Kansanperinteen keräämisen periaatteet

Tällä sivulla kuvataan kansanperinteen keräämisen periaatteet.

Kansanperinteen käsite

Kansanperinne tai folklore (englanninkielen sana folklore on 'kansanperinnettä') on laajassa merkityksessä henkistä kansanperinnettä, joka on periytynyt suullisena menneiltä sukupolvilta ilman kirjoitetun sanan välitystä. Kansanperinne on synkreettinen perinne kulttuuriin liittyvälle ihmisryhmälle, joka yhdistää tiedon, kokemuksen ja estetiikan. Kansanperinne kehittyy, jatkuu ja jaetaan viestintäprosessissa, ja sille on ominaista jatkuva muutos. Kansanperinne sisältää esimerkiksi lauluja, tarinoita, sananlaskuja, arvoituksia, sanontoja, jakeita, uskomuksia, tapoja, kansanmusiikkia, kansantansseja ja pelejä.

Kansnperinteessä voidaan erottaa folkloristiikka tai sellainen henkinen kansanperinne, jota tutkitaan folkloristiikan ja kansanperinteen välillä, ja etnografiassa erotetaan toisistaan ​​kansanperinne.

Kansanperinnettä suppeassa merkityksessä pidetään myös vain kansanperintöä.

Kansanperinne

Kansanperinteen tietoa voi olla ääni- tai videotiedosto, jonka metatietokuvaus perustuu tiedostonimeen. Jokaisen ääni- tai videotiedoston kuvauksen on oltava erillisen samannimisen tekstitiedoston muodossa.

Äänen tai videon kuvausformaatti:

I. Yleinen aineisto

1. nimi ja mahdollisuuksien mukaan lyhyt kuvaus keräysprojektista
2. kerääjän tai keränneiden henkilöiden nimi, syntymäaika ja yhteystiedot (yhteystietoja ei julkisteta; ne vaaditaan vain arkistohenkilökunnalta, ​​jotta he voivat ottaa tarvittaessa yhteyttä keräilijöihin, jos ilmenee lisäkysymyksiä)
3. luettelon laatineen henkilön nimi ja yhteystiedot
4. tallentimen merkki täsmälleen sellaisena kuin se näkyy tallentimessa
5. keräysaika muodossa vvvv-kk-pp
6. varastointipaikka ja mahdollisuuksien mukaan lyhyt kuvaus tilanteesta
7. mahdolliset käyttörajoitukset (mukaan lukien maininta siitä, voidaanko tiedosto ja sen kuvaavat tiedot (mitkä?) saattaa julkisesti saataville) ja rajoitusten voimassaolon päättymispäivä. Jokaisella esiintyjällä / haastattelijalla on oikeus asettaa rajoituksia häneltä tallennetulle aineistolle, joten se olisi vahvistettava jo keräilyhetkellä joko kirjallisesti tai kirjallisesti (sopimus) siitä, miten nauhoitusta voidaan käyttää tulevaisuudessa.
8. esittäjän/esittäjien / haastateltavan tai haastateltavien / nimet, syntymäajat, asuinpaikka (esiintyjien yhteystietoja ei julkisteta; arkistohenkilökunta käyttäää niitä vain tarvittaessa ihmisten yhteydenpitoon)
9. yhteenveto kokoelman sisältökuvauksesta

II. Aineiston voi rakentaa kahdella tavalla:

1. Kuvailemalla tiedosto kerrallaan (1 tiedosto = 1 kappale) olennaisesti yhtenäistä materiaalia (esim. Yksi haastattelu, joka koostuu useista äänitiedostoista). Tällöin joudut kuuntelemaan koko tiedoston löytääksesi tulevaisuudessa tietyn osan tai aiheen, joka voi tehdä tiedoston käsittelystä aikaa vievää.

2. Jakamalla kuvatut tiedostot pienempiin sisältökohteisiin. Tämä helpottaa tietyn kappaleen tai aiheen löytämistä tulevaisuudessa

Sisällönkuvauksen osat:

1. tiedoston nimi ja numero
2. kerääjän nimi
3. kuvaus aineistosta ja sen sijainti tiedostossa
4. aineiston alku (etuliitteet tai muu tunniste)
5. aineiston lajimääritelmä (vrt. http://www.folklore.ee/era/leidmine/index.html )

Vinkkejä, kommentteja ja muotoilusehdotuksia:

1. Jos jokin tallennuksen osa on poistettava, sen tulisi myös näyttää tarkasti ajanjaksona.
2. Jos osa alkaa haastattelijan kysymyksellä, kannattaa ehkä kirjoittaa koko kysymys alkusanoina; tai ensimmäiset 3–5 sanaa.
3. Käytä sisällön kuvauksessa mahdollisimman paljon kuvaavia sanoja, tämä helpottaa vapaata hakua tietokannasta. (Esimerkki: Isän karkottaminen ja sopeutuminen uuteen tilanteeseen. Ei: Isän karkottamisesta ja sopeutumisesta uuteen tilanteeseen).
4. Sisältökuvauksen ja avainsanojen välinen suhde riippuu materiaalista ja mieltymyksistä: Jos luetteloit paljon avainsanoja, sisällön kuvaus voi olla hyvin vähäinen tai olematon; jos sisällön kuvaus on kattava, avainsanat ovat yleensä jo kuvauksessa ja ne voidaan korostaa lihavoituna, eikä toistaa.
5. Eestin kansanrunousarkiston ERA-avainsanaluettelo voidaan päivittää! Ole hyvä ja lähetä avainsanat, jotka sinun tulisi lisätä luetteloon arkistovirkailijalle. Ehdotuksia avainsanojen lisäämiseksi voidaan tehdä myös Kivikessä (My Kivike).
6. Jos folkloristisen lajin tunnistaminen on liian vaikeaa tai vaivalloista, merkitse tyylilaji seuraavasti: l (kappale), j (tarina), instrumentti (kappale), t (tanssi), mng (peli)
7. Teknisesti erityyppiset tiedot voidaan erottaa välilehdellä, sisällön kuvaus suluissa erottelun parantamiseksi.
8. Yleiset lyhenteet on kirjoitettava pisteellä (dd, k jne.), Aloitus- ja lopetusajat kolmella numerolla (00:00:25), kolmella pisteellä äänen alkamisen jälkeen, avainsanat lihavoituna ja pilkuin (TAI lihavoidut sisällysluettelossa), tyylilajien lyhenteet ilman pisteitä (katso genrelista), vinoviivat lajityyppien välillä.

Aiheesta muualla

Viron kansanperinnearkisto. Ääniarkisto. Opas soittolistan laatimiseen