä ja katalyyttinä. Orgaaninen julkinen sosiologi sen sijaan toimii tiiviimmin yleisönsä, tai ennemminkin julkisonsa kanssa ja heidän välilleen muodostuu kaksisuuntainen valistussuhde. Burawoy huomauttaa, että monet näin toimivat sosiologit eivät lue tällaista toimintaa osaksi ammatinharjoittamistaan.

Miksi kukaan haluaisi kuunnella julkista sosiologia mielummin kuin mitä tahansa mediaviestiä? Miten puhutella yleisöjä? Burawoy huomauttaa, että yleisöjä tai julkisoja ei tulisi ymmärtää staattisiksi ihmisryhmiksi, vaan sosiologit voivat itse osallistua niiden luomiseen. Esimerkiksi "naiset" tietyllä tavalla synti globaalina yleisönä pitkälti intellektuaalisen feminismin seurauksena. Toinen tie on tehdä sosiologiyhteisöstä itsestään aktiivinen julkinen toimija. Kolmas ja jatkuvasti läsnä oleva yleisö on sosiologian opiskelijat. Opettaja on jatkuvasti potentiaalinen julkinen sosiologi.

Teesi III: Sosiologian sisäinen työnjako

Burawoyn tekemä sosiologian nelijako perustuu kahteen kysymykseen ja niiden vastauksiin. Ensinnäkin voidaan kysyä, tehdäänkö sosiologiaa akateemiselle vai ulkoakateemiselle yleisölle. Toiseksi voidaan kysyä, tehdäänkö sosiologiaa ensisijaisesti yhteiskunnallisten (tai tieteellisten) ongelmien ratkaisemiseksi vai yhteiskunnallisten (tai tieteellisten) ongelmien ja päämäärien muotoilemiseksi. Ongelmanratkaisuun tähtäävä sosiologia tuottaa Burawoyn mukaan instrumentaalista tietoa, päämääristä käyty keskustelu sen sijaan refleksiivistä tietoa. Useimmiten sosiologia kuuluu useampaan kuin yhteen näistä kategorioista, ja eri lajin sosiologiat voivat helposti muuttua toisikseen. Kyseessä on siis analyyttinen ideaalityyppien erottelu.

Taulukko 1: Sosiologian sisäinen työnjako

	Akateeminen yleisö	Ulkoakateeminen yleisö
Instrumentaalinen tieto	Professionaalinen sosiologia	Päätöksentekoa palveleva sosiologia
Refleksiivinen tieto	Kriittinen sosiologia	Julkinen sosiologia

Sosiologian ydin on professionaalinen sosiologia, joka koostuu useista tutkimusohjelmista, kuten sosiaalisen kerrostuneisuuden sosiologia, kulttuurin sosiologia tai politiikan sosiologia. Muut lajityypit käyttävät professionaalisen sosiologian tuottamia ja koettelemia käsitteitä, menetelmiä ja tuloksia. Professionaalinen sosiologia on pääasiassa akatemian sisäistä keskustelua ja instrumentaalista siinä mielessä, että se keskittyy ongelmanratkaisuun, olivat ongelmat yhteiskunnallisen tilanteen tai akatemian sisäisten keskustelujen synnyttämiä.

Kriittisellä sosiologialla Burawoy tarkoittaa niinikään akatemian sisäistä keskustelua, joka on kuitenkin ongelmanratkaisun sijaan keskittynyt tarkastelemaan kriittisesti sosiologian perusteita - sekä eksplisiittisiä että implisiittisiä, sekä normatiivisia että deskriptiivisiä. Sosiologia ei ole kuitenkaan pelkkää akateemisessa kuplassa käytävää keskustelua. Päätöksentekoa palveleva sosiologia in instrumentaalista ja ratkaisee yhteiskunnallisia ongelmia jonkun tietyn asiakkaan pyynnöstä. Julkisessa sosiologiassa on tarkoituksena, että sosiologi ja julkiso ryhtyvät kaksisuuntaiseen vuorovaikutukseen ja tuovat omat, ehkä toisistaan poikkeavat, arvonsa ja päämääränsä esille. Niiden yhteensovittaminen ja yhteisen suunnan löytäminen onkin keskeistä.

