Kiinan keisarikunnan raunioille syntyy punainen jättiläinen

Wikikirjastosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
<< S6 Nykyisen maailmanpolitiikan juuret

Toisen maailmansodan jälkeen Kiinassa käytiin sisällissota.

Sodan voittivat Mao Zedongin johtamat kommunistit.

Kiinasta tuli kommunistinen maa.

Mao pani toimeen väkivaltaisia ja epäonnistuneita uudistuskampanjoita.

Kampanjoissa kuoli kymmeniä miljoonia kiinalaisia.

Maon kuoleman jälkeen Kiinassa tehtiin uudistuksia.

Kommunistien yksinvalta säilyi,

mutta taloutta uudistettiin ja vapautettiin.

Keisarikunnan romahdus aloitti sekasortoisen ajan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mao Zedong julistaa Kiinan kansantasavallan syntyneeksi vuonna 1949.

Kiinan keisarikunta romahti 1900-luvun alussa. Kiinassa alkoi vuosikymmeniä kestänyt sekasorron aika. Kommunistit ja kansallinen Guomindang-puolue kävivät sisällissotaa, joka vaihtui toisen maailmansodan ajaksi miehittäjää vastaan käytyyn yhteiseen taisteluun. Japani hävisi ja joutui vetäytymään Kiinasta. Uudelleen alkanut sisällissota päättyi Mao Zedongin johtamien kommunistien voittoon vuonna 1949. Hävinneen Guomindang-puolueen kannattajat pakenivat Formosan saarelle ja perustivat sinne nykyisen Taiwanin valtion.

Kylmän sodan aikana Kiina piti etäisyyttä Neuvostoliittoon, vaikka olikin kommunistinen maa. Kiinalaiset olivat tehneet vallankumouksensa ilman Neuvostoliiton apua eivätkä suostuneet Neuvostoliiton johdettaviksi. Maiden suhteet olivat pitkään ongelmalliset. Yhdysvaltoja vastaan Kiina kävi sotaa Koreassa 1950-luvun alussa. Yhdysvallat ei hyväksynyt kommunistien valtaannousua Kiinassa, mistä syystä Taiwanin hallitus sai vuosikymmenet pitää Kiinan paikan YK:ssa. Kiinan kansantasavalta pääsi YK:n jäseneksi vasta vuonna 1971.

Suuri harppaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vallankumouksen jälkeen Mao Zedong alkoi uudistaa Kiinaa. Kommunistit olivat nousseet valtaan Kiinan miljoonien talonpoikien tuella, mutta valtaan päästyään Mao ei muistanut talonpojille antamiaan lupauksia. Sen sijaan Mao halusi uudistaa maata ja tehdä siitä kommunistisen talousmahdin.

Kuvan suuren harppauksen nimellä tunnetun suunnitelman ajalta. Työläiset valmistavat terästä öiseen aikaan. Osaamattomien maalaisten valmistama teräs ei kuitenkaan ollut riittävän laadukasta teollisuuden raaka-aineeksi.

Vuonna 1958 Mao aloitti suureksi harppaukseksi kutsutun teollisuuskampanjan. Tavoitteena oli tehdä maatalousvaltaisesta ja kehittymättömästä Kiinasta teollisuusmaa. Talonpoikien käskettiin perustaa kyliin terässulattoja. Iso-Britannian teräksentuotantoluvut piti suunnitelman mukaan saavuttaa 15 vuodessa. Kampanja päättyi katastrofiin, kun talonpoikien keskittyminen teräksentuotantoon jättänyt aikaa sadonkorjuulle. Kylille määrättyjen tiukkojen tuotantokiintiöiden saavuttamiseksi saatettiin sulattaa maanviljelyksessä käytetyt työkalutkin. Suuresta harppauksesta aiheutuneessa nälänhädässä kuoli kymmeniä miljoonia kiinalaisia. Kaiken lisäksi takapihoille rakennetuissa sulatoissa tuotettu teräs oli liian heikkolaatuista teollisuuskäyttöön.

Kulttuurivallankumous ja Kiina Maon jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kartassa vuodelta 1968 näkyy kulttuurivallankumouksen aikaan uudelleen nimettyjä katuja. Taijichang katu sai uudeksi nimekseen "Ikuisen vallankumouksen katu" ja Dongjiaominxiang "Imperialisminvastainen tie", Jingshanin puisto nimettiin "Punakaartin puistoksi" Suurin osa kulttuurivallankumouksen aikana muutetuista nimistä on sittemmin palautettu ennalleen.

Suuri harppaus lopetettiin vuonna 1960. Uudistuksissaan epäonnistunut Mao Zedong syrjäytettiin Kiinan korkeimmasta johdosta. Hän teki kuitenkin paluun valtaan vuonna 1966 alkaneen kulttuurivallankumouksen myötä. Kulttuurivallankumous tarkoitti kiinalaisen kulttuurin, tapojen, taiteen ja ajattelun uudistamista. Maon mukaan vallankumous oli tarpeen, koska kommunismiin siirtyminen ei ollut muuttanut henkistä kulttuuria riittävästi. Kulttuurivallankumouksen ohjelman tarkoituksena oli kuitenkin myös arvostella Maon poliittisia vastustajia ja nujertaa nämä.

Nuori sukupolvi oli kasvanut Mao Zedongin, eli Suuren ruorimiehen johtamassa Kiinassa. He ihailivat varauksettomasti Maoa ja halusivat omakohtaisesti kokea vallankumouksen tämän johdolla, kuten heidän vanhempansa aiemmin. Miljoonat opiskelijat liittyivät perustettuihin punakaarteihin ja ryntäsivät maaseudulle toteuttamaan kulttuurivallankumouksen ohjelmaa. Yliopistojen opettajia sekä muita paikallisia johtohenkilöitä pahoinpideltiin ja nöyryytettiin julkisesti. Punakaartilaiset syyttivät heitä virheistä ja väärästä tietoisuudesta. Kulttuurivallankumouksen väkivaltaisuuksissa uskotaan kuolleen vähintään puoli miljoonaa ihmistä. Miljoonat joutuivat pakenemaan kotiseuduiltaan.

Kulttuurivallankumous syöksi Kiinan moneksi vuodeksi sekasortoiseen tilaan. Oppilaitokset olivat suljettuina ja monet älymystön edustajat työleireillä. Punakaartilaiset tuhosivat myös suunnattomat määrät vanhaa vääränä pidettyä kulttuuria ja taidetta. Tuhansittain keisariajalta periytyneitä rakennuksia ja taideaarteita hävitettiin iäksi.

Vallankumouksen pahin kaaos hiipui muutamassa vuodessa, mutta se päättyi lopullisesti vasta Maon kuolemaan vuonna 1976. Hänen valtakautensa seurauksena arvellaan kuolleen jopa 80 miljoonaa kiinalaista. Maon jälkeen valtaan nousi Maon vanha taistelutoveri ja kilpailija Deng Xiaoping, jonka johdolla maan taloutta alettiin uudistaa. Dengin johdolla aloitetut talousuudistukset ovat osoittautuneet toimiviksi, mutta kommunistisen puolueen yksinvalta Kiinassa on säilynyt maan ja sen kansalaisten vaurastumisesta huolimatta.