Teesi IV: Sisäisen kompleksiuden tarkempi erittely

Kysymykset kenelle ja mitä varten auttavat myös avaamaan hienojakoisempia eroja sosiologian työnjaossa. Professionaalinen sosiologia on neljästä tyypistä laajin, ja se on siksi myös selkeimmin sisäisesti jakautunut. Tutkimusohjelmat muodostavat professionaalisen sosiologian ytimen, mutta se kommunikoi yhteiskunnallisten päättäjien kanssa esimerkiksi turvatakseen rahoituksen akateemisesti kiinnostavalle tutkimukselle. Professionaalisella sosiologialla on myös "julkiset kasvot", joka koostuu populaareista esityksistä ja oppikirjoista. Ero professionaalisen sosiologian julkisten kasvojen ja julkisen sosiologian välillä on hiuksenhieno, mutta edellinen toimii enemmän ammatillisista intresseistä käsin, kun taas julkinen sosiologia on lähempänä yleisönsä intressejä. Julkisten kasvojen lisäksi professionaalisella sosiologialla on kriittiset kasvot, jotka näkyvät tutkimusohjelmien välisinä väittelyinä esimerkiksi sukupuolen ja luokan suhteellisesta merkityksestä.

Muut lajityypit eivät ole yhtä vakiintuneita eivätkä siksi yhtä selkeästi jakaantuneita. Ne tukeutuvat ydintoiminnoissaan kuitenkin muihin lajityyppeihin. Esimerkiksi julkisen sosiologian projekti, joka etsi yhteisöaktiiveille parhaita tapoja tuoda yhteiskunnallisia kysymyksiä medialle, sai professionaalista tukea sosiologisesta kehystämisteoriasta ja kriittistä tukea median yleisten toimintatapojen kritiikistä. Päätöksentekoon projekti liittyi käsittelemällä aktiivien konkreettisiä päämääriä ja niiden edistämistä.

Teesi V: Miten sosiologi sijoittuu?

Edellä esitetty analyyttinen työnjako on erotettava yksittäisten sosiologien urakehityksestä. Useimmat vakiintuneissa viroissa tai työsuhteissa toimivat sosiologit toimivat useammalla kuin yhdellä kentällä. Aloittelevilla tutkijoilla ja opettajilla ei ehkä ole mahdollisuuksia olla kuin yhdellä kentällä kerrallaan. Lisäksi monet sosiologiasta valmistuneet toimivat yliopiston ulkopuolella, päätöksenteossa tai kansalaistoiminnassa. Joka tapauksessa yksittäiset sosiologit saattavat ajan myötä liikkua paljonkin neljän lajityypin välillä, yhtäältä intstrumentaaliseen ja refleksiiviseen sosiologiaan, toisaalta yliopistoon ja sieltä ulos. Burawoyn mukaan liikkuminen on kuitenkin nykyään vaikeampaa kuin aiemmin, ja jatko-opiskelijoita ohjataan jättämään moraaliset, julkiset pyrkimyksensä myöhempään aikaan. Silloin moraalinen intohimo, joka on ehkä alun perin ajanut ihmisen sosiologian pariin, on saattanut jo sammua tai peittyä muiden tavoitteiden alle. Burawoyn mukaan olisi sen sijaan parempi alusta asti tunnustaa ja hyväksyä nämä moraaliset pyrkimykset ja kannustaa toimimaan niiden mukaisesti.

Teesi VI: Normatiivinen malli ja sen vääristymät

Sosiologian lajityypit saattavat kiinnittyä liian kiinteästi omiin yleisöihinsä, patologisoitua ja muodostua vihamielisiksi toisilleen. Burawoy katsoo, että tieteenalan menestys on riippuvainen onnistuneesta orgaanisesta solidaarisuudesta lajityyppien välillä. Vaikeaksi tämän tekee kuitenkin erilaiset kognitiiviset käytännöt ja erilaiset tilivelvollisuudet (taulukko 2). Jos jossain lajityypissä alkaa esiintyä patologisia piirteitä, sosiologian sisäinen yhteenkuuluvuus vaarantuu. Professionaalinen sosiologia on altis itseviittaavuuteen ja tiedon monopolisointiin, josta voi olla seurauksena relevanssin unohtuminen. Kriittisen sosiologian patologia on niin ikään itseviittaavuus tai dogmatismi, jossa kaikki muut ovat väärässä. Ulkoakateemisille yleisöille suunnattujen lajityyppien ongelmana voi olla liiallinen antautuminen oman asiakkaan tai yleisön tarpeiden vietäväksi, mistä seuraa nöyristelyä tai populismia. Erityisten tilivelvollisuuksiensa lisäksi sosiologien olisi siis Burawoyn mielestä muistettava tilivelvollisuutensa sosiologiyhteisön kokonaisuudelle, jotta tieteenalan integraatio ja kukoistus voidaan turvata.

Taulukko 2: Sosiologisen tiedon tyyppien erittelyä

	Akateeminen yleisö	Ulkoakateeminen yleisö
Instrumentaalinen	Professionaalinen sosiologia	Päätöksentekoa palveleva sosiologia
Tieto	Teoreettista/empiiristä	Konkreettista
Totuus	Korrespondenssi	Pragmaattinen
Legitimiteetti	Tieteen normit	Vaikuttavuus
Vastuu kenelle	Vertaiset	Asiakkaat
Politiikka	Ammatilliset etunäkökohdat	Väliintulo päätöksentekoon
Patologia	Itseviittaavuus	Nöyristely
Refleksiivinen	Kriittinen sosiologia	Julkinen sosiologia
Tieto	Perusteisiin liittyvää	Kommunikatiivista
Totuus	Normatiivista	Konsensuaalista
Legitimiteetti	Eettinen näkemys	Relevanssi
Vastuu kenelle	Kriittiset intellektuellit	Kohdeyleisöt
Politiikka	Sisäinen keskustelu	Julkinen dialogi
Patologia	Dogmatismi	Muoti-ilmiöt

Teesi VII: Tieteenala valtasuhteiden kenttänä

Tieteenalan sisäinen työnjako tarkoittaa myös, että sen sisälle muodostuu asymmetrisiä ja antagonistisia valtasuhteita. Burawoy kuvaa 1990-luvulta eteenpäin käytyä keskustelua sosiologian alennustilasta ja siitä, kuinka se ei täytä todellisen, johdonmukaisen ja kumulatiivisen tieteen kriteerejä. Rappiokertomuksien mukaan alennustila johtuu refleksiivisen tiedon kumouksellisesta voimasta. Burawoy ei katso, että sosiologialla menisi nykyään erityisen huonosti, ja on eri mieltä myös mahdollisen uhkan suunnasta. Urakehitys ja rahoitus, jonka professionaalinen ja päätöksentekoa palveleva sosiologia tarjoavat, ovat sosiologian valtasuhteiden kentässä etulyöntiasemassa. Sen sijaan arvot ja yhteiskunnallinen vaikutus, jotka kriittinen ja julkinen sosiologia tarjoavat, ovat heikompia, minkä keskeinen syy on samanlaisten asetelmien voimistuminen yhteiskunnassa ylipäätään. Antagonististen suhteiden sijaan Burawoy toivoo tilaa kaikille lajityypeille. Pitkällä aikavälillä instrumentaalisen sosiologian menestys riippuu refleksiivisen sosiologian uudistavasta voimasta.

Lähteet

Burawoy, Michael (2006) Julkisen sosiologian puolustus. Sosiologia 43 (4), 259–286. Alkuperäinen vuoden 2004 puhe For Public Sociology.